Tag Archives: kissa

Hyödyllisiä ja hyödyttömiä eläimiä

    Muistat varmaan hempeän kesäillan, jonka lupaava tunnelma sortuu korvissa iniseviin hyttysiin. Käsien huitovan läiskinnän keskellä joku sadattelee ääneen, mitä hyötyä noista kiusallisista verenimijöistä voi olla? Jos seurueessa on eläintieteilijä, hän vastaa nopeasti, että esimerkiksi hyönteisiä syövät linnut ja lepakot syövät hyttysistä. Ikävät itikat ovat ravintoa suuremmilleen.

Vuohi tuottaa maitoa ja lihaa. Se on hyötyeläin. Kuva Pixabay.

    Lapsille opetetaan jo koulussa, että maatilojen perinteiset tuotantoeläimet ovat hyödyllisiä. Lehmistä saadaan maitoa ja lihaa ruokapöytään sekä nahkaa eri tarkoituksiin. Grillissä tirisevät kyljykset ja jouluaterian kinkut ovat sikojen panos ruokavalioomme.

    Kasvava joukko hamuaa appeeksi kevyempiä vaihtoehtoja. He hylkäävät punaisen lihan ja ryhtyvät siipikarjan tai kalan lihan kuluttajiksi. Hyötyeläimiä nekin.

    Sirkat ovat aterioidemme uusin eläinperäisen valkuaisen lähde. Hyödyllistä väkeä outoudestaan huolimatta.

    Turkiseläimiä kasvatetaan kauniin karvan vuoksi. Hyödymme niistä saamalla pehmeitä turkiksia, joista suurin osa päätyy asusteiden somisteiksi. Tieteellisissä tutkimuksissa elämäntyönsä tekevät laboratorioeläimet helposti unohtuvat keskustelusta. Virallisesti ne eivät ole tuotantoeläimiä, mutta kyllä nekin tuottavat: uutta tietoa. Sen vuoksi myös koe-eläimet ovat hyödyllisiä.

Hevosilla on kaksoisrooli. Ne voivat olla joko hyötyeläimiä tai harrastuseläimiä käyttötarkoituksesta riippuen. Kuva Pixabay.

    Hyödytön on hyödyllisen vastakohta. Koirat eivät lähtökohtaisesti kuulu hyötyeläimiin, joten niiden täytyy olla hyödyttömiä. Se tarkoittaa, etteivät ne tuota mitään konkreettista, jolla voisi ansaita rahaa. Opaskoirat sekä poliisin, armeijan, rajavartiolaitoksen ja tullin virkakoirat tuottavat palveluita. Sen vuoksi niitä nimitetäänkin hyötykoiriksi. Nimike tekee niistä muita koiria arvostetumpia.

    Faaraoiden Egyptissä kissat olivat viljavarastojen korvaamattomia työntekijöitä. Ne pitivät kurissa hiiret ja rotat, jotka hamusivat samoja ravintoaineita kuin ihmiset. Kissojen vienti pois Egyptistä oli kiellettyä ja salakuljetuksesta seurasi rangaistus. Kissojen arvostusta muinaisessa yhteiskunnassa kuvaavat meidän päiviimme säilyneet lukuisat kissamuumiot.

    Tämän päivän Suomessa kissojen asema on kovin toisenlainen. Kissoja ei juuri arvosteta. Ne ovat hyödyttömiä eläimiä, jotka on virallisesti julistettu tuholaisiksi. Maa- ja metsätalousministeriö on listannut kissan haittaa aiheuttavaksi vieraaksi maaselkärankaiseksi, jonka olemassaolo ja leviäminen pitää torjua. Kissavihan aiheuttaa sama ominaisuus, jota muinaiset egyptiläiset palvoivat: mestarillinen saalistustaito.

Kissa. Maa- ja metsätalousministeriö on luokitellut sen haittaa aiheuttavaksi vieraaksi maaselkärankaiseksi.

    Arvion mukaan miljoonassa suomalaisessa kodissa elää lemmikkinä koira tai kissa. Lisääntyvä tutkimustieto osoittaa, että niillä on sekä suora että välillinen positiivinen vaikutus isäntäväkensä terveyteen ja hyvinvointiin.

    Koiranomistajat ulkoilevat säännöllisesti ja solmivat samalla uusia tuttavuuksia. Liikunta kohentaa sekä ihmisen että mukana kulkevan karvaturrin ruumiinkuntoa ja mielen tasapainoa. Kävelylenkki on oiva esimerkki, miten yhdessä tekeminen edistää molempien osapuolien hyvää oloa. Erilajisuus ei ole este vaan positiivisen vuorovaikutuksen perusta.

    Jako hyötyeläimiin ja ei-hyötyeläimiin on keinotekoinen. Se ei tee oikeutta hyödyttömiksi julistetuille. Eläimet ovat tuntevia olentoja, joten ne ansaitsevat itseisarvon riippumatta siitä, mitä niistä nettoamme.

