Tag Archives: kännykkä

Induktioliesi toimii kissantassuilla

    KUN keittiörempasta oli kulunut vuosikymmen, jääkaappi ei pysynyt kylmänä, astianpesukone ei käynnistynyt eikä lieden suurin levy kuumentunut. Liekö ollut sattumaa vai suunniteltua keittiökoneiden käyttöikää kun hajosivat vuoden sisällä? Laitteet vaihdettiin uusiin, koska vanhan korjaus maksaa suunnilleen saman kuin uusi. Se myös kestää kauemmin kuin tavaran kantaminen kaupasta kotiin.

Kissa kulkee sujuvasti uudella hellalla.

Kissa kulkee sujuvasti uudella hellalla.

    UUDEKSI keittovälineeksi valikoitui induktioliesi. Ostopäätöstä tehdessä tiesin sen ominaisuuksista kovin vähän. Oli tuuria, että vain räiskälepannu lähti kiertoon. Vanhoista keitto- ja paistoastioista muut olivat terästä ja soveltuivat käyttöön.

    KEITTOALUEEN kohdalla induktioliedenlieden keraamisen pinnan alla on käämi. Kun siihen johdetaan sähkövirta, se muodostaa magneettikentän, joka pakottaa yläpuolisen keitinastian ferromagneettisen osan atomit liikkeelle. Siitä syntyy energiaa, joka kuumentaa astian ruokineen.

    HELLA itse ei kuumene kuin sen verran mitä lämpöä johtuu kuumasta astiasta. Sen vuoksi keittopinta on helppo puhdistaa. Kun keittolevylle putoaa ruokaa, se ei pala kiinni haaleaan pintaan.

Induktioliesi on nopea ja enegiapihi, mutta pitää pientä sirinää, kun on päällä.

Induktioliesi on nopea ja enegiapihi, mutta pitää pientä sirinää, kun on päällä.

    INDUKTIOLIESI on oikeastaan yhdenlainen tietokone. Kosketusnäytöstä eli keraamisesta pinnasta napsautetaan virta päälle. Seuraavaksi näytöltä valitaan käyttöliittymä, joka hellassa vastaa keittolevyä. Lopuksi induktiotaso säädetään halutuksi helppokäyttöisen ohjelman avulla: sormea liu’utetaan valintajanalla sopivaan kohtaan.

    TOIMINTAPERIAATE tekee liedestä turvallisen. Jos keittolevyssä on virta, mutta kattila tai paistinpannu uupuu, levy ei kuumene ja virta katkeaa itsestään muutaman sekunnin kuluttua.

    LIESI on nopea, vähäenerginen ja lämpötilaltaan tarkka. Jälkilämpö puuttuu, mutta jos siihen on tarvetta, sellainen on helppo tuottaa induktiolla.

    MAGNEETTIKENTTÄÄ on epäilty terveydelle haitalliseksi, mutta vaikutuksista ei ole yksimielisyyttä. Vastaavanlaista puolesta ja vastaan keskustelua käydään esimerkiksi mikroaaltouuneista tai kännyköistä. Kun ei ole varmaa tietoa, jokainen käyttäjä tekee oman päätöksen ja toimii sen mukaisesti.

Induktiolieden valintapaneeli toimii kissantassuilla.

Induktiolieden valintapaneeli toimii kissantassuilla.

    INDUKTIOLIEDEN turvalliseksi työskentelyetäisyydeksi on ehdotettu 30 senttiä. Parhaiten magneettikentältä voi suojautua käyttämällä tarkasti keittolevyn kokoista astiaa.

    VIRTA kytkeytyy lieteen myös kissantassujen painalluksella. Toisinaan katit osuvat kytkemään virran ja heti perään astuvat lapsilukon päälle. Siitä on eniten haittaa yöllä. Kuuluu piip, kun kissa on lukinnut lieden.

    NYT jos päättäisin, ottaisin induktiolieden uudelleen, vaikka siinä onkin kehittämisen varaa. Kissalukko puuttuu.

Pokémon Go – esimakua tulevasta

    Sain tunnustusta, koska olin kävellyt kymmenen kilometriä. Virtuaalinen mitali poksahti älypuhelimen näytölle kesken Pokémon Go -pelin. Kaikenlaisen pelikokemuksen puutteesta huolimatta olin ladannut sovelluksen heti kun se julkaistiin Suomessa. Tein sen, koska olin utelias selvittämään itse, mikä teki puhelin tanassa hortoilusta niin suositun. Aloittelijan kisa lähti helposti käyntiin.

Kotinurkkien lähimmän puiston nimi paljastui Pokémo Go -pelin tuoksinassa.

Kotinurkkien lähimmän puiston nimi paljastui Pokémo Go -pelin tuoksinassa.

