Talvikeleillä pyöräilijöitä palvellaan jalankulkijoita paremmin

Talvisen lumituiskun tuprutessa aurauskalusto ilmestyy kaduille ja teille. Erikokoiset ja -näköiset lumentorjuntalaitteet valtaavat ensin pääväylät siirtyen sen jälkeen vähemmän tärkeille. Kevyen liikenteen reitit jäävät hännille. Vihoviimeisinä puhdistetaan jalankulkuväylät – jos puhdistetaan.

Autoteiden avoimena pitämistä perustellaan prioriteeteilla, yhteiskunnan häiriöttömän toiminnan turvaamisella.

Suolaharjaus on tullut pyöräteiden talvihoitoon

Talvipyöräilyn suosion kasvaessa on alettu satsata myös pyöräteiden hoitoon. Pelkän lumenluonnin rinnalle on tuotu suolaharjaus, jota käytetään erityisesti kaupunkiympäristöissä.

Lumi harjataan pois ja puhtaalle pinnalle, yleensä asfaltille, sirotellaan puhdistettua suolan sekaista hiekkaa. Seoksesta on poistettu hienojakoisin aines, joten se pölyää vähemmän. Hiekanjyvät ovat kooltaan pieniä, läpimitaltaan muutaman millimetrin, joten niiden ei pitäisi vahingoittaa pyörien kumeja.

Suolalisä alentaa veden jäätymispistettä asteen tai pari nollan alapuolelle. Oma kokemus osoittaa menetelmän toimivan muutamassa pakkasasteessa, mutta sitä kylmemmässä tien pinta vääjäämättä jäätyy.

Suolaharjaus tuplaa tavanomaisen auraukseen hinnan, joten sitä on käytetty pääasiassa siellä, missä pyörää polkevia ja jalkaa toisen eteen siirtäviä liikkuu paljon.

Jalkakäytävillä tai muilla vain kävelyyn tarkoitetuilla reiteillä suolaharjausta ei ole näkynyt.

Jalankulkijoihin kannattaisi panostaa

Usein toinen puoli kevyen liikenteen väylistä on varattu kävelijöille, mutta talvikunnostus painottuu pyörää suosiville. Omin jaloin liikkuvat saavat tarpoa heikommissa olosuhteissa.

Kuvassa suolaharjattua kevyen liikenteen väylää. Vasemmalla sula asfalttipinta pyöräilijöille. Jääkuori ja vesilätäköt oikealla ovat kävelijöiden kaistaa.

Jalankulkijoiden turvallisuuteen kannattaisi kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota. Hyvin hoidetut kaistat vähentäisivät kaatumisia, ensiapuasemien ruuhkia, sairaspoissaoloja, korvausvaatimuksia ja inhimillistä kärsimystä.

Kävely on ihmisen lajinmukaista siirtymistä paikasta toiseen. Se on halpaa, hiilineutraalia ja tasa-arvoista, koska ei vaadi erityisiä välineitä. Siinä lieneekin osa ongelmaa, läpeensä mekanisoitu yhteiskuntamme ei arvosta luonnollisuutta.

Ilman teknisiä laitteita liikkuvien kansalaisten tarpeet ovat yhtä tärkeitä kuin teknologiaan turvautuvien. Yhdenvertainen kohtelu on kirjattava väylien kunnossapitosuunnitelmiin.

Jalkaisin kulkevien reitit on pidettävä yhtä hyvässä kunnossa kuin pyöräilijöiden.

Facebookin niskalenkki ahdistaa

Kun mainosrahoitteinen yhteisöpalvelu Facebook toistakymmentä vuotta sitten tarjosi mahdollisuutta pitää yhteyttä ystäviin, tuttuihin ja yhteisöihin, liityin joukkoon. Maksuttomuus lausui uudet asiakkaat tervetulleeksi, vaikka melko nopeasti hinnaksi paljastui pakollinen mainosten tuijottelu ystävien kommenttien ohella.

En ole kovin aktiivinen somettaja, mutta ystävien ja tuttujen kanssa on helppo ja mukava vaihtaa kuulumisia pitkienkin välimatkojen päästä. Teen päivityksiä, kun sattuu olemaan aikaa tai inspiraatiota, aina ei ole.

Meta alkaa syyttää yhteisösääntöjen rikkomuksista

Runsas puoli vuotta sitten sain Metalta – Facebookin emoyhtiöltä – viestin, että tilini sisällöstä on tullut runsaasti ilmiantoja. Olen rikkonut yhteisön sääntöjä. Mikä oli rike, sitä ei kerrottu. Meta pyysi lähettämään kopion passistani, jotta voin jatkaa palvelun käyttöä. Niin tein.

Pyynnöstä kopio piti lähettää vielä neljä viisi kertaa muutaman viikon välein. Samalla Metan viestien sävy tiukentui. Tilini uhattiin sulkea, koska siitä tuli jatkuvasti niin paljon ilmiantoja sääntöjen rikkomisesta.

Meta sulki Facebook-tilini, koska väitti minun toistuvasti rikkovan yhteisösääntöjä. Uusi tili avattiin sen jälkeen, kun lähetin itsestäni kasvokuvan. Ehkä epäiltiin, etten ole henkilö, joka sanon olevani. Kuvakaappaus Metan sivuilta.

