Tag Archives: eläinsuojelu

Kyllä, eläimet tahtovat elää!

Maapallolla asustaa miljoonia eläinlajeja. Osa on sellaisia, joita ihminen ei vielä ole kertaakaan kohdannut ja nimennyt. Osasta löytyy vain jäänteitä, koska eläviä yksilöitä ei enää ole. Joitakin eläinlajeja emme ehkä pysty edes kuvittelemaan, koska ne ovat vasta kehittymässä. Evoluutio toimii koko ajan.

Lajien syntymisen ja elinvoimaisuuden perustana on lajiin kuuluvien yksilöiden geneettinen monimuotoisuus. 1970-luvulla Richard Dawkins popularisoi geenikeskeisen lajinkehityksen. Hän kirjoitti, että altruismi perustui geenien itsekkyyteen, geeneille oli eduksi suosia lähisukuisia geenejä. Myöhemmin hän on korjannut ajatustaan siihen suuntaan, että oikeastaan pitäisi puhua kuolemattomista geeneistä.

Kuolemattomuudella Dawkins tarkoittaa, että geenien tavoitteena on siirtyä sukupolvelta toiselle. Sen vuoksi jokaisen yksilön perimään on istutettu tarve omien geenien säilyttämiseen ja siirtämiseen uusille yksilöille. Jotta tavoite toteutuisi, yksilön on pysyttävä hengissä ainakin niin kauan, että ehtii lisääntyä.

Yksilöiden ja lajien olemassaolo perustuu sukupolvelta toiselle siirtyvään tietoon, joka on tallenettu DNA:han. Kuva Pixabay.

Yksilön säilyminen hengissä edellyttää lajille ominaisten taitojen oppimista, mutta se ei yksinään riitä. Pitää osata aktiivisesti välttää elinympäristön vaaroja. Pelko on se perustunne, joka pitää eläimet varuillaan. Pihapuun lintuparvi pyrähtää siivilleen äkillisen äänen säikäyttämänä. Yksilön ja lajin säilymiselle on edullista ponkaista lentoon turhan takia. Jos jää katsomaan, mistä on kysymys, se voi jäädä ainoaksi kerraksi.

Säikyteltynä lentoon lähtevät linnut osoittavat, että niiden perimään on kirjattu hengissä pysymisen taito. Sen taidon takana on halu ja tarve elää. Jos putoan laiturilta veteen, alan uida rantaa kohden. Vieraasta elementistä pois pyrkiminen on niin automaattista, etten edes ehdi ajatella muuta vaihtoehtoa. Saman pelastautumisen halun ajamana vahingossa veden varaan joutunut koira ui rantaan.

Muutama viikko sitten eläinsuojelujärjestöt myönsivät ohjelmajohtaja Jenni Haukiolle palkinnon eläinten hyväksi tehdystä työstä. Lehtitiedon mukaan hän totesi kiitospuheessaan, että ”Suomessa kuolee vuosittain yli 70 miljoonaa tuotantoeläintä. Jokainen niistä olisi halunnut elää.”

Näistä sanoista yli puoli Suomea säikähti ja suivaantui syvästi. Sen voi päätellä laajuudesta ja voimasta, jolla ohjelmajohtaja Haukion näkemyksiä kommentoitiin julkisuudessa. Useissa kirjoituksissa keskeisimmäksi arvostelun kohteeksi nousivat sanat: ”Niistä jokainen olisi halunnut elää.”

Haukiota syytettiin eläinten inhimillistämisestä. Inhimillistäminen tarkoittaa ihmisen ominaisuutta, jota eläimellä ei ole, mutta joka sille ihmisen mielessä annettaan. Eläimet eivät nykyisten tietojemme mukaan ymmärrä kuoleman käsitettä, mutta ne tahtovat elää, koska pelko ja hengissä säilymisen tahto on kirjoitettu niiden perimään vastaavalla tavalla kuin omaamme.

Elämisen halu ei ole inhimillistämistä vaan elollisten yksilöiden yhteinen ominaisuus.

Eläinurheilijoiden dopingvalvonta ottaa mallia ihmisistä

    Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin. Olympialiikkeen iskulause kannustaa urheilijoita näyttämään aina vaan parempia tuloksia. Suoritukset on jo venytetty lähelle fyysisten kykyjen äärirajoja, joten ennätysten lyöminen on vaikeutunut, jos ei jopa tullut mahdottomaksi

    Mestaruuden tuoma maine, kunnia ja taloudellinen etu ovat niin ylivertaisen houkuttavia, että kaikki pannaan peliin. Siinä tohinassa voitonhimon aurinko häikäisee ja harkintakyky sumenee, kunnes lopulta aletaan turvautua kiellettyihin menetelmiin suoritusten parantamiseksi.

