Tag Archives: chili

Sota on alkanut!

 

Kissa ja chili ottavat aurinkokylpyjä parvekkeella.

    Kotipuutarhani viljelyala ei päätä huimaa. Muutama neliödesimetri multaa useassa ruukussa. Kasvatan turkinpippureita eli chilejä, ikivanhoja vihannes- ja maustekasveja. Chilien sisältämä kapsaisiini erottaa ne tavallisista paprikoista.

    Kasvattajana olen noviisi. Vasta toinen vuosi on menossa. Kesän lajike oli Jamaican bell, piispanhattu. Se kasvaa reilusti toista metriä pitkäksi harvaoksaiseksi pensaaksi. Nimi kuvaa marjojen eli podien hattumaista muotoa.

    Kahden taimen alkukasvatus sujui hyvin. Versot venyivät monta senttiä viikossa. Kukinta alkoi reippaasti ja päivittäin etsin oksistosta minikokoisia chilinalkuja. Niitä löytyi, mutta kerran silmiin iski verkkorakennelma, joka veti lehden käppyrään kuin kumilanka. Vihannespunkkeja!

    Harrastuksen virallinen haaste on säätää mullan laatu, lannoitus, kastelu ja valaistus chilikasvin toiveiden mukaiseksi. Siinä hehkutuksessa kukaan ei puhu viljelijän ykkösvihollisista, tuskin silmin näkyvistä ötököistä.

    Vihannespunkit ovat pikkuruisia seittejä kutovia hämähäkkieläimiä, joiden hyökkäykseen havahtuu siinä vaiheessa, kun kasveille aiheutettu tuho tulee ilmeiseksi. Punkinpirulaiset asustavat suojassa lehtien alapinnoilla. Jos osaa katsoa, niiden läsnäolon havaitsee pieninä vaaleina pisteinä, kuin hienojakoisena jauhona.

Vihannespunkin kutoma verkko on vetänyt chilin lehden käppyrään.

    Tuholaiset viihtyvät kuivassa, joten käytin chilit suihkussa. Kastelin erityisesti hyönteisten suosimat lehtien alapinnat läpimäriksi. Lisäsin tehoa toistuvilla vesi-iskuilla suihkupullosta. Punkkien häätö vedellä oli odottamattoman tehokasta, sillä uusia seittejä ei ilmaantunut. Toinen kasvi toipui ja jatkoi kukkimista. Toinen ei enää jaksanut, joten sen heitin pois.

    Vihannespunkeilta ei voi välttyä. Niitä on kaikkialla ympäristössä, terveeltä näyttävissä kasveissa ja mullassa. Tartunta voi kulkeutua ulkoa sisälle vaatteiden ja jalkineiden mukana. Petopunkit olisivat tehokkaita torjumaan hyötykasveja pilaavia serkkujaan, mutta niiden hankkiminen ja levittäminen kotiin tuntuu kaltaisestani harrastelijasta hallitsemattomalta.

    Myös kemiallisia torjunta-aineita on saatavilla, mutta ne eivät oikein mahdu chilien pienimuotoisen kotikasvatuksen luomuajatukseen. Ei ainakaan harrastuksen tässä vaiheessa.

Chilikasvissani asuvien vihannespunkkien vihollinen numero 1.

    Kavahdan vihannespunkkeja. Luultavasti tunne on molemminpuolinen, koska teen kaikkeni, jotta ne eivät eläisi ja viihtyisi kasvieni lehdillä. Tuholaisten näkökulmasta olen se paha mörkö, joka karkottaa niitä pois lokoisilta kotikulmilta toistuvilla vesisuihkuilla.

    Seuraavia chilintaimia aion vahtia tarkkaan, niin tarkkaan, etteivät kavalat vihulaiset pääse yllättämään. Vihannespunkit huomio, hankin suurennuslasin nähdäkseni teidät paremmin. Sota on alkanut!

Kodissani asuu chilivaras

Chilini kaksi ensimmäistä palkoa, jotka kuvan ottamisen jälkeen katosivat eri öinä.

Chilini kaksi ensimmäistä palkoa..

    Pari kuukautta sitten hankin ensimmäisen chilikasvini valmiina taimena asianharrastajien kaupasta. Chilini on aji cristal -lajiketta, jonka tulisuus on kohtalainen. Kasvavien palkojen vihreä väri muuttuu oranssin kautta punaiseksi palon kypsyessä. Niitä voi syödä vihreinä, mutta tulisuus on kehittynyt täyteen puhtiin vasta punaisissa yksilöissä.