Meta sulkee tilin

Lopulta tuli tyly viesti: tilisi on suljettu jatkuvien rikkomusten vuoksi.

En uskonut, että niin voisi tapahtua, koska olen ollut huolellinen kuvien ja tekstien sisällöstä ja tekijänoikeuksista. Julkaisen vain asiallista tekstiä sekä sellaista, mihin minulla varmasti on oikeus.

Facebook-tilin sulkemisen jälkeen Meta yllätti antamalla yhden mahdollisuuden reklamoida. Se tapahtui lähettämällä selkeä valokuva kasvoistani, ei muuta. Pistin kuvan menemään.

Sen jälkeen algoritmi nähtävästi uskoi, että olen henkilö, joka sanon olevani, ja avasi tilini. Se ei kuitenkaan ollut vanha suljettu, vaan aivan uusi ja ihan tyhjä.

Vaikea valinta

Uutta tiliä olen rakennellut vanhan kopioksi, mutta kaikilta osin se ei ole onnistunut. Joihinkin suljettuihin ryhmiin liittyminen toista kertaa ei ole ollut mahdollista. Se vaikeuttaa erityisesti harrastuksia, joissa viestit ja muut yhteydet kulkevat Facebookissa.

Jotkut tutut eivät ole hyväksyneet minua uudestaan ystäväkseen, koska ovat luulleet pyyntöäni valeprofiilin tekemäksi.

Meta ja muut teknologiayhtiöt ovat ikävästi ottaneet meistä tavallisista somettajista tiukan niskalenkin. Kismittää, miten riippuvaiseksi olen tullut. Salaa kadehdin ystäviäni, jotka alusta asti ovat vältelleet yhteisöpalveluiden houkutuksia.

Pohdin päivittäin, haluanko roikkua mukana ja kuinka pitkään?

Turkistarhat ovat riski kansanterveydelle

Lintuinfluenssa leviää voimakkaasti Suomen luonnonvaraisissa linnuissa. Erityisen paljon tartuntoja on havaittu lokeissa, mutta myös petolintuja on sairastunut. Raadoista on eristetty korkeapatogeeninen H5N1-tyypin virus. Korkeapatogeenisuus tarkoittaa, että viruksella on geneettinen kyky aiheuttaa vakava tauti.

Suomessa ei ole tänä vuonna todettu siipikarjassa lintuinfluenssaa. Sen sijaan virusta on löytynyt useiden turkistarhojen nisäkkäiltä. Sairastuneet ovat olleet kettuja, minkkejä ja supikoiria. Tartunta on todennäköisesti tullut lokkien mukana.

Turkistarhat eivät suojaa eläimiä tarpeeksi hyvin

Tarhattuja turkiseläimiä pidetään verkkopohjaisissa varjotaloissa. Ne ovat sivuilta avoimia katoksia, joihin eläinten häkit on sijoitettu pitkiksi riveiksi. Periaatteessa varjotalojen pitäisi olla rakenteeltaan sellaisia, etteivät linnut ja muut eläimet pääse kosketuksiin tarhaeläinten kanssa.

Käytännössä näin ei välttämättä ole, koska lintuinfluenssa on päässyt leviämään moniin turkistarhoihin. Vakavassa tilanteessa Suomen riistakeskus myönsi tarhureille poikkeusluvan 9 600 luonnon linnun ampumiseen. Asiantuntijat eivät pidä toimenpidettä järkevänä, koska ampuminen saattaa pahentaa tarhan tautitilannetta. Kun tapettuja linnunraatoja kerätään pois, mahdollinen taudinaiheuttaja pääsee helposti leviämään.

Lokit ovat muuttolintuja, mutta osa jää talvehtimaan Suomeen. Kuvan lokit ovat kokoontuneet Aurajoen jäälle.

Koronapandemian aiheuttanut SARS-CoV-2-virus onnistui siirtymään ihmisistä tarhaminkkeihin, koska minkkien ja ihmisten keuhkot ovat kudoksiltaan samankaltaisia. Tuolloin viruksen pelättiin muuttuvan minkeissä entistä tarttuvammaksi ja samalla oppivan kiertämään rokotteilla tuotettuja vasta-aineita. Virusmuunnoksen pelossa Tanskassa tapettiin 17 miljoona tarhaminkkiä.

Elokuun alussa Ruokavirasto teki samansuuntaisen päätöksen: kaikki minkit lopetetaan turkistarhoilla, jos niillä todetaan lintuinfluenssatartunta. Päätökset kettujen ja supikoirien lopetuksesta Ruokavirasto tekee tapauskohtaisesti.

Tähän mennessä 30 000 minkkiä ja 40 000 kettua on määrätty lopetettavaksi.  Niiden omistajille maksetaan eläinten täyden arvon mukainen korvaus valtion varoista.

Pandemia voi alkaa turkistarhoilta

Virustutkijat pitävät mahdollisena, että seuraava ihmisiä uhkaava pandemia saa alkunsa juuri turkistarhojen minkeistä. Arvostettu yhdysvaltalainen PNAS-tiedelehti tarttui aiheeseen ja julkaisi arvion tarhattujen turkiseläinten muodostamasta riskistä ihmiskunnan hyvinvoinnille.

