Tag Archives: ihminen

Uusi tieto siirtää eläinten inhimillistämisen rajoja

Kissan katse on tutkimaton. Olisi mielenkiintoista edes hetken ajatella ja kokea kuin kissa.

    Perheen kaksi kattia ovat sisäkissoja. Veljekset ovat eläneet toistensa seurassa syntymästään saakka. Jos toinen lähtee eläinlääkäriin, kotiin jäänyt ryhtyy etsimään toveriaan. Se kulkee huoneesta toiseen ja päästelee kutsuvia kurkkuääniä. Kissat naukuvat vain ihmisille, eivät toisilleen.

    Mirrin poikkeava käytös on osoitus johdonmukaisesta reaktiosta ympäristön muutokseen. Kun veli yllättäen on kadonnut, sitä pitää etsiä.

    En tarkkaan tiedä, miten yksinäinen viiksiniekka kokee tilanteen, mutta jotain erityistä sen mielessä liikkuu, koska se toiminta on niin määrätietoista. Ihmiseltä voidaan vastaavassa tilanteessa tiedustella, miltä hänestä tuntuu. Eläimen kyseessä ollen voimme vain tarkkailla sen käytöstä ja yrittää siitä päätellä. Ehkä kotona olija on hämmentynyt omasta puolestaan, kun on yllättäen jäänyt omilleen.  Tai ehkä se on jotenkin huolissaan kumppanistaan, mihin se on joutunut.

Koira ymmärtää ihmisen ilmeitä ja eleitä muita eläimiä paremmin. Kuva Pixabay.

    Tässä vaiheessa monet moittivat, että eläinten tunteista puhuminen on niiden inhimillistämistä. He tarkoittavat, että annamme eläimille ominaisuuksia, joita on vain ihmisillä. Tunteiden osalta väite ei kuitenkaan päde. Ihmisillä ja muilla eläinlajeilla on tunteiden kaltaisia mielentiloja.

    Viimeisten vuosien aikana tiedeyhteisö on tutkimusnäytön perusteella hyväksynyt tosiasian, että eläimillä on tunteita. Yksimielisyys kohdistuu nimenomaan evoluution aikana jo varhain muodostuneisiin niin sanottuihin perustunteisiin. Eläimet voivat kokea pelkoa, vihaa ja surua, mutta myös iloa tai ainakin jonkinlaista mielihyvää. Elämykset eivät välttämättä ole samanlaisia kuin omamme, mutta lähellä niitä.

    Asia on järkeenkäypä. Tunteet ohjaavat käytöstä ja auttavat meitä elämään muiden seurassa. Jos tuttu ihminen puhkuu kiukusta, lähestymme häntä eri tavoin kuin hänen leveästi hymyillessään. Ääritapauksessa luovumme kokonaan lähestymisyrityksestä juuri sillä hetkellä ja päätämme palata asiaan myöhemmin.

    Sama pätee eläimiin. Jos koira tahtoo mennä lähelle uhkaavasti murisevaa lajitoveria, se tekee sen eri tavalla kuin kohdatessaan häntää heiluttavan karvakuonon.

    Toisen yksilön tunteiden tulkinta ja oman käytöksen sopeuttaminen sen mukaiseksi toimii myös lajien välillä. Vihaiselta näyttävää koiraa varomme, mutta ystävällisesti katselevaa nelijalkaista menemme ehkä tervehtimään.

Leikkivän ihmisen ja koiran ilon tunne on samankaltainen. Kuva Pixabay.

    Koirat puolestaan ovat ylivertaisia tulkitessaan oman lajimme eleitä ja kasvojen ilmeitä. Erityisesti tavatessaan tutun ihmisen, koira toimii ihmisessä havaitsemansa tunnetilan mukaisesti. Se voi esimerkiksi ehdottaa leikkiä, vetäytyä syrjään tai pelkästään mennä luokse.

    Eläinten inhimillistämisen mahdollisuus on edelleen olemassa. Inhimillistämistä on, jos kuvittelemme eläimille ominaisuuksia, joita ei niillä ole tutkimuksissa osoitettu. Sellainen on esimerkiksi kostokäyttäytyminen.

    Nykyisen käsityksen mukaan eläimet eivät ole kostonhimoisia. Jos koira pissaa sisälle sen jälkeen, kun sitä on rangaistu, kyse ei ole kostosta. Lätäkkö lattialla lienee stressaantuneen eläimen reaktio rankaisuun, jonka syytä se ei ehkä ymmärtänyt. Koira voi myös olla peloissaan. Eläimen huomaamatta jääneet tulehdukset tai erilaiset kiputilat saattavat toisinaan aiheuttaa pissan lirahtamisen sopimattomaan paikkaan.

    Mitä paremmin ymmärrämme eläinten käyttäytymisestä, sitä vähäisemmiksi käyvät erot ihmisiin. Enemmän on kyse ominaisuuksien ja kykyjen aste-eroista kuin niiden puuttumisesta. Tämä tosiasia kannattaa hyväksyä, vaikka ottaisi koville.

Koiratutkimus edistää ihmisen hyvinvointia

    Koira asuu, nukkuu ja syö isäntäväkensä seurassa joka viidennessä suomalaisessa kodissa. Ei ihme, koska muihin eläimiin verrattuna koiran suhde ihmiseen on erityinen. Yhteinen historiamme yli 30.000 vuoden ajalta on vaikuttanut molempien perimään samansuuntaisesti. Ihmisen ja koiran aineenvaihdunta, kognitiiviset eli tiedolliset ominaisuudet ja jotkin sairaudet muistuttavat toisiaan enemmän kuin useimpien muiden eläinten.

