Monthly Archives: syyskuu 2016

Korvikkeista tuli suosikkeja

    Lajinkehityksen aikana me ihmiset olemme sopeutuneet syömään ravintoa, joka koostuu kasvien varsista ja lehdistä, kukista, juurista, hedelmistä ja pähkinöistä. Ruokavaliota on tarpeen mukaan täydennetty eläinkunnasta peräisin olevilla aineksilla. Ne ovat olleet pääasiassa hyönteisiä ja toukkia, joita keräiltiin elinympäristöstä. Silloin tällöin saatettiin onnistua pyydystämään selkärankaisia saaliita joko maasta, vedestä tai ilmasta.

Nyhtökaurapaketti kiinnostaa kissaa.

Nyhtökaura-paketti kiinnostaa kissaa.

    Muinaisuudessa tapahtunut sekaravintoon sopeutuminen näkyy edelleen ihmislajin ruoansulatuselimistössä. Talttamaiset etuhampaat soveltuvat ruokapalan irrottamiseen. Koska leuat liikkuvat sivusuunnassa, leveät poskihampaat möyhentävät tehokkaasti haukatun kimpaleen helpommaksi niellä. Samalla siihen sekoittuu sylkeä, joka edistää ruoan sulamista. Suolistomme on suhteellisen lyhyt ja melkoisen tehokas kuten muilla sekaruokaa syövillä eläinlajeilla.

    Ihmisten nykyinen ruokavalio on kovasti erilainen. Aikojen saatossa lihasta on tullut niin keskeinen osa ateriaamme, että kansakuntien vaurauden voi päätellä lihankulutuksen määrästä ja laadusta. Mitä vauraampi maa, sitä paremmin liha maistuu.

    Kun yhteiskunnan olot alkavat vakiintua, lihan kulutus kasvaa. Aluksi lisääntyy punaisen lihan syönti, mutta varallisuuden edelleen parantuessa valkoinen liha syrjäyttää sen. Nykyisin suihin katoaa niin suuria lihamääriä, että niitä on mahdollista tuottaa vain teollisissa olosuhteissa.

Nyhtökaura teki oharit.

Nyhtökaura teki oharit.

    Viime vuosina entistä useampi on tiedostanut ylenmääräisen lihansyönnin moninaiset haitat ja ryhtynyt etsimään vaihtoehtoja. Ruokateollisuus on vastannut kysyntään.

    Kesän aikana ruokakauppoihin tuli muutaman kuukauden välein kaksi kotimaista kasvipohjaista lihan korviketta. Nyhtökaura muistuttaa ulkonäöltään revittyä nyhtöpossua, mutta on tehty kaurasta. Härkis on nimetty valmistusaineensa, härkäpavun, mukaan. Se on Suomessa yleisesti rehun raaka-aineeksi viljelty palkokasvi.

    Ensivaikutelma molemmista ennen näkemättömistä tuotteista ei välttämättä houkuttele: myyntirasian pohjalla lojuu tumman ruskeita kokkareita. Maistoin molempia kylmänä suoraan rasiasta. Härkiksestä pidän sellaisenaan, mieto pavun maku tuntuu mukavalta ainakin papuruokien ystävästä.

Härkis-paketti.

Härkis-paketti.

    Meidän keittiössä Härkiksestä syntyi maukas pastakastike ja nyhtökaura korvasi risotossa broilerin. Mausta ei kummassakaan tarvinnut tinkiä, mutta yllätys oli valmistuksen nopeus. Lihankorvikkeet ovat kypsiä ruokia, joten niitä ei enää tarvitse kypsentää, riittää että ne lämpiävät.

    Nyhtökaura tuli markkinoille ensimmäisenä ja sen vuoksi Härkistä näkyvämmin. Suuri osa tuttavistani tuntee sen vain nimeltä, koska kaupan hylly on nimikkeen kohdalta jatkuvasti tyhjä. Härkistä on ollut paremmin saatavilla, mutta takaiskuja on tullut. Myös Härkis voi odottamatta puuttua kantakaupan valikoimasta.

Vähän syöty Härkis-pasta-annos.

Vähän syöty Härkis-pasta-annos.

    Toivotan menestystä molemmille lihan korvikkeille. Niiden käyttö vähentää teollista lihan tuotantoa ja sitä kautta eläinten kärsimystä. Myös ilmasto- ja ympäristöongelmien kasvu taantuu. Ravintoa riittää entistä useammalle maapallon asukkaalle, kun kasvikset syödään sellaisenaan eikä niitä muuteta eläinten avulla lihaksi. Omakin terveys kohentuu.

