Tag Archives: kävely

Voikukan opetuksia koronakeväänä

Useamman viikon kotoilu ja töiden tekeminen etänä sujuivat kohtuullisen hyvin. Kunnes. Epämukavuus alkoi kylmyyden, pilvien ja sateiden väistyttyä. Sinisen taivaankannen kultainen valopallo lämmittää jo sen verran, että lasein suojatulla parvekkeella on melkein kuuma.

Pakko lähteä ulos kokemaan kevät. Moni muukin on tehnyt samoin, eivätkä kaikki piittaa kanssakulkijoista. Viranomaisten ohjeen mukainen parin metrin etäisyys muihin kutistuu helposti vaaksan mittaiseksi.

Lenkkipolun varrelta löytyi maalattuja kiviä. Tekijästä ei ole tietoa, mutta kiitos hänelle. Pienellä teolla hän puhuttelee meitä tuntemattomia.

Ehkä kulkuväylien keskellä järkähtämättä etenevät ovat turtuneet koronaviruksen tartuntavaaraan. He ovat kuin tulivuoren juuren asukkaat. Laavavyöry ei pelota, koska sen mahdollisuus on osa arkea. Paikalle sattuvien matkailijoiden takaraivossa pelko kuitenkin kolkuttaa koko ajan. 

Tai sitten he ovat vapaamatkustajia, jotka eivät välitä. He saattavat kokea elävänsä omaa elämäänsä ja antavansa myös toisten elää.  Yhteisvastuu pandemian selättämisestä ei heille merkitse mitään. Ei minuun mikään tartu, enkä tartuta muita. Muut voivat hypellä tien sivuun ja piilotella maskien takana, jos niin haluavat. Minä kuljen missä mielin.

Kotini lähellä virtaavan joen rannalla joku on ajatellut toisin. Hän on halunnut ilahduttaa ulkoilureitillä kulkijoita. Polun varteen on tuotu värikkäitä kiviä. En tiedä, kuka sen on tehnyt, mutta pysähdyn katsomaan. Kiviin on maalattu eläinhahmoja. Ei kovin taitavia, mutta mukavan värisiä. Tuntematon rohkaisee tuntemattomia virusten välttelijöitä.

Kivilöydön jälkeen tunnen tarvetta vaihtaa suuntaa. Etsiydyn vähemmän ruuhkaisille kulkureiteille. Se tarkoittaa, että pitää poistua poluilta ja siirtyä päällystetyille jalkakäytäville. Minkä maisemissa menettää, se korvautuu siedettävällä välillä muihin ulkoilijoihin.

Voikukka puskee esiin kivien välistä tupakantumpin viereen. Pitää ihailla sen sitkeyttä ja elämänhalua.

Sitten odottamaton sattuu kohdalle. Kevään ensimmäinen voikukka puskee pikkuaurinkoaan ylös kasvojani kohti. Taas kävely taukoaa. Sinnikäs kasvi hyödyntää sen vähän, mitä sillä on. Sentin parin leveydeltä maanpintaa. Vieressä tupakantumppi pitää seuraa, kunnes siivotaan pois. On myös mahdollista, että joku nyppäisee irti voikukan, mutta sille ei voi mitään. Kaupunkiympäristö on ankara.

Palaan kotiin. Tartuntariskeistä piittaamattomat ihmiset ärsyttävät ja sen vuoksi olen usein lenkin jälkeen stressaantunut. Tällä kerralla on toisin. Vaatimattomasti maalatut pikkukivet ja ensimmäinen voikukka muuntuivat hyvän olon tunteeksi.

Vaikeissa oloissa voikukka tyytyi vähään ja kukoisti. Se ei ärsyyntynyt nikotiinin kyllästämästä lähinaapuristaan. Ehkä minun kannattaisi ottaa siitä esimerkkiä. Olla tyytyväinen pieneen omaan tilaan ja jatkaa muiden väistelyä. Jaloillani voin astua mahdollisimman kauas eteeni sylkevien ja naaman vieressä purkkapalloja paukuttelevien vapaamatkustajien tieltä. Voikukalla ei sitä vaihtoehtoa ole.

Pokémon Go – esimakua tulevasta

    Sain tunnustusta, koska olin kävellyt kymmenen kilometriä. Virtuaalinen mitali poksahti älypuhelimen näytölle kesken Pokémon Go -pelin. Kaikenlaisen pelikokemuksen puutteesta huolimatta olin ladannut sovelluksen heti kun se julkaistiin Suomessa. Tein sen, koska olin utelias selvittämään itse, mikä teki puhelin tanassa hortoilusta niin suositun. Aloittelijan kisa lähti helposti käyntiin.

Kotinurkkien lähimmän puiston nimi paljastui Pokémo Go -pelin tuoksinassa.

Kotinurkkien lähimmän puiston nimi paljastui Pokémo Go -pelin tuoksinassa.