Koiran työskentely agility-radalla on erinomainen esimerkki lajien välisestä yhteistyöstä.

    Vasta viime aikoina tiedeyhteisö on havahtunut, että läheisyydestään huolimatta koirasta on suhteellisen vähän tutkimukseen perustuvaa tietoa. Jokaisella koiran kanssa elävällä on paljon kokemuksia ja käsityksiä oman lemmikkieläimensä kyvyistä, mutta niitä havaintoja ei voi yleistää koskemaan muita koiria ilman hyväksi koettuja lähestymistapoja.

    Tutkimusryhmäni on käyttänyt tieteellisiä menetelmiä sen selvittämiseen, miten koirat hahmottavat ympärillään eläviä ihmisiä ja lajitovereitaan. Osoitimme koiran katsovan sekä ihmisen että toisen koiran kasvoja ja tulkitsevan niillä näkyviä ilmeitä ja tunteita samaan tapaan kuin me ihmiset. Todistimme myös, ettei sellainen kyky ole ’vaistoa’ vaan koiran aivoilla on kyky erotella kasvojen yksityiskohtia ja tehdä niistä tunnetilaan liittyviä johtopäätöksiä. Tutkimuksessa koirat näkivät kasvokuvia tietokoneen näytöltä, joten ne eivät hyödyntäneet erinomaista hajuaistiaan.

    Laumaeläimenä koiraa kiinnostavat yksilöiden väliset sosiaaliset kohtaamiset. Yhdessä tutkimuksessa totesimme, että erilaisista sosiaalisista tilanteista koirat olivat kiinnostuneimpia kasvokkain tapahtuvasta ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Koirat näyttävät ymmärtävän ihmisten välisiä suhteita. Se voi olla yksi syy, miksi ne ovat niin suosittuja lemmikkejä.

    Perustunteet, kuten pelko, viha, ilo ja suru, ovat ohjanneet käyttäytymistä jo varhain lajinkehityksen alkuhämärissä. Tunteet auttavat meitä ja muita ryhmissä eläviä yksilöitä mukautumaan vaihtuviin sosiaalisiin tilanteisiin. Esimerkiksi viha ihmisen tai koiran kasvoilla on varoittava signaali, joka kertoo, että tätä yksilöä kannattaa varoa. Sen vuoksi oli luontevaa, kun yhdessä koeasetelmassa totesimme, että koirat tutkivat tarkasti vihaisia kasvoja ja kaikkein tarkimmin toisen koiran vihaa uhkuvaa naamataulua.

Yhteinen miellyttävä hetki edistää sekä koiran että ihmisen hyvinvointia.

    Tunnetilat voivat tarttua lajista toiseen. Koiran silittäminen ja paijaaminen lisäävät koiran omistajan hyvänolon tunnetta ja laskevat verenpainetta. Samanaikaisesti myös koira tuntee mielihyvää. Tutkimus osoitti, että kuvatun kaltaisessa koetilanteessa onnellisuushormoniksi nimitetyn oksitosiinin erittyminen lisääntyi kummallakin. Positiivinen yhdessäolo vaikutti molempiin lajeihin samalla tavalla.

    Joskus koira omistajineen käyvät toistensa hermoille. Esimerkiksi koira leikkii mattoa repien, ihminen kieltää ääntään korottaen, mutta leikki jatkuu. Silloin on selvää, että ensin ihminen ja kieltohuutojen jälkeen myös koira stressaantuvat. Voi myös olla, että stressaantunut ihminen aiheuttaa vastaavan reaktion koirassa ilman erityistä tilannetta tai yhteenottoa. Stressi tarttuu ihmisestä koiraan. Sama voinee tapahtua myös toisinpäin, stressaantunut koira aiheuttaa stressireaktion omistajassa.

    Olemme uuden haasteen edessä. Koiran huonovointisuus voi välillisesti vähentää myös ihmisen hyvinvointia. Jotta saamme tieteellisen näytön ihmisen ja koiran väliselle tarttuvalle hyvinvoinnin heikentymiselle, tarvitsemme lisää koiratutkimusta.

Elinsiirtoja kapteeni Koukusta Frankensteiniin

    SADUSSA Peter Pan ja hänen arkkivihollisensa kapteeni Koukku seikkailevat Mikä-Mikä-Maassa. Merirosvolla on nimensä mukaisesti pelkkä koukku toisen käden sormien ja kämmenen tilalla. Hän kuitenkin käyttää sitä taitavasti.

    LAPSENA mietin, miten haarukka pysyy koukussa. Aikani pähkäiltyä päädyin siihen, että haarukkaa ei ehkä tarvita, koska koukkua voi käyttää samaan tarkoitukseen. Olisin halunnut kokeilla.

    IHMISEN puuttuvien tai huonosti toimivien ruumiinosien korvaaminen keinotekoisilla ei ole uusi asia. Puujalkavitsi lienee saanut nimensä siitä, että surkea vitsi ontuu kuin puujalkainen ihminen.

    LÄÄKETIEDE kykenee yhä vaativampiin kudosten siirtoihin. Keuhkoja, sydämiä, maksoja ja munuaisia vaihdetaan ihmisestä toiseen, kun muut parannuskeinot eivät enää tehoa. Vauhtia hidastaa lähinnä siirrettäväksi sopivien elinten saatavuus, niitä ei ole riittävästi. Kuluneita niveliä kyetään korvaamaan teollisesti valmistetuilla metallisilla, joten niistä ei tule pulaa.