    Ihmisatleetti päättää omasta valmentautumisestaan, mutta eläinurheilija ei voi sitä tehdä. Eläinten suojelemiseksi lakiin on kirjattu kielto suorituskyvyn keinotekoisesta kohottamisesta, alentamisesta tai ylläpitämisestä. Samalla taataan rahapelien pelaajille eläinkilpailujen rehellisyys.

Myös kissa- ja koiranäyttelyissä noudatetaan dopingsääntöjä. Lääkitty eläin ei kuulu näyttely- tai kilpailuareenalle. Kuva AKivinen

    Eläinurheilujärjestöt ovat kirjanneet kukin omat periaatteensa, miten eläimiä saa hoitaa ja käsitellä ennen kilpailuja. Ohjeet on koottu dopingsäännöiksi. Niiden toteutumista seurataan valvontaohjelmien avulla. Järjestöjen yhteinen Eläinkilpailujen antidopingtoimikunta on puolueeton asiantuntijaelin, joka yksittäisissä tapauksissa ottaa kantaa dopingsääntöjen rikkomuksiin. Mahdollisista rangaistuksista päättävät järjestöt itse.

    Urheilulajit, joissa eläimet kisaavat, ovat kovin erilaisia ja sen vuoksi myös niissä noudatettavat säännöt poikkeavat toisistaan. Ravi- ja ratsastuskilpailuissa on omansa. Samoin porokilpailuissa. Moninaisissa koirakisoissa noudatetaan lajijärjestöjen normeja. Yhteistä kaikille on, ettei eläimestä kilpailun aikana saa löytyä liian suuria lääke- tai muita jäämiä.

    Kemialliset analyysimenetelmät ovat nykyisin hyvin herkkiä ja sen vuoksi entistä pienemmät ainemäärät löydetään luotettavasti veri- ja virtsanäytteistä. Tämä on johtanut uudenlaisiin kimurantteihin tilanteisiin, joihin olen törmännyt Eläinkilpailujen antidopingtoimikunnan monivuotisena jäsenenä ja tämän hetkisenä puheenjohtajana.

    Terveestä ja lääkitsemättömästä hevosesta voi löytyä kiellettyjä jäämiä esimerkiksi kipulääkkeistä, jos se on oleskellut karsinassa, jossa aikaisemmin on pidetty lääkittyä konia. Lääkettä saaneen yksilön sylkeä tai pissaa on voinut jäädä karsinan rakenteisiin ja siirtyä sieltä terveeseen lajitoveriin. Äärimmilleen vietynä tämä voi johtaa siihen, että eläinpotilaan tarvitsema lääke jätetään varmuuden vuoksi antamatta, jotta varmistetaan tallin muiden hevosten mahdollisten dopingnäytteiden puhtaus.

Kofeiini kahvissa tai ravintolisissä voi aiheuttaa odottamattomia positiivisia löydöksiä eläinkilpailujen dopingnäytteissä.

    Aamuisin monet meistä käynnistyvät kahvikupin voimalla. Kahvin sisältämän kofeiinin piristävää vaikutusta hyödynnetään myös monenlaisissa ravintolisissä. Kilpahevosista kofeiinia ei kuitenkaan saa löytyä. Sen vuoksi urheilueläimen harkitsematon ruokinta kofeiinia sisältävillä lisukkeilla voi aiheuttaa kilpailuissa ikäviä yllätyksiä. Jos tietämättään kaataa ruokakaukaloon kofeiinia, piriste voi näkyä veri- ja virtsanäytteessä vielä muutaman päivän jälkeen. Tahattomuus ei pelasta mahdolliselta dopingkäryltä ja sen seuraamuksilta.

    On selvää, ettei sairauden vuoksi lääkitty eläin voi osallistua kilpailuun. Sen paikka on kotona tervehtymässä. Vastaavasti tarvittavien lääkkeiden antamatta jättäminen on ongelma. Lain mukaan sairaan eläimen pitää saada tarvitsemansa hoito. Terveet ja puhtaat kilpailijat ovat eläinten, niiden omistajien ja valmentajien sekä vedonlyöjien etu.

Eläimillä oikeus eutanasiaan – ihmisillä ei

    ALLEKIRJOITIN kansalaisaloitteen eutanasian sallimiseksi. Eutanasia eli hyvä kuolema tavoittelee elämästä luopumista ilman pelkoa, kipua ja ahdistusta. Se tarjoaisi vaihtoehdon ihmisille, joiden elonpäivät ovat lopuillaan eikä heidän sietämättömiä kärsimyksiään enää kyetä lievittämään lääketieteen keinoin.

