Tag Archives: esi-isä

Ihmisen lyhyt luonnonhistoria

Kaupungistuminen on maailmanlaajuinen ilmiö. Kaikesta väestöstä jo yli puolet asuu kaupunkialueella, myös Suomessa. SYKE (Suomen ympäristökeskus) ennustaa, että suuntaus vain jatkuu. Koronapandemiasta johtuva etätöiden tekeminen vapaa-ajanasunnoilla ei merkittävästi vaikuta tilanteeseen.

Kaupungissa asumisen historia on kovin lyhyt, jos sitä vertaa ihmisen omaan kehitykseen osana luontoa. Alkuhistoriansa aikana lajimme vietti liikkuvaa elämää, jolloin ravinto saatiin keräämällä ja saalistamalla. Tuolloin metsien tai alavien maiden vihreä luonto ympäröi varhaisia esi-isiämme koko elinajan.

Paikoilleen asettuminen tapahtui maatalouden alkaessa muotoutua noin kymmenentuhatta vuotta sitten. Ensimmäiset kaupunkitaajamat syntyivät sen jälkeen.

Vaikka nykyisin elämme kivisissä kaupungeissa viimeisen teknologian ympäröimänä, kehityshistoriamme vuoksi olemme edelleen osa luontoa. Se on syy, miksi rentoudumme liikkumalla luonnossa, lajimme alkuperäisessä elinympäristössä. Myös pelkällä vihreällä värillä on meihin rauhoittava vaikutus. Siksi sairaaloiden ja julkisten rakennusten sisäseinät on usein maalattu vihreän sävyillä.

Myös ihmisen biologia on peräisin ajoilta, jolloin esi-isämme elivät tiiviissä kosketuksessa maapohjaan. Sen myötä heidän elimistönsä sopeutui siihen, että ympärillä oli jatkuvasti paljon muun muassa bakteereita. Elimistö kehitti niitä vastaan tehokkaan puolustuksen, immuunijärjestelmän.

Meidän aikanamme lasten allergiat ovat yleistyneet. Yhdeksi syyksi epäillään liian puhdasta elinpiiriä. Ikivanha puolustusjärjestelmämme on edelleen virittynyt kierroksille, joilla se kävi kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Jos tiivistä kosketusta maaperään ei ole, lasten kehittyvä immuunipuolustus etsii uusia toimintakohteita, jotka voivat olla esimerkiksi kasvien siitepölyä tai ruoka-aineita.

Tutkimustieto on paljastanut, että juuri tietyt maabakteerit koulivat lasten kypsyvää puolustusjärjestelmää. Sen vuoksi on välttämätöntä, että lasten puolustusjärjestelmä pääsee varhaiseen kosketukseen maaperän bakteereiden kanssa.

Kun rakennamme kaupunkeja, meidän pitää tiedostaa, että olemme osa luontoa ja tarvitsemme sitä päivittäin. Tiivis yhdyskunta on usein kaupunkirakenteen tavoitteena, koska siten rakennusmaa saadaan tehokkaaseen käyttöön, vesi- ja viemäriverkostot ovat edullisempia ja liikkumisen välimatkat lyhenevät.

Kaupunkisuunnittelun pitää tarjota jokaiselle asukkaalle mahdollisuus kävellä kotiovelta viheralueelle. Kaupunkiluontoa vastustetaan kustannusten vuoksi. Joko viheralueen muodostaminen ja ylläpitäminen aiheuttavat kuluja tai kyseinen alue on pois tuottoisalta rakentamiselta. Mutta vastahanka on lyhytnäköistä.

Jos arvioimme, miten monta sairaspoissaoloa kaupunkiluonnossa liikkuminen estää, saadaan vihreälle kaupunkitilalle laskennallista euromääräistä tuottoa. Myös allergialta säästyneet lapset vähentävät sairaanhoidon kuluja. Kaupunkien viheralueet eivät ole pelkkiä kuluja. Ne lisäävät asukkaiden hyvinvointia ja sen myötä alueen houkuttelevuutta ja tuottavuutta.

