Tag Archives: eläinlääkäri

Sote uhkaa koirien ja kissojen hoitoa

    SOTE tulee. Ympäristöterveydenhuolto on mukana sosiaali- ja terveyspalveluiden isossa myllerryksessä. Koska sairaiden eläinten hoito on osa ympäristöterveydenhuoltoa, sote koskee myös eläimiä.

Stetoskooppi on eläinlääkärin perustyöväline.

    VALTIONHALLINNOSSA eläinten suojelu- ja tautiasiat kuuluvat maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalaan. Jo ministeriön nimestä ilmenee, että sen pääasiallinen mielenkiinto kohdistuu maatalouden eläimiin, sikoihin, lehmiin, siipikarjaan.

    LAINSÄÄDÄNTÖ luonnollisesti heijastaa samaa marssijärjestystä. Kuntien edellytetään järjestävän ympärivuorokautisia hoitopalveluita tuotantoeläimille. Seuraeläimille riittää, kun tarjotaan perusjuttuja kuten rokotuksia ja sterilisaatioita. Jos koira tai kissa tarvitsee vaativampia toimenpiteitä, se on vietävä yksityisen eläinlääkärin vastaanotolle.

    TÄHÄN sote iskee. Suunnitteluvaiheessa on voimakkaasti noussut esiin vaihtoehto, jossa lemmikkieläimet pudotettaisiin kokonaan pois kunnallisten palveluiden piiristä. Silloin ainoa tapa saada hoitoa koiralle tai kissalle olisi yksityisen eläinlääkärin vastaanotto.

Eläinlääkäri tutkii stetoskoopilla kissaa sen kotona.

    VIIME vuosina lukuisat yksityiset eläinlääkäriasemat ovat ketjuuntuneet. Se on nostanut palveluiden hintoja, mutta toivottavasti myös parantanut vastaanottojen varustelua. Sen myötä erityisen vaativia toimenpiteitä, esimerkiksi koirien lonkkaproteesien asennuksia, kyetään tekemään entistä useammilla paikkakunnilla.

    ELÄINLÄÄKÄRIASEMAT sijaitsevat pääsääntöisesti asutuskeskuksissa tai niiden lähiympäristössä. Jo nyt ollaan tilanteessa, jossa syrjäisemmillä seuduilla lähin yksityisvastaanotto voi sijaita parin sadan kilometrin päässä. Jos käärme puree lemmikkiä, se on vietävä usean tunnin ajomatkan päähän saamaan ensiapua.

Rokotukset ovat tärkeä osa ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa.

    ETÄISYYS ei ole ainoa ongelma. SEY Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto ry:n tekemän kyselyn mukaan noin neljäsosalla eläinten omistajista oli taloudellisia esteitä eläinlääkärin avun hakemiseen. Eläinklinikat eivät välttämättä hyväksy osamaksua eivätkä anna luottoa.

    SAIRAIDEN eläinten hoito on jotenkin taattava sivistysvaltiossa. Eläinlääkäreiden pro bono -vapaaehtoistyö voisi tarjota lievitystä sairastuneiden kärsimyksiin. Hyväntekeväisyyteen perustuva eläinten sairaanhoito ei ole tavoiteltavaa, mutta se voisi olla parempi kuin ei mitään.

    ELÄINLÄÄKÄRIKUNNAN ansioiden menetys ei välttämättä olisi niin suuri kuin ensivaikutelma antaa ymmärtää. Vastikkeeton hoito lisää positiivista julkisuutta ja osoittaa, että ammattikunta oikeasti välittää eläinten hyvinvoinnista. Ei ole mahdotonta, että se toisi vastaanotolle kokonaan uusia maksavia asiakkaita.  Kannattaisi kokeilla.

Eläimillä oikeus eutanasiaan – ihmisillä ei

    ALLEKIRJOITIN kansalaisaloitteen eutanasian sallimiseksi. Eutanasia eli hyvä kuolema tavoittelee elämästä luopumista ilman pelkoa, kipua ja ahdistusta. Se tarjoaisi vaihtoehdon ihmisille, joiden elonpäivät ovat lopuillaan eikä heidän sietämättömiä kärsimyksiään enää kyetä lievittämään lääketieteen keinoin.