    MEKAANISIA ja elektronisia varaosia on kehitetty esimerkiksi käsivarsien tilalle. Kehittyneimmät versiot toimivat melkein kuin omat jäsenet. Kapteeni Koukku saattoi vain haaveilla käden näköisistä ja aidon raajan tavalla tarttumaan kykenevistä siirrännäisistä.

    KÄYTÄNNÖSSÄ suuri osa ihmistä on korvattavissa luonnollisilla tai keinotekoisilla varaosilla. Vain pää on pysynyt alkuperäisillä hartioillaan, mutta nyt sitäkin ollaan siirtämässä.

    ITALIALAINEN lääkäri Sergio Canavero on ilmoittanut tekevänsä ensimmäisen elävän ihmisen pään siirron joulukuussa 2017. Vastaanottaja, pään omistaja, on jo löytynyt, mutta kehonsa luovuttajasta ei ole kerrottu mitään.

    JO ennakkoon huomiota kerännyttä siirto-operaatiota on harjoiteltu apinoilla ja laboratoriojyrsijöillä, mutta tiedeyhteisö ei ole kyennyt varmistamaan toimenpiteiden onnistumista, koska tuloksia ei vielä ole julkaistu tieteellisen käytännön mukaisesti.

    FACEBOOK-SIVUILLAAN Canavero esittää kuvan päänsiirtoharjoitelmasta: kokonainen rotta, jonka niskaan on kiinnitetty hiiren pää ja rintarangan yläosa eturaajoineen. Kaksipäisen kummajaisen kumpikaan pää ei kuvassa näytä järin hyvinvoivalta.

    SAMOILLA naamakirjan sivuilla kerätään joukkorahoituksella varoja päänsiirto-operaation kustannusten kattamiseen. Ne eivät ole vähäiset, koska Canavero arvelee tarvitsevansa noin 150 avustavaa kirurgia yli vuorokauden kestävässä leikkauksessa.

    NÄHTÄVÄKSI jää, tapahtuuko vuoden loppuun ajoitettu toimenpide aikataulun mukaisesti. Voi olla, että mittavat eettiset ja taloudelliset ongelmat eivät salli toteuttamista. Se ei kuitenkaan estä vaan ainoastaan viivästyttää ensimmäistä päänsiirtoa.

    ELÄINLAJINA me ihmiset olemme sellaisia, että teemme kaiken, mikä on mahdollista. Kun päitä opitaan onnistuneesti irrottamaan ja kiinnittämään vieraaseen kehoon, ihmisen voi koota paloista kuin räsynuken tai Frankensteinin hirviön.

Päänsiirtojen eettiset ongelmat ovat suurempia kuin tekniset haasteet. Kuvassa Pyhämaan Uhrikirkon kupeen kalliokasveja.

Haukotus tarttuu kuin tauti

Tylsää tämä lintujen tiirailu ikkunan takaa.

    KAHDEN sisäkissan kodissa hauskinta on seurata eläinten yhteiseloa. Aamuisin ne lähtevät liikkeelle ja illalla panevat maata yhtä matkaa. Lintujen tiirailu ikkunasta ja parvekkeella ulkoilu tapahtuvat yhdessä. Myös turkin pesu sattuu samaan ajankohtaan, vaikka huoltotoimet tapahtuvat eri huoneissa, jolloin mirreillä ei ole näköyhteyttä toisiinsa.

    USEIN kissat haukottelevatkin peräjälkeen. Melkein vuoden yritin ikuistaa kuvaan ammottavan kidan, mutta tapasin myöhästyä ratkaisevat sekunnin murto-osat. Oivallettuani leukojen aukomisen siirtyvän katista toiseen aloin ennakoida. Kun toinen haukotteli, piti juosta kameralle. Siten vain odottelin, kun toinenkin kita aukeni äärimmilleen.

Kita ammolleen ja keuhkot täyteen ilmaa. Se on haukotus.

    TUTTUUDESTAAN huolimatta haukottelun tarkoitus on edelleen epäselvä. Suu aukeaa ja keuhkot täyttyvät ilmasta, joten yhdeksi syyksi on ehdotettu hapenpuutetta. Haukotuksia on myös pidetty elimistön tapana viilentää aivoja, koska tutkimuksen mukaan kylmässä ilmanalassa ihmiset haukottelevat vähemmän kuin lämpimässä. Haukottelemme väsyneenä ja pitkästyneenä, mutta myös jännittyneenä ja stressaantuneena, joten pelkkä vireystaso ei riitä selittämään kitapurjeen esittelyä.

    IHMISTEN lisäksi useat muut eläinlajit haukottelevat. Niillä on jopa erilaisia haukotuksia. Esimerkiksi paviaanit haukottelevat sekä silmät kiinni että auki. Tutkijoiden mukaan serkkujemme leukojen revittely suljetuin silmin on aito haukotus, avoimin silmin kyse on tunnekuohusta.

    HAUKOTUKSET tarttuvat saman lajin yksilöiden välillä. Kun seurassa ensimmäinen suu ammottaa, niin kohta seuraavat suupielet aukeavat. Nykyään tiedämme, että haukotustartunta on kuin zoonoosi, se leviää lajista toiseen. Tutkimuksessa koirat haukottelivat, kun ne kuulivat isäntäväen haukotusääniä. Tarttuvilla haukotuksilla tuntuisi siten olevan selkeä sosiaalinen rooli. Ne voivat olla laumaeläinten välinen viesti, joka näkyy kauas.

