Tag Archives: eläin

Arvio kirjasta Olemmeko riittävän älykkäät tunnistamaan, kuinka älykkäitä eläimet ovat?

Kirjoittanut Frans de Waal                                                                                                        Suomentanut Juha Pietiläinen                                                                                                  Terra Cognita 2018

Kirjoittaja on alun perin hollantilainen etologi ja vertailevan kognition tutkija, joka jo uransa varhaisessa vaiheessa siirtyi työskentelemään Yhdysvaltoihin ja vaikuttaa siellä edelleen. Esipuheessa hän huomauttaa, ettei pyri kattavaan tai järjestelmälliseen evolutiivisen kognitiotieteen yleisesitykseen. Tavoitteena on ollut tutkijan oman innostuksen välittäminen lukijalle.

Heti aluksi kirjoittaja vastaa otsikon kysymykseen: kyllä. Sen jälkeen hän keskittyy perustelemaan vastaustaan. Rivikansalaisten lisäksi teksti on kohdennettu niille eläintutkijoille, jotka ovat pitkään suhtautuneet skeptisesti eläinten älykkyyteen ja pitäneet niiden tarkoituksellisesta toiminnasta ja tunteista puhumista naiivina höpötyksenä.

Kirjan keskeiset teemat liittyvät yksilöiden kognitiivisiin ominaisuuksiin. Kognitio tarkoittaa aivojen tietoista tietojen käsittelyä. Siten siihen sisältyvät prosessit, joissa aistien tuottama informaatio muuttuu ympäristöä ja itseä koskevaksi tiedoksi, sekä tämän tiedon hyödyntämistä.

Lapsi kognitiivisessa testissä. Koehenkilö istuu vanhempansa sylissä, kun koettaa ohjaa aikuinen lajitoveri. Kirjan kuvistusta.

Perinteisen eläinten käyttäytymisen ja kognition tutkimuksen lähtökohtana on ollut vertailu ihmisiin. Me olemme olleet standardi, jonka mukaan muita lajeja on mitattu. Oikeampi tapa on tutkia ominaisuuksien vaihtelua eri lajien välillä järjestelmässä, jossa ihminen on yksi laji muiden joukossa. Toisin sanoen ihmisen kognitio on vain eläinkunnan erilaisten kognitioiden yksi muoto, ei sen mitta.

Eläinlajit käsittelevät ympäristöstä keräämiään tietoja joustavasti ja älynsä avulla ne kehittävät ratkaisuja mahdollisiin ongelmiin. Olennaista on, että ne tekevät sen jokseenkin eri tavalla. Sen vuoksi ei pitäisi puhua älykkyydestä, koska sillä yleensä viitataan ihmiseen, vaan pitäisi puhua älykkyyksistä.

Jokaisella lajilla on oma älykkyytensä. Oravalta on epäreilua kysyä, osaako se laskea kymmeneen, koska se ei mitenkään liity sen elämästä selviytymiseen. Omassa ekologisessa lokerossaan oravat ovat älykkäitä, koska ne ovat verrattomia kiipeilijöitä ja erinomaisen taitavia löytämään ruokakätkönsä.

Ihmisapina kognitiivisessa testissä. Se suorittaa tehtävää yksin aidan takaa. Koetta ohjaa toisen lajin edustaja. Kirjan kuvitusta.

Kädelliset ovat olleet kognitiotieteilijöiden runsaan mielenkiinnon kohteena. Lapsia ja täysikasvuisia ihmisapinoita on testattu samoissa koeasetelmissa. De Waal kuitenkin pitää tällä tavalla toteutettuja vertailevia tutkimuksia jo lähtökohdiltaan virheellisinä, koska ne saattavat toisen testattavan lajin epäedulliseen asemaan.

Koetilanteessa lapset istuvat vanhempansa sylissä ja tutkija antaa ohjeita samassa tilassa. Ihmisapinat joutuvat ratkaisemaan testikysymyksen yksin väliseinän takaa. Suurin ero on kuitenkin siinä, että vain ihmisapinat työskentelevät toisen lajin edustajan kanssa. Lapset testataan lajikumppanien seurassa.

Kirja kannattaa lukea. Meidän on vaikea tietää, miten eläimet kokevat ympäröivän maailman. Asiaa on kuitenkin tärkeä selvittää tieteen keinoin. Tähän mennessä muodostettu ymmärrys voi olla virheellistä, mutta juuri sen vuoksi menetelmiä on kehitettävä, jotta käsityksemme eläinten todellisuudesta tarkentuu. Samalla paranee kykymme ymmärtää niitä ja niiden tarpeita. Toivottavasti se lisää kaikkien lajien hyvinvointia.

Kun Ähtärin eläintarhasta tuli Pandalandia

Vanhassa tarinassa harvinainen valkoinen elefantti oli aasialaisen hallitsijan poliittinen työväline. Pyhää eläintä ei voinut käyttää työntekoon, joten se vai oli. Kun hallitsija antoi lahjaksi valkoisen elefantin, sen ylläpitäminen tuli niin kalliiksi, etteivät lahjan saajan varat enää riittäneet sotaan varustautumiseen lahjoittajaa vastaan. Kierolla tavalla kallis lahja pönkitti antajan omaa valtaa.

Lumi-panda syö bambuja eläintarhan sisätiloissa.

Eläinlahjoilla tehdään politiikkaa edelleen. Kiinan kansantasavalta pitää Suomea niin ystävällismielisenä maana, että antoi meille lainaksi kaksi nuorta pandaa. Kiinalaisten positiiviseen arvioon vaikuttivat hyvät kauppasuhteet sekä meikäläisten vaitonaisuus kumppanin ihmisoikeuskysymyksistä.

Isopandat ovat uhanalainen laji, jonka suojelemiseksi kiinalaiset ovat löytäneet oivan keinon. Annetaan eläimiä muualle lainaksi ehdoilla, joilla vastaanottaja maksaa ylläpitokustannukset ja sen lisäksi vuosivuokraa siitä, että saa ylläpitää pörrökorvia. Tavoitteena on tuottaa pentuja, jotka palautetaan Kiinaan viimeistään aikuisuuden kynnyksellä.