Uusi tieto siirtää eläinten inhimillistämisen rajoja

Kissan katse on tutkimaton. Olisi mielenkiintoista edes hetken ajatella ja kokea kuin kissa.

    Perheen kaksi kattia ovat sisäkissoja. Veljekset ovat eläneet toistensa seurassa syntymästään saakka. Jos toinen lähtee eläinlääkäriin, kotiin jäänyt ryhtyy etsimään toveriaan. Se kulkee huoneesta toiseen ja päästelee kutsuvia kurkkuääniä. Kissat naukuvat vain ihmisille, eivät toisilleen.

    Mirrin poikkeava käytös on osoitus johdonmukaisesta reaktiosta ympäristön muutokseen. Kun veli yllättäen on kadonnut, sitä pitää etsiä.

    En tarkkaan tiedä, miten yksinäinen viiksiniekka kokee tilanteen, mutta jotain erityistä sen mielessä liikkuu, koska se toiminta on niin määrätietoista. Ihmiseltä voidaan vastaavassa tilanteessa tiedustella, miltä hänestä tuntuu. Eläimen kyseessä ollen voimme vain tarkkailla sen käytöstä ja yrittää siitä päätellä. Ehkä kotona olija on hämmentynyt omasta puolestaan, kun on yllättäen jäänyt omilleen.  Tai ehkä se on jotenkin huolissaan kumppanistaan, mihin se on joutunut.

Koira ymmärtää ihmisen ilmeitä ja eleitä muita eläimiä paremmin. Kuva Pixabay.

    Tässä vaiheessa monet moittivat, että eläinten tunteista puhuminen on niiden inhimillistämistä. He tarkoittavat, että annamme eläimille ominaisuuksia, joita on vain ihmisillä. Tunteiden osalta väite ei kuitenkaan päde. Ihmisillä ja muilla eläinlajeilla on tunteiden kaltaisia mielentiloja.

    Viimeisten vuosien aikana tiedeyhteisö on tutkimusnäytön perusteella hyväksynyt tosiasian, että eläimillä on tunteita. Yksimielisyys kohdistuu nimenomaan evoluution aikana jo varhain muodostuneisiin niin sanottuihin perustunteisiin. Eläimet voivat kokea pelkoa, vihaa ja surua, mutta myös iloa tai ainakin jonkinlaista mielihyvää. Elämykset eivät välttämättä ole samanlaisia kuin omamme, mutta lähellä niitä.

    Asia on järkeenkäypä. Tunteet ohjaavat käytöstä ja auttavat meitä elämään muiden seurassa. Jos tuttu ihminen puhkuu kiukusta, lähestymme häntä eri tavoin kuin hänen leveästi hymyillessään. Ääritapauksessa luovumme kokonaan lähestymisyrityksestä juuri sillä hetkellä ja päätämme palata asiaan myöhemmin.

    Sama pätee eläimiin. Jos koira tahtoo mennä lähelle uhkaavasti murisevaa lajitoveria, se tekee sen eri tavalla kuin kohdatessaan häntää heiluttavan karvakuonon.

    Toisen yksilön tunteiden tulkinta ja oman käytöksen sopeuttaminen sen mukaiseksi toimii myös lajien välillä. Vihaiselta näyttävää koiraa varomme, mutta ystävällisesti katselevaa nelijalkaista menemme ehkä tervehtimään.

Leikkivän ihmisen ja koiran ilon tunne on samankaltainen. Kuva Pixabay.

    Koirat puolestaan ovat ylivertaisia tulkitessaan oman lajimme eleitä ja kasvojen ilmeitä. Erityisesti tavatessaan tutun ihmisen, koira toimii ihmisessä havaitsemansa tunnetilan mukaisesti. Se voi esimerkiksi ehdottaa leikkiä, vetäytyä syrjään tai pelkästään mennä luokse.

    Eläinten inhimillistämisen mahdollisuus on edelleen olemassa. Inhimillistämistä on, jos kuvittelemme eläimille ominaisuuksia, joita ei niillä ole tutkimuksissa osoitettu. Sellainen on esimerkiksi kostokäyttäytyminen.

    Nykyisen käsityksen mukaan eläimet eivät ole kostonhimoisia. Jos koira pissaa sisälle sen jälkeen, kun sitä on rangaistu, kyse ei ole kostosta. Lätäkkö lattialla lienee stressaantuneen eläimen reaktio rankaisuun, jonka syytä se ei ehkä ymmärtänyt. Koira voi myös olla peloissaan. Eläimen huomaamatta jääneet tulehdukset tai erilaiset kiputilat saattavat toisinaan aiheuttaa pissan lirahtamisen sopimattomaan paikkaan.

    Mitä paremmin ymmärrämme eläinten käyttäytymisestä, sitä vähäisemmiksi käyvät erot ihmisiin. Enemmän on kyse ominaisuuksien ja kykyjen aste-eroista kuin niiden puuttumisesta. Tämä tosiasia kannattaa hyväksyä, vaikka ottaisi koville.