Erityisenä pelkona on, että minkit saavat samanaikaisesti lintuinfluenssan ja hoitohenkilökunnalta ihmisen kausi-influenssan. Silloin on mahdollista, että näiden yhdistelmänä kehittyy entistä ärhäkämpi virus, joka tarttuu helposti yksilöstä ja lajista toiseen. Se voisi olla uuden pandemian alku.

Uuden pandemian estämiseksi turkistarhojen eläinten ja työntekijöiden tautisuojausta pitäisi kehittää paljon nykyistä paremmaksi. Sen lisäksi eläinten jatkuvaa tautiseurantaa pitäisi lisätä. Tehokkainta olisi, jos turkistarhat suljettaisiin.

 

Kirjoitus on julkaistu 7.8.2023 Turun Sanomien mielipidepalstalla (ilman väliotsikoita). Se löytyy täältä.

Kun on tunteet

Tunteet helpottavat selviytymistä arjen tilanteissa. Siksi on luontevaa, että ne ovat lajinkehityksen myötä syntyneet jo varhain. Erityisen merkityksellisiä tunteet ovat sosiaalisille lajeille, esimerkiksi ihmisille, muille kädellisille, norsuille ja koirille, jotka elävät ryhmissä ja joutuvat alituisesti tilanteisiin, joissa toisen tai omat tunteet on otettava huomioon.

Jokapäiväinen elämä lutviutuu sujuvammin, kun toisen tunnetilasta osaa päätellä, miten lähestyä ja toimia.

Tunteita on vaikea tutkia, koska niitä ei voi kovin helposti mitata. Ihmisiltä kysytään, miltä tuntuu. Tai myös, missä kohtaa kehoa tunteet tuntuvat. Mutta eläimiltä ei saa ymmärrettävää vastausta.

Tiedeyhteisö on yksimielinen ihmisten ja eläinten yhteisten perustunteiden olemassaolosta. Ne ovat ilo, suru, pelko, ahdistus, viha ja hämmästys. Koiran tai kissan kanssa samassa taloudessa elävät voivat helposti tunnistaa näitä omista eläimistään.

Toteamme tunnetilan helpoimmin kasvoista. Siksi tunnetiloja ilmaisevat yksinkertaiset naamaemojit ovat niin käyttökelpoisia. Esimerkiksi 😊 tai ☹.

Myös koirat tunnistavat tunteita ihmisten ja koirien kasvokuvista. Ne erottavat iloiset kasvot vihaisista ja neutraaleista sekä reagoivat sen mukaisesti. Jos koirilla itsellään ei olisi näitä tunnetiloja, ne tuskin tunnistaisivat niitä.

Koirien tunteita ja osaamisen rajoja tutkitaan, koska meitä kiinnostavat nelijalkaisen perheenjäsenen mielenliikkeet. Eivätkä tutkimustulokset aiheuta ongelmia koirataloudelle.

Emakon kärsä pilkistää häkin kaltereiden välistä. Kuva Shutterstock.

Toisin on tuotantoeläimillä. Sika on vähintään yhtä älykäs kuin koira. Sen kokemuksista ja tuntemuksista tiedämme kuitenkin paljon vähemmän, koska sikojen mielenliikkeisiin ei kohdistu samanlaista kiinnostusta. Jokainen tutkimus tarvitsee rahoituksen, eikä kukaan ole ollut halukas rahoittamaan sikojen mieleen perehtymistä.

Lihateollisuus kohtelee sikoja lähinnä raaka-aineena, jonka tunteilla ja tiedollisilla ominaisuuksilla ei ole merkitystä. Voi myös olla, ettei niistä edes haluta tietää. Eläinten tunteetonta kohtelua on helpompi jatkaa, kun ei tiedä, miten eläinyksilö sen kokee.

Entä mitä tuntee emakko, joka suljetaan pitkäksi aikaa pelkän seisomisen ja makuulla olon sallivaan häkkiin? Onko se iloinen, surullinen vai ahdistunut? Kun porsimisaika lähestyy, emakolla on voimakas tarve rakentaa pesä tuleville pienokaisilleen, mutta se ei voi sitä tehdä. Miltä se emosta tuntuu?

Yhteiskunta suhtautuu negatiivisesti koiranpentujen tehtailuun, joten toimintaa yritetään suitsia säädöksin. Ihan samalla tavalla emakot ovat porsastehtaita, joilla ei ole muuta tarkoitusta kuin synnyttää mahdollisimman paljon uusia sikoja.

Pentutehtailu on pahasta, mutta porsastehtailu hyvästä. Eläinlajit eivät ole tasa-arvoisia keskenään.

 

PS Otsikko on lainattu Maria Jotunin vuonna 1913 julkaistulta samannimiseltä novellikokoelmalta.

Pukki kaalimaan vartijana

Vuosittain noin kolmesataatuhatta henkilöä lunastaa metsästyskortin, joten Suomessa on metsästyksen harrastajia paljon muihin Euroopan maihin verrattuna. Syynä eläinten jahtaamisen suosioon voi olla, että harvaan asutussa maassa metsästykseen soveltuvia maa-alueita on runsaasti ja metsästysseurat hyväksyvät uusia jäseniä.

Suomalaisten erityislaji on pienpetopyynti. Metsästäjät perustelevat supikoirien ja minkkien tappamista muiden lajien suojelulla: kun poistetaan ihmisen luontoon tuomat eläimet, monimuotoisuus lisääntyy ja lintukannat runsastuvat. Sanomatta jää, että mainitut petolajit kilpailevat metsästäjien kanssa samoista saaliseläimistä.