Kesälomalla poikkesin Ähtärin eläintarhaan katsomaan näitä suojelutyön kohteena olevia karhueläimiä. Näyttävästi toteutettu tiedotus- ja mainoskampanja eläinten tulosta teki minut uteliaaksi kuten oli tarkoitus. Ostin kolmekymmentä euroa maksavan pääsylipun etukäteen verkosta varmistaakseni, että pääsin sisään pandataloon haluamaani kellonaikaan.

Pyry-panda köllöttää ulkona auringossa bambua rouskutellen.

Eläimet olivat hyvin katsojien nähtävillä. Vierailuni taisi osua ruoka-aikaan, koska molemmat mustavalkoiset otukset köllöttelivät selällään bambuja natustellen. Lumi-tyttö sisällä ja Pyry-poika ulkotarhassa. Ruokapuuhissa taitaakin kulua melkoinen tovi, koska tietoiskujen mukaan eläimet pistävät poskeen Hollannissa kasvatettuja bambuja noin kolmekymmentä kiloa päivässä. Pandojen elämä Suomessa alkaa muistuttaa valkoisia elefantteja, ylläpito on kallista.

Pandoja esille asettaneen Ähtärin eläintarhan tavoitteena on uusien lajien avulla lisästä kävijämäärää ja kasvattaa liiketoimintaa. Eläintarhan johto uskoo asiaansa, koska se otti ison lainan rakentaakseen uusille asukeilleen sopivat tilat. Kaikki eivät kuitenkaan ole samaa mieltä. Ähtärin kaupunki takasi lainan, mutta takauksesta tehtiin hallinto-oikeuteen valitus, joka meni läpi: kunta ei saa taata riskibisnestä. Riskistä huolimatta toiminta jatkuu.

Tulokkaisiin liittynyt keskustelu on kaihtanut kysymystä, miten pandat itse kokevat siirtymisen uuteen asuinpaikkaan, vieraiden ihmisten kohtaamisen ja toisenlaisen ilmanalan. Eläinten hyvinvointia on tapana mitata ulkokohtaisesti niiden käytöksen, ruokahalun, kasvun tai muun tuotoksen muodossa, mutta yksilöiden omaa kokemusta ei pohdita.

Vasta viime vuosina tiedeyhteisöön on vakiintunut käsitys eläinten tunteista. Ne kokevat iloa, surua, kipua, pelkoa ja vihaa vastaavalla tavalla kuin me. Siitä huolimatta kukaan ei ole kysynyt maahan muuttaneilta pörrökorvilta itseltään, miltä niistä tuntuu asua ja elää jatkuvasti lukuisten uteliaiden silmäparien tuijotuksessa. Myönnän, että vaikka kysyttäisiin, ne tuskin ymmärtäisivät kysymystä emmekä me saisi selkoa vastausta.

Pandoilla on omat ulkotarhat, jotka tarvittaessa yhdistetään. Komeat kiipeilytelineet voivat saada lapset kateellisiksi.

Kaikille eläintarhojen eläimille pitäisi järjestää mahdollisuus vetäytyä suojaan ihmisten melulta ja tuijotukselta. Tavoite on ristiriitainen. Eläimille hyvässä tilassa ne voivat halutessaan piiloutua, mutta sellaiset tarhat eivät ole katsojaystävällisiä. Jos on huono tuuri, asiakkaat eivät näe eläimiä eivätkä saa rahalleen vastinetta. Ihmisille hyvässä paikassa eläimet ovat takuuvarmasti nähtävissä, mutta ne stressaantuvat helposti, koska eivät halutessaan pääse melulta ja katseilta suojaan.

Toivotan menestystä ja hyvää elämää Lumille ja Pyrylle kaukana kotoa. Jos niiden maahanmuutto on taloudellisesti niin tuottoisaa, että pandalaina tulee maksetuksi suunnitelmien mukaan, vielä parempi. Siitä hyötyvät sekä eläimet että ihmiset.

Kodin musta aukko löytyi

Yhtenä iltana kissat paiskoivat lattialle pudonnutta pussinsulkijaa. Sellaista kahdesti koukkuun taitettua valkoista nauhanpätkää, jossa on muovilla tai paperilla päällystetty taipuisa rautalankaydin. Kooltaan sulkija sopi mainiosti kissan suuhun ja permantoa pitkin heitettynä se piti kivasti kutsuvaa rapinaa.

Koltiaiset heittelivät leikkikaluaan ja välillä nappasivat sen hampaiden väliin niin, että kolisi. Pyrin pitämään sulkijat poissa kissojen ulottuvilta, koska nieltyinä niistä voi tulla harmia. Sulkijoiden jäykkä koukkuinen rakenne juuttuu helposti johonkin suoliston mutkaan aiheuttaen vakavaa vahinkoa. Oikeastaan pussinsulkijat ovat kiellettyjä leluja, mutta silloin tällöin niitä kuitenkin putoilee lattialle. Joskus käyvät sellaisen itse pöydältä nappaamassa.

Kissat rakastavat pussinsulkijoita.

Seurasin kattien leikkiä, joka sattumanvaraisesti siirtyi huoneesta toiseen. Kun toinen pedoista tömähti kyljelleen pianon ääreen ja yritti tavoittaa jotain sen alta, arvasin sulkijan lennähtäneen mirrien ulottumattomiin.

Yleensä jään vain katsomaan, miten mirrien yritykset tavoittaa kadonnut tavara matalasta tilasta onnistuu. Kissaeläinten etujalat venyvät odottamattoman pitkälle. Toimettomuuteeni liittyy kasvatuksellinen näkökulma: nenän eteen laskettu lelu kiinnostaa, mutta sen etsiminen ja löytäminen omin voimin on varmasti palkitsevampia.

