Tag Archives: älypuhelin

Pokémon Go – esimakua tulevasta

    Sain tunnustusta, koska olin kävellyt kymmenen kilometriä. Virtuaalinen mitali poksahti älypuhelimen näytölle kesken Pokémon Go -pelin. Kaikenlaisen pelikokemuksen puutteesta huolimatta olin ladannut sovelluksen heti kun se julkaistiin Suomessa. Tein sen, koska olin utelias selvittämään itse, mikä teki puhelin tanassa hortoilusta niin suositun. Aloittelijan kisa lähti helposti käyntiin.

Kotinurkkien lähimmän puiston nimi paljastui Pokémo Go -pelin tuoksinassa.

Kotinurkkien lähimmän puiston nimi paljastui Pokémo Go -pelin tuoksinassa.

    Idea lisätystä todellisuudesta on osoittautunut nerokkaaksi, vaikka ei kovinkaan uudeksi. Monenlaisia tajunnan avartajia on ollut käytössä vuosituhansia. Menetelmät ovat kuuluneet salatietoon, joka on siirtynyt asiaan vihkiytyneeltä seuraavalle. Heitä on kutsuttu esimerkiksi poppamiehiksi tai shamaaneiksi tai tietäjiksi tai velhoiksi.

    Tämän päivän laajentunut todellisuus on jokaisen kiinnostuneen koettavissa ainakin silmälasien tapaan toimilla virtuaalilaseilla sekä tietysti älykännykän pelisovelluksena.

    Pokémon Go:ssa pelaaja yrittää ottaa kiinni taskuhirviöitä eli Pokémoneja. Hirviösaaliin kasvaessa pelaaja siirtyy tasolta toiselle. Kun on riittävän kokenut, voi halutessaan alkaa kamppailla muiden pelaajien kanssa. Välineet taskuhirviöiden nappaamiseen pitää hakea pokestopeista, jotka ovat virtuaalisia pelipisteitä. Ne ovat niitä paikkoja, joihin pelaajat kaduilla kerääntyvät.

Kohtasin taskuhirviön kauppakeskuksessa. Sain sen kiinni.

Kohtasin taskuhirviön kauppakeskuksessa. Sain sen kiinni.

    Alussa peli oli niin yksinkertainen, että sitä saattoi pelata kesken arkiaskareiden. Pokémon-hahmon ilmestyminen eteeni kauppareissulla kutkutti mieltä. Pysähdyin, laskin kauppakassin maahan ja taskuhirviön pyydystäminen alkoi. Ihmiset ympärillä ymmärsivät, jotkut ohikulkijat osoittivat mielipiteensä joko hymyilemällä tai pudistamalla päätään.

    Koska Pokémon Go:ta pelataan ulkona, sen suosio näkyy katukuvassa. Päivässä parissa tiedotusvälineet kokosivat sivuilleen eri alojen asiantuntijoiden mielipiteitä ja löysiä analyysejä. Filosofian professori ilmaisi oppineen mielipiteensä, että katupeli oli vain lisätodiste ihmisten elämän tyhjyydestä. Peliä puoltava näkökulma olisi ollut yllätys toisin kuin teilaaminen.

    Pelaajien omat kokemukset ovat olleet pääosin positiivisia. Autistisista oireista kärsivä nuori lähti ulos muiden joukkoon ja alkoi keskustella ventovieraiden kanssa pelaajien kokoontumispaikoilla. Selkärankareumasta kärsivä ei kivun vuoksi liikkunut, mutta kun peli pakotti kävelemään, kipu helpotti. Väestötasolla mobiilipeli teki sen, mikä ei terveysvalistukselta onnistunut: istuva väki lähti liikkeelle.

Pelin vihje paikasta, josta löytyy pelivarusteita.

Poikapatsas on pelin vihje paikasta, josta löytyy pelivarusteita.

    Suurin riski ovat liikennevälineiden eteen säntäilevät lapset ja myös vanhemmat pelurit. Onnettomuuksilta on vältytty, mutta ’vähältä piti’ tilanteita on varmasti sattunut useita. Pelisovelluksen avautuessa se kehottaa varovaisuuteen, mutta eihän sitä kukaan muista.

    Kun olin päässyt kahdeksannelle tasolle, pelaamiseni loppui yhtä äkisti kuin oli alkanut. Syynä oli sovelluksen takkuilu. Siihen saakka peli oli toiminut moitteettomasti, mutta nyt ongelmat kasaantuivat. Paikkatiedot katosivat, sovelluksen kompassi sekosi, en voinut ladata lisää pelivälineitä sieltä, missä piti. Myös itse Pokémonit puuttuivat.