Tuplahaukotus.

    UUSIMMAT ihmistutkimukset ehdottavat, että haukottelussa olisi kyse tunteista ja erityisesti empatiasta. Jos haukotuksesi tarttuu, sinusta pidetään. On myös epäilty, että fysiologisen prosessin ohjaajina toimisivat tunteita ja mielialaa säätelevät aivojen välittäjäaineet serotoniini ja dopamiini. Niiden määrän lisääntyminen laukaisisi haukotusrefleksin. Mene ja tiedä.

    MEIDÄN laumassa haukotus ja tarve käydä iltapäivätorkuille ylittävät helposti lajien väliset rajat. Sohvalla lojuva ja haukotteleva kissa vetää puoleensa niin, että sen viereen on pakko kellahtaa pötkölleen. Havainto ei varmasti ole tieteellisesti pitävä, mutta ainakin meillä kissan haukotus on lajista lajiin tarttuvaa laatua. Huooooh!

Hyvä paha avokado

Pussillinen tarjousavokadoja.

RUOKAKAUPASTA tarttui mukaan kilon alennuspussi avokadoja. En tarvinnut niin suurta määrää, mutta ostin kuitenkin. Avokadot myydään raakoina ja viileässä ne säilyvät pitkään, joten ylijäämä ei mene hukkaan.

JÄÄKAAPISSA odottavien hedelmien käyttö vaatii pientä ennakointia, koska tummanvihreät tai ruskeat mollukat eivät kypsy viileässä. Sen vuoksi ne pitää ottaa huoneenlämpöön päivä tai pari ennen tarvetta, jotta ehtivät pehmentyä syömäkelpoisiksi.

AVOKADON miedonmakuinen hedelmäliha sisältää paljon hyvänlaatuisia rasvoja, joten varsinainen laihdutusruoka ei ole kyseessä. Kivennäisiä, vitamiineja ja antioksidantteja on niin runsaasti, että ison kiven sisältävistä hedelmistä on tullut itsestään huolehtivien trendiruoka: avokado päivässä pitää lääkärin loitolla.

Avokadoa sisältävä koiranruoka lupaa terveen ihon ja kauniin turkin. www.avodermnatural.com (22.1.2017)

MYÖS vastustajia löytyy. Pitkä kuljetusmatka viljelyalueilta esimerkiksi Meksikosta tai Yhdysvalloista rasittaa ympäristöä, mikä ei ole kestävän kehityksen mukaista. Sen lisäksi avokadopuut tarvitsevat paljon vettä, jota voi olla rajallisesti saatavana. Ongelmia syntyy erityisesti kuivuudesta kärsivillä seuduilla, joilla paikallisten asukkaiden tarvitseman veden hinta nousee avokadojen kastelun vuoksi.

SE, mikä lisää ihmisten hyvinvointia, ei välttämättä tue muiden lajien terveyttä. Puun lehdet sisältävät persiiniä, joka aiheuttaa vakavia terveyshaittoja lehtiä syöville eläimille. Riskialttiita lajeja ovat erityisesti vuohet, naudat, hevoset ja linnut.

PERSIINIÄ on jonkin verran myös hedelmissä. Koirapalstoilla varoitetaan avokadon vaaroista, mutta eläinlääketieteellisen kirjallisuuden mukaan koirat sietävät hedelmän syöntiä melko hyvin. Jos oireita ilmenee, ne ovat lähinnä oksentelua ja ripulia, jotka menevät ohi ilman erityistä hoitoa.

Thaimaalaiselta torilta ostettu avokado on sisältä punainen, koska on alkanut itää. Kuva JKivinen

YHDYSVALTOJEN markkinoilla on jopa teollinen koiranruoka, joka sisältää avokadoa. Koiraperheen turvallinen lähtökohta on, ettei avokadoja tyrkytetä lemmikille. Jos rekku kuitenkin nappaa niitä suuhunsa, ei se ole kovin vaarallista.

PUNAISIIN avokadoihin voi törmätä joskus. Näin tapahtuu varmimmin, kun matkailee siellä missä avokadot kasvavat. Hedelmälihan punainen väri johtuu tanniinista, joka avokadon itäessä irtoaa kivestä ja värjää ympäröivän mallon. Suuret tanniinimäärät aiheuttavat vatsavaivoja lajista riippumatta, joten punaisia itäneitä avokadoja ei pidä syödä. Ei ihmisten eikä eläinten.

Arvio kirjasta Sapiens – Ihmisen lyhyt historia

    Yuval Noah Harari kirjoittaa ihmisen historiasta ennen näkemättömällä tavalla. Kirja perustuu historian professorin suosittuihin verkkokursseihin, joita hän vetää Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa. Hararin laaja-alainen teksti kattaa melkein kaiken yksilön elämässä ja ihmislajin evoluutiossa maailman herraksi.

    Melkein kaikkea ei voi osata syvästi, joten erityisesti biologian alaan kuuluvissa kysymyksissä rymistellään eteenpäin vähän miten sattuu. Voi olla, että jokaisen detaljin saattaminen kohdalleen ei edes ole ollut tavoitteena. Pinttyneitä ajatussolmuja kuitenkin avataan melkein joka sivulla. Vetävä kirjoitustyyli ja hyvä juoni takaavat viihdyttävän lukukokemuksen.   