Nyt kuitenkin päätin auttaa. Hain puolimetrisen kepin, jonka päähän oli aikoinaan ollut kiinnitettynä muovinen perhonen. Kokemuksesta tiesin, että väline soveltui hyvin kadonneiden tavaroiden etsintään matalista paikoista.

Pianon alla kepin pää kolisi soittimen jalkoihin ja niiden takaiseen lattialistaan. Muutamalla viuhkamaisella liikkeellä onnistuin siirtämään näkyviin kaikenlaista piiloon joutunutta. Vaikutuin saaliista, vaikka pussinsulkija jäi löytymättä. Lienee liukunut kepillä tavoittamattomaan paikkaan.

Mustaan aukkoon on vuoden kuluessa kertynyt lattialla ajelehtivaa roinaa.

Jalkojeni edessä lojui kaksi kuivunutta herneenpalon kuorta edelliseltä kesältä. Herneet oli aikoja sitten syöty, mutta kun ajattelin kesäistä hernehetkeä, niiden tuoreen maun muisto tulvahti suuhun. Lähituottajan palkoja ei mikään voita. Niitä on tarjolla liian harvoin. Tuoreita mansikoita ja pensasmustikoita on kaupoissa ympäri vuoden, mutta tuoreita kotimaisia syöntiherneitä ei saa ollenkaan satokauden ulkopuolella.

Kulmani kurtistuivat, kun tunnistin ruukussa itse kasvattamani chilin hedelmän. Se oli piispanhattu-lajiketta, myöskin peräisin edellisen kesän sadosta. Öisin kissat olivat käyneet omin luvin nappaamassa chilipensaan oksilla hiljalleen huojuvia palkoja. Tämä oli yksi kadonneista.

Ruusunmarjan olin poiminut suoraan puskasta juoksulenkin aikana. Tarkoituksena oli viedä sisäkissojen haisteltavaksi näyte villistä ulkomaailmasta. Varpuset olivat istuneet juuri tämän marjan äärellä, kun lähestyin pensasruusujen kasvupaikkaa juoksupolun mutkassa. Kukinta-aikaisen hetken palautuminen mieleen melkein hiveli hajuhermoja. Hentoinen ruusuntuoksu, joka muutaman sekunnin ajan tavoitti hikisen hölkkääjän sieraimet.

Hauraan, kuivuneen kasvinlehden tunnistaminen vei hetken, mutta sitten sain lajinmäärityksen tehtyä. Joulutähti. Jokaisen vuoden ensimmäinen joulukukka, jonka ilmaantuminen kotiin aloitti tiiviin joulun odotuksen. Punaisten tähtien seuraksi sytytettiin myös ensimmäiset jouluvalot. Nyt elettiin kesän alkua, mutta aloin jo odottaa seuraavaa joulua.

Limsapullon oranssisen korkin tarinaa en tiennyt, mutta siitä viis. Aikuisten perheessä tapahtui jatkuvasti asioita ilman, että olin niistä tietoinen. Pianon alta yllättäen löytynyt musta aukko osoittautui muistikirjaksi perheen edellisen vuoden elämästä. Vähemmän perusteellisella siivouksella on etunsa.

Uusi tieto siirtää eläinten inhimillistämisen rajoja

Kissan katse on tutkimaton. Olisi mielenkiintoista edes hetken ajatella ja kokea kuin kissa.

    Perheen kaksi kattia ovat sisäkissoja. Veljekset ovat eläneet toistensa seurassa syntymästään saakka. Jos toinen lähtee eläinlääkäriin, kotiin jäänyt ryhtyy etsimään toveriaan. Se kulkee huoneesta toiseen ja päästelee kutsuvia kurkkuääniä. Kissat naukuvat vain ihmisille, eivät toisilleen.

    Mirrin poikkeava käytös on osoitus johdonmukaisesta reaktiosta ympäristön muutokseen. Kun veli yllättäen on kadonnut, sitä pitää etsiä.

    En tarkkaan tiedä, miten yksinäinen viiksiniekka kokee tilanteen, mutta jotain erityistä sen mielessä liikkuu, koska se toiminta on niin määrätietoista. Ihmiseltä voidaan vastaavassa tilanteessa tiedustella, miltä hänestä tuntuu. Eläimen kyseessä ollen voimme vain tarkkailla sen käytöstä ja yrittää siitä päätellä. Ehkä kotona olija on hämmentynyt omasta puolestaan, kun on yllättäen jäänyt omilleen.  Tai ehkä se on jotenkin huolissaan kumppanistaan, mihin se on joutunut.

Koira ymmärtää ihmisen ilmeitä ja eleitä muita eläimiä paremmin. Kuva Pixabay.

    Tässä vaiheessa monet moittivat, että eläinten tunteista puhuminen on niiden inhimillistämistä. He tarkoittavat, että annamme eläimille ominaisuuksia, joita on vain ihmisillä. Tunteiden osalta väite ei kuitenkaan päde. Ihmisillä ja muilla eläinlajeilla on tunteiden kaltaisia mielentiloja.

    Viimeisten vuosien aikana tiedeyhteisö on tutkimusnäytön perusteella hyväksynyt tosiasian, että eläimillä on tunteita. Yksimielisyys kohdistuu nimenomaan evoluution aikana jo varhain muodostuneisiin niin sanottuihin perustunteisiin. Eläimet voivat kokea pelkoa, vihaa ja surua, mutta myös iloa tai ainakin jonkinlaista mielihyvää. Elämykset eivät välttämättä ole samanlaisia kuin omamme, mutta lähellä niitä.

    Asia on järkeenkäypä. Tunteet ohjaavat käytöstä ja auttavat meitä elämään muiden seurassa. Jos tuttu ihminen puhkuu kiukusta, lähestymme häntä eri tavoin kuin hänen leveästi hymyillessään. Ääritapauksessa luovumme kokonaan lähestymisyrityksestä juuri sillä hetkellä ja päätämme palata asiaan myöhemmin.