    PYRKIMYKSENÄ on sallia aktiivinen toiminta, joka avustaisi ihmistä kuolemaan. Kyseessä olisi jonkinlainen ryhmän tukema itsemurha. Passiivinen eutanasia on jo käytössä esimerkiksi silloin, kun pysyvästi aivokuollut kytketään pois elämää ylläpitävistä koneista.

    LÄÄKÄRIKUNNALLE aktiivinen kuoleman avustaminen on vastentahtoista. Heidät on koulutettu ylläpitämään elämää, sanovat. Myös vastuu mahdollisesta vilpillisin perustein, vastoin henkilön tahtoa, suoritetusta kuoleman avustamisesta saattaa tuntua kestämättömältä. Lisäksi voi olla vaikea tunnustaa, että kaikesta edistyksestään huolimatta lääketieteellinen tieto ja taito eivät jokaisen kohtalokkaasti sairaan kohdalla riitä pitämään kipuja kurissa.

    ELÄINLÄÄKÄREILLÄ ei ole samanlaisia ongelmia. Meidät koulutetaan vaalimaan eläinten terveyttä ja hyvinvointia koko niiden elinkaaren ajan: syntymän, elämän ja kuoleman. Oppeihin sisältyy luonnollisena osana tieto, miten ne otetaan hengiltä mahdollisimman tuskattomasti. Lopetus ei ole eläinsuojelullinen ongelma, vaikka siihen voi liittyä vakavia eettisiä kysymyksiä. Lain mukaan eläimet ovat tavaraan verrattavaa omaisuutta, jonka kohtalosta omistaja päättää.

     HYVIN harva kotieläin kokee luonnollisen kuoleman, joten yhteiskunta tarvitsee osaajia, joilla on taito tappaa eläin nopeasti ja tuskattomasti. Hyötykäyttöön tappamista ja eutanasiaa yhdistää vain se, että molemmissa eläimet kuolevat ihmisen käden kautta.

    TEURASTAMOILLA ei puhuta eutanasiasta vaan lihan tuottamisesta. Prosessiin kuluu eläimen tainnuttaminen ja sen jälkeen kuoleman aiheuttaminen vuodattamalla veri pois.  Se on teurastajien ydinosaamista, josta lainsäädäntö antaa ohjeet. Hyvä kuolema se ei kuitenkaan ole.

    TURKISTARHOILLA eläimet nahoittamisesta, mutta sitä ennen ne on tapettava. Esimerkiksi ketut päästetään hengiltä vartalon läpi johdetulla sähkövirralla ja heti perään ne nyljetään. Stressaantuneena eläneen turkiseläimen loppu on eutanasian vastakohta. Tapahtuma on täynnä pelkoa ja kärsimystä.

    METSÄSTYS ja kalastus ovat harrastuksia, joissa ihminen rentoutuu ja irrottautuu arjesta eläimiä tappamalla. Saaliseläimen kauhun voi vain kuvitella, kun se on ajon kohteena. Jos aseen laukaus osuu oikeaan kohtaan, kuolema voi olla nopea. Koukussa vastaan hangoitteleva tai verkosta irti revittävä kala stressaantuu kuten muutkin saaliseläimet.

    PUHTAIMMILLAAN hyvä kuolema toteutuu, kun eläinlääkäri lopettaa lemmikkieläimen sen kodissa. Tuttu ympäristö ja omat ihmiset tekevät tilanteesta rauhallisen. Lopetuksessa käytettävät lääkeaineet ovat nukutuslääkkeitä, joita annetaan niin suuri määrä, että elämää ylläpitävät ruumiintoiminnot loppuvat. Niistä ei aiheudu kipua eikä tuskaa.

    EUTANASIAA puoltavan kansalaisaloitteen allekirjoittajat haluavat ihmisille saman mahdollisuuden, joka jo on tarjolla perheen nelijalkaisille.

Mummokortti pöytään!

    Kun tuli tietoon, ettei eläinsuojeluasiamiehen määräaikaista virkaa jatketa vuodenvaihteen jälkeen, päivitin mielipahani naamakirjaan. Kielteisen rahoituspäätöksen tehneen ministerin perusteena oli, että kurjassa taloustilanteessa kaikki voimavarat käytetään eläinsuojelulain kokonaisuudistukseen, joka on jo ollut käynnissä useamman vuoden. Runsaassa parissa vuodessa eläinten etujen puolustajana toiminut asiamies ehti tutustua toimialansa moninaisiin ongelmiin, tavata alan vaikuttajia ja jonkin verran vakiinnuttaa asemaansa.