Joulunalus on kissaperheessä testiaikaa

Kissat osallistuvat innolla pöytäliinojen valintaan. Mittanauha pitää pelastaa hampailta heti alkuunsa.

    Kesäloman loppuminen aiheuttaa stressin, josta selviän parhaiten keskittämällä ajatukset puolen vuoden päästä koittavaan jouluun. Menneitä muistellen mietin, miten kokemukset voisivat ohjata seuraavan juhla-ajan päätöksiä. Ratkaistavat kysymykset ovat yksinkertaisia: tehdäänkö, ostetaanko vai eikö ollenkaan syödä perinteisiä laatikkoruokia.

    Aterioiden sisällön lisäksi joulunajan pohdintoihin kuuluvat ruoan esillepano ja kodin koristelu. Meillä juhlakattauksiin liittyvät olennaisesti pöytäliinat, joita muuten käytetään niukasti. Se johtuu enemmän laiskuudesta kuin minimalistisen tyylin tavoittelusta. Liinavaatekaappiin on silti kertynyt melkoinen valikoima, sukulaisilta tulleita pellavaliinoja, lahjoina saatuja tyykejä sekä itse valittuja kirjokankaita.

    Joulukuun alkupuolella alan sovitella isoja koko pöydän peittäviä sekä pienempiä koristeliinoja erilaisten kynttilävalikoimien ja kukkien kera. Valitsen sellaisia, jotka sopivat läheisteni mieltymyksiin ja elämäntilanteisiin. Mittaan, käännän ja väännän, jotta sopiva asetelma löytyisi.

Yöllä kissat kaatoivat kukkamaljakon. Vesi kastoi pöytäliinan, kukat jäivät kuiville, pöytä ja lattia kärsivät vedestä. Tämä yhdistelmä ei selvinnyt kissatestistä.

    Uteliaat kissat osallistuvat aktiivisesti joululiinojen valintaan. Yksikään kangas ei suoristu pöydälle ilman viiksekkäitä tarkastajia. Kun hyvä yhdistelmä on esillä, sen kissankestävyys testataan seuraavana yönä.

    Aamulla voin nopeasti todeta, kannattaako edellisen illan suunnitelmia jatkaa. Lähes poikkeuksetta liinavaate löytyy rutussa pöydän päästä tai lattialta. Pöytäliinan koolla ei oikeastaan ole väliä, koska sekä suuret että pienet kankaat ruttaantuvat riehuvien kissojen kynsissä. Parhaiten paikallaan pysyy vahakangas, mutta sen arkinen olemus ja muovinen haju eivät saattele juhlamielelle.

    Eniten olen huolissani kukista, jotka voivat vaurioitua nelijalkaisten vauhdissa. Mirrit eivät välttämättä koske kasveihin, ovat sen oppineet, mutta liinat ryppyyn pistävä vauhti siirtää, kaataa tai pudottaa kaikenkokoiset kukkamaljakot ja pienehköt ruukut.

Aikuinen kissa osaa varoa palavan kynttilän liekkiä. Siihen ei kuitenkaan pidä luottaa vaan tulta on vartioitava koko ajan.

    Myös kynttilöiden polttaminen on ongelmallista. Aikuiset kissat toki osaavat varoa kuumaa liekkiä, mutta riehumispuuskan tiimellyksessä kattikaksikolta unohtuvat opitut taidot. Kynttilöitä voi meillä polttaa vain silloin, kun joku istuu vieressä vahtimassa. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta valkean vartiointi helposti unohtuu, kun on paljon väkeä koolla.

    Joulukodin pitää olla kissankestävä ja turvallinen. Ajoittain pysähdyn huokaisemaan. Miksi pidän kissoja, vaikka niiden vuoksi on luovuttava monista kivoista asioista?

    Vastaus on yksinkertainen. Kissojen kanssa eläminen on palkitsevaa. Niiden itsetietoinen läsnäolo ja vähäeleinen kiintymys ovat niin vahvoja, että jouluisten krumeluurien puuttuminen tuntuu enemmän saamiselta kuin luopumiselta.

Kissat ei nirsoile kiusallaan

 

    Kissat sen osaavat: nopea nuuhkaisu, tiukka käännös ja määrätietoinen kävely pois ruoan ääreltä. Kun kärjestään taipunut pysty häntä tekee pari pientä nykäisyä menosuuntaan, verenpaineeni nousee kuin kantoraketti lähtötelineistään. Tämäkään sapuska ei kelvannut.

    Vaihtoehtoisesti nuuhkaisua seurannut tyytymättömyys osoitetaan pyyhkimällä etutassulla lattiaa eineen suuntaan ikään kuin peittäisi suolen tuotosta hiekkalaatikossa. Viesti tuli perille. Et pidä muonasta, jonka pistin eteesi.

Kissoilla on omia tapoja. Ne syövät yhdestä astiasta, vaikka samaa ruokaa on tarjolla kahdella lautasella.