Supikoira on pienikokoinen koiraeläin, joka tuli maahan siirtoistutusten myötä. Se on viihtynyt hyvin ja runsastunut. Supikoira syö paljon kasviravintoa ja voi vaipua talviuneen. Pienpetotalkoiden lainsuojaton kohde.

Tuhoamisen tehostamiseksi haittaeläinten tappamista on automatisoitu kehittämällä hetitappavat pienpetoraudat. Toimintaperiaate on, että eläin menee tarkoitusta varten kehitettyyn pyydykseen, joka lauetessaan tappaa nopeasti ja kivuttomasti.

Käyttökokemukset ovat osoittaneet, että loukkujen luotettavuudessa on parantamisen varaa. Jotta mekaaninen jousi tai leuat veisivät hengen saman tien, niiden pitäisi osua eläimen kaulaan tai muuhun kriittiseen kohtaan. Mikään ei kuitenkaan takaa, että näin tapahtuu.

Eläin voi juuttua pyydykseen esimerkiksi raajasta tai päästä. Silloin se ei menehdy heti vaan kituu pikkuhiljaa kuoliaaksi. Lisäksi pyydyksiin jää muita lajeja kuin supikoiria ja minkkejä. Karhuista puhumattakaan.

Lomakauden alkaessa Metsästäjäliitto kutsuu mökkiläisiä yhteistyöhön maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa hankkeessa. Liitto tarjoaa veronmaksajien rahoilla mukavaa kesäpuuhaa pienpetotalkoissa, joissa halutaan päästää päiviltä mahdollisimman monta supikoiraa ja minkkiä.

Metsästäjäliiton mukaan tarkoituksena on saada mökkiläiset ymmärtämään, että jokainen voi tehdä jotain esimerkiksi vesilintukantojen vahvistamiseksi. Vesilintukannat kohenisivat, jos niitä metsästettäisiin vähemmän, mutta sitä lomalaisille ei kerrota.

Vesistöjen lähellä viihtyvä minkki on näätäeläin. Villiminkit ovat turkistarhoilta karanneiden tarhaminkkien jälkeläisiä. Pienpetotalkoiden lainsuojaton kohde.

Eläinsuojelulaki koskee kaikkia eläimiä. Sen mukaan eläin pitää lopettaa mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti tehtävään soveltuvalla menetelmällä. Siksi metsästäjiltä edellytetään asianmukaista koulutusta, metsästäjätutkintoa, sekä pakollisen riistanhoitomaksun suorittamista.

Ministeriössä kuitenkin valmisteltiin asetus, jonka voimaantullessaan poisti mainitut vaatimukset supikoirien ja minkkien osalta. Kuka tahansa voi ryhtyä listimään niitä itsenäisesti tai alueen metsästäjien avustamana.  

Eläinten hyvinvoinnin edistäminen ja eläinsuojelu kuuluvat maa- ja metsätalousministeriön toimialaan.  Nimensä mukaisesti ministeriö keskittyy maatalouden ja metsätalouden toimintaedellytysten varmistamiseen. Eläinten hyvinvointi on toissijaista.

Epäkohdan poistamiseksi tarvitaan hallinnollinen muutos. Eläinten hyvinvointiasiat pitää siirtää hallinnonalalle, jossa eläimet eivät ole pelkästään tuotantovälineitä. Hyvä vaihtoehto uudeksi sijainniksi voisi olla ympäristöministeriö. Siellä hoidetaan jo tällä hetkellä joitakin luonnonvaraisiin eläimiin liittyviä asioita.

Eläinten asema hyvinvointialueilla

Hyvinvointialueiden toiminta alkaa ensi vuoden alussa. Silloin sosiaali- ja terveydenhuollon sekä palo- ja pelastustoimen järjestämisvastuut siirtyvät kunnilta alueille. Tavoitteena on parantaa mainittujen palveluiden saatavuutta ja sen myötä edistää asukkaiden terveyttä. Myös menojen kasvun hillitseminen olisi toivottavaa.

Eläinten hyvinvointi ja eläinsuojelu jäävät kuitenkin edelleen kuntien vastuulle. Syynä on, että ne kuuluvat ympäristöterveydenhuollon toimialaan, jota soten myllerrykset eivät koske.

Vaativat eläinpelastustehtävät siirtyvät alueille

Säännöstä on kuitenkin olemassa poikkeus. Vaativissa eläinpelastustehtävissä tarvitaan toisinaan pelastuslaitoksen osaamista ja kalustoa. Ensi vuodesta alkaen nämä palvelut tulevat alueilta, muut eläinten hyvinvointi- ja suojeluasiat kunnilta. Hyvinvointialueiden hallintorakenteen suunnittelu on tällä hetkellä sen verran vaiheessa, ettei ole tietoa, miten alueiden ja kuntien yhteistyö tältä osin tullaan järjestämään.

Kun hyvinvointialueiden hallintomalli on varmistunut, kunnan ja aluehallinnon viranomaisten saumaton yhteistyö on varmistettava. Yksi mahdollisuus voisi olla kuntiin nimettävä eläinten hyvinvointiryhmä, joka varmistaisi yhteistyön sujuvuuden.