    Pääministeri linjasi samaan aikaan, että kaikki työnteko on saatava tuloksellisemmaksi, kansakunnan on tehtävä viiden prosentin tuottavuusloikka.  Pääministeripuolueen taustalla on maatalousväestöä, joten eläimiin kohdistuvat toimenpiteet olivat luonnollinen osa tehokuuria. Kun ihmisiltä vaadittiin enemmän, sama koski myös eläimiä.

    Yhden virkamiehen palkka ei valtion budjettia kaataisi, mutta kyseessä taisi olla poliittinen päätös. Lyhyen toimikautensa aikana eläinsuojeluasiamies on ehtinyt nostaa esiin monia eläinten hyvinvoinnin kannalta keskeisiä asioita, sellaisia kuin jokaisen yksilön mahdollisuus liikkua lajinsa edellyttämällä tavalla. Lehmiä ei enää pitäisi pakottaa seisomaan paikallaan kaulastaan kiinni kytkettynä eikä emakoita pitää häkissä, joka on niin ahdas, ettei siinä mahdu edes kääntymään. Kiusallisia epäkohtia, joiden merkitystä on vaikea kiistää.

    On lyhytnäköistä ajatella, että eläintuotannon kannattavuus paranee, kun vältetään eläinten hyvinvointia lisääviä kustannuksia. Tutkimus osoittaa selvästi, että eläinten hyvinvointiin panostaminen lisää tuotantoa ja tuotannon kannattavuutta. Siis tekee tuottavuusloikan. Luulisi maataloustuottajien tuloja lisäävän tosiasian kiinnostavan päättäjiä, mutta ei. Tutkittuun tietoon ei uskota.

    Some vastasi naamakirjapäivitykseeni lyömällä niin sanotun mummokortin pöytään: eläinten etujen on nyt väistyttävä, kun on muuta paljon tärkeämpää. Mummokorttiin voi sisältyä monenlaisia asioita, mutta periaate on aina sama. Nimensä mukaisesti mummokortissa puhutaan usein vanhoista ihmisistä. Heidän asiansa hoitokodeissa on ensin saatava kuntoon, vasta sitten on eläinten vuoro.

    Kerron varmuuden vuoksi, että kunnioitan vanhuksia ja tuen ehdottomasti toimia, joilla heidän elinolojaan ja vointiaan kohennetaan. Todellisessa elämässä vain on niin, että eläimiltä pois jäänyt euro ei suoraan tuo yhtään uutta hoitajaa vanhainkotiin. En myöskään usko, että tulee hetkeä, jolloin voisimme todeta kaikkien vanhusten kaikkien asioiden olevan niin hyvällä tolalla, että nyt meillä on varaa ryhtyä panostamaan eläinten parempaan elämään.

    Viisas hoitaa kuntoon mummojen ja ukkojen lisäksi eläinten asiat. Tutkittu tieto osoittaa, ettei se välttämättä maksa mitään. Jos esimerkiksi porsaita ostettaisiin karsinaan kahdentoista sijasta yksitoista, porukan hankintahinta olisi pienempi. Myös rehua kuluisi vähemmän ja rehulasku supistuisi.  Väljemmässä tilassa elävät possut kasvaisivat paremmin ja pysyisivät terveempinä pienemmällä rahalla. Tuottajan kannalta rahallinen lopputulos olisi sama, mutta siat olisivat saaneet vähän paremman elämän.

    Voi vain arvata, miksi porsasmäärä pysyy entisellään. Menetelmä on liian yksinkertainen ja halpa, vähemmällä ei voi saada yhtä hyvää. Myös porsasvälitys on liiketoimintaa, pikkupossuja kannattaa myydä mahdollisimman monta. Lihatalojen tuotantoneuvojat tuskin kehottavat ostamaan vähemmän. Liiketoiminnan voittoihin keskittyvän elintarviketeollisuuden vastapainoksi tarvitaan ihminen, joka huomioi eläinten ja samalla myös tuottajien edun. Sen vuoksi maahan on perustettava pysyvä eläinasiavaltuutetun virka.

Pientilan rantapelto Uudenkaupungin saaristossa.

Pientilan rantapelto Uudenkaupungin saaristossa. Kuva rannan suunnasta talolle.

Pientilan rantapeltoa Uudenkaupungin saaristossa.

Sama pelto talolta rantaan katsottuna.