    Idea lisätystä todellisuudesta on osoittautunut nerokkaaksi, vaikka ei kovinkaan uudeksi. Monenlaisia tajunnan avartajia on ollut käytössä vuosituhansia. Menetelmät ovat kuuluneet salatietoon, joka on siirtynyt asiaan vihkiytyneeltä seuraavalle. Heitä on kutsuttu esimerkiksi poppamiehiksi tai shamaaneiksi tai tietäjiksi tai velhoiksi.

    Tämän päivän laajentunut todellisuus on jokaisen kiinnostuneen koettavissa ainakin silmälasien tapaan toimilla virtuaalilaseilla sekä tietysti älykännykän pelisovelluksena.

    Pokémon Go:ssa pelaaja yrittää ottaa kiinni taskuhirviöitä eli Pokémoneja. Hirviösaaliin kasvaessa pelaaja siirtyy tasolta toiselle. Kun on riittävän kokenut, voi halutessaan alkaa kamppailla muiden pelaajien kanssa. Välineet taskuhirviöiden nappaamiseen pitää hakea pokestopeista, jotka ovat virtuaalisia pelipisteitä. Ne ovat niitä paikkoja, joihin pelaajat kaduilla kerääntyvät.

Kohtasin taskuhirviön kauppakeskuksessa. Sain sen kiinni.

Kohtasin taskuhirviön kauppakeskuksessa. Sain sen kiinni.

    Alussa peli oli niin yksinkertainen, että sitä saattoi pelata kesken arkiaskareiden. Pokémon-hahmon ilmestyminen eteeni kauppareissulla kutkutti mieltä. Pysähdyin, laskin kauppakassin maahan ja taskuhirviön pyydystäminen alkoi. Ihmiset ympärillä ymmärsivät, jotkut ohikulkijat osoittivat mielipiteensä joko hymyilemällä tai pudistamalla päätään.

    Koska Pokémon Go:ta pelataan ulkona, sen suosio näkyy katukuvassa. Päivässä parissa tiedotusvälineet kokosivat sivuilleen eri alojen asiantuntijoiden mielipiteitä ja löysiä analyysejä. Filosofian professori ilmaisi oppineen mielipiteensä, että katupeli oli vain lisätodiste ihmisten elämän tyhjyydestä. Peliä puoltava näkökulma olisi ollut yllätys toisin kuin teilaaminen.

    Pelaajien omat kokemukset ovat olleet pääosin positiivisia. Autistisista oireista kärsivä nuori lähti ulos muiden joukkoon ja alkoi keskustella ventovieraiden kanssa pelaajien kokoontumispaikoilla. Selkärankareumasta kärsivä ei kivun vuoksi liikkunut, mutta kun peli pakotti kävelemään, kipu helpotti. Väestötasolla mobiilipeli teki sen, mikä ei terveysvalistukselta onnistunut: istuva väki lähti liikkeelle.

Pelin vihje paikasta, josta löytyy pelivarusteita.

Poikapatsas on pelin vihje paikasta, josta löytyy pelivarusteita.

    Suurin riski ovat liikennevälineiden eteen säntäilevät lapset ja myös vanhemmat pelurit. Onnettomuuksilta on vältytty, mutta ’vähältä piti’ tilanteita on varmasti sattunut useita. Pelisovelluksen avautuessa se kehottaa varovaisuuteen, mutta eihän sitä kukaan muista.

    Kun olin päässyt kahdeksannelle tasolle, pelaamiseni loppui yhtä äkisti kuin oli alkanut. Syynä oli sovelluksen takkuilu. Siihen saakka peli oli toiminut moitteettomasti, mutta nyt ongelmat kasaantuivat. Paikkatiedot katosivat, sovelluksen kompassi sekosi, en voinut ladata lisää pelivälineitä sieltä, missä piti. Myös itse Pokémonit puuttuivat.

    Suljin sovelluksen ja avasin uudelleen, mutta se ei auttanut. Kytkin virran pois puhelimesta, mutta avaamisen jälkeen ongelmat pysyivät entisellään. Sama jatkui seuraavana päivänä. ’Yritä myöhemmin uudestaan’ oli kehotus, joka lopullisesti poltti päreeni. Suoratoistopalvelu Netflix herjaa täsmälleen samoin (Netflix-kokemuksista tarkemmin tässä) enkä halunnut nähdä sanoja yhtään lisäkertaa.

    Uutta massailmiötä on kiva mollata. Siten voi osoittaa älykkään kriittisyytensä ja ikään kuin asettua muiden yläpuolelle. Asenteessa piilee myös analyyttinen ansa. Ihminen on siitä vinkeä otus, että se tekee kaiken, mikä on mahdollista. Filosofit kutsuvat ominaisuutta kategoriseksi imperatiiviksi. Siksi myös virtuaaliteknologia kehittyy ja takuuvarmasti se nivoutuu entistä tiukemmin jokapäiväiseen elämäämme.

    Pokémon Go:n pelaamisen voi ottaa ensiaskeleena tulevaisuuteen, jossa lisätty todellisuus on laajempi ja merkityksellisempi kuin tällä hetkellä osaamme kuvitella. Kuka haluaa jäädä kehityksestä jälkeen?