Tag Archives: eläin

Arvio kirjasta Eläinten älykkyydestä ja muita kirjoituksia

Eläinten älykkyydestä ja muita kirjoituksia

Plutarkhos

Gaudeamus 2015

Suomentaneet Tua Korhonen ja Liisa Kaski   

Plutarkhos: Eläinten älykkyydestä ja muita kirjoituksia

Plutarkhos: Eläinten älykkyydestä ja muita kirjoituksia

    Plutarkhos oli kreikkalainen filosofi ja tuottelias kirjoittaja, joka eli luultavimmin vuosina 45 -120 jaa. Teksteissään Plutarkhos pohti muun muassa ihmisten ja eläinten välistä suhdetta. Eläinten älykkyydestä ja muita kirjoituksia -teokseen on koottu aiheeseen liittyviä osia hänen kolmesta dialogistaan.

    Suomentajat ovat varustaneet kirjan antoisilla lisäyksillä Plutarkhoksen ja antiikin ihmisen eläinsuhteesta yleensä. Ne taustoittavat Plutarkhoksen ajatusten polkuja hänelle, joka ei kovin hyvin tunne ensimmäisen vuosisadan kreikkalais-roomalaista yhteiskuntaa ja sen kulttuuria. Ympäristö- ja eläinetiikan dosentti Elisa Aaltola on kirjoittanut teoksen jälkisanat.

    Dialogi on erinomainen esitysmuoto, koska se antaa kirjoittajalle mahdollisuuden kertoa samanvertaisesti vastakkaisista mielipiteistä paljastamatta henkilökohtaista näkemystään. Suomentajien selvitysosassa tuodaan esiin Plutarkhoksen mahdollisia omia näkökantoja, jotka eivät välttämättä selviä teoksen alkuperäisistä kirjoituksista. Todennäköisesti Plutarkhos edusti näkemystä, jonka mukaan eläimillä on järki ja mielikuvitus.

    Kirjan viininjuonnilla piristetyssä leikkimielisessä kilpaväittelyssä pohditaan, ovatko maa- vai vesieläimet älykkäämpiä, ja myös sitä, kumpien pyydystäminen vaatii enemmän taitoa.

    Maaeläimet tapoineen ovat tutumpia, koska elinympäristömme on samankaltainen. Mutta myös merielävät ovat älykkäitä ja taitavia, koska niiden saalistaminen on niin vaikeaa. Erityisesti ihailtiin delfiinien pyyteetöntä ystävällisyyttä ihmisiä kohtaa: vedessä hätään joutuneiden uimareiden kannattelu ja auttaminen rantaan oli tunnettua jo kaksi vuosituhatta sitten, vaikka useimpien tietoon se on tullut YouTube -videoista.

    Molemmat kilpailijat osoittivat eläinten olevan osallisia järjestä, koska ne osaavat suunnitella ja valmistautua, niillä on muisti ja tunteet sekä halu huolehtia jälkikasvusta. Sen lisäksi hyvä kohtelu aiheuttaa niissä kiitollisuutta, huono kohtelu kaunaa tuskan aiheuttajaa kohtaan.

    Yhtäläisten perusteluiden vuoksi kilpaväittely päättyi ratkaisemattomana. Kumpikaan eläinryhmä ei ollut toista parempi. Sen sijaan väittelyn tuomari totesi molempien puhujien yhdessä todistaneen niitä vastaan, jotka eivät suo eläimille järkeä ja ymmärrystä. Tuloksena oli, että sanailun tuoksinassa eläinten älykkyys tuli todistetuksi.

    Kirjoituksissa puhutaan paljon lihansyönnistä ja se oikeutuksesta. Aihe on hyvin ajankohtainen tälläkin hetkellä. Plutarkhos moittii, että ainoana eläinlajeista ihminen syö kaikkea. Lihansyöntimme ei johdu ravinnon hankinnan keinojen puutteesta vaan ylellisyydenhimosta ja kyllästymisestä perusravintoon. Sen vuoksi teurastamme eläviä olentoja paljon raaemmin kuin villeinkään petoeläin.

    Länsimaisen eläineettisen keskustelun vakionimiä ovat 1500-luvun viimeisinä vuosina syntynyt ranskalainen filosofi Rene Descartes, jonka lähti siitä, että eläimet olivat pelkkiä mekaanisia koneita. Hänen vastaparikseen ja nykyisen eläinsuojelun isäksi nimetään usein englantilainen Jeremy Bentham, 1700-luvulla vaikuttanut valistusfilosofi, jonka mukaan eläinten kyky kärsiä edellyttää, että kohtelemme niitä hyvin. Varhaisempia ajattelijoita huomioidaan harvoin tai sitten heitä ei tunneta, vaikka syytä olisi.

    Plutarkhoksen ajatuksiin tutustuessa ei voi olla hämmästymättä, miten osuvia hänen kirjoituksensa ovat edelleen, vaikka niiden tuottamisesta on kulunut kaksituhatta vuotta. Suosittelen kirjan lukemista jokaiselle asiasta kiinnostuneelle. Ajanlaskumme mittainen aika ei ole sumentanut eläimiä vahingoittavaan käytökseemme kohdistuvaa terävää analyysiä. Plutarkhoksen sanoin, joko luovumme tähänastisesta elämäntavastamme tai luovumme oikeudenmukaisuuden käsitteestä.