    Sama pätee eläimiin. Jos koira tahtoo mennä lähelle uhkaavasti murisevaa lajitoveria, se tekee sen eri tavalla kuin kohdatessaan häntää heiluttavan karvakuonon.

    Toisen yksilön tunteiden tulkinta ja oman käytöksen sopeuttaminen sen mukaiseksi toimii myös lajien välillä. Vihaiselta näyttävää koiraa varomme, mutta ystävällisesti katselevaa nelijalkaista menemme ehkä tervehtimään.

Leikkivän ihmisen ja koiran ilon tunne on samankaltainen. Kuva Pixabay.

    Koirat puolestaan ovat ylivertaisia tulkitessaan oman lajimme eleitä ja kasvojen ilmeitä. Erityisesti tavatessaan tutun ihmisen, koira toimii ihmisessä havaitsemansa tunnetilan mukaisesti. Se voi esimerkiksi ehdottaa leikkiä, vetäytyä syrjään tai pelkästään mennä luokse.

    Eläinten inhimillistämisen mahdollisuus on edelleen olemassa. Inhimillistämistä on, jos kuvittelemme eläimille ominaisuuksia, joita ei niillä ole tutkimuksissa osoitettu. Sellainen on esimerkiksi kostokäyttäytyminen.

    Nykyisen käsityksen mukaan eläimet eivät ole kostonhimoisia. Jos koira pissaa sisälle sen jälkeen, kun sitä on rangaistu, kyse ei ole kostosta. Lätäkkö lattialla lienee stressaantuneen eläimen reaktio rankaisuun, jonka syytä se ei ehkä ymmärtänyt. Koira voi myös olla peloissaan. Eläimen huomaamatta jääneet tulehdukset tai erilaiset kiputilat saattavat toisinaan aiheuttaa pissan lirahtamisen sopimattomaan paikkaan.

    Mitä paremmin ymmärrämme eläinten käyttäytymisestä, sitä vähäisemmiksi käyvät erot ihmisiin. Enemmän on kyse ominaisuuksien ja kykyjen aste-eroista kuin niiden puuttumisesta. Tämä tosiasia kannattaa hyväksyä, vaikka ottaisi koville.

Koiratutkimus edistää ihmisen hyvinvointia

    Koira asuu, nukkuu ja syö isäntäväkensä seurassa joka viidennessä suomalaisessa kodissa. Ei ihme, koska muihin eläimiin verrattuna koiran suhde ihmiseen on erityinen. Yhteinen historiamme yli 30.000 vuoden ajalta on vaikuttanut molempien perimään samansuuntaisesti. Ihmisen ja koiran aineenvaihdunta, kognitiiviset eli tiedolliset ominaisuudet ja jotkin sairaudet muistuttavat toisiaan enemmän kuin useimpien muiden eläinten.

Koiran työskentely agility-radalla on erinomainen esimerkki lajien välisestä yhteistyöstä.

    Vasta viime aikoina tiedeyhteisö on havahtunut, että läheisyydestään huolimatta koirasta on suhteellisen vähän tutkimukseen perustuvaa tietoa. Jokaisella koiran kanssa elävällä on paljon kokemuksia ja käsityksiä oman lemmikkieläimensä kyvyistä, mutta niitä havaintoja ei voi yleistää koskemaan muita koiria ilman hyväksi koettuja lähestymistapoja.

    Tutkimusryhmäni on käyttänyt tieteellisiä menetelmiä sen selvittämiseen, miten koirat hahmottavat ympärillään eläviä ihmisiä ja lajitovereitaan. Osoitimme koiran katsovan sekä ihmisen että toisen koiran kasvoja ja tulkitsevan niillä näkyviä ilmeitä ja tunteita samaan tapaan kuin me ihmiset. Todistimme myös, ettei sellainen kyky ole ’vaistoa’ vaan koiran aivoilla on kyky erotella kasvojen yksityiskohtia ja tehdä niistä tunnetilaan liittyviä johtopäätöksiä. Tutkimuksessa koirat näkivät kasvokuvia tietokoneen näytöltä, joten ne eivät hyödyntäneet erinomaista hajuaistiaan.

    Laumaeläimenä koiraa kiinnostavat yksilöiden väliset sosiaaliset kohtaamiset. Yhdessä tutkimuksessa totesimme, että erilaisista sosiaalisista tilanteista koirat olivat kiinnostuneimpia kasvokkain tapahtuvasta ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Koirat näyttävät ymmärtävän ihmisten välisiä suhteita. Se voi olla yksi syy, miksi ne ovat niin suosittuja lemmikkejä.

    Perustunteet, kuten pelko, viha, ilo ja suru, ovat ohjanneet käyttäytymistä jo varhain lajinkehityksen alkuhämärissä. Tunteet auttavat meitä ja muita ryhmissä eläviä yksilöitä mukautumaan vaihtuviin sosiaalisiin tilanteisiin. Esimerkiksi viha ihmisen tai koiran kasvoilla on varoittava signaali, joka kertoo, että tätä yksilöä kannattaa varoa. Sen vuoksi oli luontevaa, kun yhdessä koeasetelmassa totesimme, että koirat tutkivat tarkasti vihaisia kasvoja ja kaikkein tarkimmin toisen koiran vihaa uhkuvaa naamataulua.

Yhteinen miellyttävä hetki edistää sekä koiran että ihmisen hyvinvointia.

    Tunnetilat voivat tarttua lajista toiseen. Koiran silittäminen ja paijaaminen lisäävät koiran omistajan hyvänolon tunnetta ja laskevat verenpainetta. Samanaikaisesti myös koira tuntee mielihyvää. Tutkimus osoitti, että kuvatun kaltaisessa koetilanteessa onnellisuushormoniksi nimitetyn oksitosiinin erittyminen lisääntyi kummallakin. Positiivinen yhdessäolo vaikutti molempiin lajeihin samalla tavalla.