Puraisu on puolustus

 

    Käärmeenpuremasesonki on tältä vuodelta hiipumassa eläinlääkärien vastaanotoilla. Kesäisen paisteen viiletessä vaihtolämpöiset matelijat liikkuvat vähemmän ja sen vuoksi luikertelevat entistä harvemmin ihmisten ja lemmikkieläinten kulkureiteille.

    Eläinlääkärit tietävät kokemuksesta, että koiria kyyt purevat usein kuonoon tai muualle päähän. Kissoissa iskut osuvat tassuihin. Ero on helppo selittää lajikohtaisilla ominaisuuksilla. Kun koira kohtaa oudon otuksen, se lähestyy sitä haistellen nenä edellä. Jos kuono sattuu liian lähelle matelijaa, se puolustautuu puremalla ja silloin myrkkyhampaat osuvat helposti pään alueelle.

    Kissat ovat varovaisempia. Ensin ne tarkastelevat matelevaa vierasta etäämpää ja lähestyvät sitten varovasti. Jalan mitan päästä ne sitten koettavat tassulla tuntematonta. Jos on huono tuuri, uhatun käärmeen hampaat käyvät mirrin koipeen.

Käärme eläinlääketieteellisen tiedekunnan lyyrassa.

Käärme eläinlääketieteellisen tiedekunnan lyyrassa.

    Opetan yliopistossa, miten lääkkeitä käytetään eläinten sairauksien parantamiseen. Lääkeaineet eivät ole vaarattomia. Raja parantavan vaikutuksen ja myrkytyksen välillä riippuu annoksesta. Sopiva määrä tervehdyttää, mutta liian suuri aiheuttaa ikävyyksiä. Välillä ero näiden kahden vaihtoehdon välillä on hiuksenhieno.

    Käärmeenmyrkyt ovat lääkeaineiden kaltaisia. Kautta aikain niitä on käytetty parantamaan ja tappamaan. Pieni annos lääkitsee, suuri vie hengen. Myrkyt ovat valkuaisaineita hajottavien entsyymien sekoituksia, joiden koostumus poikkeaa käärmelajista ja yksilöstä toiseen. Sen vuoksi myös vaikutukset vaihtelevat.

    Antiikin mytologiassa Aesculapius oli lääketieteen jumala. Kuvissa ja patsaissa hänen kunnioitettava hahmonsa nojaa sauvaan, jota kiertää käärme. Sama luontokappale kiemurtelee edelleen lääketieteen ja lääkintätaidon symboleissa.

Etusivun otsikko Ilta Sanomissa 19.7.2016.

Etusivun otsikko Ilta Sanomissa 19.7.2016.

    Kun puhutaan kuolettavan vaarallisista eläimistä, pelottelua on helppo käyttää vaikka myynnin edistämiseen. Heinäkuun nuivassa uutisvirrassa iltapäivälehti pauhasi etusivullaan, miten kotipihan kyy puri tunnettua käärmetutkijaa, joka hyökkäyksen seurauksena joutui teho-osastolle. Artikkelissa kokenut asiantuntija kertoi, miten yritti tarttua matelijaa päästä, mutta ote lipsahti.

    Kyy on Suomen kolmesta käärmelajista yleisin eikä sitä ole rauhoitettu. Sen vuoksi monella on taipumus sahalaitaisen selän kohdatessaan tappaa sen kantaja. Hengen ottoa kannattaisi kuitenkin pohtia toistamiseen ainakin kahdesta syystä.

    Ensimmäinen on, että käärmeet tuntevat kipua. Siksi ei ole samantekevää, miten niitä hutkii. Luikertelijoista on kaiken lisäksi hyötyä. Kyyt syövät hiiriä ja myyriä. Sillä tavalla ne rajoittavat meille haitallisten jyrsijöiden lukumäärää.

Kyy. Kuva Pixabay.

Kyy. Kuva Pixabay.

    Kyiden suotuisa vaikutus näkyy myös pidemmällä tapahtumaketjussa. Pikkunisäkkäät ovat välttämättömiä, jotta punkit voisivat kasvaa aikuisiksi. Kun kyyt rajoittavat pienten jyrsijöiden lukumäärää, ne samalla pitävät punkkimäärän aisoissa ja pienentävät riskiä saada ikäviä tauteja punkinpuremista.

    Myrkkykäärmeiden paikka ei ole pihoilla tai paikoilla, joissa ihmiset ja kotieläimet liikkuvat usein, mutta muualla niiden soisi voivan elää rauhassa. Kun seuraavan kerran kyyn kohdatessasi ryhdyt etsimään tappovälinettä, harkitse toinen kerta. Elävästä kyystä on enemmän hyötyä kuin kuolleesta.