Mukana moniammatillisessa ryhmässä olisivat edustettuna kaikki, joiden virkatehtäviä eläinten hyvinvointi tavalla tai toisella koskee. Heitä ovat mm. valvontaeläinlääkärit, poliisit, terveystarkastajat, sosiaalialan toimijat ja pelastajat.

Suunnitelmallinen yhteistyö kolmannen sektorin eläinsuojeluyhdistysten kanssa lisäisi kaikkien osapuolten toiminnan vaikuttavuutta. Sen vuoksi myös heidän edustajansa kannattaisi kutsua mukaan.

Ympäristöterveys kannattaisi siirtää hyvinvointialueelle

Ihmisten ja eläinten terveys on yhteinen. Molempien hyvinvointi tukee toistaan.

Ihmisten, eläinten ja ympäristön terveys ovat vahvassa vuorovaikutuksessa toisiinsa. Yhteisen terveyden vuoksi ei ole järkevää hallinnollisin päätöksi eristää ihmisten hyvinvointiasioita muista lajeista ja meidän kaikkien yhteisestä ympäristöstä.

Tämä on onneksi ymmärretty myös keskushallinnossa. Valtiovarainministeriö julkaisi 12.1.2021 ympäristöterveyteen liittyvän tiedotteen. Siinä aluehallinnon ja monialaisten maakuntien parlamentaarinen yhteistyöryhmä ehdottaa ympäristöterveyden siirtämistä hyvinvointialueille 2026 alkaen.

Jos parlamentaarisen yhteistyöryhmän ehdottama ympäristöterveyden siirtyminen toteutuu, eläinten terveys- ja hyvinvointiasiat tietysti siirtyvät mukana ja viranhaltijoiden vastuualueet laajenevat maakunnan laajuisiksi.

Eläinten hyvinvointiryhmät olisivat oiva ratkaisu siirtymävaiheen suunnittelussa ja toteutuksessa. Sen jälkeen ne voisivat organisoitua alueellisiksi eläinten hyvinvointiryhmiksi.

Paremmat SOTE-palvelut samalla rahalla – miten se on mahdollista?

Kustannusten kasvun hillitseminen on SOTE-uudistuksen suurista tavoitteista toinen. Asukkaiden välisten hyvinvointierojen kaventaminen on se toinen.

Kulujen jatkuva lisääntyminen johtuu suureksi osaksi väestön ikääntymisestä. Kun elämme entistä pidempään, välttämättömien palveluiden tarve kasvaa.

Jo tällä hetkellä terveyspalveluiden tarve on suurempi kuin tarjonta. Tilanne on johtanut siihen, että apua tarvitseva asiakas ei saa palvelua, jota on lähtenyt hakemaan. Tai hän saa turhaa palvelua tai ei saa palvelua lainkaan.

Kun asiakas joutuu odottamaan, hänen ongelmansa usein lisääntyvät, ja niiden ratkominen edellyttää taas uusia palveluita.

Myöhästyneet tai turhat palvelut kuormittavat palvelutuotantoa ja lisäävät kustannuksia ilman vaikutusta asiakkaan hyvinvointiin. Niistä aiheutuneet kustannukset ovat järjestelmän itse aiheuttamia, joten niiden poistamisen pitäisi olla mahdollista. Käytännössä se tarkoittaa, että pitää muuttaa tapaa, jolla palveluita tuotetaan.

Pieni säätö tai muutaman lisähenkilön palkkaaminen eivät yleensä riitä, vaan tarvitaan näkemystä ja rohkeutta tehdä asiat toisin kuin ennen. Niitä löytyy Sotkamon kunnasta.

Jonotus loppuu, kun jokaiseen puheluun vastataan

Sotkamo pääsi eroon terveysaseman jonoista purkamalla vanhan toimintamallin. Vakiintunut jako akuuttiin ja kiireettömään palveluun poistettiin, ja jokaiseen yhteydenottoon vastattiin heti.

Uudistuksen tulos yllätti: kaikkia yhteyttä ottaneita ehdittiin palvella saman päivän aikana.

Jokaiselle potilaalle nimettiin omahoitaja, joka toimi yhteyshenkilönä ja vastasi asiakkaan palveluista kokonaisuudessaan.

Terveysasemalle soitettuaan asiakas kävi palvelutarpeen läpi omahoitajan kanssa. Samalla omahoitaja arvioi, miten olisi paras edetä: riittäisikö sairaanhoitajan apu vai tarvittiinko lääkäri.

Palvelu tapahtui tiimeissä, joissa tiimivastaavan tehtävät kiersivät. Lääkäri oli koko ajan lähellä, joten häntä saattoi konsultoida saman tien.

Puhelimella tuotettujen etäpalveluiden määrä tiimeissä vaihteli kolmasosasta lähemmäs sataa. Mitä pidempään tiimi oli työskennellyt samojen asiakkaiden kanssa, sitä suurempi osa asioista hoitui puhelimella.

Luottamuksen rakentaminen asiakkaan ja hoitotiimin kanssa on tärkeää, mutta puhelimessa se voi olla vaikeaa. Eikä kaikkia asioita voi hoitaa etänä niiden arkaluontoisuuden vuoksi. Näille asiakkaille varattiin tavanomainen mahdollisuus henkilökohtaiseen tapaamiseen terveysasemalla.