Metsästys on tappava harrastus

    Toisiin Euroopan maihin verrattuna Suomessa on paljon metsästyksen harrastajia. Noin kolmesataatuhatta henkilöä lunastaa metsästyskortin vuosittain. Yhtenä suosion syynä voi olla, että harrastus on melko helposti kansalaisten ulottuvilla. Kovin kaukana ei myöskään ole aika, jolloin eränkäynti oli melkein elinehto. Metsällä käytiin, jotta saatiin lihaa pöytään ja turkiksia maksuvälineeksi.

Metsästyksen estetiikka viehättää kansalaisia. Valokuva Ilta-Sanomista 30.1.2016.

Metsästyksen estetiikka viehättää kansalaisia. Valokuva Ilta-Sanomista 30.1.2016.

    Metsästys ei enää ole juuri kenenkään elinkeino, mutta silti villieläinten lahtaaminen huvin vuoksi on hyväksyttyä. Ainakaan tahallista jahtiporukoille aiheutettua haitantekoa ei tapahdu siinä määrin, että asia päätyisi julkisuuteen. Ehkä se heijastaa vanhoja arvoja ajalta, jolloin yhteiskunta eli vain maataloudesta.

    Jonkinlainen ujous metsästäjiä kuitenkin vaivaa. Puheessa eläimen tappaminen on etäännytetty sanavalinnoilla. Puhutaan eläinkannan hoidosta tai häirikköeläimen poistamisesta. Kyse on kuitenkin yksinkertaisesti siitä, että posautetaan elävä ja hengittävä yksilö pois päiviltä.

    Eläinten ampumista ei pelkästään hyväksytä, sitä myös arvostetaan. Metsästysporukoiden sosiaalinen ulottuvuus tunnustetaan laajasti. Mediassa eliitin ja julkkisten eräretkien eleganssia ihannoidaan.

    Uusien harrastajien värvääminen alkaa varhain. Suomen Metsästäjäliiton kotisivuilla annetaan kuvan kanssa ymmärtää, että ase kainalossa eläinten pyydystäminen sopii myös lapsille.

Suomen Metsästäjäliitto suosittelee lasten harrastukseksi eläinten tappamista. Kuvakaappaus järjestön kotisivuilta 23.1.2016.

Suomen Metsästäjäliitto suosittelee lasten harrastukseksi eläinten tappamista. Kuvakaappaus järjestön kotisivuilta 23.1.2016.

    Iästä riippumatta metsästäjän tavoitteena on tappaa elävä eläin. Jos kuolema tapahtuu heti, saaliin kärsimys jää lyhytaikaiseksi. Näin ei kuitenkaan aina käy. Jokaisella metsästyskaudella haavoittuneita eläimiä jää metsiin tai rannoille kitumaan. Jos saaliilla on hoidettavanaan jälkeläisiä, kärsimys kertautuu, koska yleensä nekin menehtyvät huoltajan mentyä. Silloin tällöin luoti voi vahingossa osua kotieläimiin, laiduntaviin lehmiin tai vaikka metsästyskoiraan.

    Muutaman viime vuoden aikana ihmisiin kohdistuneiden metsästysonnettomuuksien lukumäärä on ollut laskussa. Ikävä poikkeus sattui vuoden alussa. Nuori varsinaissuomalainen mies kuoli, kun ystävänsä vahingossa ampui kohti. Uhri menehtyi jo metsässä.

    Ampumataitoisille henkilöille on hyödyllistä käyttöä silloin, kun suurikokoisia koti- tai villieläimiä pitää lopettaa sairauden, loukkaantumisen tai muun syyn vuoksi. Metsästäjät avustavatkin poliisia liikenneonnettomuuksissa loukkaantuneiden eläinten jäljestämisessä ja lopettamisessa. He myös suorittavat riistalaskentaa Luonnonvarakeskus LUKE:n apuna. On mielenkiintoista, että metsästäjien toteamat eläinmäärät ovat järjestään suurempia kuin LUKE:n havaitsemat. Suuriksi paisuneiden eläinmäärien pienentäminen onkin yleisimpiä syitä, jolla veristä harrastusta puolustetaan.

    Rentoutuminen metsästämällä on kulttuurinen jäänne, jonka perusteet pitää päivittää viimeistään nyt, kun uusi tieteellinen tieto on muuttanut käsityksemme eläimistä. Ne osaavat olla iloisia, vihaisia tai peloissaan ihan niin kuin me. Eläimet myös osoittavat empatiaa toisiaan kohtaan. Sen vuoksi metsästysoikeus pitäisi antaa vain sellaisille henkilöille, jotka käyttävät tappavaa taitoaan eläinsuojelullisesti ja yhteiskunnallisesti tarpeellisissa tilanteissa.

    Luonnossa liikkuminen tutkitusti edistää terveyttä ja hyvinvointia, mutta suolla tarpomisesta voi nauttia kainalossa jokin muu kuin tuliluikku. Kamera tai marjasanko ovat erinomaisia vaihtoehtoja. Ne eivät vie kenenkään henkeä.