    Chilejä pidetään jonkin verran konstikkaina kasvatteina. Tavallinen kukkamulta ei kelpaa, vaan kasvualustan pitää olla turvepitoisempaa. Onneksi löysin supermarketista pussin yrttimultaa, joka tuntuu soveltuvan melko hyvin.

    Sopiva kastelu ja lannoitus juuri oikealla typen, fosforin ja kaliumin suhteella on oleellista onnistuneen sadon takaamiseksi. Tavallisella kaupan yrttilannoitteella pääsee kuitenkin melko lähelle kivennäisten ihannemäärää.

Chilikasvin katkennut latva kissan otteessa.

Chilikasvin katkennut latva kissan otteessa.

    Meksikosta peräisin olevat chilikasvit vaativat valoisan ja aurinkoisen ympäristön. Hyvissä oloissa ne kasvavat nopeasti, mutta pienelläkin kasvilla on jo valtavat juuret. Sen vuoksi ne pitää istuttaa suuriin ruukkuihin. Taimikauppias antoi ohjeen, että pistä suoraan ämpäriin.

    Taimeni elämä jatkui hyvissä merkeissä. Hentoinen vesa voimistui, haaroittui, kukki ja palkoja alkoi kehittyä oksanhankoihin ja lehtihaaroihin yllättävän reippaaseen tahtiin.

    Sitten tapahtui kummia. Yhtenä yönä toinen isokokoisimmista, väriltään vielä vihreistä paloista katosi. En ollut uskoa aistejani. Kerrostaloasunnossa ei ollut käynyt ulkopuolisia. Epäilin todellisuudentajuani, mutta tilanne pysyi samana. Suurin palko puuttui.

    Parin yön kuluttua hävisi toiseksi suurin. Kertasin mielessäni edesmenneen äitini muistisairauden ensioireita. Kääntelin kasvia puolelta toiselle, mutta totta se oli. Ensimmäiset suuret, kiiltävät palot olivat molemmat poissa.

Kissa kantaa chilin palkoa. Varresta on kiva pitää kiinni.

Kissa kantaa chilin palkoa. Varresta on kiva pitää kiinni.

    Jonkin päivän kuluttua chilin öinen vainohenki katkaisi latvan. Chilikasvit voivat olla tarkkoja kasvuolosuhteista, mutta raakojen palkojen poimiminen ja latvan puuttuminen eivät tunnu haittaavan. Latvahaaran pituuskasvu tietysti tyssäsi, mutta muut oksat lykkäävät pituutta, kukkivat ja pukkaavat pieniä palkojen alkuja.

    Sitten katosi seuraava suureksi venähtänyt palko, mutta se löytyi saman tien tuolin alta kanta pureksittuna. Aikaisemmista karkulaisista toinen löytyi etsinnän jälkeen kissojen lelukätköstä. Toisen katti itse kantoi esiin.

    Tietysti on mahdollista, että puuttuvat palot putosivat itsestään. Tarkempi tarkastelu kuitenkin paljasti kasvin lehdistä pieniä reikiä. En tiedä, ovatko ne syntyneet hampailla vai kynsillä, mutta joka tapauksessa ne ovat kissaeläimen aiheuttamia.

    Pentuina mirrit kävivät tasapuolisesti kaikkien huonekasvien kimppuun, mutta oppivat nopeasti, että vihreät houkutukset pitää jättää rauhaan. Sen vuoksi en huomannut tehdä erityisiä suojelusuunnitelmia uuden taimen varalle. Harmi.

Kissa itse teossa eli chilikasvin kimpussa.

Kissa itse teossa eli chilikasvin kimpussa.

    Chilivarkaudet ovat tapahtuneet öisin, joten en ole saanut katteja rysän päältä kiinni chilin palkoon tarttumisesta. Kissoja ei voi kieltää tai torua pitkän ajan päästä. Ne pitää saada kiinni itse teossa.

    Kerran osuin kohdalle, kun viiksiniekka pureksi lehtiä. Kielsin, mutta en tiedä, menikö viesti perille. Siksi jatkan chilivarasjahtia toivoen ristiriitaisesti, ettei kukaan hyökkää. Odotellessa murisen kotimaista elokuvaa mukaillen: kissat ovat yksiä saatanoita!