    Idea lisätystä todellisuudesta on osoittautunut nerokkaaksi, vaikka ei kovinkaan uudeksi. Monenlaisia tajunnan avartajia on ollut käytössä vuosituhansia. Menetelmät ovat kuuluneet salatietoon, joka on siirtynyt asiaan vihkiytyneeltä seuraavalle. Heitä on kutsuttu esimerkiksi poppamiehiksi tai shamaaneiksi tai tietäjiksi tai velhoiksi.

    Tämän päivän laajentunut todellisuus on jokaisen kiinnostuneen koettavissa ainakin silmälasien tapaan toimilla virtuaalilaseilla sekä tietysti älykännykän pelisovelluksena.

    Pokémon Go:ssa pelaaja yrittää ottaa kiinni taskuhirviöitä eli Pokémoneja. Hirviösaaliin kasvaessa pelaaja siirtyy tasolta toiselle. Kun on riittävän kokenut, voi halutessaan alkaa kamppailla muiden pelaajien kanssa. Välineet taskuhirviöiden nappaamiseen pitää hakea pokestopeista, jotka ovat virtuaalisia pelipisteitä. Ne ovat niitä paikkoja, joihin pelaajat kaduilla kerääntyvät.

Kohtasin taskuhirviön kauppakeskuksessa. Sain sen kiinni.

Kohtasin taskuhirviön kauppakeskuksessa. Sain sen kiinni.

    Alussa peli oli niin yksinkertainen, että sitä saattoi pelata kesken arkiaskareiden. Pokémon-hahmon ilmestyminen eteeni kauppareissulla kutkutti mieltä. Pysähdyin, laskin kauppakassin maahan ja taskuhirviön pyydystäminen alkoi. Ihmiset ympärillä ymmärsivät, jotkut ohikulkijat osoittivat mielipiteensä joko hymyilemällä tai pudistamalla päätään.

    Koska Pokémon Go:ta pelataan ulkona, sen suosio näkyy katukuvassa. Päivässä parissa tiedotusvälineet kokosivat sivuilleen eri alojen asiantuntijoiden mielipiteitä ja löysiä analyysejä. Filosofian professori ilmaisi oppineen mielipiteensä, että katupeli oli vain lisätodiste ihmisten elämän tyhjyydestä. Peliä puoltava näkökulma olisi ollut yllätys toisin kuin teilaaminen.

    Pelaajien omat kokemukset ovat olleet pääosin positiivisia. Autistisista oireista kärsivä nuori lähti ulos muiden joukkoon ja alkoi keskustella ventovieraiden kanssa pelaajien kokoontumispaikoilla. Selkärankareumasta kärsivä ei kivun vuoksi liikkunut, mutta kun peli pakotti kävelemään, kipu helpotti. Väestötasolla mobiilipeli teki sen, mikä ei terveysvalistukselta onnistunut: istuva väki lähti liikkeelle.

Pelin vihje paikasta, josta löytyy pelivarusteita.

Poikapatsas on pelin vihje paikasta, josta löytyy pelivarusteita.

    Suurin riski ovat liikennevälineiden eteen säntäilevät lapset ja myös vanhemmat pelurit. Onnettomuuksilta on vältytty, mutta ’vähältä piti’ tilanteita on varmasti sattunut useita. Pelisovelluksen avautuessa se kehottaa varovaisuuteen, mutta eihän sitä kukaan muista.

    Kun olin päässyt kahdeksannelle tasolle, pelaamiseni loppui yhtä äkisti kuin oli alkanut. Syynä oli sovelluksen takkuilu. Siihen saakka peli oli toiminut moitteettomasti, mutta nyt ongelmat kasaantuivat. Paikkatiedot katosivat, sovelluksen kompassi sekosi, en voinut ladata lisää pelivälineitä sieltä, missä piti. Myös itse Pokémonit puuttuivat.

    Suljin sovelluksen ja avasin uudelleen, mutta se ei auttanut. Kytkin virran pois puhelimesta, mutta avaamisen jälkeen ongelmat pysyivät entisellään. Sama jatkui seuraavana päivänä. ’Yritä myöhemmin uudestaan’ oli kehotus, joka lopullisesti poltti päreeni. Suoratoistopalvelu Netflix herjaa täsmälleen samoin (Netflix-kokemuksista tarkemmin tässä) enkä halunnut nähdä sanoja yhtään lisäkertaa.

    Uutta massailmiötä on kiva mollata. Siten voi osoittaa älykkään kriittisyytensä ja ikään kuin asettua muiden yläpuolelle. Asenteessa piilee myös analyyttinen ansa. Ihminen on siitä vinkeä otus, että se tekee kaiken, mikä on mahdollista. Filosofit kutsuvat ominaisuutta kategoriseksi imperatiiviksi. Siksi myös virtuaaliteknologia kehittyy ja takuuvarmasti se nivoutuu entistä tiukemmin jokapäiväiseen elämäämme.

    Pokémon Go:n pelaamisen voi ottaa ensiaskeleena tulevaisuuteen, jossa lisätty todellisuus on laajempi ja merkityksellisempi kuin tällä hetkellä osaamme kuvitella. Kuka haluaa jäädä kehityksestä jälkeen?