Monthly Archives: huhtikuu 2016

Alaspäin katsova koira

    Joogaharrastukseni alkoi uteliaisuudesta satoja, ehkä tuhansia vuosia vanhaan intialaiseen harjoitusmenetelmään, jonka tavoitteena on mielen, ruumiin ja hengityksen välisen tasapainon löytäminen. Sellaiseen lajiin on sukupolvien aikana täytynyt kertyä paljon kokemusperäistä viisautta harmonian saavuttamisesta.

    Ennakkoluuloiset suhtautuvat joogaharjoituksiin nuivasti, koska eivät halua tulla liitetyksi uskonnon harjoittamiseen tai ryhmämeditaatioon. Pelko on turha, sillä liikuntakeskuksissa harjoitettava länsimainen versio joogasta on kehon ja mielen huoltoa ilman syvempiä hengellisiä päämääriä.

    Vuosien aikana olen tehnyt joogaharjoituksia usean ohjaajan johdolla. Heidän neuvonsa ovat yksityiskohdissaan poikenneet toisistaan, mutta koen sen rikkautena. Olen oppinut, että saman päämäärän voi saavuttaa useaa eri reittiä. Evästysten runsaus antaa myös vapauden poimia joukosta itselle mieluisimmat.

Venyttelevä koira. Etujalat ojossa, ranteet suorina, polkuanturat maata vasten. Asento muistuttaa joogaharjoitetta. Kuva Pixabay

Venyttelevä koira. Etujalat ojossa, ranteet suorina, polkuanturat maata vasten. Asento muistuttaa joogaharjoitetta. Kuva Pixabay

    Joogaharjoituksien asanoista eli asennoista suosikkini on alaspäin katsova koira. En tiedä, mistä nimi juontuu, mutta varmasti joskus jossain koira on venytellyt samalla tavalla: takapuoli pystyssä ja rinta maata kohden taipuen, etujalat ojossa ja polkuanturat maata vasten painuen. Erojakin on. Joogaajan pään on tarkoitus roikkua rentona kaulan varassa, mutta venyttelevä koira näyttää usein katsovan eteenpäin.

    Asanassa selän suoruus on keskeinen tavoite, joka varmistetaan kääntämällä istuinluut kattoa kohden. Napa vedetään selkärankaan ja imaistaan sitten kylkiluiden alle. Tai ainakin se on mielikuva siitä, mitä pitäisi keskivartalon syvissä lihaksissa tapahtua. Harjoituksen aikana alaselkää tukevat myös lihaslukot: juurilukko ja alavatsan lukko, jotka saadaan aikaan kiristämällä jalkovälin ja alavatsan lihaksia.

    Käsivarret ojennetaan eteenpäin, jolloin ranteet voivat suoristua mahdollisimman paljon. Se vähentää niihin kohdistunutta rasitusta. Kyynärpäät kuitenkin ovat pehmeät ja kyynärtaipeet käännettyinä toisiaan kohden. Kämmenet ja eteenpäin osoittavat sormet tarttuvat maahan kuin imukupit, joilla työnnetään kehon painoa pois käsiltä.

Jooga-asana alaspäin katsova koira.

Jooga-asana alaspäin katsova koira.

    Sääret ovat suorat ja jalkaterät noin jalanmitan päässä toisistaan, kantapäät maassa ja polvilumpiot ylös vedettyinä. Lievä sisäkierto voi olla avuksi.

    Alaspäin katsovassa koirassa pysytään usein kolmen tai viiden hengityksen ajan, mutta varsinaisia sääntöjä ei ole. Hyvä ohje on, että niin pitkään kuin tuntuu, että on tarpeen.

    Joogahengitys on luku sinänsä. Se on voimakasta mutta suhteellisen äänetöntä niin sanottua lateraali- tai syvähengitystä, jossa keuhkot sekä täytetään että tyhjennetään aktiivisella lihastyöllä. Kun ilma virtaa keuhkoihin, se ohjataan hengityslihasten, pallean ja kylkiluiden välilihasten, avulla keuhkolohkojen ulkoreunoille. Se pullistaa rintakehää sivusuunnassa.

    Monimutkaiselta kuulostava alaspäin katsova koira on itseasiassa lepoasento, jonka aikana kerätään voimia. Samalla se venyttää reisien takaosia. Lihasten lisäksi painovoima vetää mukavasti selkärankaa pidemmäksi ja suurentaa siten selkänikamien välistä tilaa. Erityisesti alaselän välilevyt kiittävät. Jos paino on oikeaoppisesti pois käsiltä, ranteet eivät väsy.

    Yleinen käsitys on, että ihminen vain jäykistyy, kun vuosia karttuu. Valtavirtaa vastaan voi potkia monella tavalla. Minun aseeni on jooga, jonka ansiosta taivun ja väännyn ja kierryn enemmän kuin koskaan.