Uusiin toimintatapoihin tottuminen ottaa aikansa

Täysin uudenlainen tapa toimia vaati henkilökunnalta ja asiakkailta tottumista. Toisilta se sujui nopeammin ja paremmin, toisilta heikommin. Muutosvaiheen jälkeen hoitotiimin jäsenet yleensä olivat tyytyväisiä järjestelyyn.

Osa asiakkaista tykästyi nopeaan palveluun, mutta osa ei pitänyt siitä, että ensin asia piti kertoa omahoitajalle ja sen jälkeen uudestaan toiselle hoitajalle tai lääkärille.

Lopullista asiakastyytyväisyyttä ei Sotkamossa vielä ole mitattu, joten täsmällistä tietoa ei ole. Vielä ei myöskään tiedetä, kuinka paljon asioita lopulta voidaan hoitaa puhelimessa. 

Kustannukset kurissa

Perusterveydenhuollon kustannusten nousu on saatu taittumaan Sotkamossa.

Siihen on vaikuttanut muun muassa vähentynyt röntgenkuvien ja laboratoriotutkimusten määrä. Potilaat ovat tuttuja, joten tutkimuksia ei tehdä kaiken varalta.

Terveysasemalla on myös laskettu, että saman potilasmäärän hoitamiseksi entisellä tavalla, olisi tarvittu kuusi lääkäriä lisää. Nyt heidän palkkakulunsa säästyivät.

Sotkamossa on vähän yli kymmenentuhatta asukasta, joten sieltä saatuja kokemuksia ei voi suoraan soveltaa Varsinais-Suomen hyvinvointialueen lähes puoleen miljoonaan ihmiseen. Se on kuitenkin hyvä esimerkki, miten uusi toimintamalli parantaa palveluita ja leikkaa kuluja.

Aluevaaleissa valituksi tulevat aluevaltuutetut ovat ison tehtävän edessä. Heidän pitää kyetä irtautumaan vanhoista kuvioista ja etsiä rohkeasti tuoreita ratkaisuja. Sotkamon kunnan terveysasema käy hyvästä esimerkistä.

 

PS Olen Varsinais-Suomen vihreiden aluevaaliehdokas 2022. Kirjoitus on osa vaalikampanjaani.

 

Mielenterveyden palvelut on saatava osaksi terveydenhuollon peruspalveluita

Mielenterveydestä puhutaan, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa? MIELI (Suomen Mielenterveys ry) määrittelee sen myönteiseksi kokonaisuudeksi, johon sisältyy voimavaroja ja toimintakykyä. Kun mielenterveys on kunnossa, ihminen tunnistaa kykynsä ja selviytyy niiden avulla arjen haasteista.

Työelämän kiristyvät vaatimukset ja niiden sovittaminen yksityiselämään eivät aina onnistu toivotulla tavalla. Digitaalisuus mahdollistaa yhteydenpidon vuorokauden ympäri, mutta siihen saattaa liittyä olettamus olla koko ajan tavoitettavissa.

Pitkään jatkuessaan stressi ja riittämättömyyden tunne voivat johtaa yleisiin mielialahäiriöihin, ahdistukseen ja masennukseen.

Myös koulua käyvät nuoret ovat ahdistuneita ja he masentuvat aikuisten tavoin. Lisäksi heitä vaivaa yksinäisyys. Koronapandemiasta aiheutunut etäopetus on lisännyt erityisesti toisen asteen oppilaiden mielenterveyshäiriöitä.

Aikainen tunnistaminen nopeuttaa toipumista

Ensimmäisten mielenterveyshäiriöiden havaitseminen ja varhainen puuttuminen niihin ovat ensiarvioisen tärkeitä. Samalla ehkäistään tilanteen pahenemista ja nopeutetaan toipumista. Samalla vähennetään inhimillistä kärsimystä. Nopea apu tulee myös yhteiskunnalle edullisemmaksi, joten siihen todella kannattaa panostaa.

Tavoitteen saavuttamiseksi mielenterveyden palvelut pitää liittää terveydenhuollon peruspalveluihin. Terveyskeskuksiin, koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoon pitäisi palkata mielialahäiriöihin perehtyneitä hoitajia, jotka tunnistavat ongelmien oireet.

Kannattaisi kokeilla myös avoimien, maksuttomien mielenterveysklinikoiden perustamista. Kuka tahansa voisi kävellä niihin sisään, kun tuntuu, ettei enää jaksa. Klinikat voisivat myös järjestää mielenterveyden ensiapukursseja, joissa opitaan tunnistamaan omia tai toisten alkavia mielenterveysongelmia.

Lisäksi palveluiden pitäisi olla helposti saavutettavissa Varsinais-Suomen jokaisessa kolkassa. Se on mahdollista digitaalisten palveluiden avulla. Puhelin on melkein kaikkien käytössä ja etäterapia on tutkitusti tehokasta.

Sote-uudistuksen myötä koulujen psykologit ja kuraattorit siirtyvät oppilaitosten palkkalistoilta hyvinvointialueen työntekijöiksi. Työnantajan vaihtumisesta huolimatta on pidettävä huolta, että koulut tarjoavat heille oppilaitoksen alueella sijaitsevat ja tarkoitukseen sopivat työskentelytilat, joihin oppilailla on helppo pääsy ilman ennakkovarausta.

Voisi myös pohtia mielenterveystaitojen liittämistä osaksi koulujen opetusohjelmaa. Lääkärin tekemään terveystarkastukseen verrattavissa oleva, psykologin suorittama mielenterveystarkastus voisi olla harkinnan arvoinen.