Maataloustuottajilta outo viesti

    Suomessa ei ole eläinsuojeluasiamiestä. Vuoden vaihteessa virka lakkasi olemasta, kun sen rahoitus maatalous- ja ympäristöministerin päätöksellä lopetettiin. Vajaan kahden ja puolen vuoden aikana asiamies kävi tarmokkaasti käsiksi vaativaan työhönsä. Hän toi esiin eläinten kohtelun epäkohtia, esimerkiksi liikkumisen rajoittamisen joko kiinni kytkemällä tai sulkemalla niin pieneen häkkiin, että se esti jopa kääntymisen.

    Eläinten ystäville lopettamispäätös merkitsi paluuta vuosituhannen alkupuolen tilanteeseen. Kun eläinsuojeluasiamiehen määräaikainen virka muutama vuosi sitten perustettiin, sitä oli edeltänyt kansalaisjärjestöjen pitkäaikainen julkinen kampanjointi ja vaikuttaminen päättäjiin. Vuosikymmen sitten muotoilin SEY Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto ry:n jäsenlehteen kirjoituksen, jossa toin esiin meidän eläinaktiivien mielipiteen: eläinsuojeluasiamies on saatava. Aviisin tultua painotalosta hetken nolotti, että kaikkea tuli haihateltua.

    Tuon tapahtuman jälkeen eläinten asema yhteiskunnassa on selvästi muuttunut. Tieteellinen tutkimus on valottanut eläinten ominaisuuksia entistä syvemmin. Joitakin lienee yllättänyt, että erot ihmisten ja kotieläinten välillä eivät ole niin suuria kuin aikaisemmin luultiin. Tämän tosiasian jälkeen yhteiskunnan on pakko määritellä uudelleen, mikä on eläin, miten hyvin tai huonosti voimme kohdella vastuullamme olevia tuntoisia olentoja.

    Valtioneuvosto on seurannut aikaansa ja nimittänyt neuvottelukunnat edistämään tuotanto-, seura- ja koe-eläinten asemaa ja hyvinvointia. Maa- ja metsätalousministeriön yhteyteen sijoittuva tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta toimii ministeriön apuna tuotantoeläimiä koskevissa kysymyksissä ja linjauksissa. Eläinsuojeluasiamiehen virkaa koskevasta päätöksestä neuvottelukunta oli toista mieltä kuin ministeri. Sen vuoksi se julkaisi kannanoton, jossa puollettiin eläinsuojeluasiamiehen tai tätä vastaavan viranomaistehtävän jatkumista.

    Neuvottelukunta piti tarpeellisena, että Suomessa on jatkossakin riippumaton viranomainen, joka ajaa vain eläinten asiaa. Sellainen virkamies edistäisi eläinten hyvinvointia tuomalla esiin viimeisintä tutkimustietoa, valistamalla kansalaisia sekä herättämällä asiallista keskustelua. Asiamiehen tulisi myös saattaa esiin eri eläintenpitomuotojen hyviä ja huonoja puolia sekä kiinnittää huomiota muihin toimialan mahdollisiin kehittämiskohteisiin.

Julkilausuman sisältö ei ollut yksimielinen. Kaksi maataloustuotantoa edustavaa neuvottelukunnan jäsentä ilmoitti samassa tiedotteessa, että he eivät yhdy neuvottelukunnan kannanottoon miltään osin.

    Luit oikein. Maataloustuottajat eivät pidä tarpeellisena, että Suomessa käydään puolueetonta keskustelua eläinten hyvinvoinnista ja sen edistämisestä. Maataloustuottajat – tai ainakaan heidän edustajansa – eivät halua välittää kansalaisille uutta puolueetonta eläintietoa. He eivät halua asiallista pohdintaa eläinten pitotapojen hyvistä ja huonoista puolista eivätkä eläintuotannon kehitystarpeista.

    En osaa arvioida, onko eriävä mielipide jonkinlainen ajatusumpisolmu, joka jämähti, kun kokouksessa vähemmistöön jääneet halusivat esittää vastakkaisen näkökantansa. Mielipaha on estänyt näkemästä, millaisen signaalin he ovat yhteiskuntaan singonneet. Ikävämpi vaihtoehto on, että eriävä mielipide on esiin lipsahtanut totuus, maataloustuottajat eivät halua kansalaisten olevan perillä menetelmistä, joilla eläinperäiset elintarvikkeet ja muut hyödykkeet tulevat kauppaan.

    Mitähän tuottajajärjestöjen PR-osastoilla mahdetaan miettiä julkilausumasta, jossa sen edusmiehet ja -naiset vastustavat vuoropuhelua eläinten hyvinvoinnista. Onko se sellainen viesti, joka halutaan kansalaisille jakaa? Oikeutta eläimille -yhdistyksen videokamerat taitavat surista jatkossakin.

Tätä logoa ei enää tarvita. Eläinsuojeluasiamiehen virka loppui, koska ministeri niin päätti.

Tätä logoa ei enää tarvita. Eläinsuojeluasiamiehen virka loppui, koska ministeri niin päätti.

Joulun puuhamaa

Joulukoriste ei ole turvassa kissoilta edes ikkunan yläreunaan hilattuna.

Joulukoriste ei ole turvassa kissoilta edes ikkunan yläreunaan hilattuna.

    Lähestyvä joulu hiipii kotiimme vaivihkaa, mutta vuosi toisensa jälkeen suunnilleen samanlaisena. Perheen joulutraditiot ovat muovautuneet meille sopiviksi ja kertovat eletystä elämästä.

