Monthly Archives: joulukuu 2015

Kuusituhojen torjunnasta

Hyvää joulua meiltä teille!

Kuusituholaiset: Hyvää joulua meiltä teille!

    Kerran vuodessa kotiimme asettuva joulukuusi on perheen kissa-asukkaiden mielestä pelkkä valtava lelu, joka on tuotu sisään mirrikansan viihdykkeeksi. Ilman erityisiä suojatoimia kuusipuu tuskin pysyy edustuskelpoisena ensimmäisiä tunteja pidempään. Tässä joitakin niksejä, joilla voi yrittää ehkäistä kuusen tuhoa.

  1. Sijoita kuusi tarpeeksi kauas sohvista, laiskanlinnoista, ikkunaverhoista ynnä muista kodin esineistä, joita pitkin kissa voi päästä käsiksi kuusenkoristeisiin.
  1. Sijoita joulupuu tukevaan ja painavaan kuusenjalkaan. Kiinnitä kuusenjalka ilmastointiteipillä lattiaan tai muuhun tarpeeksi suureen kaatumattomaan alustaan.
  1. Koristele vain oksat, joihin kissa ei ylety.
  1. Älä koristele kuusta ollenkaan.
  1. Kiinnitä alimpiin oksiin kulkusia, jotka paljastavat, että kissa on liikkeellä. Kiinnitä kulkusia kaikkialle kuusen alle, ei pelkästään oksien kärkiin.
  1. Kiinnitä kuusi kattoon latvastaan tai kannastaan.
  1. Sulje koko kuusi kissanpitävään häkkiin. Jätä kissat ulkopuolelle.
  1. Kiinnitä kuusi valmiiksi vaakatasoon.
  1. Palauta kuusi kauppiaalle tai metsään.
  1. Peruuta joulu.

Joulun puuhamaa

Joulukoriste ei ole turvassa kissoilta edes ikkunan yläreunaan hilattuna.

Joulukoriste ei ole turvassa kissoilta edes ikkunan yläreunaan hilattuna.

    Lähestyvä joulu hiipii kotiimme vaivihkaa, mutta vuosi toisensa jälkeen suunnilleen samanlaisena. Perheen joulutraditiot ovat muovautuneet meille sopiviksi ja kertovat eletystä elämästä.

    Varhaisin joulukoriste otetaan esiin jo marraskuun alkupuolella. Se on tonttuhattuinen kissan kipsinaama, joka muistuttaa meitä nyt jo edesmenneestä lemmikistämme, joka eli kanssamme yli kaksikymmentä vuotta. Joulukissa on keikkunut keittiön ikkunassa suunnilleen yhtä monta kertaa. Tänä vuonna joulukatti ryömi esiin kätköstään tavanomaista myöhemmin eikä sen olo ikkunan yläkarmiin hilattuna ole ollut tavanomaisen rauhaisaa.

    Ensimmäisenä adventtina jouluvalot syttyivät uuteen sähkökynttelikköön, joka ennakko-oletuksista poiketen osoittautui helposti kaatuvaksi. Myös monihaarainen jouluvalosarja asetettiin päältä avoimeen lasimaljaan. Montakaan valoisaa minuuttia ei ehtinyt kulua, kun lattialta löytyi pätkä irti purtua johtoa.

    Tuli todistetuksi kaksi asiaa. Ensiksi, kissa ei saa minkäänlaista tärskyä, kun se puree poikki ledvalosarjan. Toiseksi, loput valosarjasta palaa moitteetta, vaikka yhden haaran loppupätkä puuttuu. Neljänsadan viidenkymmenen ledlampun sijasta meillä tuikkii nyt vain neljäsataaneljäkymmentäkuusi pikkuruista valonlähdettä.

Sähkökynttelikkö on helppo selättää. Tämän jälkeen se sidottiin pystyyn pöydän päälle.

Sähkökynttelikkö on helppo selättää. Tämän jälkeen se sidottiin pystyyn pöydän päälle.

    Mirrien maailmasta katsottuna joulukuusi on suurin kissalelu, mitä kuvitella saattaa. Kiiltäviä, välkkyviä, kieppuvia koristeita on ripustettu kutsuvasti melkein joka oksan kärkeen. Nauhat ja pallot ja muu tilpehööri ovat niin kevyitä, että pienikin ilmavirta pistää ne liikkeelle. Ja liikettä kissapeto ei voi vastustaa.

    Puun alla mahtuu myös kulkemaan. Jos häntä on jäänyt pystyyn, siihen korkeintaan tarttuu muutamia irtopiikkejä. Kuusen runko tuo vaihtelua raapimapuiden valikoimaan. Jos intoa piisaa, joulupuuhun kiipeäminen tarjoaa mitä mainiointa ruumiinharjoitusta. Sen lisäksi ylhäältä puusta näkee paremmin ja ulottuu uusiin liehuviin härpäkkeisiin.

    Sisäkissojen virikkeet tai oikeastaan niiden puute puhuttavat ainakin meitä kissaihmisiä. Kotipedoille ei riitä pelkkä ruoka ja säänsuoja pahoja ilmoja vastaan. Eläimillä pitää olla myös mahdollisuus käyttäytyä kuin petoeläin, vaania, jahdata ja loikata saaliin kimppuun.

Kissa ehti pätkäistä valorajasta palan, vaikka seisoin samassa huoneessa. Lamput siirrettiin välittömästi suljettuun kynttilälyhtyyn.

Kissa ehti pätkäistä valosarjasta palan, vaikka seisoin samassa huoneessa. Lamput siirrettiin välittömästi suljettuun kynttilälyhtyyn.