    Kattien nirsoilu ärsyttää, mutta sillä on hyviäkin puolia. Kissa arvioi ateriaa hajun perusteella, mitä laatua on tarjolla, onko se tuoretta? Kissojen aineenvaihdunta ei ole kovin hyvä käsittelemään elimistöön joutuneita vieraita aineita, joten sen kannattaa olla tarkka siitä, mitä suuhunsa pistää.

    Tympääntyminen yhteen ruokaan yleensä takaa, että seuraava kattaus on erilainen. Muuntelu puolestaan varmistaa, että tulee syötyä monipuolisesti. Kaupallisten kissanruokien valmistajat väittävät, että niiden rehut sisältävät kaiken kissan tarvitseman, mutta mistä sen tietää. Tarpeita on kovin erilaisia.

    Vaihtelunhalussaan mirrikansa ei ole yksin. Myös ihmisillä on taipumus mättää suuhunsa eri ruokia eri päivinä. Jos on keittänyt ison satsin lempikeittoa, se ei enää kolmantena päivänä maistu yhtä hyvältä kuin ensimmäisellä syömäkerralla.

    Ihmisten ruokavaliossa suositaan tuoreita ja vähän prosessoituja elintarvikkeita. Jos samaa ohjetta soveltaa kissoihin, viiksiniekkojen ruokapöydän pitäisi sisältää muutakin kuin teollisia valmisruokia. Sen vuoksi yritän koota omien kissojen ruokavalion puoleksi valmisruoista ja puoleksi raakaruoasta.

Kissojen aterian hintalappu. Liha on laadultaan ihmisravinnoksi kelpaavaa, joten sen pitäisi sopia myös kissoille.

    Viimeksi mainitusta usein varoitellaan, koska siinä voi muhia ikäviä bakteereista. Meidän kotipedoille tarjottava tuore liha on sitä samaa, mitä myydään ihmisille, joten ainakin hygieeniseltä laadultaan se on moitteetonta. Hintakin on usein melko kilpailukykyinen teollisiin ruokiin verrattuna.

    Rasvasta ja sidekudoksesta putsattu lihaskudos on erinomainen valkuaisen lähde, mutta muilta ravintoarvoiltaan köyhää, joten pelkästä puhtaasta lihasta kissa ei saa kaikkia välttämättömiä ravintoaineita. Runsaasti vitaminoidut valmisruoat lihan rinnalla takaavat kuitenkin tarvittavien hiven- ja kivennäisaineiden sekä kissoille välttämättömän foolihapon riittävän saannin.

    Uskon nälkäisen syövän, vaikka ei ihan lempisapuska olisikaan nenän edessä. Jos yksi laatu ei kelpaa, sen sijalle en tarjoa toista. Odotetaan yhdessä kissojen kanssa seuraavaa ruoka-aikaa. Jos silloinkaan tarjottu erilainen menú ei kelpaa, odotellaan taas seuraavaa muonitushetkeä. Jossain vaiheessa nälkä on ehtinyt sellaiseksi, että vähän huonomminkin maistuva ruoka tulee syödyksi.

    Uuvutustaistelu vaatii isäntäväeltä kärsivällisyyttä. On jaksettava vastustaa jaloissa kiehnääviä, kerjääviä, perässä kulkevia, silmiin katsovia ja jääkaapin eteen linnoittautuvia, joskus äänekkäitäkin kotipetoja. Ruokaa metsästävät kissat ovat tunnetusti kärsivällisiä otuksia, joten on mahdollista, että ne vetävät pitemmän korren lajien välisessä henkien taistelussa. Silloin avaan uuden kissanruokapurkin ajankohdasta piittaamatta.

Tyhmä ei puhetta ymmärrä

    KUULOAISTIN avulla ihmiset ja eläimet tarkkailevat ympäristöään sekä pitävät yhteyttä toisiinsa. Maalla ja ilmassa elävien lajien viestittely on yleensä omin korvin kuultavaa, mutta ei aina. Sen voi todeta esimerkiksi lemmikkeinä elävistä rotista. Ne kuulostavat äänettömiltä, mutta oikeasti niiden äänet ovat niin korkeita, etteivät korvamme rekisteröi niitä ilman apuvälineitä.

    OMAN lajimme ääntelyn olemme nimenneet puheeksi. Wikipedia määrittelee puheen ainoastaan ihmiselle ominaiseksi keinoksi koodata kielellisiä viestejä. Puheäänen tuottamiseen käytämme siihen tarkoitettuja anatomisia rakenteita ja fysiologisia ominaisuuksia, jotka muilta lajeilta puuttuvat.

    PUHEEN määritelmä rajaa sen avulla tapahtuvan viestinnän vain ihmisten väliseksi yhteydenpidoksi. Kuitenkin puhe on äänenkäyttöä samalla tavalla kuin naukuminen on kissan tai haukkuminen koiran. Oman lajimme sanomiset voimme ymmärtää, mutta lajien välinen kommunikointi on vaikeaa, koska tuskin osaamme edes alkeita eläinten ääni-ilmaisuista.

Kissa kertoo ajatuksistaan, mutta toisen lajin edustajana en sen ääniviestiä ymmärrä.