    Varhaisin joulukoriste otetaan esiin jo marraskuun alkupuolella. Se on tonttuhattuinen kissan kipsinaama, joka muistuttaa meitä nyt jo edesmenneestä lemmikistämme, joka eli kanssamme yli kaksikymmentä vuotta. Joulukissa on keikkunut keittiön ikkunassa suunnilleen yhtä monta kertaa. Tänä vuonna joulukatti ryömi esiin kätköstään tavanomaista myöhemmin eikä sen olo ikkunan yläkarmiin hilattuna ole ollut tavanomaisen rauhaisaa.

    Ensimmäisenä adventtina jouluvalot syttyivät uuteen sähkökynttelikköön, joka ennakko-oletuksista poiketen osoittautui helposti kaatuvaksi. Myös monihaarainen jouluvalosarja asetettiin päältä avoimeen lasimaljaan. Montakaan valoisaa minuuttia ei ehtinyt kulua, kun lattialta löytyi pätkä irti purtua johtoa.

    Tuli todistetuksi kaksi asiaa. Ensiksi, kissa ei saa minkäänlaista tärskyä, kun se puree poikki ledvalosarjan. Toiseksi, loput valosarjasta palaa moitteetta, vaikka yhden haaran loppupätkä puuttuu. Neljänsadan viidenkymmenen ledlampun sijasta meillä tuikkii nyt vain neljäsataaneljäkymmentäkuusi pikkuruista valonlähdettä.

Sähkökynttelikkö on helppo selättää. Tämän jälkeen se sidottiin pystyyn pöydän päälle.

Sähkökynttelikkö on helppo selättää. Tämän jälkeen se sidottiin pystyyn pöydän päälle.

    Mirrien maailmasta katsottuna joulukuusi on suurin kissalelu, mitä kuvitella saattaa. Kiiltäviä, välkkyviä, kieppuvia koristeita on ripustettu kutsuvasti melkein joka oksan kärkeen. Nauhat ja pallot ja muu tilpehööri ovat niin kevyitä, että pienikin ilmavirta pistää ne liikkeelle. Ja liikettä kissapeto ei voi vastustaa.

    Puun alla mahtuu myös kulkemaan. Jos häntä on jäänyt pystyyn, siihen korkeintaan tarttuu muutamia irtopiikkejä. Kuusen runko tuo vaihtelua raapimapuiden valikoimaan. Jos intoa piisaa, joulupuuhun kiipeäminen tarjoaa mitä mainiointa ruumiinharjoitusta. Sen lisäksi ylhäältä puusta näkee paremmin ja ulottuu uusiin liehuviin härpäkkeisiin.

    Sisäkissojen virikkeet tai oikeastaan niiden puute puhuttavat ainakin meitä kissaihmisiä. Kotipedoille ei riitä pelkkä ruoka ja säänsuoja pahoja ilmoja vastaan. Eläimillä pitää olla myös mahdollisuus käyttäytyä kuin petoeläin, vaania, jahdata ja loikata saaliin kimppuun.

Kissa ehti pätkäistä valorajasta palan, vaikka seisoin samassa huoneessa. Lamput siirrettiin välittömästi suljettuun kynttilälyhtyyn.

Kissa ehti pätkäistä valosarjasta palan, vaikka seisoin samassa huoneessa. Lamput siirrettiin välittömästi suljettuun kynttilälyhtyyn.

    Joulukrumeluureihin pukeutuvasta kodista sukeutuu mukavasti kausiluontoinen virikkeillä rikastettu kissojen puuhamaa. Pienellä säätämisellä löytyy kyllä ratkaisuja, jotka tyydyttävät monilajisen kodin kaikkien asukkaiden tarpeet, mutta takaavat silti jokaisen turvallisuuden.

    Rakkaista asioista voi myös joutua luopumaan yhteiseksi hyväksi. Meidän kissoille pitäisi ripustaa kaulaan lappu: ”Minä olen syy siihen, ettei meillä polteta eläviä kynttilöitä.”

Rotat maailmankartalla

    Luonnonvaraisina elävät rotat muodostavat yhdyskuntia, jotka jakautuvat edelleen pienempiin perheryhmiin. Asumista varten nämä sosiaaliset jyrsijät kaivavat luolastoja, joissa on pesäkammiota, varastotiloja sekä niitä yhdistäviä käytäviä. Luolastoasumuksen ulkopuolelle eläimet polkevat ruokapaikoille johtavia polkuja, joita ne käyttävät myös reviirin tarkkailuun. Kun ilta hämärtyy, yhdyskunta herää ja rotat lähtevät liikkeelle etsimään ruokaa ja tapaamaan tuttuja. Silloin ne yleensä osuvat meidän silmiimme.

    Ihmis- ja rottayhdyskuntien rinnakkaiselo lienee alkanut siinä vaiheessa, kun metsästäjä-keräilijänä itsensä elättänyt lajimme asettui paikoilleen ja alkoi varastoida ruokaa, rehua ja muita syömiskelpoisia tarveaineita. Rotat löysivät kätköt ja tykästyivät elämään lihapatojen äärellä. Ruokavaliot kun olivat sopivan samankaltaisia. Rotat ovat periaatteessa kasvissyöjiä, mutta voivat pistää poskeen myös eläinperäistä tavaraa.