    Joskus koira omistajineen käyvät toistensa hermoille. Esimerkiksi koira leikkii mattoa repien, ihminen kieltää ääntään korottaen, mutta leikki jatkuu. Silloin on selvää, että ensin ihminen ja kieltohuutojen jälkeen myös koira stressaantuvat. Voi myös olla, että stressaantunut ihminen aiheuttaa vastaavan reaktion koirassa ilman erityistä tilannetta tai yhteenottoa. Stressi tarttuu ihmisestä koiraan. Sama voinee tapahtua myös toisinpäin, stressaantunut koira aiheuttaa stressireaktion omistajassa.

    Olemme uuden haasteen edessä. Koiran huonovointisuus voi välillisesti vähentää myös ihmisen hyvinvointia. Jotta saamme tieteellisen näytön ihmisen ja koiran väliselle tarttuvalle hyvinvoinnin heikentymiselle, tarvitsemme lisää koiratutkimusta.

Eläinurheilijoiden dopingvalvonta ottaa mallia ihmisistä

    Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin. Olympialiikkeen iskulause kannustaa urheilijoita näyttämään aina vaan parempia tuloksia. Suoritukset on jo venytetty lähelle fyysisten kykyjen äärirajoja, joten ennätysten lyöminen on vaikeutunut, jos ei jopa tullut mahdottomaksi

    Mestaruuden tuoma maine, kunnia ja taloudellinen etu ovat niin ylivertaisen houkuttavia, että kaikki pannaan peliin. Siinä tohinassa voitonhimon aurinko häikäisee ja harkintakyky sumenee, kunnes lopulta aletaan turvautua kiellettyihin menetelmiin suoritusten parantamiseksi.

    Ihmisatleetti päättää omasta valmentautumisestaan, mutta eläinurheilija ei voi sitä tehdä. Eläinten suojelemiseksi lakiin on kirjattu kielto suorituskyvyn keinotekoisesta kohottamisesta, alentamisesta tai ylläpitämisestä. Samalla taataan rahapelien pelaajille eläinkilpailujen rehellisyys.

Myös kissa- ja koiranäyttelyissä noudatetaan dopingsääntöjä. Lääkitty eläin ei kuulu näyttely- tai kilpailuareenalle. Kuva AKivinen

    Eläinurheilujärjestöt ovat kirjanneet kukin omat periaatteensa, miten eläimiä saa hoitaa ja käsitellä ennen kilpailuja. Ohjeet on koottu dopingsäännöiksi. Niiden toteutumista seurataan valvontaohjelmien avulla. Järjestöjen yhteinen Eläinkilpailujen antidopingtoimikunta on puolueeton asiantuntijaelin, joka yksittäisissä tapauksissa ottaa kantaa dopingsääntöjen rikkomuksiin. Mahdollisista rangaistuksista päättävät järjestöt itse.

    Urheilulajit, joissa eläimet kisaavat, ovat kovin erilaisia ja sen vuoksi myös niissä noudatettavat säännöt poikkeavat toisistaan. Ravi- ja ratsastuskilpailuissa on omansa. Samoin porokilpailuissa. Moninaisissa koirakisoissa noudatetaan lajijärjestöjen normeja. Yhteistä kaikille on, ettei eläimestä kilpailun aikana saa löytyä liian suuria lääke- tai muita jäämiä.

    Kemialliset analyysimenetelmät ovat nykyisin hyvin herkkiä ja sen vuoksi entistä pienemmät ainemäärät löydetään luotettavasti veri- ja virtsanäytteistä. Tämä on johtanut uudenlaisiin kimurantteihin tilanteisiin, joihin olen törmännyt Eläinkilpailujen antidopingtoimikunnan monivuotisena jäsenenä ja tämän hetkisenä puheenjohtajana.

    Terveestä ja lääkitsemättömästä hevosesta voi löytyä kiellettyjä jäämiä esimerkiksi kipulääkkeistä, jos se on oleskellut karsinassa, jossa aikaisemmin on pidetty lääkittyä konia. Lääkettä saaneen yksilön sylkeä tai pissaa on voinut jäädä karsinan rakenteisiin ja siirtyä sieltä terveeseen lajitoveriin. Äärimmilleen vietynä tämä voi johtaa siihen, että eläinpotilaan tarvitsema lääke jätetään varmuuden vuoksi antamatta, jotta varmistetaan tallin muiden hevosten mahdollisten dopingnäytteiden puhtaus.

Kofeiini kahvissa tai ravintolisissä voi aiheuttaa odottamattomia positiivisia löydöksiä eläinkilpailujen dopingnäytteissä.

    Aamuisin monet meistä käynnistyvät kahvikupin voimalla. Kahvin sisältämän kofeiinin piristävää vaikutusta hyödynnetään myös monenlaisissa ravintolisissä. Kilpahevosista kofeiinia ei kuitenkaan saa löytyä. Sen vuoksi urheilueläimen harkitsematon ruokinta kofeiinia sisältävillä lisukkeilla voi aiheuttaa kilpailuissa ikäviä yllätyksiä. Jos tietämättään kaataa ruokakaukaloon kofeiinia, piriste voi näkyä veri- ja virtsanäytteessä vielä muutaman päivän jälkeen. Tahattomuus ei pelasta mahdolliselta dopingkäryltä ja sen seuraamuksilta.

    On selvää, ettei sairauden vuoksi lääkitty eläin voi osallistua kilpailuun. Sen paikka on kotona tervehtymässä. Vastaavasti tarvittavien lääkkeiden antamatta jättäminen on ongelma. Lain mukaan sairaan eläimen pitää saada tarvitsemansa hoito. Terveet ja puhtaat kilpailijat ovat eläinten, niiden omistajien ja valmentajien sekä vedonlyöjien etu.