    PÄIVÄNÄ muutamana kissani käveli vastaan olohuoneessa. Kun ohitimme toisiamme, mirri kirahti sarjan siriseviä kurkkuääniä. En yllättynyt, koska tämä otus naukuu harvoin. Äänestä ja tilanteesta tunnistin, ettei kyseessä ollut tervehdys, mutta tarkempaa selkoa kotipedon viestistä en saanut.

    SANATTOMIEN eläinten kummalliselta kuulostavan ääntelyn sisältö ei ole kiinnostanut tutkijoita, joiden panostukset ovat kohdistuneet esimerkiksi rehuihin. Niitä on kehitetty tieteellisin menetelmin, jotta turvattaisiin paras mahdollinen kasvu ja tuotos.

    MYÖS eläinten pito-olosuhteita on tutkimuslähtöisesti muutettu paremmin vastaamaan niiden lajinmukaisia tarpeita. Nykyisin lehmät saavat liikkua ja sioille tarjotaan mahdollisuus tonkia ja puuhata.

    VIIMEISIMMÄT tieteelliset hankkeet ovat tuottaneet hyvinvoinnin mittareita, jotka ympäristön sijasta perustuvat eläimen käyttäytymisen ja sitä kautta sen oman kokemuksen arviointiin. Puuhakas eläin on todennäköisesti terve ja joltisenkin hyvinvoipa.

    VASTA viime vuosina on luonnontieteissä alettu laajemmin tutkia eläinten kognitiivisia eli tietoiseen tiedonkäsittelyyn liittyviä ominaisuuksia. Siksi meille on ehtinyt kertyä melko niukasti tietoa eläinten älystä. Yleisvaikutelma on, että eläimet ovat kyvykkäitä. Ne osaavat ja ymmärtävät enemmän kuin olemme luulleet.

    MUIDEN lajien äänenkäytön sisällöstä on kovin vähän tietoa. Pidämme eläimiä tyhminä, koska ne eivät ymmärrä puhetta, mutta tietämättömyys on suurta myös toisinpäin. Emme mekään ymmärrä, mitä eläimet ääntelyllään yrittävät kertoa. Mene ja tiedä. Ehkä ne vastaavasti pitävät meitä tyhminä.

    ELÄINTEN kuuloaistiin perustuvan kommunikoinnin tutkimiseen kannattaa panostaa. Kun ymmärrämme paremmin toislajisten ääniviestejä, voimme entistä kattavammin huomioida niiden tarpeet. Kylkiäisenä saamme syvempää tietoa myös itsestämme.

Kissojen kolmiulotteinen koti

Hattuhylly on oivallinen nukkumapaikka.

   KODISTA puhuessa kuvaamme mielellämme sen kokoa pinta-alamittoina. Tavallisin asumus lienee muutamasta kymmenestä runsaaseen sataan neliöön. Kämpän arvostus määräytyy sijainnin mukaan, mutta tarkennettu hinta perustuu pinta-alaan. Korkea sisätila voi olla myynti-ilmoituksen valtti, mutta sen merkitys asunnon lopulliseen arvoon on vähäinen.

   ELÄINASUKIT hyötyvät laajasta alasta. Mitä isompi elinpiiri, sitä enemmän mahtuu riehumaan. Ihmisten tavoin koirat elävät pääasiassa lattialla, mutta lepäilevät mielellään myös sohvalla ja sängyllä, jos ne ovat sopivan korkuisia eläimen kokoon nähden. Pieni ei pääse hyppäämään korkealle.

   KISSAT ovat toisenlaisia. Niiden maailma on selkeästi kolmiulotteinen. Taitavina kiipelijöinä ne hyödyntävät yhtä hyvin pystyjä kuin vaakasuoria pintoja. Ihmiskodin pystysuuntia ei kuitenkaan ole suunniteltu liikkumista varten. Sen vuoksi kissaperheissä syntyy erimielisyyttä, missä sopii kulkea.

Kiipelypönttö keskellä eteishallia on suosittu, koska siitä näkee moneen suuntaan.

    LEMMIKEISTÄ on tullut karvaisia perheenjäseniä, jotka jakavat hyvät ja huonot elintapamme. Urheilullisten ihmisten koirat liikkuvat paljon. Vastaavasti sohvaperunoiden joukon jatkona lojuu sohvaperunakoiria ja miksei myös kissoja.

    MUKAVISTA yhteisistä hetkistä huolimatta vastuullamme olevien eläinten pitäisi voida käyttäytyä kuten esi-isänsä. Synnynnäinen tarve lajinmukaiseen käytökseen ei ole poistunut, vaikka elinpiiri on vaihtunut luonnosta suojatuksi sisätilaksi.

    PIENET villit kissapedot kulkevat mielellään muuallakin kuin tasamaalla. Sen vuoksi hyppy tuolille ei välttämättä riitä täyttämään kotikatin kiipeilyn tarvetta. Jos ei muuta ole tarjolla, viiksiniekka kipuaa verhoja pitkin katon rajaan.