    Suljin sovelluksen ja avasin uudelleen, mutta se ei auttanut. Kytkin virran pois puhelimesta, mutta avaamisen jälkeen ongelmat pysyivät entisellään. Sama jatkui seuraavana päivänä. ’Yritä myöhemmin uudestaan’ oli kehotus, joka lopullisesti poltti päreeni. Suoratoistopalvelu Netflix herjaa täsmälleen samoin (Netflix-kokemuksista tarkemmin tässä) enkä halunnut nähdä sanoja yhtään lisäkertaa.

    Uutta massailmiötä on kiva mollata. Siten voi osoittaa älykkään kriittisyytensä ja ikään kuin asettua muiden yläpuolelle. Asenteessa piilee myös analyyttinen ansa. Ihminen on siitä vinkeä otus, että se tekee kaiken, mikä on mahdollista. Filosofit kutsuvat ominaisuutta kategoriseksi imperatiiviksi. Siksi myös virtuaaliteknologia kehittyy ja takuuvarmasti se nivoutuu entistä tiukemmin jokapäiväiseen elämäämme.

    Pokémon Go:n pelaamisen voi ottaa ensiaskeleena tulevaisuuteen, jossa lisätty todellisuus on laajempi ja merkityksellisempi kuin tällä hetkellä osaamme kuvitella. Kuka haluaa jäädä kehityksestä jälkeen?

 

Töpseliähky vai pistokepula

    Arvion mukaan langattomien tietokoneiden lukumäärä kasvoi pöytäkoneita suuremmaksi viime kesän aikana. Puhelimet, tablettitietokoneet ja läppärit, jotka toimivat ilman suoraa yhteyttä verkkovirtaan, ovat vapauttaneet meidät sähköjohtojen talutusnuorasta. Muovipäällysteisen metallikimpun pituus ei enää rajoita toimintasädettämme. Kadulla yksinään höpöttävä kulkija ei ole kylähullu vaan puhelimeen puhuva normikansalainen. Elokuvia voi katsoa vaikka keskellä koskematonta metsää, jos sellaisen luontokokemuksen haluaa.

Päivittäitnen pistokeruuhka. Neljä töpseliä yhden pistorasian äärellä.

Päivittäinen pistokeruuhka. Neljä töpseliä yhden pistorasian äärellä.

    Teknisestä erinomaisuudestaan huolimatta kojeet kuitenkin toimivat sähköllä, joten jostain sitä on saatava. Akut ovat laitteiden sisään rakennettuja energiavarastoja, mutta tuohon varastoon elektronit menevät edelleen sähköjohtoa pitkin. Laturin johdon päässä on töpseli, mutta missä on sitä varten vapaa pistorasia?

    Voimme käyttää elektronisia laitteita missä vain, mutta sähkövirran saatavuudesta olemme silti kiusallisen riippuvaisia. Tyhjäakkuinen älypuhelin tai tabletti pilaa tunnelman. Mitä useampia langattomia laitteita käytämme, sitä enemmän tarvitsemme pistorasioita. Nurinkurista.

Jatkojohto on välttämätön. Sähköalan asiantuntuijat suosittelevat niitä vain tilapäiseen käyttöön.

Jatkojohto on välttämätön. Sähköalan asiantuntijat suosittelevat niitä vain tilapäiseen käyttöön.

    Siellä missä ihmiset liikkuvat, on myös voitava ladata akkuja. Ainakin julkisissa kulkuvälineissä ja joissakin ostoskeskuksissa tarpeeseen suhtaudutaan vakavasti. Ilmaisia tai maksullisia latauspaikkoja löytyy lisävirtaa tarvitseville.

    Laitteiden teknisiä käyttöominaisuuksia ja uusia ohjelmasovelluksia kehitetään niin rivakkaan tahtiin, että tänään en vielä tiedä, mitä ominaisuutta ilman en huomenna voi elää. Älypuhelinten heikko kohta onkin akkujen kesto. Kännykkäkauppiaiden lakoninen vakio-ohje on, että lataa kerran päivässä.

Jatkojohdot kiinnostavat kissoja.

Jatkojohdot kiinnostavat kissoja. Kuvassa näkyy selkeä turvallisuusongelma. Kiinteiden pistorasioiden asentaminen vähentää riskiä.