Tyhmä ei puhetta ymmärrä

    KUULOAISTIN avulla ihmiset ja eläimet tarkkailevat ympäristöään sekä pitävät yhteyttä toisiinsa. Maalla ja ilmassa elävien lajien viestittely on yleensä omin korvin kuultavaa, mutta ei aina. Sen voi todeta esimerkiksi lemmikkeinä elävistä rotista. Ne kuulostavat äänettömiltä, mutta oikeasti niiden äänet ovat niin korkeita, etteivät korvamme rekisteröi niitä ilman apuvälineitä.

    OMAN lajimme ääntelyn olemme nimenneet puheeksi. Wikipedia määrittelee puheen ainoastaan ihmiselle ominaiseksi keinoksi koodata kielellisiä viestejä. Puheäänen tuottamiseen käytämme siihen tarkoitettuja anatomisia rakenteita ja fysiologisia ominaisuuksia, jotka muilta lajeilta puuttuvat.

    PUHEEN määritelmä rajaa sen avulla tapahtuvan viestinnän vain ihmisten väliseksi yhteydenpidoksi. Kuitenkin puhe on äänenkäyttöä samalla tavalla kuin naukuminen on kissan tai haukkuminen koiran. Oman lajimme sanomiset voimme ymmärtää, mutta lajien välinen kommunikointi on vaikeaa, koska tuskin osaamme edes alkeita eläinten ääni-ilmaisuista.

Kissa kertoo ajatuksistaan, mutta toisen lajin edustajana en sen ääniviestiä ymmärrä.

    PÄIVÄNÄ muutamana kissani käveli vastaan olohuoneessa. Kun ohitimme toisiamme, mirri kirahti sarjan siriseviä kurkkuääniä. En yllättynyt, koska tämä otus naukuu harvoin. Äänestä ja tilanteesta tunnistin, ettei kyseessä ollut tervehdys, mutta tarkempaa selkoa kotipedon viestistä en saanut.

    SANATTOMIEN eläinten kummalliselta kuulostavan ääntelyn sisältö ei ole kiinnostanut tutkijoita, joiden panostukset ovat kohdistuneet esimerkiksi rehuihin. Niitä on kehitetty tieteellisin menetelmin, jotta turvattaisiin paras mahdollinen kasvu ja tuotos.

    MYÖS eläinten pito-olosuhteita on tutkimuslähtöisesti muutettu paremmin vastaamaan niiden lajinmukaisia tarpeita. Nykyisin lehmät saavat liikkua ja sioille tarjotaan mahdollisuus tonkia ja puuhata.

    VIIMEISIMMÄT tieteelliset hankkeet ovat tuottaneet hyvinvoinnin mittareita, jotka ympäristön sijasta perustuvat eläimen käyttäytymisen ja sitä kautta sen oman kokemuksen arviointiin. Puuhakas eläin on todennäköisesti terve ja joltisenkin hyvinvoipa.

    VASTA viime vuosina on luonnontieteissä alettu laajemmin tutkia eläinten kognitiivisia eli tietoiseen tiedonkäsittelyyn liittyviä ominaisuuksia. Siksi meille on ehtinyt kertyä melko niukasti tietoa eläinten älystä. Yleisvaikutelma on, että eläimet ovat kyvykkäitä. Ne osaavat ja ymmärtävät enemmän kuin olemme luulleet.

    MUIDEN lajien äänenkäytön sisällöstä on kovin vähän tietoa. Pidämme eläimiä tyhminä, koska ne eivät ymmärrä puhetta, mutta tietämättömyys on suurta myös toisinpäin. Emme mekään ymmärrä, mitä eläimet ääntelyllään yrittävät kertoa. Mene ja tiedä. Ehkä ne vastaavasti pitävät meitä tyhminä.

    ELÄINTEN kuuloaistiin perustuvan kommunikoinnin tutkimiseen kannattaa panostaa. Kun ymmärrämme paremmin toislajisten ääniviestejä, voimme entistä kattavammin huomioida niiden tarpeet. Kylkiäisenä saamme syvempää tietoa myös itsestämme.

Eläimillä oikeus eutanasiaan – ihmisillä ei

    ALLEKIRJOITIN kansalaisaloitteen eutanasian sallimiseksi. Eutanasia eli hyvä kuolema tavoittelee elämästä luopumista ilman pelkoa, kipua ja ahdistusta. Se tarjoaisi vaihtoehdon ihmisille, joiden elonpäivät ovat lopuillaan eikä heidän sietämättömiä kärsimyksiään enää kyetä lievittämään lääketieteen keinoin.

    PYRKIMYKSENÄ on sallia aktiivinen toiminta, joka avustaisi ihmistä kuolemaan. Kyseessä olisi jonkinlainen ryhmän tukema itsemurha. Passiivinen eutanasia on jo käytössä esimerkiksi silloin, kun pysyvästi aivokuollut kytketään pois elämää ylläpitävistä koneista.

    LÄÄKÄRIKUNNALLE aktiivinen kuoleman avustaminen on vastentahtoista. Heidät on koulutettu ylläpitämään elämää, sanovat. Myös vastuu mahdollisesta vilpillisin perustein, vastoin henkilön tahtoa, suoritetusta kuoleman avustamisesta saattaa tuntua kestämättömältä. Lisäksi voi olla vaikea tunnustaa, että kaikesta edistyksestään huolimatta lääketieteellinen tieto ja taito eivät jokaisen kohtalokkaasti sairaan kohdalla riitä pitämään kipuja kurissa.

    ELÄINLÄÄKÄREILLÄ ei ole samanlaisia ongelmia. Meidät koulutetaan vaalimaan eläinten terveyttä ja hyvinvointia koko niiden elinkaaren ajan: syntymän, elämän ja kuoleman. Oppeihin sisältyy luonnollisena osana tieto, miten ne otetaan hengiltä mahdollisimman tuskattomasti. Lopetus ei ole eläinsuojelullinen ongelma, vaikka siihen voi liittyä vakavia eettisiä kysymyksiä. Lain mukaan eläimet ovat tavaraan verrattavaa omaisuutta, jonka kohtalosta omistaja päättää.