PS Olen vihreiden kuntavaaliehdokkaana Turussa. Tämä kirjoitus liittyy vaalikampanjaani.

Kissojen kolmiulotteinen koti

Hattuhylly on oivallinen nukkumapaikka.

   KODISTA puhuessa kuvaamme mielellämme sen kokoa pinta-alamittoina. Tavallisin asumus lienee muutamasta kymmenestä runsaaseen sataan neliöön. Kämpän arvostus määräytyy sijainnin mukaan, mutta tarkennettu hinta perustuu pinta-alaan. Korkea sisätila voi olla myynti-ilmoituksen valtti, mutta sen merkitys asunnon lopulliseen arvoon on vähäinen.

   ELÄINASUKIT hyötyvät laajasta alasta. Mitä isompi elinpiiri, sitä enemmän mahtuu riehumaan. Ihmisten tavoin koirat elävät pääasiassa lattialla, mutta lepäilevät mielellään myös sohvalla ja sängyllä, jos ne ovat sopivan korkuisia eläimen kokoon nähden. Pieni ei pääse hyppäämään korkealle.

   KISSAT ovat toisenlaisia. Niiden maailma on selkeästi kolmiulotteinen. Taitavina kiipelijöinä ne hyödyntävät yhtä hyvin pystyjä kuin vaakasuoria pintoja. Ihmiskodin pystysuuntia ei kuitenkaan ole suunniteltu liikkumista varten. Sen vuoksi kissaperheissä syntyy erimielisyyttä, missä sopii kulkea.

Kiipelypönttö keskellä eteishallia on suosittu, koska siitä näkee moneen suuntaan.

    LEMMIKEISTÄ on tullut karvaisia perheenjäseniä, jotka jakavat hyvät ja huonot elintapamme. Urheilullisten ihmisten koirat liikkuvat paljon. Vastaavasti sohvaperunoiden joukon jatkona lojuu sohvaperunakoiria ja miksei myös kissoja.

    MUKAVISTA yhteisistä hetkistä huolimatta vastuullamme olevien eläinten pitäisi voida käyttäytyä kuten esi-isänsä. Synnynnäinen tarve lajinmukaiseen käytökseen ei ole poistunut, vaikka elinpiiri on vaihtunut luonnosta suojatuksi sisätilaksi.

    PIENET villit kissapedot kulkevat mielellään muuallakin kuin tasamaalla. Sen vuoksi hyppy tuolille ei välttämättä riitä täyttämään kotikatin kiipeilyn tarvetta. Jos ei muuta ole tarjolla, viiksiniekka kipuaa verhoja pitkin katon rajaan.

    MEILLÄ mirrit puskevat kirjahyllyissä kirjojen takana ja kääntyillessään pudottavat niitä, koska tuntuvat olevan huonoja peruuttamaan. Raapimapuut ovat hitusen helpottaneet kiipeilyvimmaa, mutta niitäkään ei voi olla ylettömästi. Myös ihmisten on kyettävä asumaan mukavasti.

Kissa käyttää kirjahyllyn päätyrakenteita tikapuina kiivetessään.

    KYNTENSÄ kissat teroittavat sopiviksi katsomiinsa kohteisiin. Jos parempaa ei ole tarjolla, koukut isketään lähimmän tuolin käsinojaan. Meidän kollit suosivat seinänkulman tapettia sohvan ja jääkaapin välisellä matkalla.

    RAAPIMAPUUT tai -laudat tuovat ensiapua asumuksen suojaamiseen. Kokemuksesta tiedän, että kynsienhoitovälineet pitää sijoittaa mirrien tavanomaisten kulkureittien varrelle. Pyyntivälineet kunnostetaan muiden toimien ohessa. Niitä ei varta vasten lähdetä huoneen perälle teroittamaan.

    TOIMIVIN ratkaisu kuitenkin lienee, että kissojen palveluskunta opettelee sietämään jatkuvaa paikkojen repsotusta yhteisessä kodissa.