    Päästäkseen käsiksi ruokavaroihimme rotat joutuvat jyrsimään tiensä ihmisten rakentamien esteiden läpi. Siinä puuhassa ne tahtomattaan aiheuttavat tuhoja kaikenlaisille rakenteille. Edes sähköjohdot eivät ole turvassa. Muovi, metalli ja huonolaatuinen betoni eivät tuota kummoistakaan estettä teräville talttamaisille etuhampaille, jotka kulumisen vuoksi kasvavat jatkuvasti. Rotat ulostavat ja virtsaavat työn lomassa, joten niiden jätökset pilaavat ruoka-aineita, vaikka varsinainen ruokahävikki jäisi vähäisemmäksi. Kaikki rotat eivät ole terveitä. Ne saattavat kantaa mukanaan taudinaiheuttajia, jotka voivat tarttua myös ihmisiin.

Rotat ovat sosiaalisia eläimiä, joilla pitäisi aina olla lajitoverien seuraa.

Rotat ovat sosiaalisia eläimiä, joilla pitäisi aina olla lajitoverien seuraa.

    Sosiaalisuuden lisäksi rotat ovat älykkäitä, uteliaita ja oppivaisia. Tämä huomatiin jo 1800-luvulla, jolloin niitä alettiin kesyttää ja jalostaa lemmikeiksi. Nykyisin rotat ovat suosittuja kotieläimiä ja niitä on saatavana useina erilaisina värivaihtoehtoina. Kokemukseni rajoittuu ruskeaan ja valkoiseen sisaruspariin. Muutoin lemmikkirottien ulkomuoto ei kovin paljon poikkea villeistä sukulaisista.

    Rotat ovat ihmisten tavoin nisäkkäitä ja niiden elintoiminnot muistuttavat omiamme. Tästä on varmasti ollut hyötyä sopeutumisessa elämään nurkissamme, mutta yhtäläisyys on myös painanut raskaan ristin rottien sukukunnan ylle. Niitä käytetään koe-eläiminä tutkimuksissa, joiden tavoitteena on parantaa ihmisten terveyttä. Irvokasta kyllä laboratorioissa kehitetään myös entistä tehokkaampia rotanmyrkkyjä sekä testataan niiden tehoa rottiin.

    Ikävä maine tuholaisena ei ole estänyt kouluttamasta nopeasti oppivia jyrsijöitä ihmisen palvelukseen myös tutkimuslaboratorioiden ulkopuolella. Nykyään rotat etsivät esimerkiksi maamiinoja sota-alueilla. Niiden tarkka hajuaisti pärjää koirille, mutta keveytensä vuoksi ne eivät laukaise miinaa, jos sattuvat astumaan sen päälle. Tällä tavalla vältetään miinanetsijöiden ennenaikainen kuolema.

    Rotista on tullut myös ammattiurheilijoita. Tiedekeskus Heurekassa rottien koripallojoukkueet ottavat mittaa toisistaan näyttely-yleisön istuessa katsomossa. Urheilijarotat ovat lemmikkirottia, jotka pentuajan jälkeen muuttavat Heurekan tiloihin opiskelemaan uutta ammattia. Jyrsijöiden osallistuminen koripallokisaan on vapaaehtoista, mutta kun peliolosuhteet on tehty eläimille houkutteleviksi, jokaiseen näytösotteluun löytyy halukkaita pelaajia.

    Harvalla eläinlajilla on yhtä monenlaisia rooleja ihmisen elämässä kuin rotalla. Voin vain ihailla niiden sitkeyttä ja selviytymiskykyä kaikista ihmisten asettamista esteistä ja tuhoamisyrityksistä huolimatta. Asiantuntijat veikkaavat, että rotilla menee lujaa vielä siinä vaiheessa, kun viimeinen ihminen on poistunut maan päältä.

Työnä eläinten tappaminen

    Eläinten tappaminen on ikävä, mutta tottumustemme vuoksi välttämätön tehtävä. Viemme otuksilta hengen monesta syystä. Jos koemme, että eläimet jotenkin uhkaavat hyvinvointiamme tai omaisuuttamme, ryhdymme voimallisiin toimiin päästäksemme niistä eroon. Siihen tehtävään on tarjolla virkamiehiä ja yksityisiä toimijoita.

    Virkavastuulla työskentelevät terveystarkastajat ja kaupallisin periaattein liikkuvat tuholaistorjujat kohdistavat kuolettavat iskunsa pääasiassa jyrsijöihin, joihinkin lintuihin sekä erilaisiin hyönteisiin ja niiden esiasteisiin. Aseita tuholaisia vastaan ovat muiden muassa myrkyt, jotka on osattava sijoittaa sellaisiin paikkoihin, joissa haitallisiksi leimatut eläimet tapaavat oleilla. Rottasodat eivät ole historiaa.

    Eläinperäiset ruokalajit ovat olennainen osa kulttuuriamme, mutta sapuska ei tule lautaselle ilman kuolemaa. Sen vuoksi teurastajat ovat liharuokaketjun keskeinen ammattikunta. Monen mielestä teurastamot ovat ahdistavia paikkoja, mutta ilman niitä arkemme olisi kovin erilainen.

