Monthly Archives: heinäkuu 2016

Ihastu Irlantiin

Dublinissa sijaitsevan Guinness-museon vanhoja mainoksia.

Dublinissa sijaitsevassa Guinness-museossa on esillä vanhoja mainoksia.

    Koulussa opitun englannin kielen mukana tuli paljon muuta. Iso-Britannian ja erityisesti Englannin kulttuuri ja maantiede avautuivat siinä sivussa. Muiden lasten tavoin opin viimeistään kymmenvuotiaana, että Big Ben ei ole isokokoinen poika vaan Lontoon parlamenttitalon tornikello.

    Sen sijaan naapurisaarella nököttävä Irlanti on jäänyt ison siskon varjoon. Guinness-olut ja hyvät viskit ehkä ovat tuttuja, mutta mitä niiden lisäksi? Irlantilaiseen kansanmusiikkiin pohjautuva rivitanssi ihastutti joitakin vuosia sitten ympäri maailmaa, mutta suursuosion laantuminen on rojauttanut sen tanssilajiksi muiden joukossa. Kuulut kirjailijat ovat vain valikoidun joukon tiedossa.

    Asukasluvultaan saarivaltio on Suomen luokkaa. Jos ollaan tarkkoja, irkkuja on himpun verran meitä vähemmän, noin 4, 6 miljoonaa. Maan kaksikielisyys on tutunoloista. Viitisentoista prosenttia kansalaisista oppii iirin ensimmäisenä kielenä, mutta kaikki hallitsevat englannin. Kotoisia suomenruotsalaisia on runsaat viisi prosenttia ja suurin osa heistä puhuu myös suomea. Vain Ahvenanmaalla ja toisessa turkulaisessa yliopistossa, Åbo Akademissa, voi tavata täysin ummikkoja suomalaisia.

Spire of Dublin eli Valon monumentti dublinilaisen kävelykadun päässä. Tämän avulla on helppo suunnistaa.

Spire of Dublin eli Valon monumentti dublinilaisen kävelykadun päässä. Tämän avulla on helppo suunnistaa.

    Irlannin tasavalta itsenäistyi vuonna 1922, viisi vuotta Suomen jälkeen. Kuusi vuotta aikaisemmin alkoi itsenäisyyteen johtanut kapina, jossa kansallismieliset saarelaiset nousivat brittihallintoa vastaan. Kansalaisuus on edelleen herkkä asia. Jos irlantilaisia sanoo englantilaisiksi, he loukkaantuvat yhtä paljon kuin me, jos meitä kutsutaan venäläisiksi.

    Ensimmäinen hiljattain tehty reissuni Irlantiin kohdistui itärannalla sijaitsevaan Dubliniin. Pääkaupunki on noin puolen miljoonan ihmisen koti, Suur-Dublinin alueelle asukkaista mahtuu yli miljoona. Asukasluvultaan kaupunki on siis verrattavissa Helsinkiin.

    Keskustaa elävöittävät lukuisat kävelykadut, joiden ansiosta kaupunki on säilynyt ihmisen kokoisena. Ydinalueella melkein kaikkialle pääsee kävellen, koska välimatkat ovat lyhyet. Maltillinen Liffey-joki tekee paikan kotoisaksi ainakin Aurajokeaan rakastaville turkulaisille.

Lehmiä laitumella Irlannin länsirannalla. Turistit maksavat päästäkseen katsomaan lehmien kotimaisemia.

Lehmiä laitumella Irlannin länsirannalla. Turistit maksavat päästäkseen katsomaan lehmien kotimaisemia.

    Euroopan läntisimmät rannat likoavat Atlantin vuorovesissä juuri Irlannissa. Täällä kuvista tutut Cliffs of Moherin äkkijyrkät töyräät katoavat valtameren kuohuihin. Linja-autolla matka Dublinista saaren poikki vastarannalle kestää kolmisen tuntia, mutta on vaivan arvoinen.

    Turistina maksoin pääsystä rantatörmille, joilla lehmät tottuneesti laidunsivat tuulesta ja tyrskyistä piittaamatta. Parressa seisoviin tai pihatoissa nyhjöttäviin maitokoneisiin tottuneena en voinut olla ihailematta, miten ketterästi nautaeläimet kulkivat rosoisessa maastossa ja kipusivat isoille kiville seisomaan kuin pihakoirat koppinsa katolle.

Cliffs of Moherin kunnioitusta herättävät äkkijyrkät kalliot Irlannin länsirannalla.

Cliffs of Moherin kunnioitusta herättävät äkkijyrkät kalliot Irlannin länsirannalla.

    Maailmankuulut irkkupubit kehittyivät karulla saarella kyläyhteisöjen keskuksiksi, joihin väki työpäivän jälkeen kokoontui yhteen ruokailemaan ja juomaan. Pubit toimittavat edelleen samaa tehtävää. Ne ovat paikkoja, joihin mennään perheen ja ystävien kanssa syömään ja seurustelemaan. Jos onnistuu saamaan eteensä hyvin valmistetut kalaperunat, se on ihan kelpo ateria joko pintillä Guinnessia tai ilman.

    Irlanti ansaitsee paikkansa omana itsenään, ei pelkästään yhtenä Brittein saarista. Jos et jo tunne kelttien viisituhatta vuotta sitten asuttamaa maata, tutustu ja ihastu.

