Monthly Archives: toukokuu 2016

Miten koulutat koirasi – hyvällä vai pahalla?

Koira on leikkisä ja sosiaalinen eläin kuten me itse.

Koira on leikkisä ja sosiaalinen eläin kuten me itse. Kuva Pixabay.

    Koira on sosiaalinen eläin kuten me ihmiset. Yhteinen lajiominaisuutemme on varmasti yksi syy, miksi hauvelit ovat niin hyvin sopeutuneet elämään kanssamme saman katon alla. Sujuva yhteiselo kuitenkin edellyttää, että koiruus oppii varhain, miten käyttäytyä kodissa ja sen ulkopuolella. Jos hurtan käytös on häiritsevää, syyllistä on yleensä syytä etsiä hihnan toisesta päästä.

    Lenkkipolulla olen joutunut ikäviin tilanteisiin vieraiden koirien kanssa. Kerran hölkkäillessäni metsäisellä ulkoilureitillä lähestyin takaapäin pientä chihuahuata emäntineen. Kohdalle päästyäni nelijalkainen yllättäen hyökkäsi punttiin kiinni. Onneksi lahjemallini oli sen verran leveä, etteivät hampaat osuneet nilkkaan.

    Ehkä piski säikähti minua, mutta ainakin minä säikähdin sitä. Loikkasin pois kapealta hiekkatieltä ja päädyin risukkoon. Pahempaa ei sattunut, mutta emäntä olisi voinut kysyä kuntoani tai jopa pyytää anteeksi. Kokemuksen jälkeen en lenkillä ollessa kohtaa yhtään koiraa olematta varuillani ja pitämättä karvaturria tiiviisti silmällä.

Koirat leikkivät purukalusto esillä.

Koirat leikkivät purukalusto esillä. Kuva Pixabay.

    Koiran kouluttaminen ja totuttaminen vaihteleviin tilanteisiin vähentää ikäviä sattumuksia. Pennun kasvattaja, omistaja tai joku muu eläimen arkitarpeista huolehtiva toimii tavallisesti sen oppaana matkalla yhteiskuntakelpoiseksi yksilöksi. Halutessa voi myös käyttää ammattikouluttajan palveluita.

    Jokaisella koiraihmisellä on vahva näkemys, millä keinoilla ihmisen paras ystävä parhaiten oppii. Menetelmät perustuvat yleensä omaan harjaannukseen tai vertaisryhmiltä saatuun kokemusperäiseen tietoon. Tieteellisiä tutkimuksia asiasta on hyvin vähän.

    Yhdysvalloissa toimiva Cesar Millan on brändännyt itsensä koirakuiskaajien huipulle. Hänen ristiriitaisia tunteita herättävät teoriansa perustuvat koiran alistamiseen ja pakottamiseen. Millan lähtee siitä, että kotikoira on kuin esi-isänsä susi, joka pyrkii jatkuvasti ylöspäin lauman eli ihmisperheen hierarkiassa. Siksi ihmisen on väkivalloin saatava koira uskomaan, että homo sapiens on pomo. Koulutustilanteessa se välittyy pakottamisena ja ei-toivotusta käytöksestä rankaisemiseen.

    Koirien hierarkiaa on tutkittu vailla ihmisen hoivaa elävissä koiraryhmissä. Näissä itsestään syntyneissä laumoissa koirilla näyttää olevan jonkinlainen nokkimisjärjestys, mutta se ei perustu väkivaltaan tai alistamiseen. Koiralaumassa kyse on enemmän resurssien hallinnasta kuin muiden pomottamisesta.

Vihainen koira purukalusto esillä. Kuva Pixabay.

Vihainen koira purukalusto esillä. Kuva Pixabay.

    Tutkimuksen mukaan kunkku, korkeimmassa asemassa oleva hurtta, lepää useimmiten lempipaikallaan, mutta se ei estä muiden pääsyä siihen, kun itse lähtee muualle. Tärkein huomio on, ettei huipulla olija yritä alistaa muita. Se on tyytyväinen kun pääsee paikalleen silloin kun haluaa. Kunkun käytös ja itsevarmuus saavat muut koirat sallimaan sille tämän erityisaseman. Jos kaksi koiraa riitelee luusta, kiistan voittaa se, jolla on suurempi voitontahto. Voittaja ei välttämättä ole se lauman ykkönen.

    Eläimen toivotun käytöksen positiivinen vahvistaminen on koulutusmenetelmänä alistamisen vastakohta. Siinä koira palkitaan, kun se sattumalta ja vapaaehtoisesti käyttäytyy halutulla tavalla. Palkkiona on aluksi herkkupala ja pidemmälle ehtineillä koiraopiskelijoilla naksuttimen napsahdus.

    Eläimen opettaminen palkitsemalla ei ole yhtä suoraviivaista kuin rankaisemalla pelottelu. Se vaatii enemmän aikaa ja osaamista erityisesti kouluttajalta. Jos tavoiteltu käytös on monimutkainen, se pilkotaan pienempiin välitavoitteisiin. Silloin koira oppii vähitellen sen, mitä lopulta pitää tehdä. Jokainen meistä, joka on käynyt ohjatuilla ryhmäliikuntatunneilla, tietää omasta kokemuksesta, että konsti toimii.