    PYRKIMYKSENÄ on sallia aktiivinen toiminta, joka avustaisi ihmistä kuolemaan. Kyseessä olisi jonkinlainen ryhmän tukema itsemurha. Passiivinen eutanasia on jo käytössä esimerkiksi silloin, kun pysyvästi aivokuollut kytketään pois elämää ylläpitävistä koneista.

    LÄÄKÄRIKUNNALLE aktiivinen kuoleman avustaminen on vastentahtoista. Heidät on koulutettu ylläpitämään elämää, sanovat. Myös vastuu mahdollisesta vilpillisin perustein, vastoin henkilön tahtoa, suoritetusta kuoleman avustamisesta saattaa tuntua kestämättömältä. Lisäksi voi olla vaikea tunnustaa, että kaikesta edistyksestään huolimatta lääketieteellinen tieto ja taito eivät jokaisen kohtalokkaasti sairaan kohdalla riitä pitämään kipuja kurissa.

    ELÄINLÄÄKÄREILLÄ ei ole samanlaisia ongelmia. Meidät koulutetaan vaalimaan eläinten terveyttä ja hyvinvointia koko niiden elinkaaren ajan: syntymän, elämän ja kuoleman. Oppeihin sisältyy luonnollisena osana tieto, miten ne otetaan hengiltä mahdollisimman tuskattomasti. Lopetus ei ole eläinsuojelullinen ongelma, vaikka siihen voi liittyä vakavia eettisiä kysymyksiä. Lain mukaan eläimet ovat tavaraan verrattavaa omaisuutta, jonka kohtalosta omistaja päättää.

     HYVIN harva kotieläin kokee luonnollisen kuoleman, joten yhteiskunta tarvitsee osaajia, joilla on taito tappaa eläin nopeasti ja tuskattomasti. Hyötykäyttöön tappamista ja eutanasiaa yhdistää vain se, että molemmissa eläimet kuolevat ihmisen käden kautta.

    TEURASTAMOILLA ei puhuta eutanasiasta vaan lihan tuottamisesta. Prosessiin kuluu eläimen tainnuttaminen ja sen jälkeen kuoleman aiheuttaminen vuodattamalla veri pois.  Se on teurastajien ydinosaamista, josta lainsäädäntö antaa ohjeet. Hyvä kuolema se ei kuitenkaan ole.

    TURKISTARHOILLA eläimet nahoittamisesta, mutta sitä ennen ne on tapettava. Esimerkiksi ketut päästetään hengiltä vartalon läpi johdetulla sähkövirralla ja heti perään ne nyljetään. Stressaantuneena eläneen turkiseläimen loppu on eutanasian vastakohta. Tapahtuma on täynnä pelkoa ja kärsimystä.

    METSÄSTYS ja kalastus ovat harrastuksia, joissa ihminen rentoutuu ja irrottautuu arjesta eläimiä tappamalla. Saaliseläimen kauhun voi vain kuvitella, kun se on ajon kohteena. Jos aseen laukaus osuu oikeaan kohtaan, kuolema voi olla nopea. Koukussa vastaan hangoitteleva tai verkosta irti revittävä kala stressaantuu kuten muutkin saaliseläimet.

    PUHTAIMMILLAAN hyvä kuolema toteutuu, kun eläinlääkäri lopettaa lemmikkieläimen sen kodissa. Tuttu ympäristö ja omat ihmiset tekevät tilanteesta rauhallisen. Lopetuksessa käytettävät lääkeaineet ovat nukutuslääkkeitä, joita annetaan niin suuri määrä, että elämää ylläpitävät ruumiintoiminnot loppuvat. Niistä ei aiheudu kipua eikä tuskaa.

    EUTANASIAA puoltavan kansalaisaloitteen allekirjoittajat haluavat ihmisille saman mahdollisuuden, joka jo on tarjolla perheen nelijalkaisille.

Puraisu on puolustus

 

    Käärmeenpuremasesonki on tältä vuodelta hiipumassa eläinlääkärien vastaanotoilla. Kesäisen paisteen viiletessä vaihtolämpöiset matelijat liikkuvat vähemmän ja sen vuoksi luikertelevat entistä harvemmin ihmisten ja lemmikkieläinten kulkureiteille.