    Jos jokaisen pitäisi pyydystää ja teurastaa oma liharuokansa, kasvissyönnin määrä räjähtäisi käsiin. Se voisi olla hyväksi kansanterveydelle, eläimille, ympäristölle, ilmastolle ja globaalille oikeudenmukaisuudelle, mutta sellaisten asioiden vuoksi teurastamoja tuskin suljetaan.

    Myös laboratorioissa päästetään päiviltä paljon eläimiä, erityisesti hiiriä. Lopetus voi olla tutkimussuunnitelmaan kuuluva toimenpide tai vain menetelmä päästä eroon tarpeettomasta tutkimusmateriaalista. Nykyisin turhiksi käyneitä koe-eläimiä on mahdollista luovuttaa tutkimuslaitoksista yksityiskoteihin, mutta näin tapahtuu äärimmäisen harvoin.

Eläinlääkärin aseita.

Eläinlääkärin aseita.

    Opetan tuleville eläinlääkäreille lääkkeiden käyttöä. Puhun myös eutanasiassa tarvittavista aineista. Potilastyötä tekevä eläinlääkäri joutuu väistämättä antamaan viimeisiä piikkejä ainakin koirille, kissoille ja niitä pienemmille lemmikeille. Hevosen ampuminen hengiltä voi joissakin tilanteissa olla lääkkeitä helpompi ratkaisu. Jos eläinlääkärin oma osaaminen ei riitä pyssyn käyttöön, yleensä avuksi löytyy metsästäjä tai muu ampumataitoinen henkilö.

    Eläinten asianmukainen tappaminen vaatii tekijöiltään käytännön osaamista, mutta myös lain tuntemusta. Lopetusasetus antaa ohjeet, miten teurastettavat eläimet on tainnutettava ennen verenlaskua, johon ne lopulta kuolevat. Koe-eläimiä tai virallisemmin tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettäviä eläimiä saa lopettaa vain lain sallimin keinoin. Jos hyväksytyistä menetelmistä on tarpeen poiketa, siihen on etukäteen pyydettävä viranomaisen lupa.

    Vain poikkeustapauksissa eläin kohtaa kuoleman kotinurkissa. On varmaa, että kuljettaminen ja toimenpiteen odottaminen oudossa paikassa stressaavat. Vaikka elämän päättyminen on lähellä, hyvinvoinnista on silti huolehdittava. Eläimillä on oikeus hyvään kuolemaan.

Mummokortti pöytään!

    Kun tuli tietoon, ettei eläinsuojeluasiamiehen määräaikaista virkaa jatketa vuodenvaihteen jälkeen, päivitin mielipahani naamakirjaan. Kielteisen rahoituspäätöksen tehneen ministerin perusteena oli, että kurjassa taloustilanteessa kaikki voimavarat käytetään eläinsuojelulain kokonaisuudistukseen, joka on jo ollut käynnissä useamman vuoden. Runsaassa parissa vuodessa eläinten etujen puolustajana toiminut asiamies ehti tutustua toimialansa moninaisiin ongelmiin, tavata alan vaikuttajia ja jonkin verran vakiinnuttaa asemaansa.

    Pääministeri linjasi samaan aikaan, että kaikki työnteko on saatava tuloksellisemmaksi, kansakunnan on tehtävä viiden prosentin tuottavuusloikka.  Pääministeripuolueen taustalla on maatalousväestöä, joten eläimiin kohdistuvat toimenpiteet olivat luonnollinen osa tehokuuria. Kun ihmisiltä vaadittiin enemmän, sama koski myös eläimiä.

    Yhden virkamiehen palkka ei valtion budjettia kaataisi, mutta kyseessä taisi olla poliittinen päätös. Lyhyen toimikautensa aikana eläinsuojeluasiamies on ehtinyt nostaa esiin monia eläinten hyvinvoinnin kannalta keskeisiä asioita, sellaisia kuin jokaisen yksilön mahdollisuus liikkua lajinsa edellyttämällä tavalla. Lehmiä ei enää pitäisi pakottaa seisomaan paikallaan kaulastaan kiinni kytkettynä eikä emakoita pitää häkissä, joka on niin ahdas, ettei siinä mahdu edes kääntymään. Kiusallisia epäkohtia, joiden merkitystä on vaikea kiistää.

    On lyhytnäköistä ajatella, että eläintuotannon kannattavuus paranee, kun vältetään eläinten hyvinvointia lisääviä kustannuksia. Tutkimus osoittaa selvästi, että eläinten hyvinvointiin panostaminen lisää tuotantoa ja tuotannon kannattavuutta. Siis tekee tuottavuusloikan. Luulisi maataloustuottajien tuloja lisäävän tosiasian kiinnostavan päättäjiä, mutta ei. Tutkittuun tietoon ei uskota.

    Some vastasi naamakirjapäivitykseeni lyömällä niin sanotun mummokortin pöytään: eläinten etujen on nyt väistyttävä, kun on muuta paljon tärkeämpää. Mummokorttiin voi sisältyä monenlaisia asioita, mutta periaate on aina sama. Nimensä mukaisesti mummokortissa puhutaan usein vanhoista ihmisistä. Heidän asiansa hoitokodeissa on ensin saatava kuntoon, vasta sitten on eläinten vuoro.