Välitunneilla, koulumatkalla ja somessa tapahtuva koulukiusaaminen johtaa helposti kiusattujen oppilaiden jaksamisen ja mielenterveyden heikkenemiseen. Kiusaamisvilkun kehittäminen voisi tuoda kiusaamistilanteet näkyviin. Koulun pihalle asennettavaa sähkökäyttöistä vilkkunappulaa voisi painaa, jos näkee jotakuta kiusattavan tai joutuu itse kohteeksi.

Viikon terapiatakuu myös mielenterveyshäiriöille

Erityisen tärkeää on ulottaa viikon terapiatakuu koskemaan myös mielenterveyshäiriöitä. Hoidon tarpeen arviointi pitäisi tehdä samana päivänä. Jokaiselle asiakkaalle pitäisi suunnitella sujuva hoitopolku, joka huomioi yhtäläisesti terveys- ja sosiaalipalvelut. Ne pitäisi saada samasta osoitteesta yhden luukun periaatteella. Asiakkaiden juoksuttaminen paikasta toiseen ei ole kenenkään etu.

Erityisryhmien mielenterveyteen pitää myös kiinnittää huomiota. Vammaissosiaalityön asiakkaiden pääsy mielenterveyspalveluihin on tällä hetkellä haasteellista, eivätkä hoitopolut toimi. Palveluita pitää tarjota kaikille yhdenvertaisesti.

Yhteistyö järjestöjen ja yksityisten yritysten kanssa on kaikkien etu. Sen vuoksi tavoitteellisen ja kustannustehokkaan yhteistyön kehittämisen pitäisi sisältyä hyvinvointialueen toimintojen suunnitteluun jo alkuvaiheessa.

Sote-uudistus ei sellaisenaan takaa parempia palveluita, mutta se antaa siihen hyvän mahdollisuuden. Tavoitteen onnistuminen riippuu valituksi tulleen aluevaltuuston osaamisesta.

 

PS Olen Varsinais-Suomen vihreiden aluevaaliehdokas 2022. Tämä kirjoitus on osa vaalikampanjaani.

Varttuneiden palvelut turvattava koko hyvinvointialueella

Väestörakenne on muutoksessa. Lasten ja työikäisten lukumäärä vähenee ja ikääntyvien määrä kasvaa. Iän lisääntyessä yhteiskunnan järjestämää apua tarvitaan entistä useammin. Sen vuoksi ikäihmisten tarvitsemien palveluiden järjestäminen kannattaa ennakoida, kun hyvinvointialueen toimintoja suunnitellaan ensimmäistä kertaa.

Seniorikansalaiset eivät elä muusta yhteiskunnasta erillään, vaan he osallistuvat sen toimintaan aktiivisesti. Siksi ikäihmisille tulee tarjota monipuolisia mahdollisuuksia erilaisiin harrastuksiin. Liikunta pitää vetreänä kaiken ikäiset, joten sopivien liikunnallisten vaihtoehtojen tarjoamiseen kannattaa panostaa.

Omassa kodissa on voitava asua mahdollisimman pitkään

Suurin osa ihmisistä haluaa asua omassa kodissaan niin pitkään kuin mahdollista. Ikäihmisten kotihoitoa on kehitettävä monipuoliseksi ja moniammatilliseksi hoitomuodoksi. Myös perhehoidon kaltaisia uusia palveluita kannattaa kokeilla laajemmin. Perhehoidossa asiakas asuu hoitajan kodissa väliaikaisesti tai pysyvästi.

Omaishoitoa on kehitettävä yhdenvertaisesti koko hyvinvointialueilla. Omaishoitajien jaksamista ja pääsyä terveyspalveluihin on helpotettava. Sen lisäksi omaishoitajille on tarjottava riittävästi lomittajia kotiin, jotta he voivat viettää vapaapäiviä. Vaihtoehtona on hoidettavan omaisen tilapäinen siirtäminen hoivakotiin.

Iäkkään hoidokin oikea-aikainen pääsy ympärivuorokautiseen hoivaan on kuitenkin varmistettava, jos toimintakyky heikkenee ja sen myötä turvattomuus lisääntyy. Sopivien hoivapaikkojen riittävyyteen olisi järkevää panostaa ennakolta, koska niiden niukkuus alkaa nopeasti kuormittaa sairaaloiden vuodeosastoja.

Hoitoon päästävä viikossa

Terveydellisiin ongelmiin on saatava apua viikon kuluessa. Hoidontarpeen arviointi pitäisi tehdä samana päivänä. Sen varmistamiseksi tarvitaan liikkuvia palveluita. Hoitajat, lääkärit ja laboratoriot menevät sinne, missä asiakkaat ovat.

Etäyhteyksin toteutuvat digitaaliset palvelut ovat tulleet jäädäkseen. Niiden avulla hoitaja ja lääkäri voivat tulla asiakkaan vuoteen ääreen asui hän missä tahansa hyvinvointialueella.

Eri syistä johtuen kaikilla ei ole mahdollisuutta itse käyttää tarvittavia digilaitteita. Heille on järjestettävä laitteita lainaksi ja avustaja, joka neuvoo niiden käytössä. Jos sekään ei onnistu, sitten pitää mahdollistaa kasvokkain asiointi. Kukaan ei saa jäädä ilman apua sen vuoksi, että digilaitteet tai -taidot puuttuvat.