     HYVIN harva kotieläin kokee luonnollisen kuoleman, joten yhteiskunta tarvitsee osaajia, joilla on taito tappaa eläin nopeasti ja tuskattomasti. Hyötykäyttöön tappamista ja eutanasiaa yhdistää vain se, että molemmissa eläimet kuolevat ihmisen käden kautta.

    TEURASTAMOILLA ei puhuta eutanasiasta vaan lihan tuottamisesta. Prosessiin kuluu eläimen tainnuttaminen ja sen jälkeen kuoleman aiheuttaminen vuodattamalla veri pois.  Se on teurastajien ydinosaamista, josta lainsäädäntö antaa ohjeet. Hyvä kuolema se ei kuitenkaan ole.

    TURKISTARHOILLA eläimet nahoittamisesta, mutta sitä ennen ne on tapettava. Esimerkiksi ketut päästetään hengiltä vartalon läpi johdetulla sähkövirralla ja heti perään ne nyljetään. Stressaantuneena eläneen turkiseläimen loppu on eutanasian vastakohta. Tapahtuma on täynnä pelkoa ja kärsimystä.

    METSÄSTYS ja kalastus ovat harrastuksia, joissa ihminen rentoutuu ja irrottautuu arjesta eläimiä tappamalla. Saaliseläimen kauhun voi vain kuvitella, kun se on ajon kohteena. Jos aseen laukaus osuu oikeaan kohtaan, kuolema voi olla nopea. Koukussa vastaan hangoitteleva tai verkosta irti revittävä kala stressaantuu kuten muutkin saaliseläimet.

    PUHTAIMMILLAAN hyvä kuolema toteutuu, kun eläinlääkäri lopettaa lemmikkieläimen sen kodissa. Tuttu ympäristö ja omat ihmiset tekevät tilanteesta rauhallisen. Lopetuksessa käytettävät lääkeaineet ovat nukutuslääkkeitä, joita annetaan niin suuri määrä, että elämää ylläpitävät ruumiintoiminnot loppuvat. Niistä ei aiheudu kipua eikä tuskaa.

    EUTANASIAA puoltavan kansalaisaloitteen allekirjoittajat haluavat ihmisille saman mahdollisuuden, joka jo on tarjolla perheen nelijalkaisille.

Korvikkeista tuli suosikkeja

    Lajinkehityksen aikana me ihmiset olemme sopeutuneet syömään ravintoa, joka koostuu kasvien varsista ja lehdistä, kukista, juurista, hedelmistä ja pähkinöistä. Ruokavaliota on tarpeen mukaan täydennetty eläinkunnasta peräisin olevilla aineksilla. Ne ovat olleet pääasiassa hyönteisiä ja toukkia, joita keräiltiin elinympäristöstä. Silloin tällöin saatettiin onnistua pyydystämään selkärankaisia saaliita joko maasta, vedestä tai ilmasta.

Nyhtökaurapaketti kiinnostaa kissaa.

Nyhtökaura-paketti kiinnostaa kissaa.

    Muinaisuudessa tapahtunut sekaravintoon sopeutuminen näkyy edelleen ihmislajin ruoansulatuselimistössä. Talttamaiset etuhampaat soveltuvat ruokapalan irrottamiseen. Koska leuat liikkuvat sivusuunnassa, leveät poskihampaat möyhentävät tehokkaasti haukatun kimpaleen helpommaksi niellä. Samalla siihen sekoittuu sylkeä, joka edistää ruoan sulamista. Suolistomme on suhteellisen lyhyt ja melkoisen tehokas kuten muilla sekaruokaa syövillä eläinlajeilla.

    Ihmisten nykyinen ruokavalio on kovasti erilainen. Aikojen saatossa lihasta on tullut niin keskeinen osa ateriaamme, että kansakuntien vaurauden voi päätellä lihankulutuksen määrästä ja laadusta. Mitä vauraampi maa, sitä paremmin liha maistuu.

    Kun yhteiskunnan olot alkavat vakiintua, lihan kulutus kasvaa. Aluksi lisääntyy punaisen lihan syönti, mutta varallisuuden edelleen parantuessa valkoinen liha syrjäyttää sen. Nykyisin suihin katoaa niin suuria lihamääriä, että niitä on mahdollista tuottaa vain teollisissa olosuhteissa.

Nyhtökaura teki oharit.

Nyhtökaura teki oharit.

    Viime vuosina entistä useampi on tiedostanut ylenmääräisen lihansyönnin moninaiset haitat ja ryhtynyt etsimään vaihtoehtoja. Ruokateollisuus on vastannut kysyntään.

    Kesän aikana ruokakauppoihin tuli muutaman kuukauden välein kaksi kotimaista kasvipohjaista lihan korviketta. Nyhtökaura muistuttaa ulkonäöltään revittyä nyhtöpossua, mutta on tehty kaurasta. Härkis on nimetty valmistusaineensa, härkäpavun, mukaan. Se on Suomessa yleisesti rehun raaka-aineeksi viljelty palkokasvi.

    Ensivaikutelma molemmista ennen näkemättömistä tuotteista ei välttämättä houkuttele: myyntirasian pohjalla lojuu tumman ruskeita kokkareita. Maistoin molempia kylmänä suoraan rasiasta. Härkiksestä pidän sellaisenaan, mieto pavun maku tuntuu mukavalta ainakin papuruokien ystävästä.

Härkis-paketti.

Härkis-paketti.

    Meidän keittiössä Härkiksestä syntyi maukas pastakastike ja nyhtökaura korvasi risotossa broilerin. Mausta ei kummassakaan tarvinnut tinkiä, mutta yllätys oli valmistuksen nopeus. Lihankorvikkeet ovat kypsiä ruokia, joten niitä ei enää tarvitse kypsentää, riittää että ne lämpiävät.

