Monthly Archives: heinäkuu 2015

Arvio kirjasta Eläimet yhteiskunnassa

Eläimet yhteiskunnassa
Elisa Aaltola & Sami Keto (toim.)
I
nto Kustannus Oy, 2015 

Eläimet yhteiskunnassa

Eläimet yhteiskunnassa.

    Eläinten hyvinvointi on viime aikoina tullut luontevaksi osaksi julkista keskustelua. Siksi on tärkeää, että kotimaisin voimin on tuotettu kirja, joka pohtii eläinten asemaa nimenomaan suomalaisista lähtökohdista.

    Ihmisen biologinen ja yhteiskunnallinen asema muiden eläinlajien joukossa on murrosvaiheessa. Biologi Jussi Viitala todistaa ominaisuus kerrallaan, miten ihminen on hyvin tyypillinen nisäkäs. Kaikilla meillä on vastaavat ruumiinosat, joiden tehtävät ja toiminnot ovat samankaltaisia. Tämä koskee myös aivoja, joten on hyvin mahdollista, että samankaltaisuus liittyy myös mielen toimintaan. Emme taida olla niin ainutlaatuisia kuin ehkä haluamme uskoa.

    Filosofiassa ihminen on määritelty sellaiseksi, mitä eläin ei ole, toteaa sosiologi Salla Tuomivaara. Kun eläimiä on tieteellisen tutkimuksen avulla opittu paremmin tuntemaan, varsinaiset ominaisuuksien eroavuudet ovat kadonneet ja niiden tilalle on tullut pelkkiä aste-eroja. Ikivanha tapa ja tottumus pitävät meidät kuitenkin edelleen erillään muista eläimistä.

    Maanviljelys pysyvine asutuksineen toi mukanaan eläinten kasvattamisen. Samalla meihin juurtui hierarkkisen eläinsuhteen perusta, joka mahdollisti kotieläinten alistamisen pelkiksi tuotantovälineiksi. Filosofian dosentti Elisa Aaltola kysyy, kuinka me moraaliset ihmiset kykenemme hyväksymään tavat, joilla muita eläinlajeja yhteiskunnassamme kohdellaan? Hänen vastauksensa on itsepetos. Sen kourissa me tiedämme jotain, mitä emme halua tietää, ja lopulta arkielämässä toimimme kuin emme tietäisi. Itsepetos myös tekee meistä passiivisia emmekä sen vuoksi halua nostaa esiin kiusallisia asioita eläinten kärsimyksistä.

    Lihatalot ovat mainonnassaan muovanneet lihan syömisestä nationalistisen kysymyksen väittämällä, että jokaisella on oikeus syödä suomalaista lihaa. Näin toteaa poliittisen historian tutkija Noora Kotilainen. Kansallisuusaatteeseen liittyvä muukalaisvihamielinen ulottuvuus on myynnin edistämiseksi yhdistetty eläinten hyväksikäyttöä oikeuttavaan lajisortoiseen ajattelutapaan. Sen valossa eläin esitetään kansakunnan elinehtona, jonka ruumiin syöminen pitää talouden pyörät pyörimässä.

    Kaltaiselleni rivikansalaiselle lienee vaikeinta tulkita kirjailija ja teatterintekijä Laura Gustafssonin sekä kuvataiteilija Terike Haapojan kirjoitusta ’Mistä ei voi puhua – taide, eläin ja kielen ulkopuolinen’. Ripaus lisää yleistajuisuutta helpottaisi jokamiehen lukukokemusta. Kirjoittajien sinänsä ansiokas analyysi lähtee siitä, että puhekyvyn puuttuminen pudottaa eläimet merkitysten ulkopuolelle, tekee niistä merkityksettömiä. Ajankohtainen keskustelu eläinten asemasta yhteiskunnassa on kiinnostava, koska se haastaa kielen roolin ihmislajia rajaavana ominaisuutena. Voiko esimerkiksi lainsäädännössä sana subjekti eli teon tekijä tarkoittaa myös eläintä?

    Yllä oleva marinani tekstin haasteista ei johdu vain siitä, etteikö pelkän biologisen peruskoulutuksen saanut tumppu voisi ymmärtää ’taideasioita’. Kyllä voi, kun kirjoittaja niin haluaa. Kotimaisen kirjallisuuden tutkija Karoliina Lummaan ’Picoides tridactylus -lajin poeettinen kuvaus’ on suorastaan hurmaava erittely kolmen runoilijan pohjantikkarunoista. Vieläkin lausun ääneen esimerkkiriimejä.

