Monthly Archives: tammikuu 2016

Mikä mättää Netflix?

    Kun vanha televisio tuli tiensä päähän, valitsin uudeksi vastaanottimeksi älyTV:n. Perusteena oli mainoksen lupaus, että siinä on valmiina Netflix-suoratoistopalvelu. Kuukauden ilmaisen tutustumisen jälkeen koneeseen tarvitsi naputella vain luottokortin numero ja niin katselu jatkuisi. Tosi helppoa.

    Jäin heti koukkuun katsomalla the House of Cards -sarjan ekan jakson. Sen jälkeen oli pakko nähdä lisää. Mutta se ei sitten enää ollutkaan helppoa.

Suoratoistopalvelu ei suostu latamaan valitsemaani ohjelmaa enempää kuin 25%. Tuurilla ja lukuisilla yrityksillä tämän vaiheen voi onnistua ohittamaan.

Suoratoistopalvelu ei suostu latamaan valitsemaani ohjelmaa enempää kuin 25%. Tuurilla ja lukuisilla yrityksillä tämän vaiheen voi onnistua ohittamaan.

    Ohjelmanimikettä avatessani lataamisen edistymistä kuvaava symboli, kieppuva ympyrän puolikehä, jäi paikoilleen raksuttamaan 25 prosentin kohdalle. Joinakin kertoina lataus onnistui 99 prosenttiin saakka, mutta jämähti sitten siihen. Haluamani pätkä ei siis auennut.

    Sammutin television ja avasin Netflixin uudestaan. Lähestyin jakson lataamista useita eri tietopolkuja, mutta reitistä riippumatta eteneminen yleensä tyssäsi punaiseen kieppuvaan renkaaseen.

    Joskus lataus onnistui kuin varkain parinkymmenen yrittämisen jälkeen. Asetuin odottavasti mukavaan tuoliin, mutta noin 15 sekunnin kuluttua ruutu musteni ja silmiin iski viesti, ”ei voida toistaa” ja ”virhekoodi 5.2.12”. Tarkistin laitteen langattoman yhteyden ja kuukausimaksun suorituksen, mutta ne olivat kunnossa. Sitä vahvisti myös se, että tabletilta haluamani ohjelma oli katsottavissa moitteetta ensi yrittämällä. Ongelman täytyi siis olla älytelkussa tai suoratoisto-ohjelmassa tai molemmissa.

Tätä ilmoitusta ei voi kiertää. Muutkaan nimikkeet eivät aukea. Odottaa pitää joskus seuraavaan päivään

Tätä ilmoitusta ei voi kiertää. Mikään nimike ei aukea. ’Yritä myöhemmin’ tarkoittaa usein seuraavaa päivää.

    Silloin tällöin ruutu meni mustaksi ohjelman puolivälissä. Noin vain ilman varoitusta. Tässä vaiheessa laite ei kommunikoinut mitenkään, pysyi vain mustan mykkänä. Toisinaan katsomani pätkä alkoi yllättäen aivan itsestään latautua uudestaan. Sama saattoi toistua viiden minuutin välein. Hermoja rasitti, kun itselatauksen jälkeen toisto alkoi alusta ja jouduin käsin etsimään, mihin katselu oli katkennut.

    Luulin, että olin jo kaiken kokenut, mutta sitten Netflixin kuvakkeet lakkasivat vastaanottamasta kaukosäätimen viestejä. Koska muita ohjausmahdollisuuksia ei ollut tiedossani, jouduin sammuttamaan television. Se nappi sentään toimi.

    Netflixin katsomisesta tuli stressi. Ei ollut harvinaista, että koko katsomiseen varaamani aika, esimerkiksi tunti, kului yrityksiin ladata ohjelma. Joskus en voinut katsoa mitään, kun mikään ei toiminut. Hyväntuulisen rentoutumisen sijaan astui mielipaha. Käytän telkkua vain suoratoistoon, joten toosa jäi seisomaan tarpeettomana.

    Kävin jopa kysymässä neuvoa telkun myyneestä liikkeestä. Hyvin koulutettu myyjä näytteli hämmästynyttä sanoessaan, ettei ollut koskaan aikaisemmin kuullut moisesta ongelmasta. Lopulta hän myönsi sen verran, ettei heillä ollut listaa Netflixin virhekoodeista. Verkosta koodiani 5.2.12. ei löytynyt. Netflixin kotisivujen kautta lähetin palautetta asiasta, mutta en ole saanut vastausta.

    Kerran vierailulle tullut poika ehdotti ikivanhaa kikkaa: töpseli irti pistokkeesta kun ohjelma on juntturassa. Työpaikan nörteiltä olin oppinut, ettei niin pidä tehdä, mutta kokeilin kuitenkin. Sen jälkeen kone toimi moitteetta.  Nähtävästi kävi niin, että television tietokoneen välimuisti nollautui ja sen myötä bugit lakkasivat jumittamasta.

    En tiedä, miten televisiotehtaat ja Netflix testaavat tuotteidensa yhteensopivuuden. Ainakin siihen on jäänyt kokoiseni aukko. Vaikka suoratoistopalvelun ohjelmat nyt ovat katsottavissa, se ei ole mahdollista ilman ylimääräistä töpseli irti -manööveriä. Käyttöohjeissa siitä ei puhuta, joten tuote ei toimi kuten luvattiin. Siksi olen edelleen tyytymätön asiakas.