    Yksityisen ihmisen onnea on vaikea määritellä, mutta pohjimmiltaan on kyse serotoniinin, dopamiinin ja oksitosiinin tasapainosta aivojen hermosolukoissa. New age -liikkeen lisäksi länsimaisten psykologien armeijat opettavat, että onni lähtee itsestä. Kirjoittaja ei sitä purematta niele. Jos onni on sitä, että sovittaa omat halunsa ympäristön tarjoamiin mahdollisuuksiin, eikö onni silloin perustu itsepetokseen?

    Harari määrittelee historian alkaneeksi kognitiivisesta vallankumouksesta noin 70 000 vuotta sitten. Suunnilleen siihen aikaan historia itsenäistyi biologiasta. Merkityksellisin historiallinen tapahtuma on ollut metsästäjä-keräilijä esi-isiemme asettuminen paikoilleen viljelemään maata. Siitä seurasi maanviljelyn vallankumous, joka on osoittautunut historian suurimmaksi huijaukseksi. Itse asiassa ihminen ei tehnyt vallankumousta alistamalla luontoa. Sen tekivät vehnä, riisi ja peruna, jotka kesyttivät ihmisen.

    Maatalouden vallankumousta seurasi uskonnollinen vallankumous, jonka kohteeksi joutuivat myös eläimet. Kun metsästäjä-keräilijät jahtasivat villieläimiä, he ajattelivat niiden olevan tasavertaisia itsensä kanssa. Maatalous on alusta saakka perustunut utilitarismiin, eläinten hyväksikäyttöön.

    Utilitarismista kirjoittaja lataa täysillä. Parin viimeisen vuosisadan aikana kymmenet miljardit eläimet on alistettu riistolle, jonka julmuudella ei ole vertaa maapallon historiassa. Harari kiteyttää, että moderni teollinen maatalous saattaa hyvinkin olla historian suurin rikos. Ihmisten jatkuva välinpitämättömyys ylläpitää ja lisää eläinten massatuotantoa edelleen.

    Vuoden 1500 vaiheilla historia teki kohtalokkaan valinnan tieteen hyväksi. Tieteellisen vallankumouksen johtavana ajatuksena on antaa ihmiselle ikuinen elämä. Tähän mennessä ihmiskunnan tieteellisen osaamisen huiput ovat olleet ensimmäinen atomipommin onnistunut räjäyttäminen ja käynti kuussa.

    Eurooppalaisen imperiumin tärkein perintö on tieteen ja kapitalismin liitto. Lähes kaikki maapallon asukkaat katsovat politiikkaa, lääketiedettä, sotaa ja taloutta eurooppalaisin silmin. Tieteen, talouden ja politiikan yhteenliittymä ruokkii edelleen jatkuvaa tieteellistä vallankumousta.

    Nyt on tultu tilanteeseen, jossa tiede rikkoo luonnonvalinnan lakeja. Kykenemme muuttamaan pysyvästi haluamallamme tavalla omaa ja muiden elollisten perimää. Olemme siirtymässä älykkään suunnittelun aikakauteen eikä kukaan tiedä, mihin se johtaa.

    Kirja-arvosteluissa olen suositellut kirjan lukemista. Tämän teoksen osalta voi vain sanoa, että jokaisen ajattelevan ihmisen on luettava Sapiensin lyhyt historia.

Kirja: Yuval Noah Harari, Sapiens – Ihmisen lyhyt historia, Bazar 2016

Korvikkeista tuli suosikkeja

    Lajinkehityksen aikana me ihmiset olemme sopeutuneet syömään ravintoa, joka koostuu kasvien varsista ja lehdistä, kukista, juurista, hedelmistä ja pähkinöistä. Ruokavaliota on tarpeen mukaan täydennetty eläinkunnasta peräisin olevilla aineksilla. Ne ovat olleet pääasiassa hyönteisiä ja toukkia, joita keräiltiin elinympäristöstä. Silloin tällöin saatettiin onnistua pyydystämään selkärankaisia saaliita joko maasta, vedestä tai ilmasta.

Nyhtökaurapaketti kiinnostaa kissaa.

Nyhtökaura-paketti kiinnostaa kissaa.

    Muinaisuudessa tapahtunut sekaravintoon sopeutuminen näkyy edelleen ihmislajin ruoansulatuselimistössä. Talttamaiset etuhampaat soveltuvat ruokapalan irrottamiseen. Koska leuat liikkuvat sivusuunnassa, leveät poskihampaat möyhentävät tehokkaasti haukatun kimpaleen helpommaksi niellä. Samalla siihen sekoittuu sylkeä, joka edistää ruoan sulamista. Suolistomme on suhteellisen lyhyt ja melkoisen tehokas kuten muilla sekaruokaa syövillä eläinlajeilla.

    Ihmisten nykyinen ruokavalio on kovasti erilainen. Aikojen saatossa lihasta on tullut niin keskeinen osa ateriaamme, että kansakuntien vaurauden voi päätellä lihankulutuksen määrästä ja laadusta. Mitä vauraampi maa, sitä paremmin liha maistuu.

    Kun yhteiskunnan olot alkavat vakiintua, lihan kulutus kasvaa. Aluksi lisääntyy punaisen lihan syönti, mutta varallisuuden edelleen parantuessa valkoinen liha syrjäyttää sen. Nykyisin suihin katoaa niin suuria lihamääriä, että niitä on mahdollista tuottaa vain teollisissa olosuhteissa.