    MEILLÄ mirrit puskevat kirjahyllyissä kirjojen takana ja kääntyillessään pudottavat niitä, koska tuntuvat olevan huonoja peruuttamaan. Raapimapuut ovat hitusen helpottaneet kiipeilyvimmaa, mutta niitäkään ei voi olla ylettömästi. Myös ihmisten on kyettävä asumaan mukavasti.

Kissa käyttää kirjahyllyn päätyrakenteita tikapuina kiivetessään.

    KYNTENSÄ kissat teroittavat sopiviksi katsomiinsa kohteisiin. Jos parempaa ei ole tarjolla, koukut isketään lähimmän tuolin käsinojaan. Meidän kollit suosivat seinänkulman tapettia sohvan ja jääkaapin välisellä matkalla.

    RAAPIMAPUUT tai -laudat tuovat ensiapua asumuksen suojaamiseen. Kokemuksesta tiedän, että kynsienhoitovälineet pitää sijoittaa mirrien tavanomaisten kulkureittien varrelle. Pyyntivälineet kunnostetaan muiden toimien ohessa. Niitä ei varta vasten lähdetä huoneen perälle teroittamaan.

    TOIMIVIN ratkaisu kuitenkin lienee, että kissojen palveluskunta opettelee sietämään jatkuvaa paikkojen repsotusta yhteisessä kodissa.

Sote uhkaa koirien ja kissojen hoitoa

    SOTE tulee. Ympäristöterveydenhuolto on mukana sosiaali- ja terveyspalveluiden isossa myllerryksessä. Koska sairaiden eläinten hoito on osa ympäristöterveydenhuoltoa, sote koskee myös eläimiä.

Stetoskooppi on eläinlääkärin perustyöväline.

    VALTIONHALLINNOSSA eläinten suojelu- ja tautiasiat kuuluvat maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalaan. Jo ministeriön nimestä ilmenee, että sen pääasiallinen mielenkiinto kohdistuu maatalouden eläimiin, sikoihin, lehmiin, siipikarjaan.

    LAINSÄÄDÄNTÖ luonnollisesti heijastaa samaa marssijärjestystä. Kuntien edellytetään järjestävän ympärivuorokautisia hoitopalveluita tuotantoeläimille. Seuraeläimille riittää, kun tarjotaan perusjuttuja kuten rokotuksia ja sterilisaatioita. Jos koira tai kissa tarvitsee vaativampia toimenpiteitä, se on vietävä yksityisen eläinlääkärin vastaanotolle.

    TÄHÄN sote iskee. Suunnitteluvaiheessa on voimakkaasti noussut esiin vaihtoehto, jossa lemmikkieläimet pudotettaisiin kokonaan pois kunnallisten palveluiden piiristä. Silloin ainoa tapa saada hoitoa koiralle tai kissalle olisi yksityisen eläinlääkärin vastaanotto.

Eläinlääkäri tutkii stetoskoopilla kissaa sen kotona.

    VIIME vuosina lukuisat yksityiset eläinlääkäriasemat ovat ketjuuntuneet. Se on nostanut palveluiden hintoja, mutta toivottavasti myös parantanut vastaanottojen varustelua. Sen myötä erityisen vaativia toimenpiteitä, esimerkiksi koirien lonkkaproteesien asennuksia, kyetään tekemään entistä useammilla paikkakunnilla.

    ELÄINLÄÄKÄRIASEMAT sijaitsevat pääsääntöisesti asutuskeskuksissa tai niiden lähiympäristössä. Jo nyt ollaan tilanteessa, jossa syrjäisemmillä seuduilla lähin yksityisvastaanotto voi sijaita parin sadan kilometrin päässä. Jos käärme puree lemmikkiä, se on vietävä usean tunnin ajomatkan päähän saamaan ensiapua.

Rokotukset ovat tärkeä osa ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa.

    ETÄISYYS ei ole ainoa ongelma. SEY Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto ry:n tekemän kyselyn mukaan noin neljäsosalla eläinten omistajista oli taloudellisia esteitä eläinlääkärin avun hakemiseen. Eläinklinikat eivät välttämättä hyväksy osamaksua eivätkä anna luottoa.

    SAIRAIDEN eläinten hoito on jotenkin taattava sivistysvaltiossa. Eläinlääkäreiden pro bono -vapaaehtoistyö voisi tarjota lievitystä sairastuneiden kärsimyksiin. Hyväntekeväisyyteen perustuva eläinten sairaanhoito ei ole tavoiteltavaa, mutta se voisi olla parempi kuin ei mitään.

    ELÄINLÄÄKÄRIKUNNAN ansioiden menetys ei välttämättä olisi niin suuri kuin ensivaikutelma antaa ymmärtää. Vastikkeeton hoito lisää positiivista julkisuutta ja osoittaa, että ammattikunta oikeasti välittää eläinten hyvinvoinnista. Ei ole mahdotonta, että se toisi vastaanotolle kokonaan uusia maksavia asiakkaita.  Kannattaisi kokeilla.