    Eläinlääkärit tietävät kokemuksesta, että koiria kyyt purevat usein kuonoon tai muualle päähän. Kissoissa iskut osuvat tassuihin. Ero on helppo selittää lajikohtaisilla ominaisuuksilla. Kun koira kohtaa oudon otuksen, se lähestyy sitä haistellen nenä edellä. Jos kuono sattuu liian lähelle matelijaa, se puolustautuu puremalla ja silloin myrkkyhampaat osuvat helposti pään alueelle.

    Kissat ovat varovaisempia. Ensin ne tarkastelevat matelevaa vierasta etäämpää ja lähestyvät sitten varovasti. Jalan mitan päästä ne sitten koettavat tassulla tuntematonta. Jos on huono tuuri, uhatun käärmeen hampaat käyvät mirrin koipeen.

Käärme eläinlääketieteellisen tiedekunnan lyyrassa.

Käärme eläinlääketieteellisen tiedekunnan lyyrassa.

    Opetan yliopistossa, miten lääkkeitä käytetään eläinten sairauksien parantamiseen. Lääkeaineet eivät ole vaarattomia. Raja parantavan vaikutuksen ja myrkytyksen välillä riippuu annoksesta. Sopiva määrä tervehdyttää, mutta liian suuri aiheuttaa ikävyyksiä. Välillä ero näiden kahden vaihtoehdon välillä on hiuksenhieno.

    Käärmeenmyrkyt ovat lääkeaineiden kaltaisia. Kautta aikain niitä on käytetty parantamaan ja tappamaan. Pieni annos lääkitsee, suuri vie hengen. Myrkyt ovat valkuaisaineita hajottavien entsyymien sekoituksia, joiden koostumus poikkeaa käärmelajista ja yksilöstä toiseen. Sen vuoksi myös vaikutukset vaihtelevat.

    Antiikin mytologiassa Aesculapius oli lääketieteen jumala. Kuvissa ja patsaissa hänen kunnioitettava hahmonsa nojaa sauvaan, jota kiertää käärme. Sama luontokappale kiemurtelee edelleen lääketieteen ja lääkintätaidon symboleissa.

Etusivun otsikko Ilta Sanomissa 19.7.2016.

Etusivun otsikko Ilta Sanomissa 19.7.2016.

    Kun puhutaan kuolettavan vaarallisista eläimistä, pelottelua on helppo käyttää vaikka myynnin edistämiseen. Heinäkuun nuivassa uutisvirrassa iltapäivälehti pauhasi etusivullaan, miten kotipihan kyy puri tunnettua käärmetutkijaa, joka hyökkäyksen seurauksena joutui teho-osastolle. Artikkelissa kokenut asiantuntija kertoi, miten yritti tarttua matelijaa päästä, mutta ote lipsahti.

    Kyy on Suomen kolmesta käärmelajista yleisin eikä sitä ole rauhoitettu. Sen vuoksi monella on taipumus sahalaitaisen selän kohdatessaan tappaa sen kantaja. Hengen ottoa kannattaisi kuitenkin pohtia toistamiseen ainakin kahdesta syystä.

    Ensimmäinen on, että käärmeet tuntevat kipua. Siksi ei ole samantekevää, miten niitä hutkii. Luikertelijoista on kaiken lisäksi hyötyä. Kyyt syövät hiiriä ja myyriä. Sillä tavalla ne rajoittavat meille haitallisten jyrsijöiden lukumäärää.

Kyy. Kuva Pixabay.

Kyy. Kuva Pixabay.

    Kyiden suotuisa vaikutus näkyy myös pidemmällä tapahtumaketjussa. Pikkunisäkkäät ovat välttämättömiä, jotta punkit voisivat kasvaa aikuisiksi. Kun kyyt rajoittavat pienten jyrsijöiden lukumäärää, ne samalla pitävät punkkimäärän aisoissa ja pienentävät riskiä saada ikäviä tauteja punkinpuremista.