    Joulukrumeluureihin pukeutuvasta kodista sukeutuu mukavasti kausiluontoinen virikkeillä rikastettu kissojen puuhamaa. Pienellä säätämisellä löytyy kyllä ratkaisuja, jotka tyydyttävät monilajisen kodin kaikkien asukkaiden tarpeet, mutta takaavat silti jokaisen turvallisuuden.

    Rakkaista asioista voi myös joutua luopumaan yhteiseksi hyväksi. Meidän kissoille pitäisi ripustaa kaulaan lappu: ”Minä olen syy siihen, ettei meillä polteta eläviä kynttilöitä.”

Rotat maailmankartalla

    Luonnonvaraisina elävät rotat muodostavat yhdyskuntia, jotka jakautuvat edelleen pienempiin perheryhmiin. Asumista varten nämä sosiaaliset jyrsijät kaivavat luolastoja, joissa on pesäkammiota, varastotiloja sekä niitä yhdistäviä käytäviä. Luolastoasumuksen ulkopuolelle eläimet polkevat ruokapaikoille johtavia polkuja, joita ne käyttävät myös reviirin tarkkailuun. Kun ilta hämärtyy, yhdyskunta herää ja rotat lähtevät liikkeelle etsimään ruokaa ja tapaamaan tuttuja. Silloin ne yleensä osuvat meidän silmiimme.

    Ihmis- ja rottayhdyskuntien rinnakkaiselo lienee alkanut siinä vaiheessa, kun metsästäjä-keräilijänä itsensä elättänyt lajimme asettui paikoilleen ja alkoi varastoida ruokaa, rehua ja muita syömiskelpoisia tarveaineita. Rotat löysivät kätköt ja tykästyivät elämään lihapatojen äärellä. Ruokavaliot kun olivat sopivan samankaltaisia. Rotat ovat periaatteessa kasvissyöjiä, mutta voivat pistää poskeen myös eläinperäistä tavaraa.

    Päästäkseen käsiksi ruokavaroihimme rotat joutuvat jyrsimään tiensä ihmisten rakentamien esteiden läpi. Siinä puuhassa ne tahtomattaan aiheuttavat tuhoja kaikenlaisille rakenteille. Edes sähköjohdot eivät ole turvassa. Muovi, metalli ja huonolaatuinen betoni eivät tuota kummoistakaan estettä teräville talttamaisille etuhampaille, jotka kulumisen vuoksi kasvavat jatkuvasti. Rotat ulostavat ja virtsaavat työn lomassa, joten niiden jätökset pilaavat ruoka-aineita, vaikka varsinainen ruokahävikki jäisi vähäisemmäksi. Kaikki rotat eivät ole terveitä. Ne saattavat kantaa mukanaan taudinaiheuttajia, jotka voivat tarttua myös ihmisiin.

Rotat ovat sosiaalisia eläimiä, joilla pitäisi aina olla lajitoverien seuraa.

Rotat ovat sosiaalisia eläimiä, joilla pitäisi aina olla lajitoverien seuraa.

    Sosiaalisuuden lisäksi rotat ovat älykkäitä, uteliaita ja oppivaisia. Tämä huomatiin jo 1800-luvulla, jolloin niitä alettiin kesyttää ja jalostaa lemmikeiksi. Nykyisin rotat ovat suosittuja kotieläimiä ja niitä on saatavana useina erilaisina värivaihtoehtoina. Kokemukseni rajoittuu ruskeaan ja valkoiseen sisaruspariin. Muutoin lemmikkirottien ulkomuoto ei kovin paljon poikkea villeistä sukulaisista.

    Rotat ovat ihmisten tavoin nisäkkäitä ja niiden elintoiminnot muistuttavat omiamme. Tästä on varmasti ollut hyötyä sopeutumisessa elämään nurkissamme, mutta yhtäläisyys on myös painanut raskaan ristin rottien sukukunnan ylle. Niitä käytetään koe-eläiminä tutkimuksissa, joiden tavoitteena on parantaa ihmisten terveyttä. Irvokasta kyllä laboratorioissa kehitetään myös entistä tehokkaampia rotanmyrkkyjä sekä testataan niiden tehoa rottiin.

    Ikävä maine tuholaisena ei ole estänyt kouluttamasta nopeasti oppivia jyrsijöitä ihmisen palvelukseen myös tutkimuslaboratorioiden ulkopuolella. Nykyään rotat etsivät esimerkiksi maamiinoja sota-alueilla. Niiden tarkka hajuaisti pärjää koirille, mutta keveytensä vuoksi ne eivät laukaise miinaa, jos sattuvat astumaan sen päälle. Tällä tavalla vältetään miinanetsijöiden ennenaikainen kuolema.

    Rotista on tullut myös ammattiurheilijoita. Tiedekeskus Heurekassa rottien koripallojoukkueet ottavat mittaa toisistaan näyttely-yleisön istuessa katsomossa. Urheilijarotat ovat lemmikkirottia, jotka pentuajan jälkeen muuttavat Heurekan tiloihin opiskelemaan uutta ammattia. Jyrsijöiden osallistuminen koripallokisaan on vapaaehtoista, mutta kun peliolosuhteet on tehty eläimille houkutteleviksi, jokaiseen näytösotteluun löytyy halukkaita pelaajia.

    Harvalla eläinlajilla on yhtä monenlaisia rooleja ihmisen elämässä kuin rotalla. Voin vain ihailla niiden sitkeyttä ja selviytymiskykyä kaikista ihmisten asettamista esteistä ja tuhoamisyrityksistä huolimatta. Asiantuntijat veikkaavat, että rotilla menee lujaa vielä siinä vaiheessa, kun viimeinen ihminen on poistunut maan päältä.