Haukotus tarttuu kuin tauti

Tylsää tämä lintujen tiirailu ikkunan takaa.

    KAHDEN sisäkissan kodissa hauskinta on seurata eläinten yhteiseloa. Aamuisin ne lähtevät liikkeelle ja illalla panevat maata yhtä matkaa. Lintujen tiirailu ikkunasta ja parvekkeella ulkoilu tapahtuvat yhdessä. Myös turkin pesu sattuu samaan ajankohtaan, vaikka huoltotoimet tapahtuvat eri huoneissa, jolloin mirreillä ei ole näköyhteyttä toisiinsa.

    USEIN kissat haukottelevatkin peräjälkeen. Melkein vuoden yritin ikuistaa kuvaan ammottavan kidan, mutta tapasin myöhästyä ratkaisevat sekunnin murto-osat. Oivallettuani leukojen aukomisen siirtyvän katista toiseen aloin ennakoida. Kun toinen haukotteli, piti juosta kameralle. Siten vain odottelin, kun toinenkin kita aukeni äärimmilleen.

Kita ammolleen ja keuhkot täyteen ilmaa. Se on haukotus.

    TUTTUUDESTAAN huolimatta haukottelun tarkoitus on edelleen epäselvä. Suu aukeaa ja keuhkot täyttyvät ilmasta, joten yhdeksi syyksi on ehdotettu hapenpuutetta. Haukotuksia on myös pidetty elimistön tapana viilentää aivoja, koska tutkimuksen mukaan kylmässä ilmanalassa ihmiset haukottelevat vähemmän kuin lämpimässä. Haukottelemme väsyneenä ja pitkästyneenä, mutta myös jännittyneenä ja stressaantuneena, joten pelkkä vireystaso ei riitä selittämään kitapurjeen esittelyä.

    IHMISTEN lisäksi useat muut eläinlajit haukottelevat. Niillä on jopa erilaisia haukotuksia. Esimerkiksi paviaanit haukottelevat sekä silmät kiinni että auki. Tutkijoiden mukaan serkkujemme leukojen revittely suljetuin silmin on aito haukotus, avoimin silmin kyse on tunnekuohusta.

    HAUKOTUKSET tarttuvat saman lajin yksilöiden välillä. Kun seurassa ensimmäinen suu ammottaa, niin kohta seuraavat suupielet aukeavat. Nykyään tiedämme, että haukotustartunta on kuin zoonoosi, se leviää lajista toiseen. Tutkimuksessa koirat haukottelivat, kun ne kuulivat isäntäväen haukotusääniä. Tarttuvilla haukotuksilla tuntuisi siten olevan selkeä sosiaalinen rooli. Ne voivat olla laumaeläinten välinen viesti, joka näkyy kauas.

Tuplahaukotus.

    UUSIMMAT ihmistutkimukset ehdottavat, että haukottelussa olisi kyse tunteista ja erityisesti empatiasta. Jos haukotuksesi tarttuu, sinusta pidetään. On myös epäilty, että fysiologisen prosessin ohjaajina toimisivat tunteita ja mielialaa säätelevät aivojen välittäjäaineet serotoniini ja dopamiini. Niiden määrän lisääntyminen laukaisisi haukotusrefleksin. Mene ja tiedä.

    MEIDÄN laumassa haukotus ja tarve käydä iltapäivätorkuille ylittävät helposti lajien väliset rajat. Sohvalla lojuva ja haukotteleva kissa vetää puoleensa niin, että sen viereen on pakko kellahtaa pötkölleen. Havainto ei varmasti ole tieteellisesti pitävä, mutta ainakin meillä kissan haukotus on lajista lajiin tarttuvaa laatua. Huooooh!

Joulutähti ei ole niin myrkyllinen kuin luullaan

    ENSIMMÄISENÄ adventtina kotiini kannetaan joulutähti yhtä varmasti kuin kuusipuu runsaat kolmisen viikkoa myöhemmin. Kissojen vahtipartio ilmestyy tarkastelemaan tulokasta viimeistään siinä vaiheessa, kun kylmänarkaa huonekasvia puretaan pois paksuista suojapapereista.

Kissankokoinen joulutähti tuli taloon.

Kissankokoinen joulutähti tuli taloon.

    JOULUTÄHTIÄ on saatavana monen kokoisia, mutta meillä ne tavallisesti ovat monilatvaisia kissankorkuisia komistuksia. Suuren koon tuoman näyttävyyden ikävä puoli on, että lehdet sattuvat sopivasti riiviöiden nenän tasalle.

    KATIT kiertelevät tulokasta ja nuuskuttavat sen lehtiä keskittyneesti. Matkansa aikana kasvihuoneelta meille se on selvästi kerännyt itseensä hajujälkiä. Nenäni ei niitä erota, mutta olisi kiinnostava tietää, millaista tarinaa ne kissoille kertovat.