    Kerron varmuuden vuoksi, että kunnioitan vanhuksia ja tuen ehdottomasti toimia, joilla heidän elinolojaan ja vointiaan kohennetaan. Todellisessa elämässä vain on niin, että eläimiltä pois jäänyt euro ei suoraan tuo yhtään uutta hoitajaa vanhainkotiin. En myöskään usko, että tulee hetkeä, jolloin voisimme todeta kaikkien vanhusten kaikkien asioiden olevan niin hyvällä tolalla, että nyt meillä on varaa ryhtyä panostamaan eläinten parempaan elämään.

    Viisas hoitaa kuntoon mummojen ja ukkojen lisäksi eläinten asiat. Tutkittu tieto osoittaa, ettei se välttämättä maksa mitään. Jos esimerkiksi porsaita ostettaisiin karsinaan kahdentoista sijasta yksitoista, porukan hankintahinta olisi pienempi. Myös rehua kuluisi vähemmän ja rehulasku supistuisi.  Väljemmässä tilassa elävät possut kasvaisivat paremmin ja pysyisivät terveempinä pienemmällä rahalla. Tuottajan kannalta rahallinen lopputulos olisi sama, mutta siat olisivat saaneet vähän paremman elämän.

    Voi vain arvata, miksi porsasmäärä pysyy entisellään. Menetelmä on liian yksinkertainen ja halpa, vähemmällä ei voi saada yhtä hyvää. Myös porsasvälitys on liiketoimintaa, pikkupossuja kannattaa myydä mahdollisimman monta. Lihatalojen tuotantoneuvojat tuskin kehottavat ostamaan vähemmän. Liiketoiminnan voittoihin keskittyvän elintarviketeollisuuden vastapainoksi tarvitaan ihminen, joka huomioi eläinten ja samalla myös tuottajien edun. Sen vuoksi maahan on perustettava pysyvä eläinasiavaltuutetun virka.

Pientilan rantapelto Uudenkaupungin saaristossa.

Pientilan rantapelto Uudenkaupungin saaristossa. Kuva rannan suunnasta talolle.

Pientilan rantapeltoa Uudenkaupungin saaristossa.

Sama pelto talolta rantaan katsottuna.

Arvio kirjasta Eläimet yhteiskunnassa

Eläimet yhteiskunnassa
Elisa Aaltola & Sami Keto (toim.)
I
nto Kustannus Oy, 2015 

Eläimet yhteiskunnassa

Eläimet yhteiskunnassa.

    Eläinten hyvinvointi on viime aikoina tullut luontevaksi osaksi julkista keskustelua. Siksi on tärkeää, että kotimaisin voimin on tuotettu kirja, joka pohtii eläinten asemaa nimenomaan suomalaisista lähtökohdista.

    Ihmisen biologinen ja yhteiskunnallinen asema muiden eläinlajien joukossa on murrosvaiheessa. Biologi Jussi Viitala todistaa ominaisuus kerrallaan, miten ihminen on hyvin tyypillinen nisäkäs. Kaikilla meillä on vastaavat ruumiinosat, joiden tehtävät ja toiminnot ovat samankaltaisia. Tämä koskee myös aivoja, joten on hyvin mahdollista, että samankaltaisuus liittyy myös mielen toimintaan. Emme taida olla niin ainutlaatuisia kuin ehkä haluamme uskoa.

    Filosofiassa ihminen on määritelty sellaiseksi, mitä eläin ei ole, toteaa sosiologi Salla Tuomivaara. Kun eläimiä on tieteellisen tutkimuksen avulla opittu paremmin tuntemaan, varsinaiset ominaisuuksien eroavuudet ovat kadonneet ja niiden tilalle on tullut pelkkiä aste-eroja. Ikivanha tapa ja tottumus pitävät meidät kuitenkin edelleen erillään muista eläimistä.

    Maanviljelys pysyvine asutuksineen toi mukanaan eläinten kasvattamisen. Samalla meihin juurtui hierarkkisen eläinsuhteen perusta, joka mahdollisti kotieläinten alistamisen pelkiksi tuotantovälineiksi. Filosofian dosentti Elisa Aaltola kysyy, kuinka me moraaliset ihmiset kykenemme hyväksymään tavat, joilla muita eläinlajeja yhteiskunnassamme kohdellaan? Hänen vastauksensa on itsepetos. Sen kourissa me tiedämme jotain, mitä emme halua tietää, ja lopulta arkielämässä toimimme kuin emme tietäisi. Itsepetos myös tekee meistä passiivisia emmekä sen vuoksi halua nostaa esiin kiusallisia asioita eläinten kärsimyksistä.

    Lihatalot ovat mainonnassaan muovanneet lihan syömisestä nationalistisen kysymyksen väittämällä, että jokaisella on oikeus syödä suomalaista lihaa. Näin toteaa poliittisen historian tutkija Noora Kotilainen. Kansallisuusaatteeseen liittyvä muukalaisvihamielinen ulottuvuus on myynnin edistämiseksi yhdistetty eläinten hyväksikäyttöä oikeuttavaan lajisortoiseen ajattelutapaan. Sen valossa eläin esitetään kansakunnan elinehtona, jonka ruumiin syöminen pitää talouden pyörät pyörimässä.