Tavoitteena eläimetön tiede

    Eläinsuojelujärjestön tilaisuudessa puhuttiin koe-eläimistä ja niiden suojelemisesta. Kuuntelin nuorta idealistia. Hänen ehdoton vakaumuksensa oli, ettei eläimiä saanut käyttää hyväksi minkäänlaisessa tutkimuksessa. Edes kuolleesta eläimestä ei sopinut ottaa kudoksia. Jyrkkä mielipide sulki pois myös eläinten ruumiinavaukset kuolinsyyn selvittämiseksi.

    Tapahtumasta on kulunut muutama vuosi ja sinä aikana koe-eläimiä koskevaan lainsäädäntöön on kirjattu ihanteellisen eläinsuojelijan ajatuksia. Direktiivi tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelemiseksi tuli voimaan 2013.

EU edellyttää samanlaista koe-eläinlainsäädäntöä kaikissa jäsenvaltioissa.

EU edellyttää samanlaista koe-eläinlainsäädäntöä kaikissa jäsenvaltioissa.

    EU:n yhteisenä tavoitteena on jossain vaiheessa pidättyä kokonaan eläinten hyödyntämisestä tutkimustarkoituksessa. Siihen liittyy kuitenkin ehto. Eläinkokeista luopuminen ei saa hidastaa uuden tutkimustiedon kertymistä, joten vielä ei olla kovin lähellä eläimetöntä tieteentekoa.

    Niin kauan kuin koe-eläimiä käytetään, tiedeyhteisön pitää tehdä kaikki mahdollinen niiden elämän helpottamiseksi. Käytännön ohjenuorana ovat niin sanotut 3R-periaatteet. Jokainen koe-eläimiä koskeva päätös pitäisi tehdä pohtimalla, miten se edistää yhden tai useamman koe-eläimen hyvinvointia.

    Ensimmäinen periaate tarkoittaa, että eläimet on kokeissa korvattava muilla tutkimusmenetelmillä aina kun se on mahdollista. Tällaisia korvaavia menetelmiä ovat esimerkiksi laboratoriossa kasvatetuissa soluissa tehtävät kokeet. Siten kemikaalien haitallisia ominaisuuksia tutkittaessa myrkyille altistetaan pelkkiä eläviä soluja kokonaisten eläinten sijasta.

    Toinen periaate edellyttää tutkimuksiin joutuneiden koe-eläinten lukumäärän vähentämistä. Tavoitetta edistetään suunnittelemalla eläinkokeet paremmin ja tarkemmin. Kokeeseen otettujen eläinten lukumäärän pitää perustua matemaattisiin laskelmiin eikä pelkkään arvioon.

    Eläimiä ei myöskään saa olla kokeissa liian paljon, koska silloin osa joutuu kärsimään turhaan. Sama tieto olisi saatu ilman niiden mukanaoloa. Myöskään liian vähäinen eläinmäärä ei ole hyväksyttävää, koska siinä tapauksessa luotettavia tuloksia ei tule ja kaikki eläimet ovat olleet testeissä tarpeettomasti.

    Kolmannen periaatteen mukaan koemenetelmiä on kehitettävä siten, että ne aiheuttavat mahdollisimman vähän kipua ja kärsimystä eläimille. Samaa periaatetta tulkitaan myös niin, että eläinten asuinympäristöä on muutettava niiden lajinmukaisia tarpeita vastaavaksi. Yleensä tämä tarkoittaa vähintään mielenkiintoisia puuhavälineitä virikkeeksi ja piiloutumissopukoita omaa rauhaa varten.

Lainsäädäntö on asettanut tavoitteeksi, että jossain vaiheessa eläinkokeita ei enää tarvita tieteen teossa. Kuva Pixabay

Lainsäädäntö on asettanut tavoitteeksi, että jossain vaiheessa eläinkokeita ei enää tarvita tieteen teossa. Kuva Pixabay

    Eläimistä vapaaseen tutkimukseen siirtyminen edellyttää määrätietoista työtä. Vaikuttamistapoja on monenlaisia. Koe-eläinten kanssa työskentelyä ei yleensä pidetä eläinystävällisenä puuhana, mutta silloin voi suoraan omilla toimillaan parantaa niiden kohtelua.

    Jos ryhtyy lääke- tai kemikaalialan viranomaiseksi, sitä kautta voi vaikuttaa eläinkokeiden määrään ja laatuun ennen uuden lääkkeen tai kemikaalin pääsyä markkinoille.

    Tutkijat tutkivat, mitä joku suostuu rahoittamaan. Pyrkimällä rahoittajan rooliin voi nopeasti ja tehokkaasti vaikuttaa siihen, minkälaisilla eläinkokeilla tietoa hankitaan.

    Jos ei halua liian lähelle koe-eläimiä, niin silloin kannattaa liittyä jäseneksi eläinsuojelujärjestöön, joka pyrkii vaikuttamaan viranomaisiin ja rahoittajiin. Laiskin ryhtyy eläinsuojelukummiksi. Pieni rahasumma siirtyy kuukausittain eläinsuojelujärjestölle ilman sen kummempaa vaivaa.

    Jotain on tehtävä. Valitse oma tapasi vaikuttaa.