    Alistamalla ja rankaisemalla tapahtuva oppiminen perustuu negatiivisiin asioihin, pelkoon ja ahdistukseen. Positiivinen vahvistaminen tuottaa koiralle onnistumiseen ja palkitsemiseen liittyvää iloa. Koiran kouluttaja voi valita, haluaako hän koiran elävän pelkoon alistuneena diktatuurissa vai vapaudesta ja onnistumisista nauttien demokratiassa. Päätösvalta on sinulla.

Nakin syvin olemus

    Nakit kuuluvat lasten ja koirien lempiruokiin. Herkut valmistetaan lihasta ja muista teuraseläimen hyvinä pidetyistä osista. Sellaisia ovat esimerkiksi kieli, sydän tai maksa. Ainekset sekoitetaan ja pilkotaan niin pieniksi, että niistä muodostuu tasainen makkaramassa. Mausteita, suolaa, arominvahventeita ja säilöntäaineita roiskaistaan joukkoon maun ja tarpeen mukaan.

    Valmis massa tungetaan pitkään reiättömään putkiloon, josta tulee makkaran kuori. Nakin mittaisin välein kuoriputkilo kierretään itsensä ympäri. Tällä tavalla makkaranpätkät saadaan irralleen toisistaan. Lopputuloksena on nakeista muodostunut pitkä helminauha. Raa’at nakkirimpsut laskostetaan telineeseen ja siirretään uuniin kypsymään.

Nakki, jonka kuorena on aito teuraseläimen suoli.

Nakki, jonka kuorena on aito teuraseläimen suoli.

    Kuoriaineena käytetään oikeita eläimen suolia tai niiden teollisia jäljitelmiä. Oikeat suolikuoret jätetään kypsiin makkaroihin, mutta muoviset poistetaan, koska ne eivät tunnu mukavilta suussa. Riisutut makkarat tarjotaan meille kuluttajille toisistaan irrallisina kuorettomina nakkeina.

    Muodinmukaisena vaihtoehtona sisältömassa hakataan pelkistä kasvikunnan tuotteista. Keinotekoiset ei-eläinperäiset materiaalit ovat silloin johdonmukainen ratkaisu kuoren raaka-aineeksi. Siksi vegenakki on aina kuoreton.

    Makkara on ollut nerokas keksintö. Ensin eläin tapetaan ja sitten se säilötään omiin suoliinsa. Se on myös ollut erinomainen tapa hyödyntää ravintona sellaiset eläimen osat, jotka eivät houkuta syömään.  Repaleiset lihanpalat, sidekudos, rasva, jänteet ja nahka on helppo kätkeä makkaramassaan.

Kuoreton nakki, joka on parhaimmillaan nakkiruokiin pilkottuna.

Kuoreton nakki, joka on parhaimmillaan nakkiruokiin pilkottuna.

    Terveys- ja ympäristötietoisuus, eläinten suojelu ja globaali tasa-arvo ovat makkaranvastaisia megatrendejä. Tiedostamisen myötä nakkien syöntini on vähentynyt, yhdestä kahteen pötkylää menee vuodessa ja ne ovat ehdottomasti aitokuorisia.

    Syön ruokaa, josta tunnistaa, mitä suuhunsa pistää. Tavoitteena on myös hyödyntää tuoreita, lähellä tuotettuja raaka-aineita, joita käsitellään mahdollisimman vähän. Näillä asteikoilla nakit ja muut makkarat jäävät häntäpäähän.

    Tuoreet kasvikset ovat maukkaista ja ne pursuavat luonnollisia terveyttä ylläpitäviä vitamiineja, kivennäisiä ja erilaisia antioksidantteja. Kuumennettaessa suoja-aineet menettävät suuren osan tehostaan. Tekemällä kasviksista nakkien muotoisia kasvismassapatukoita, tuhoamme suuren osan niiden hyvistä ominaisuuksista.

Vegenakki on vaihtoehto lihaisalle serkulleen. Sopii jokaisen lautaselle.

Vegenakki on vaihtoehto lihaisalle serkulleen. Sopii jokaisen lautaselle.

    Vegenakeilla on silti paikkansa. Ruokakulttuurimme perustuu vahvasti lihaan ja muihin eläinperäisiin ravintoaineisiin. Grilleissä kyljykset ja makkarat tirisevät sovussa kasvisnakkien kanssa. Siinä on niiden ruokaekologinen lokero. Lihaa karttavan ei kerralla tarvitse kerralla muuttaa kaikkia ruokailurutiineita. Perinteisiin peijaisiin voi osallistua herättämättä suurempaa huomiota.

    Suutuntuma erottaa kuorelliset ja kuorettomat nakit välittömästi. Kuuma aitonakki rapsahtaa mukavasti hampaissa samalla kun rasvapisarat purskahtavat makuhermoihin. Raaka-aineista riippumatta kuorettomat nakit ovat velttoja lerppuja, jotka murtuvat helposti jo sormissa. Lämpötilasta riippumatta hampaissa jauhautuu vain yksitoikkoinen massa.

    Kuorettomat nakit eivät oikeastaan ole nakkeja ollenkaan, koska niiltä puuttuu nakin idea, haukatessa rouskahtava kuori. Siinä on elintarviketeollisuuden haaste: kehittää haukkausominaisuuksiltaan aidon suolen veroinen keinomateriaali makkarankuoreksi. Silloin kasvisnakki sattaa luiskahtaa myös lihaa syövän suuhun.