    Kuinka me kuluttajat siedämme tällaisia tuotteita? Ostamme uusia luureja kädet ojossa, vaikka tiedämme, että niiden virransäilöntä on jäänyt viime vuosituhannelle. Kyse ei voi olla insinöörien osaamattomuudesta. Kestävämpi akku ei vain liene yhtä hyvä myyntivaltti kuin entistä parempi kamera tai taskulamppu. Jos tuote menee kaupaksi surkean akun kanssa, sen tuotekehitykseen ei kannata panostaa.

    Jotain taikaa niissä kuitenkin on. Kosketusnäytölliset älypuhelimet liitettynä internetiin ovat osuneet herkkään kohtaan ihmisen perimmäisessä olemuksessa. Sormella tökkäämisen luontevuuden on oltava jonkinlainen biologinen lajiominaisuus meille kädellisille. Muuten ei huonosti kestävien akkujen ja älypuhelinten suosiota kulttuurista toiseen voi ymmärtää.

Kissat ovat diginatiiveja

    Kuuluu ”taps” ja ”krunts” kun digitaalisen kärpäsen lento äkisti katkeaa. Sen jälkeen otus hajoaa usvaiseksi hiutalepilveksi ja katoaa kuvasta. Uusi näytön painallus ja seuraava siipiveikko lakkaa olemasta yhtä näyttävästi. Vajaan vuoden ikäiset kissani pelaavat lattialla lojuvan tabletin digipeliä ikään kuin olisivat tehneet sitä koko ikänsä.

Kissan kiinnostus taulutietokoneen peleihin on laantumassa.

Kissan polkuantura tuntuu samalta kuin ihmissormi taulutietokoneen kosketusnäytöllä.

    Hyvä että mobiiliteknologia pelittää myös kissan tassuissa, sillä yhteensopivuus eri lajien ominaisuuksiin ei ole itsestäänselvyys. Taulutietokoneen ja älypuhelimen kosketusnäyttö reagoivat yhtä herkästi sormen kuin kissan polkuanturan kosketukseen. Puhun vain omasta kokemuksesta ja YouTube -videoiden raskaaseen todistusvoimaan nojaten.

    Erinomaisina saalistajina tunnetut kissat ovat äärimmäisen kärsivällisiä metsästäjiä. Ne jaksavat vaania ja odottaa otollista hyökkäyshetkeä melkein loputtomiin. Tutkija on laskenut, että elävässä elämässä mirriltä onnistuu joka kolmas isku. Kodeissamme eläviltä pedoilta siis löytyvät kaikki tarvittavat tappavat ominaisuudet, mutta pikseleistä koostuvien pelien parissa niiden turnauskestävyys on huono.

Pelaava kissa vauhdissa.

Pelaava kissa vauhdissa.

    Ensimmäisillä kerroilla kissat innostuvat oikein tosissaan ja panevat kaiken peliin. Mitään ei kuitenkaan jää kynsiin ja hampaisiin, joten pyydystysinto lopahtaa muutamassa kymmenessä sekunnissa. Innokkaimmat alkavat kaivaa tabletin alta ja siinä vaiheessa laite saa kyytiä.

   

En viitsi pelata, mutta pysyn tässä kuitenkin vahdissa.

En viitsi pelata, mutta pysyn tässä kuitenkin vahdissa.

Nopeasti katit oppivat, ettei tämä peli johda mihinkään. Ne tulevat tabletin ääreen, kun kissapeli avataan, toteavat sen tylsäksi ja lössähtävät lepäämään peliruudun päälle.  En tiedä miksi ne sen tekevät, mutta ehkä varmuuden vuoksi. Jos sieltä kuitenkin tulisi jotain parempaa. Ötökkäpelin vaihtaminen hiirijuttuun ei lisää kiinnostusta.

    Liike laukaisee kissapedon saalistusvietin. Siksi liikkuva kuva yhdistettynä kosketusnäyttöön kuulostaa ihanteelliselta puuhavälineeltä, jolla voisi lisätä yksin olevien kattien viihtymistä. Ikävä kyllä kissat eivät mene halpaan, pelkkä saaliin tavoittelu ei riitä, jos muuta ei jää kynsiin.

    3D-tulostimen yhdistäminen digipeliin olisi oiva lisä: joka kerran kun ötökkä jäisi kiikkiin, kissan tassuille purskahtaisi purulelu. Roskamäärän rajoittamiseksi peliin kannattaisi ohjelmoida, kuinka monta turilasta katti voisi kerralla tulostaa. Ruoka-automaatin kytkeminen mukaan antaisi kissoille mahdollisuuden syömistä edeltävään saalistukseen. Se olisi askel lähemmäksi kotipetojen villien sukulaisten elämää.