Monthly Archives: helmikuu 2015

Kissanhiekan paakut – turha asia

     Sisäkissat vääntävät tarpeensa huoneen nurkassa lojuvaan laatikkoon, jonka täytemateriaali kannetaan kaupasta kotiin muutaman kilon pusseissa. Tavallisen hiekan oloinen valkoinen tai harmaa maa-aines pölisee pöyhittäessä ja kulkeutuu kissan mukana kaikkialle. Jos jyvästen päälle astuu, ne murskautuvat ikäväksi jauhoksi. Vesi puolestaan liettää kissanhiekkamuruset vaikeasti lattiasta irrotettavaksi tahmaksi.

     Ikävintä jälkeä syntyy, jos kissa asioi laatikossa tassut märkinä. Kissanhiekka liettyy kosteisiin tassukarvoihin ja kuivana sitä on todella vaikea irrottaa, jokainen hiekkahippunen pitää kynnellä raaputtaa irti. Jos kissa suostuisi hetken seisomaan rapatassut vedessä, se voi helpottaa irrottamista. En vain ole päässyt kokeilemaan, koska kissat pistävät hanttiin.

Kissanhiekkapaakku.

Kissanhiekkapaakku.

     Paakkuuntuva kissanhiekka on hyvä keksintö. Pissa kastelee hiekan, joka kovettuu kätevästi pois nostettavaksi kikkareeksi. Jos hiekka ei kasaannu kunnolla, paakut hajoavat helposti eikä niitä saa kokonaisina ulos laatikosta. Paakun murusten poimiminen on työlästä eikä se välttämättä edes kunnolla onnistu. Huonosti koossa pysyvän hiekan etuna on, ettei se tartu kovin hanakasti kosteaan viiksiniekkaan. Pissalaatikon puhtaanapidon kannalta parhaita ovat tiukasti koossa pysyvät hiekat, mutta ne ovat samalla niitä, joka tiukimmin käyvät kiinni kattiin.

     Kissa pysyy puhtaana nuolemalla. Jalkansa sotkenut mirri tietysti puhdistaa itsensä nuolemalla, mutta samalla se tulee nielleeksi kaiken karvoihin tarttuneen. Käytössä ei ole tutkittua tietoa, millaisia vaikutuksia syödyllä hiekalla voisi olla kissan terveydelle. Hevosten suolistoon kertyvä hiekka aiheuttaa hiekkaähkyjä.

     Kissanhiekan paakkuuntumisominaisuus kuulostaa kovin turhalta puheenaiheelta. Sillä on kuitenkin huomattava vaikutus siihen työmäärään, jonka kissan elinympäristön puhtaana pitäminen edellyttää. Se vaikuttaa myös, miten usein koko laatikon hiekka pitää vaihtaa, mistä seuraa suoraan kuluja ja lisätyötä kissan omistajalle. Kissan terveydelle on tärkeää, ettei se kovin usein joudu poistamaan turkkiinsa liettyneitä hiekanmuruja. Yhden turha asia on toisen hyvinvoinnille tärkeä.

Kuka kesytti kenet

     Avoin sanakirja wikipedia määrittelee domestikaation prosessiksi, jossa villieläimet kesytettiin kotieläimiksi. Ihmisten asumusten ympärillä alkoi ensimmäisenä kierrellä koira noin 15.000 vuotta sitten. Seuraavat seuralaiset ovat olleet sorkkaeläimiä, ensin vuohi sekä myöhemmin lammas, nauta ja sika. Hevonen on muihin verrattuna nuori kumppani, joka liittyi joukkoon noin 5000 vuotta sitten.

     Eläinten kesyttäminen on vaikuttanut voimakkaasti elintapoihimme ja kulttuuriimme. Varhaiset esi-isät olivat vaeltajia, jotka saivat pääosan ravinnostaan luonnosta keräämällä juuria ja muita kasvinosia. Eläinproteiini tuli hyönteisistä, toukista ja silloin tällöin kaadetusta suuremmasta riistasta. Maanviljelyksen ja karjahoidon kehittyminen mahdollistivat paikoilleen asettumisen ja nykyisen kaltaisten yhteiskuntien muodostumisen.

     Lehmä on ollut ihmiskunnan runsaudensarvi, se on tuottanut maitoa ja lihaa, sen nahasta on tehty vaatteita, luista on valmistettu tarvekaluja ja sarvista on veistetty pikareita. Sen lisäksi nautoja on käytetty juhtina, jotka ovat vetäneet mitä ikeisiin on kiinnitetty. Lehmät ovat suuria, lämpöisiä ja turvallisia eläimiä, joiden silmien syvyyttä ihaillaan.

     Historiankirjoitus on sotien historiaa, jossa muistetaan voittajat ja häviäjät. Ennen koneiden aikaa siirtyminen paikasta toiseen tapahtui aidolla hevosvoimalla. On arveltu, että ilman hevosia sotahistoria näyttäisi toiselta. Raskaiden sotakoneiden ja varusteiden siirto ilman hevosta olisi ollut vaikeaa. Tehokkaimmin liikkuivat sotajoukot, joilla oli nopeimmat ja vahvimmat hevoset. Koulutetut sotaratsut olivat taistelukoneita, joihin oli varaa vain hallitsijoilla ja varakkailla ruhtinailla.

     Jokunen vuosi sitten julkaistiin tutkimus, joka vaikuttaa käsitykseen koiran kesyttämisestä. Nykyinen koira kykenee hyödyntämään ravinnon hiilihydraatteja, mutta sudelta tuo ominaisuus puuttuu. Tutkijat otaksuvat, että kauan sitten yksittäinen susi oli sattumalta saanut kyvyn tulla toimeen hiilihydraateilla. Ihmisten asumusten nurkista se löysi helposti sulavia talousjätteitä. Eläin jäi runsaan ravinnon äärelle, menestyi elämässään ja siirsi koiramaisen ominaisuutensa jälkeläisiinsä. Ihmiset tottuivat nelijalkaisten läsnäoloon ja alkoivat pitää niistä huolta.

Domestikoituneita eurooppalaisia lyhytkarvaisia kissoja.

Domestikoituneita eurooppalaisia lyhytkarvaisia kissoja.

      Domestikaation määritelmä on kovin ihmiskeskeinen: olemme aktiivisia toimijoita, jotka saavat villit eläimet alistumaan tahtoonsa. Eläimen suunnasta kesyyntyminen tarkoittaa ihmisen läheisyyden sietämistä. Meidän on syytä olla kiitollisia eläimille, jotka sietävät läsnäoloamme.