Nyhtökaura teki oharit.

Nyhtökaura teki oharit.

    Viime vuosina entistä useampi on tiedostanut ylenmääräisen lihansyönnin moninaiset haitat ja ryhtynyt etsimään vaihtoehtoja. Ruokateollisuus on vastannut kysyntään.

    Kesän aikana ruokakauppoihin tuli muutaman kuukauden välein kaksi kotimaista kasvipohjaista lihan korviketta. Nyhtökaura muistuttaa ulkonäöltään revittyä nyhtöpossua, mutta on tehty kaurasta. Härkis on nimetty valmistusaineensa, härkäpavun, mukaan. Se on Suomessa yleisesti rehun raaka-aineeksi viljelty palkokasvi.

    Ensivaikutelma molemmista ennen näkemättömistä tuotteista ei välttämättä houkuttele: myyntirasian pohjalla lojuu tumman ruskeita kokkareita. Maistoin molempia kylmänä suoraan rasiasta. Härkiksestä pidän sellaisenaan, mieto pavun maku tuntuu mukavalta ainakin papuruokien ystävästä.

Härkis-paketti.

Härkis-paketti.

    Meidän keittiössä Härkiksestä syntyi maukas pastakastike ja nyhtökaura korvasi risotossa broilerin. Mausta ei kummassakaan tarvinnut tinkiä, mutta yllätys oli valmistuksen nopeus. Lihankorvikkeet ovat kypsiä ruokia, joten niitä ei enää tarvitse kypsentää, riittää että ne lämpiävät.

    Nyhtökaura tuli markkinoille ensimmäisenä ja sen vuoksi Härkistä näkyvämmin. Suuri osa tuttavistani tuntee sen vain nimeltä, koska kaupan hylly on nimikkeen kohdalta jatkuvasti tyhjä. Härkistä on ollut paremmin saatavilla, mutta takaiskuja on tullut. Myös Härkis voi odottamatta puuttua kantakaupan valikoimasta.

Vähän syöty Härkis-pasta-annos.

Vähän syöty Härkis-pasta-annos.

    Toivotan menestystä molemmille lihan korvikkeille. Niiden käyttö vähentää teollista lihan tuotantoa ja sitä kautta eläinten kärsimystä. Myös ilmasto- ja ympäristöongelmien kasvu taantuu. Ravintoa riittää entistä useammalle maapallon asukkaalle, kun kasvikset syödään sellaisenaan eikä niitä muuteta eläinten avulla lihaksi. Omakin terveys kohentuu.

Elämäni eläintarhat

    Tunnustan pitäväni eläintarhoista. Vierailen niissä tilaisuuden tullen, joskus myös ihan työasioissa. En voi vastustaa mahdollisuutta päästä näkemään suuria, outoja tai vaarallisia eläimiä, joihin olen aikaisemmin tutustunut vain luontodokumenteissa.

Korkeasaaressa asuva aasianleijona syömässä.

Korkeasaaressa asuva aasianleijona syömässä.

    Läheltä, mutta turvallisesti kalteriaidan takaa kumuava leijonan karjunta on todella vaikuttavaa, kun voi tuntea miten melkein maa jytisee valtavan kissaeläimen äänen voimasta. Ärjyntä on äänimagneetti, joka vetää eläintarhan vieraita luokseen, vaikka villissä luonnossa teho olisi päinvastainen. Naapuriaitauksen elätit eivät kiinnitä siihen huomiota. Ovat tottuneet, ettei vaaran ääni tarkoita mitään.

    Villieläimiä on vangittu ja tuotu tarhoihin ihmisten ihasteltavaksi ja kauhisteltavaksi vuosituhansia. Vaarallisten ja voimakkaiden eläinten pyydystäminen ja hallitseminen olivat osoitus hallitsijan mahdista. Kun kykeni pitämään valtansa alla leijonia ja tiikereitä, oli varmasti pätevä johtamaan myös ihmisiä.

    Ensimmäinen nykyaikainen ja edelleen toimiva eläintarha perustettiin Wieniin yli kaksi ja puoli vuosisataa sitten. Kaupallisesti kannattava toiminta on mahdollista, koska nykyisen tiedonvälityksen suomista mahdollisuuksista huolimatta pedot livenä kiinnostavat.

Amurintiikeri torkkuu Korkeasaaressa.

Amurintiikeri torkkuu Korkeasaaressa.

    EU:n lainsäädäntö ei hyväksy villieläinten näytteillä pitämistä pelkästään rahan ansaitsemista varten. Eläintarhojen on tehtävä lajien säilymiseen ja hyvinvointiin liittyvää tutkimus- ja opetustyötä. Tutkimus ei välttämättä näy tarhassa vierailevalle katsojalle, mutta lajeja esittelevät infotaulut täyttävät tiedon välityksen velvoitteen.

    Jokunen vuosi sitten vierailin San Diegon eläintarhassa Kaliforniassa. Se on useasti valittu maailman parhaaksi. Hyvässä eläintarhassa eläimet voivat kätkeytyä silloin kun haluavat. Maksavien asiakkaiden kannalta se merkitsee, että aina ei näe sitä, mitä on tullut katsomaan. Kun eläimillä on mahdollisuus valita, ne usein piiloutuvat meidän katseiltamme ja läsnäololtamme. Näin on San Diegossa.