    Kaltaiselleni rivikansalaiselle lienee vaikeinta tulkita kirjailija ja teatterintekijä Laura Gustafssonin sekä kuvataiteilija Terike Haapojan kirjoitusta ’Mistä ei voi puhua – taide, eläin ja kielen ulkopuolinen’. Ripaus lisää yleistajuisuutta helpottaisi jokamiehen lukukokemusta. Kirjoittajien sinänsä ansiokas analyysi lähtee siitä, että puhekyvyn puuttuminen pudottaa eläimet merkitysten ulkopuolelle, tekee niistä merkityksettömiä. Ajankohtainen keskustelu eläinten asemasta yhteiskunnassa on kiinnostava, koska se haastaa kielen roolin ihmislajia rajaavana ominaisuutena. Voiko esimerkiksi lainsäädännössä sana subjekti eli teon tekijä tarkoittaa myös eläintä?

    Yllä oleva marinani tekstin haasteista ei johdu vain siitä, etteikö pelkän biologisen peruskoulutuksen saanut tumppu voisi ymmärtää ’taideasioita’. Kyllä voi, kun kirjoittaja niin haluaa. Kotimaisen kirjallisuuden tutkija Karoliina Lummaan ’Picoides tridactylus -lajin poeettinen kuvaus’ on suorastaan hurmaava erittely kolmen runoilijan pohjantikkarunoista. Vieläkin lausun ääneen esimerkkiriimejä.

    Suosittelen lukemaan kirjan, jossa kokeneet tekstinikkarit ovat asiantuntevasti paneutuneet oman alansa eläinkysymyksiin. Tuloksena on mielenkiintoinen valikoima näkemyksiä eläimistä yhteiskunnassamme. Erityisen hyvänä pidän lähdeluetteloa, josta voi tarkistaa tiedon alkuperän ja mahdollisesti löytää uusia. Kirja alkaa ja päättyy runoilla, joiden pelkistetty muoto korostaa erinomaisesti teoksen eläinsuojelullista näkökulmaa.

Kuka kesytti kenet

     Avoin sanakirja wikipedia määrittelee domestikaation prosessiksi, jossa villieläimet kesytettiin kotieläimiksi. Ihmisten asumusten ympärillä alkoi ensimmäisenä kierrellä koira noin 15.000 vuotta sitten. Seuraavat seuralaiset ovat olleet sorkkaeläimiä, ensin vuohi sekä myöhemmin lammas, nauta ja sika. Hevonen on muihin verrattuna nuori kumppani, joka liittyi joukkoon noin 5000 vuotta sitten.

     Eläinten kesyttäminen on vaikuttanut voimakkaasti elintapoihimme ja kulttuuriimme. Varhaiset esi-isät olivat vaeltajia, jotka saivat pääosan ravinnostaan luonnosta keräämällä juuria ja muita kasvinosia. Eläinproteiini tuli hyönteisistä, toukista ja silloin tällöin kaadetusta suuremmasta riistasta. Maanviljelyksen ja karjahoidon kehittyminen mahdollistivat paikoilleen asettumisen ja nykyisen kaltaisten yhteiskuntien muodostumisen.

     Lehmä on ollut ihmiskunnan runsaudensarvi, se on tuottanut maitoa ja lihaa, sen nahasta on tehty vaatteita, luista on valmistettu tarvekaluja ja sarvista on veistetty pikareita. Sen lisäksi nautoja on käytetty juhtina, jotka ovat vetäneet mitä ikeisiin on kiinnitetty. Lehmät ovat suuria, lämpöisiä ja turvallisia eläimiä, joiden silmien syvyyttä ihaillaan.

     Historiankirjoitus on sotien historiaa, jossa muistetaan voittajat ja häviäjät. Ennen koneiden aikaa siirtyminen paikasta toiseen tapahtui aidolla hevosvoimalla. On arveltu, että ilman hevosia sotahistoria näyttäisi toiselta. Raskaiden sotakoneiden ja varusteiden siirto ilman hevosta olisi ollut vaikeaa. Tehokkaimmin liikkuivat sotajoukot, joilla oli nopeimmat ja vahvimmat hevoset. Koulutetut sotaratsut olivat taistelukoneita, joihin oli varaa vain hallitsijoilla ja varakkailla ruhtinailla.

     Jokunen vuosi sitten julkaistiin tutkimus, joka vaikuttaa käsitykseen koiran kesyttämisestä. Nykyinen koira kykenee hyödyntämään ravinnon hiilihydraatteja, mutta sudelta tuo ominaisuus puuttuu. Tutkijat otaksuvat, että kauan sitten yksittäinen susi oli sattumalta saanut kyvyn tulla toimeen hiilihydraateilla. Ihmisten asumusten nurkista se löysi helposti sulavia talousjätteitä. Eläin jäi runsaan ravinnon äärelle, menestyi elämässään ja siirsi koiramaisen ominaisuutensa jälkeläisiinsä. Ihmiset tottuivat nelijalkaisten läsnäoloon ja alkoivat pitää niistä huolta.

Domestikoituneita eurooppalaisia lyhytkarvaisia kissoja.

Domestikoituneita eurooppalaisia lyhytkarvaisia kissoja.

      Domestikaation määritelmä on kovin ihmiskeskeinen: olemme aktiivisia toimijoita, jotka saavat villit eläimet alistumaan tahtoonsa. Eläimen suunnasta kesyyntyminen tarkoittaa ihmisen läheisyyden sietämistä. Meidän on syytä olla kiitollisia eläimille, jotka sietävät läsnäoloamme.