 

Elämäni eläintarhat

    Tunnustan pitäväni eläintarhoista. Vierailen niissä tilaisuuden tullen, joskus myös ihan työasioissa. En voi vastustaa mahdollisuutta päästä näkemään suuria, outoja tai vaarallisia eläimiä, joihin olen aikaisemmin tutustunut vain luontodokumenteissa.

Korkeasaaressa asuva aasianleijona syömässä.

Korkeasaaressa asuva aasianleijona syömässä.

    Läheltä, mutta turvallisesti kalteriaidan takaa kumuava leijonan karjunta on todella vaikuttavaa, kun voi tuntea miten melkein maa jytisee valtavan kissaeläimen äänen voimasta. Ärjyntä on äänimagneetti, joka vetää eläintarhan vieraita luokseen, vaikka villissä luonnossa teho olisi päinvastainen. Naapuriaitauksen elätit eivät kiinnitä siihen huomiota. Ovat tottuneet, ettei vaaran ääni tarkoita mitään.

    Villieläimiä on vangittu ja tuotu tarhoihin ihmisten ihasteltavaksi ja kauhisteltavaksi vuosituhansia. Vaarallisten ja voimakkaiden eläinten pyydystäminen ja hallitseminen olivat osoitus hallitsijan mahdista. Kun kykeni pitämään valtansa alla leijonia ja tiikereitä, oli varmasti pätevä johtamaan myös ihmisiä.

    Ensimmäinen nykyaikainen ja edelleen toimiva eläintarha perustettiin Wieniin yli kaksi ja puoli vuosisataa sitten. Kaupallisesti kannattava toiminta on mahdollista, koska nykyisen tiedonvälityksen suomista mahdollisuuksista huolimatta pedot livenä kiinnostavat.

Amurintiikeri torkkuu Korkeasaaressa.

Amurintiikeri torkkuu Korkeasaaressa.

    EU:n lainsäädäntö ei hyväksy villieläinten näytteillä pitämistä pelkästään rahan ansaitsemista varten. Eläintarhojen on tehtävä lajien säilymiseen ja hyvinvointiin liittyvää tutkimus- ja opetustyötä. Tutkimus ei välttämättä näy tarhassa vierailevalle katsojalle, mutta lajeja esittelevät infotaulut täyttävät tiedon välityksen velvoitteen.

    Jokunen vuosi sitten vierailin San Diegon eläintarhassa Kaliforniassa. Se on useasti valittu maailman parhaaksi. Hyvässä eläintarhassa eläimet voivat kätkeytyä silloin kun haluavat. Maksavien asiakkaiden kannalta se merkitsee, että aina ei näe sitä, mitä on tullut katsomaan. Kun eläimillä on mahdollisuus valita, ne usein piiloutuvat meidän katseiltamme ja läsnäololtamme. Näin on San Diegossa.

    Toinen eteläkalifornialainen eläintarha sijaitsee Los Angelesissa. Se on pieni ja soma. Kävijöitä hemmotellaan pikkusievällä ympäristöllä, jossa hyvin hoidetut kävelytiet mutkittelevat kulkemaan houkuttavasti. Eläimiä on helppo nähdä, koska niiden häkit tai tarhat ovat pieniä eivätkä ne juuri muualle pääse. Ihmiset viihtyvät, mutta eläinten tilasta en tiedä.

Päiväunilta noussut lumileopardi Korkeasaaren eläintarhassa.

Päiväunilta noussut lumileopardi Korkeasaaressa.

    Kotoisessa Korkeasaaressa voi tavata muun muassa lumileopardeja, koska eläintarha osallistuu kansainväliseen lumileopardien suojeluohjelmaan. Isojen kissojen tarina on se tavanomainen. Niiden luonnollinen asuinalue on Himalajan vuoristossa, mutta elinympäristön jatkuvasti kaventuessa laji on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.

    Eläinkokoelman pitäminen näytteillä maksua vastaan on aikansa elänyt. Tarhoissa pidettävät villieläimet eivät ole kesyjä. Ihmisen läheisyys aiheuttaa niille stressiä. Suojelutyö on perusteena eläintarhojen olemassaololle, mutta suojelu ei edellytä nykyisten kaltaisia vankilamaisia oloja.

    Suojeltaville eläinlajeille pitäisi järjestää suuria asuinalueita, jotka muistuttaisivat niiden luonnollista elinympäristöä. Kylmien ja lumisten seutujen eläimille pitäisi tarjota kotitienoiden kaltaiset olot. Lämpimien vyöhykkeiden kylmänarkoja lajeja ei pitäisi viedä viileille leveysasteille.

Turisteja Schonbrunnin eläintarhassa Wienissä.

Turistit Schönbrunnin eläintarhassa Wienissä poseeraavat norsupatsaan ympärillä. Se on parempi vaihtoehto kuin oikea norsu.

    Opastetuilla retkillä olisi mahdollisuus käydä tutustumassa suojeluohjelmissa oleviin eläimiin. Voisi myös ideoida uudenlaisia turvaväyliä, joita pitkin maksavat asiakkaat voisivat itsekseen vaeltaa alueella. Eläimille pitää kuitenkin jättää mahdollisuus päättää, milloin haluavat tulla nähdyksi.