Paljon palveluita käyttäville asiakkaille on laadittava tarkoituksenmukainen palvelukokonaisuus, jossa sosiaali- ja terveyspalvelut tukevat toisiaan. Etuuksien hakemista pitäisi selkeyttää.

Vanhusneuvosto on perustettava

Hyvinvointialueen on perustettava vanhusneuvosto, joka varmistaa varttuneen väen vaikuttamismahdollisuudet heitä koskevien palveluiden suunnittelussa. Vanhusneuvostoa pitää hyödyntää erityisesti, kun arvioidaan palveluiden tarkoituksenmukaisuutta ja saatavuutta. Myös valtakunnallisen vanhusasiavaltuutetun kanssa kannattaa tehdä aktiivista yhteistyötä.

Hyvinvointialueen tulee tehdä kokonaissuunnitelma iäkkäiden tarpeenmukaisesta hoidosta. Suunnitelmaan pitää sisältyä eri palveluiden säännöllinen vaikuttavuusarviointi, jotta kustannukset pystytään pitämään kurissa. Jos vaikuttavuudessa on toivomisen varaa, toimintatapoja pitäisi olla valmis muuttamaan.

Tehdään yhdessä ikäystävällinen Varsinais-Suomi.

 

PS Olen Varsinais-Suomen vihreiden aluevaaliehdokas 2022. Tämä kirjoitus on osa vaalikampanjaani.

Mitä aluevaltuusto tekee?

Ensimmäisen aluevaltuuston toimikausi alkaa maaliskuun alussa. Koska hyvinvointialueiden pitäisi toimia vuoden 2023 ensimmäisenä päivänä, aikaa Varsinais-Suomen sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelujen suunnittelemiseen ja järjestämiseen on kymmenen kuukautta. Tehtävän suuruuteen nähden se on todella vähän. Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut aluevaltuutetuille oman oppaan, joka löytyy täältä.

Jaossa on paljon valtaa

Aluevaaleissa jaetaan valtaa. Tulevat valtuutetut päättävät, miten hyvinvointialueen sote-asiat ja pelastustoimi järjestetään. Käytännössä he määräävät, missä terveyskeskukset ja sairaalat sijaitsevat ja miten hoitajaan tai lääkäriin saa yhteyden.

Sosiaalipalvelujen kehittäminen kuuluu myös aluevaltuuston tehtäviin. Etuuksien hakemisesta pitää tehdä helpompaa ja selkeämpää. Keskeistä on myös huolehtia esimerkiksi tuetun asuminen järjestämisestä lähellä, mielellään asiakkaan kotikunnassa.

Aluevaltuuston vastuulla on, että uudet rakenteet ja toimintatavat todella vähentävät asukkaiden välisiä hyvinvointi- ja terveyseroja. Sen vuoksi ei vanhan järjestelmän viilaaminen riitä, vaan tarvitaan täysin uusia ratkaisuja palveluiden tuottamiseksi.

Hajanainen palveluverkko on nivottava toimivaksi kokonaisuudeksi

Varsinais-Suomen hyvinvointialueen haasteena on muuta maata hajanaisempi palveluverkosto. Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen kattavaksi kokonaisuudeksi vaatii yhteistyökykyä. Aluevaltuustolta pitää löytyä halua ja osaamista tehdä yhteistyötä kuntien, järjestöjen sekä yksityisen sektorin kanssa.

Palveluiden käyttäjiä, meitä asiakkaita, tulee kuulla osana aluehallinnon päätöksentekoa.

Palveluita on tarjottava kaikenikäisille kaikissa elämänvaiheissa. Lasten, nuorten ja perheiden palvelut pitäisi koota perhekeskuksiin. Myös ikääntyvien asukkaiden alati lisääntyvään avun tarpeeseen kannattaisi varautua jo tässävaiheessa.

Ammatti- ja sopimuspalokuntien toiminta on järjestettävä niin, että jokainen voi saada nopeasti apua asuinpaikastaan riippumatta.

Henkilöstöpolitiikka hoidettava hyvin 

Varsinais-Suomen hyvinvointialue tulee työllistämään noin kaksikymmentätuhatta henkilöä. Aluevaltuuston pitäisi osata hoitaa suuren maakunnan henkilöstöpolitiikka kaikkia henkilöstöryhmiä tyydyttävällä tavalla. Se merkitsee palkkamenojen kasvamista.

Kustannuksia syntyy, kun yhdenvertaista työtä tekevien työntekijöiden palkkoja sovitetaan saman suuruisiksi. Toisten palkka nousee, toisten pysynee samana. Tarvitaan hyvää johtamista, jotta tavoite saavutetaan ilman ristiriitoja.

Menojen kasvu saatava kuriin

Aluevaltuustolla on valtaa, mutta myös vastuuta. Tavoitteena on sote-menojen kasvun hillitseminen ja se valtuutettujen on osattava tehdä. Aikaisemmin kunnissa on käytetty rahaa rakennusten pystyttämiseen, mutta jatkossa pitäisi panostaa enemmän itse palveluihin.

 

PS Olen Varsinais-Suomen vihreiden aluevaaliehdokas 2022. Tämä kirjoitus on osa vaalikampanjaani.