    Nyhtökaura tuli markkinoille ensimmäisenä ja sen vuoksi Härkistä näkyvämmin. Suuri osa tuttavistani tuntee sen vain nimeltä, koska kaupan hylly on nimikkeen kohdalta jatkuvasti tyhjä. Härkistä on ollut paremmin saatavilla, mutta takaiskuja on tullut. Myös Härkis voi odottamatta puuttua kantakaupan valikoimasta.

Vähän syöty Härkis-pasta-annos.

Vähän syöty Härkis-pasta-annos.

    Toivotan menestystä molemmille lihan korvikkeille. Niiden käyttö vähentää teollista lihan tuotantoa ja sitä kautta eläinten kärsimystä. Myös ilmasto- ja ympäristöongelmien kasvu taantuu. Ravintoa riittää entistä useammalle maapallon asukkaalle, kun kasvikset syödään sellaisenaan eikä niitä muuteta eläinten avulla lihaksi. Omakin terveys kohentuu.

Tavoitteena eläimetön tiede

    Eläinsuojelujärjestön tilaisuudessa puhuttiin koe-eläimistä ja niiden suojelemisesta. Kuuntelin nuorta idealistia. Hänen ehdoton vakaumuksensa oli, ettei eläimiä saanut käyttää hyväksi minkäänlaisessa tutkimuksessa. Edes kuolleesta eläimestä ei sopinut ottaa kudoksia. Jyrkkä mielipide sulki pois myös eläinten ruumiinavaukset kuolinsyyn selvittämiseksi.

    Tapahtumasta on kulunut muutama vuosi ja sinä aikana koe-eläimiä koskevaan lainsäädäntöön on kirjattu ihanteellisen eläinsuojelijan ajatuksia. Direktiivi tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelemiseksi tuli voimaan 2013.

EU edellyttää samanlaista koe-eläinlainsäädäntöä kaikissa jäsenvaltioissa.

EU edellyttää samanlaista koe-eläinlainsäädäntöä kaikissa jäsenvaltioissa.

    EU:n yhteisenä tavoitteena on jossain vaiheessa pidättyä kokonaan eläinten hyödyntämisestä tutkimustarkoituksessa. Siihen liittyy kuitenkin ehto. Eläinkokeista luopuminen ei saa hidastaa uuden tutkimustiedon kertymistä, joten vielä ei olla kovin lähellä eläimetöntä tieteentekoa.

    Niin kauan kuin koe-eläimiä käytetään, tiedeyhteisön pitää tehdä kaikki mahdollinen niiden elämän helpottamiseksi. Käytännön ohjenuorana ovat niin sanotut 3R-periaatteet. Jokainen koe-eläimiä koskeva päätös pitäisi tehdä pohtimalla, miten se edistää yhden tai useamman koe-eläimen hyvinvointia.

    Ensimmäinen periaate tarkoittaa, että eläimet on kokeissa korvattava muilla tutkimusmenetelmillä aina kun se on mahdollista. Tällaisia korvaavia menetelmiä ovat esimerkiksi laboratoriossa kasvatetuissa soluissa tehtävät kokeet. Siten kemikaalien haitallisia ominaisuuksia tutkittaessa myrkyille altistetaan pelkkiä eläviä soluja kokonaisten eläinten sijasta.

    Toinen periaate edellyttää tutkimuksiin joutuneiden koe-eläinten lukumäärän vähentämistä. Tavoitetta edistetään suunnittelemalla eläinkokeet paremmin ja tarkemmin. Kokeeseen otettujen eläinten lukumäärän pitää perustua matemaattisiin laskelmiin eikä pelkkään arvioon.

    Eläimiä ei myöskään saa olla kokeissa liian paljon, koska silloin osa joutuu kärsimään turhaan. Sama tieto olisi saatu ilman niiden mukanaoloa. Myöskään liian vähäinen eläinmäärä ei ole hyväksyttävää, koska siinä tapauksessa luotettavia tuloksia ei tule ja kaikki eläimet ovat olleet testeissä tarpeettomasti.

    Kolmannen periaatteen mukaan koemenetelmiä on kehitettävä siten, että ne aiheuttavat mahdollisimman vähän kipua ja kärsimystä eläimille. Samaa periaatetta tulkitaan myös niin, että eläinten asuinympäristöä on muutettava niiden lajinmukaisia tarpeita vastaavaksi. Yleensä tämä tarkoittaa vähintään mielenkiintoisia puuhavälineitä virikkeeksi ja piiloutumissopukoita omaa rauhaa varten.

Lainsäädäntö on asettanut tavoitteeksi, että jossain vaiheessa eläinkokeita ei enää tarvita tieteen teossa. Kuva Pixabay

Lainsäädäntö on asettanut tavoitteeksi, että jossain vaiheessa eläinkokeita ei enää tarvita tieteen teossa. Kuva Pixabay

    Eläimistä vapaaseen tutkimukseen siirtyminen edellyttää määrätietoista työtä. Vaikuttamistapoja on monenlaisia. Koe-eläinten kanssa työskentelyä ei yleensä pidetä eläinystävällisenä puuhana, mutta silloin voi suoraan omilla toimillaan parantaa niiden kohtelua.

    Jos ryhtyy lääke- tai kemikaalialan viranomaiseksi, sitä kautta voi vaikuttaa eläinkokeiden määrään ja laatuun ennen uuden lääkkeen tai kemikaalin pääsyä markkinoille.

    Tutkijat tutkivat, mitä joku suostuu rahoittamaan. Pyrkimällä rahoittajan rooliin voi nopeasti ja tehokkaasti vaikuttaa siihen, minkälaisilla eläinkokeilla tietoa hankitaan.

    Jos ei halua liian lähelle koe-eläimiä, niin silloin kannattaa liittyä jäseneksi eläinsuojelujärjestöön, joka pyrkii vaikuttamaan viranomaisiin ja rahoittajiin. Laiskin ryhtyy eläinsuojelukummiksi. Pieni rahasumma siirtyy kuukausittain eläinsuojelujärjestölle ilman sen kummempaa vaivaa.

    Jotain on tehtävä. Valitse oma tapasi vaikuttaa.