Maataloustuottajilta outo viesti

    Suomessa ei ole eläinsuojeluasiamiestä. Vuoden vaihteessa virka lakkasi olemasta, kun sen rahoitus maatalous- ja ympäristöministerin päätöksellä lopetettiin. Vajaan kahden ja puolen vuoden aikana asiamies kävi tarmokkaasti käsiksi vaativaan työhönsä. Hän toi esiin eläinten kohtelun epäkohtia, esimerkiksi liikkumisen rajoittamisen joko kiinni kytkemällä tai sulkemalla niin pieneen häkkiin, että se esti jopa kääntymisen.

    Eläinten ystäville lopettamispäätös merkitsi paluuta vuosituhannen alkupuolen tilanteeseen. Kun eläinsuojeluasiamiehen määräaikainen virka muutama vuosi sitten perustettiin, sitä oli edeltänyt kansalaisjärjestöjen pitkäaikainen julkinen kampanjointi ja vaikuttaminen päättäjiin. Vuosikymmen sitten muotoilin SEY Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto ry:n jäsenlehteen kirjoituksen, jossa toin esiin meidän eläinaktiivien mielipiteen: eläinsuojeluasiamies on saatava. Aviisin tultua painotalosta hetken nolotti, että kaikkea tuli haihateltua.

    Tuon tapahtuman jälkeen eläinten asema yhteiskunnassa on selvästi muuttunut. Tieteellinen tutkimus on valottanut eläinten ominaisuuksia entistä syvemmin. Joitakin lienee yllättänyt, että erot ihmisten ja kotieläinten välillä eivät ole niin suuria kuin aikaisemmin luultiin. Tämän tosiasian jälkeen yhteiskunnan on pakko määritellä uudelleen, mikä on eläin, miten hyvin tai huonosti voimme kohdella vastuullamme olevia tuntoisia olentoja.

    Valtioneuvosto on seurannut aikaansa ja nimittänyt neuvottelukunnat edistämään tuotanto-, seura- ja koe-eläinten asemaa ja hyvinvointia. Maa- ja metsätalousministeriön yhteyteen sijoittuva tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta toimii ministeriön apuna tuotantoeläimiä koskevissa kysymyksissä ja linjauksissa. Eläinsuojeluasiamiehen virkaa koskevasta päätöksestä neuvottelukunta oli toista mieltä kuin ministeri. Sen vuoksi se julkaisi kannanoton, jossa puollettiin eläinsuojeluasiamiehen tai tätä vastaavan viranomaistehtävän jatkumista.

    Neuvottelukunta piti tarpeellisena, että Suomessa on jatkossakin riippumaton viranomainen, joka ajaa vain eläinten asiaa. Sellainen virkamies edistäisi eläinten hyvinvointia tuomalla esiin viimeisintä tutkimustietoa, valistamalla kansalaisia sekä herättämällä asiallista keskustelua. Asiamiehen tulisi myös saattaa esiin eri eläintenpitomuotojen hyviä ja huonoja puolia sekä kiinnittää huomiota muihin toimialan mahdollisiin kehittämiskohteisiin.

Julkilausuman sisältö ei ollut yksimielinen. Kaksi maataloustuotantoa edustavaa neuvottelukunnan jäsentä ilmoitti samassa tiedotteessa, että he eivät yhdy neuvottelukunnan kannanottoon miltään osin.

    Luit oikein. Maataloustuottajat eivät pidä tarpeellisena, että Suomessa käydään puolueetonta keskustelua eläinten hyvinvoinnista ja sen edistämisestä. Maataloustuottajat – tai ainakaan heidän edustajansa – eivät halua välittää kansalaisille uutta puolueetonta eläintietoa. He eivät halua asiallista pohdintaa eläinten pitotapojen hyvistä ja huonoista puolista eivätkä eläintuotannon kehitystarpeista.

    En osaa arvioida, onko eriävä mielipide jonkinlainen ajatusumpisolmu, joka jämähti, kun kokouksessa vähemmistöön jääneet halusivat esittää vastakkaisen näkökantansa. Mielipaha on estänyt näkemästä, millaisen signaalin he ovat yhteiskuntaan singonneet. Ikävämpi vaihtoehto on, että eriävä mielipide on esiin lipsahtanut totuus, maataloustuottajat eivät halua kansalaisten olevan perillä menetelmistä, joilla eläinperäiset elintarvikkeet ja muut hyödykkeet tulevat kauppaan.

    Mitähän tuottajajärjestöjen PR-osastoilla mahdetaan miettiä julkilausumasta, jossa sen edusmiehet ja -naiset vastustavat vuoropuhelua eläinten hyvinvoinnista. Onko se sellainen viesti, joka halutaan kansalaisille jakaa? Oikeutta eläimille -yhdistyksen videokamerat taitavat surista jatkossakin.

Tätä logoa ei enää tarvita. Eläinsuojeluasiamiehen virka loppui, koska ministeri niin päätti.

Tätä logoa ei enää tarvita. Eläinsuojeluasiamiehen virka loppui, koska ministeri niin päätti.