    Toinen eteläkalifornialainen eläintarha sijaitsee Los Angelesissa. Se on pieni ja soma. Kävijöitä hemmotellaan pikkusievällä ympäristöllä, jossa hyvin hoidetut kävelytiet mutkittelevat kulkemaan houkuttavasti. Eläimiä on helppo nähdä, koska niiden häkit tai tarhat ovat pieniä eivätkä ne juuri muualle pääse. Ihmiset viihtyvät, mutta eläinten tilasta en tiedä.

Päiväunilta noussut lumileopardi Korkeasaaren eläintarhassa.

Päiväunilta noussut lumileopardi Korkeasaaressa.

    Kotoisessa Korkeasaaressa voi tavata muun muassa lumileopardeja, koska eläintarha osallistuu kansainväliseen lumileopardien suojeluohjelmaan. Isojen kissojen tarina on se tavanomainen. Niiden luonnollinen asuinalue on Himalajan vuoristossa, mutta elinympäristön jatkuvasti kaventuessa laji on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.

    Eläinkokoelman pitäminen näytteillä maksua vastaan on aikansa elänyt. Tarhoissa pidettävät villieläimet eivät ole kesyjä. Ihmisen läheisyys aiheuttaa niille stressiä. Suojelutyö on perusteena eläintarhojen olemassaololle, mutta suojelu ei edellytä nykyisten kaltaisia vankilamaisia oloja.

    Suojeltaville eläinlajeille pitäisi järjestää suuria asuinalueita, jotka muistuttaisivat niiden luonnollista elinympäristöä. Kylmien ja lumisten seutujen eläimille pitäisi tarjota kotitienoiden kaltaiset olot. Lämpimien vyöhykkeiden kylmänarkoja lajeja ei pitäisi viedä viileille leveysasteille.

Turisteja Schonbrunnin eläintarhassa Wienissä.

Turistit Schönbrunnin eläintarhassa Wienissä poseeraavat norsupatsaan ympärillä. Se on parempi vaihtoehto kuin oikea norsu.

    Opastetuilla retkillä olisi mahdollisuus käydä tutustumassa suojeluohjelmissa oleviin eläimiin. Voisi myös ideoida uudenlaisia turvaväyliä, joita pitkin maksavat asiakkaat voisivat itsekseen vaeltaa alueella. Eläimille pitää kuitenkin jättää mahdollisuus päättää, milloin haluavat tulla nähdyksi.

Rotat maailmankartalla

    Luonnonvaraisina elävät rotat muodostavat yhdyskuntia, jotka jakautuvat edelleen pienempiin perheryhmiin. Asumista varten nämä sosiaaliset jyrsijät kaivavat luolastoja, joissa on pesäkammiota, varastotiloja sekä niitä yhdistäviä käytäviä. Luolastoasumuksen ulkopuolelle eläimet polkevat ruokapaikoille johtavia polkuja, joita ne käyttävät myös reviirin tarkkailuun. Kun ilta hämärtyy, yhdyskunta herää ja rotat lähtevät liikkeelle etsimään ruokaa ja tapaamaan tuttuja. Silloin ne yleensä osuvat meidän silmiimme.

    Ihmis- ja rottayhdyskuntien rinnakkaiselo lienee alkanut siinä vaiheessa, kun metsästäjä-keräilijänä itsensä elättänyt lajimme asettui paikoilleen ja alkoi varastoida ruokaa, rehua ja muita syömiskelpoisia tarveaineita. Rotat löysivät kätköt ja tykästyivät elämään lihapatojen äärellä. Ruokavaliot kun olivat sopivan samankaltaisia. Rotat ovat periaatteessa kasvissyöjiä, mutta voivat pistää poskeen myös eläinperäistä tavaraa.

    Päästäkseen käsiksi ruokavaroihimme rotat joutuvat jyrsimään tiensä ihmisten rakentamien esteiden läpi. Siinä puuhassa ne tahtomattaan aiheuttavat tuhoja kaikenlaisille rakenteille. Edes sähköjohdot eivät ole turvassa. Muovi, metalli ja huonolaatuinen betoni eivät tuota kummoistakaan estettä teräville talttamaisille etuhampaille, jotka kulumisen vuoksi kasvavat jatkuvasti. Rotat ulostavat ja virtsaavat työn lomassa, joten niiden jätökset pilaavat ruoka-aineita, vaikka varsinainen ruokahävikki jäisi vähäisemmäksi. Kaikki rotat eivät ole terveitä. Ne saattavat kantaa mukanaan taudinaiheuttajia, jotka voivat tarttua myös ihmisiin.

Rotat ovat sosiaalisia eläimiä, joilla pitäisi aina olla lajitoverien seuraa.

Rotat ovat sosiaalisia eläimiä, joilla pitäisi aina olla lajitoverien seuraa.

    Sosiaalisuuden lisäksi rotat ovat älykkäitä, uteliaita ja oppivaisia. Tämä huomatiin jo 1800-luvulla, jolloin niitä alettiin kesyttää ja jalostaa lemmikeiksi. Nykyisin rotat ovat suosittuja kotieläimiä ja niitä on saatavana useina erilaisina värivaihtoehtoina. Kokemukseni rajoittuu ruskeaan ja valkoiseen sisaruspariin. Muutoin lemmikkirottien ulkomuoto ei kovin paljon poikkea villeistä sukulaisista.