    Myrkkykäärmeiden paikka ei ole pihoilla tai paikoilla, joissa ihmiset ja kotieläimet liikkuvat usein, mutta muualla niiden soisi voivan elää rauhassa. Kun seuraavan kerran kyyn kohdatessasi ryhdyt etsimään tappovälinettä, harkitse toinen kerta. Elävästä kyystä on enemmän hyötyä kuin kuolleesta.

Työnä eläinten tappaminen

    Eläinten tappaminen on ikävä, mutta tottumustemme vuoksi välttämätön tehtävä. Viemme otuksilta hengen monesta syystä. Jos koemme, että eläimet jotenkin uhkaavat hyvinvointiamme tai omaisuuttamme, ryhdymme voimallisiin toimiin päästäksemme niistä eroon. Siihen tehtävään on tarjolla virkamiehiä ja yksityisiä toimijoita.

    Virkavastuulla työskentelevät terveystarkastajat ja kaupallisin periaattein liikkuvat tuholaistorjujat kohdistavat kuolettavat iskunsa pääasiassa jyrsijöihin, joihinkin lintuihin sekä erilaisiin hyönteisiin ja niiden esiasteisiin. Aseita tuholaisia vastaan ovat muiden muassa myrkyt, jotka on osattava sijoittaa sellaisiin paikkoihin, joissa haitallisiksi leimatut eläimet tapaavat oleilla. Rottasodat eivät ole historiaa.

    Eläinperäiset ruokalajit ovat olennainen osa kulttuuriamme, mutta sapuska ei tule lautaselle ilman kuolemaa. Sen vuoksi teurastajat ovat liharuokaketjun keskeinen ammattikunta. Monen mielestä teurastamot ovat ahdistavia paikkoja, mutta ilman niitä arkemme olisi kovin erilainen.

    Jos jokaisen pitäisi pyydystää ja teurastaa oma liharuokansa, kasvissyönnin määrä räjähtäisi käsiin. Se voisi olla hyväksi kansanterveydelle, eläimille, ympäristölle, ilmastolle ja globaalille oikeudenmukaisuudelle, mutta sellaisten asioiden vuoksi teurastamoja tuskin suljetaan.

    Myös laboratorioissa päästetään päiviltä paljon eläimiä, erityisesti hiiriä. Lopetus voi olla tutkimussuunnitelmaan kuuluva toimenpide tai vain menetelmä päästä eroon tarpeettomasta tutkimusmateriaalista. Nykyisin turhiksi käyneitä koe-eläimiä on mahdollista luovuttaa tutkimuslaitoksista yksityiskoteihin, mutta näin tapahtuu äärimmäisen harvoin.

Eläinlääkärin aseita.

Eläinlääkärin aseita.

    Opetan tuleville eläinlääkäreille lääkkeiden käyttöä. Puhun myös eutanasiassa tarvittavista aineista. Potilastyötä tekevä eläinlääkäri joutuu väistämättä antamaan viimeisiä piikkejä ainakin koirille, kissoille ja niitä pienemmille lemmikeille. Hevosen ampuminen hengiltä voi joissakin tilanteissa olla lääkkeitä helpompi ratkaisu. Jos eläinlääkärin oma osaaminen ei riitä pyssyn käyttöön, yleensä avuksi löytyy metsästäjä tai muu ampumataitoinen henkilö.

    Eläinten asianmukainen tappaminen vaatii tekijöiltään käytännön osaamista, mutta myös lain tuntemusta. Lopetusasetus antaa ohjeet, miten teurastettavat eläimet on tainnutettava ennen verenlaskua, johon ne lopulta kuolevat. Koe-eläimiä tai virallisemmin tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettäviä eläimiä saa lopettaa vain lain sallimin keinoin. Jos hyväksytyistä menetelmistä on tarpeen poiketa, siihen on etukäteen pyydettävä viranomaisen lupa.

    Vain poikkeustapauksissa eläin kohtaa kuoleman kotinurkissa. On varmaa, että kuljettaminen ja toimenpiteen odottaminen oudossa paikassa stressaavat. Vaikka elämän päättyminen on lähellä, hyvinvoinnista on silti huolehdittava. Eläimillä on oikeus hyvään kuolemaan.