    Suosittelen lukemaan kirjan, jossa kokeneet tekstinikkarit ovat asiantuntevasti paneutuneet oman alansa eläinkysymyksiin. Tuloksena on mielenkiintoinen valikoima näkemyksiä eläimistä yhteiskunnassamme. Erityisen hyvänä pidän lähdeluetteloa, josta voi tarkistaa tiedon alkuperän ja mahdollisesti löytää uusia. Kirja alkaa ja päättyy runoilla, joiden pelkistetty muoto korostaa erinomaisesti teoksen eläinsuojelullista näkökulmaa.

Kun koirat katsovat silmiin

    Vuosia sitten kävi niin, että perheen kissanpennun karvat nousivat pystyyn, kun se ensimmäisen kerran näki papiljotit päässäni. Syntyi ruokakunnan sisäinen sutkaus: näyttää niin kamalalta, että kissakin pelkää. Pidin tapahtumaa vitsinä kunnes oivalsin, että kissanalku oli oikeasti lukenut ruumiinkieltäni. Papiljotit tekivät pääni ja hahmoni suuremmaksi samalla tavalla kuin pystyyn nostetut karvat suurentavat kissaa. Pentu oli emoltaan oppinut lukemaan kissojen kieltä ja sovelsi nyt taitojaan ihmiseen. Papiljotteineni näytin uhittelevan karvat pörhössä. Pieni kissa vastasi viestiini samalla mitalla.

    Kissojen tavasta hahmottaa maailmaa näköaistin avulla on tietoa rajoitetusti, mutta koirista tiedämme enemmän. Käsitys hurttien elämästä hajuaistin varassa on käymässä vanhaksi tai ainakin vahvasti puutteelliseksi. Ne käyttävät silmiään elinympäristön tarkkailemiseen siinä missä mekin. Laumaeläimen on tarpeen olla selvillä, mitä lähellä olevat puuhaavat. 

Koirat katsovat kasvokuvia melkein kuin ihmiset.

Koirat katsovat kasvokuvia melkein kuin ihmiset.

  Suomalaisessa tutkimuksessa koirat katselivat ihmisten ja toisten koirien kasvokuvia läppärin näytöltä. Samalla infrapunakamera tallensi silmien pienetkin liikkeet ja tietokone laski, mitä kuvan kohtaa eläimet tuijottivat. Kävi ilmi, että koirat kiinnittivät eniten huomiota kuvissa näkyviin silmiin. Samoin tekevät ihmiset vastaavissa tutkimustilanteissa.

    Jos hampaat olivat paljaina, koirat pysähtyivät katsomaan sekä ihmisten että oman lajinsa paljastettua purukalustoa. Reaktio oli ymmärrettävä, koska luonnonvaraiset koiraeläimet viestivät toisilleen myös hampaillaan. Komeiden kulmahampaiden esittely huulet ylös vedettyinä on selkeä viesti, minun kanssani kannattaa olla varovainen.

Kasvoissa koirat katsovat eniten silmien aluetta.

Kasvoissa koirat katsovat eniten silmien aluetta.

    Testitilanteessa rekut havainnoivat eri tavalla tuttujen ja tuntemattomien kasvokuvia. Siitä tutkijat päättelivät, että ne tunsivat kuvista tutut ihmiset ja tutut koirat. Eläimet siis kykenivät ymmärtämään kuvien merkityksellistä sisältöä!

    Aivoissamme on erityinen hermosolujen järjestelmä, joka on erikoistunut kasvojen tunnistamiseen. Tämä systeemi takaa, että erotamme tutut vieraista välittömästi. Koirat pystyvät samaan vähintään yhtä nopeasti. Kertynyt tutkimustieto antaa viitteitä, että koirilla voisi olla vastaavankaltainen kasvojentunnistusjärjestelmä. Erot meidän ja eläinten ominaisuuksien välillä kaventuvat, kun tiede lisää ymmärrystämme. 

Mitä koirat tuntevat, kun ne katsovat silmiin?

Mitä koirat tuntevat, kun ne katsovat silmiin?

    Voimme vain arvata, mitä kaikkea koira ajattelee tai tuntee, kun se katsoo meitä silmiin naamataulut vastakkain tai tuijottaa silmiämme valokuvassa. Miten paljon kokemus eroaa, jos ihmiskasvojen tilalla onkin toisen hurtan naama?

  Omiemme tavoin eläinten silmät toimittavat tehtäviä kahteen suuntaan. Näköelimien avulla koirat saavat tietoa ympäröivästä maailmasta, mutta samalla silmät välittävät kantajansa viestejä niitä lukemaan kykeneville. Emme tiedä tarkasti, miten eläimen mielentilat näkyvät sen silmissä, mutta joka tapauksessa silmät voivat osoittautua koiran mielen peiliksi.