    Rotat ovat ihmisten tavoin nisäkkäitä ja niiden elintoiminnot muistuttavat omiamme. Tästä on varmasti ollut hyötyä sopeutumisessa elämään nurkissamme, mutta yhtäläisyys on myös painanut raskaan ristin rottien sukukunnan ylle. Niitä käytetään koe-eläiminä tutkimuksissa, joiden tavoitteena on parantaa ihmisten terveyttä. Irvokasta kyllä laboratorioissa kehitetään myös entistä tehokkaampia rotanmyrkkyjä sekä testataan niiden tehoa rottiin.

    Ikävä maine tuholaisena ei ole estänyt kouluttamasta nopeasti oppivia jyrsijöitä ihmisen palvelukseen myös tutkimuslaboratorioiden ulkopuolella. Nykyään rotat etsivät esimerkiksi maamiinoja sota-alueilla. Niiden tarkka hajuaisti pärjää koirille, mutta keveytensä vuoksi ne eivät laukaise miinaa, jos sattuvat astumaan sen päälle. Tällä tavalla vältetään miinanetsijöiden ennenaikainen kuolema.

    Rotista on tullut myös ammattiurheilijoita. Tiedekeskus Heurekassa rottien koripallojoukkueet ottavat mittaa toisistaan näyttely-yleisön istuessa katsomossa. Urheilijarotat ovat lemmikkirottia, jotka pentuajan jälkeen muuttavat Heurekan tiloihin opiskelemaan uutta ammattia. Jyrsijöiden osallistuminen koripallokisaan on vapaaehtoista, mutta kun peliolosuhteet on tehty eläimille houkutteleviksi, jokaiseen näytösotteluun löytyy halukkaita pelaajia.

    Harvalla eläinlajilla on yhtä monenlaisia rooleja ihmisen elämässä kuin rotalla. Voin vain ihailla niiden sitkeyttä ja selviytymiskykyä kaikista ihmisten asettamista esteistä ja tuhoamisyrityksistä huolimatta. Asiantuntijat veikkaavat, että rotilla menee lujaa vielä siinä vaiheessa, kun viimeinen ihminen on poistunut maan päältä.

Kuka kesytti kenet

     Avoin sanakirja wikipedia määrittelee domestikaation prosessiksi, jossa villieläimet kesytettiin kotieläimiksi. Ihmisten asumusten ympärillä alkoi ensimmäisenä kierrellä koira noin 15.000 vuotta sitten. Seuraavat seuralaiset ovat olleet sorkkaeläimiä, ensin vuohi sekä myöhemmin lammas, nauta ja sika. Hevonen on muihin verrattuna nuori kumppani, joka liittyi joukkoon noin 5000 vuotta sitten.

     Eläinten kesyttäminen on vaikuttanut voimakkaasti elintapoihimme ja kulttuuriimme. Varhaiset esi-isät olivat vaeltajia, jotka saivat pääosan ravinnostaan luonnosta keräämällä juuria ja muita kasvinosia. Eläinproteiini tuli hyönteisistä, toukista ja silloin tällöin kaadetusta suuremmasta riistasta. Maanviljelyksen ja karjahoidon kehittyminen mahdollistivat paikoilleen asettumisen ja nykyisen kaltaisten yhteiskuntien muodostumisen.

     Lehmä on ollut ihmiskunnan runsaudensarvi, se on tuottanut maitoa ja lihaa, sen nahasta on tehty vaatteita, luista on valmistettu tarvekaluja ja sarvista on veistetty pikareita. Sen lisäksi nautoja on käytetty juhtina, jotka ovat vetäneet mitä ikeisiin on kiinnitetty. Lehmät ovat suuria, lämpöisiä ja turvallisia eläimiä, joiden silmien syvyyttä ihaillaan.

     Historiankirjoitus on sotien historiaa, jossa muistetaan voittajat ja häviäjät. Ennen koneiden aikaa siirtyminen paikasta toiseen tapahtui aidolla hevosvoimalla. On arveltu, että ilman hevosia sotahistoria näyttäisi toiselta. Raskaiden sotakoneiden ja varusteiden siirto ilman hevosta olisi ollut vaikeaa. Tehokkaimmin liikkuivat sotajoukot, joilla oli nopeimmat ja vahvimmat hevoset. Koulutetut sotaratsut olivat taistelukoneita, joihin oli varaa vain hallitsijoilla ja varakkailla ruhtinailla.

     Jokunen vuosi sitten julkaistiin tutkimus, joka vaikuttaa käsitykseen koiran kesyttämisestä. Nykyinen koira kykenee hyödyntämään ravinnon hiilihydraatteja, mutta sudelta tuo ominaisuus puuttuu. Tutkijat otaksuvat, että kauan sitten yksittäinen susi oli sattumalta saanut kyvyn tulla toimeen hiilihydraateilla. Ihmisten asumusten nurkista se löysi helposti sulavia talousjätteitä. Eläin jäi runsaan ravinnon äärelle, menestyi elämässään ja siirsi koiramaisen ominaisuutensa jälkeläisiinsä. Ihmiset tottuivat nelijalkaisten läsnäoloon ja alkoivat pitää niistä huolta.

Domestikoituneita eurooppalaisia lyhytkarvaisia kissoja.

Domestikoituneita eurooppalaisia lyhytkarvaisia kissoja.

      Domestikaation määritelmä on kovin ihmiskeskeinen: olemme aktiivisia toimijoita, jotka saavat villit eläimet alistumaan tahtoonsa. Eläimen suunnasta kesyyntyminen tarkoittaa ihmisen läheisyyden sietämistä. Meidän on syytä olla kiitollisia eläimille, jotka sietävät läsnäoloamme.