    JOULUTÄHDET kuuluvat tyräkkikasvien laajaan, yli kaksi tuhatta lajia käsittävään heimoon. Suositun koristekasvin alkuperä on Väli-Amerikassa, jossa ne voivat kasvaa pari kolme metriä korkeiksi pensaiksi tai pieniksi puiksi.

    TYRÄKEILLÄ on myrkyllinen maine ja sen vuoksi niitä on opittu kavahtamaan. Siitä varmaan johtuu, että joulutähden vaarallisuus puhuttaa lemmikkieläinten omistajia erityisesti kukinnan sesonkiaikana. Media ja kaikenlaiset eläinpalstat muistuttavat asiasta näyttävästi.

    ELÄINLÄÄKETIETEELLINEN kirjallisuus ei kuitenkaan tunne yhtään joulutähden aiheuttamaa kotieläimen kuolemaa. Se ei tietenkään takaa, etteikö ikäviä tapauksia olisi, mutta niistä ei tiedetä. Täysin harmiton joulutähti ei silti ole.

Utelias kissapeto tulee tarkastamaan vihreän tulokkaan.

Utelias kissapeto tulee tarkastamaan vihreän tulokkaan.

    KISSAPERHEISSÄ sattuu usein, että lehtiruoti tai muu kasvin osa murtuu. Silloin haavakohdasta valuu kasvinestettä, joka voi ärsyttää ihoa. Ärsytys näkyy punoituksena ja mahdollisesti myös kutisee.

    SYÖTYNÄ joulutähti ärsyttää suun ja ruoansulatuskanavan limakalvoa. Ärsytys ilmenee kuolaamisena, oksentamisena ja harvemmin ripulina. Perusterveen eläimen oireet menevät yleensä ohi ilman erityisiä toimenpiteitä.

    KISSOJEN aineenvaihdunnasta johtuen ne ovat muita kotieläimiä herkempiä vierasaineiden, kuten lääkkeiden, haitallisille vaikutuksille. Siksi erityisesti kissojen omistajia varoitellaan joulutähden vaaroista. Kokemuksen mukaan kasvineste ärsyttää suhteellisen samalla tavalla eri lajeja. Tältä osin kissan ei pitäisi olla muita herkempi.

    JOS viiden kilon kissa ja viidenkymmenen kilon koira syövät saman määrän joulutähden lehtiä, mirrin oireet voivat olla rekkua voimakkaammat, mutta se johtuu katin pienemmästä koosta.

Viherpeukalon puuttuessa joulutähden lehdet kuivuvat ja irtoavat itsestään.

Viherpeukalon puuttuessa joulutähden lehdet kuivuvat ja irtoavat itsestään.

    EN tunnustaudu viherpeukaloksi, joten hoidossani olevien joulutähtien alimmat lehdet pakkaavat kuivumaan ja putoamaan. Kissat saalistavat kuivia irtolehtiä, mutta niistä ei valu kasvinestettä, joten ne eivät ärsytä ihoa.

    SUUHUN tai suolistoon joutuneiden kuivien kasvinosien vaikutuksesta ei ole varmuutta. Ärsytyksen aiheuttavat aineet voivat säilyä kuivassa kasvissa ja liueta sylkeen tai mahan sisältöön sinne joutuessan. Siksi yritän ennakoida ja poistaa kuivumassa olevat lehdet ennen irtoamista.

    KOKEMUS on osoittanut, että ensi kohtaamisella meidän pedot vääjäämättä nappaavat kotiin tuodun joulutähden lehden suuhunsa. Koska tämän tiedän, odotan mirrien vieressä niin kauan, että saan ne kiinni itse teossa, hampaat kasvissa. Täsmälleen sillä hetkellä kiellän ja nostan viiksiniekat kauemmas. Kissat oppivat yleensä kerrasta: uudelle kasville pitää antaa joulurauha.

Induktioliesi toimii kissantassuilla

    KUN keittiörempasta oli kulunut vuosikymmen, jääkaappi ei pysynyt kylmänä, astianpesukone ei käynnistynyt eikä lieden suurin levy kuumentunut. Liekö ollut sattumaa vai suunniteltua keittiökoneiden käyttöikää kun hajosivat vuoden sisällä? Laitteet vaihdettiin uusiin, koska vanhan korjaus maksaa suunnilleen saman kuin uusi. Se myös kestää kauemmin kuin tavaran kantaminen kaupasta kotiin.

Kissa kulkee sujuvasti uudella hellalla.

Kissa kulkee sujuvasti uudella hellalla.

    UUDEKSI keittovälineeksi valikoitui induktioliesi. Ostopäätöstä tehdessä tiesin sen ominaisuuksista kovin vähän. Oli tuuria, että vain räiskälepannu lähti kiertoon. Vanhoista keitto- ja paistoastioista muut olivat terästä ja soveltuivat käyttöön.

    KEITTOALUEEN kohdalla induktioliedenlieden keraamisen pinnan alla on käämi. Kun siihen johdetaan sähkövirta, se muodostaa magneettikentän, joka pakottaa yläpuolisen keitinastian ferromagneettisen osan atomit liikkeelle. Siitä syntyy energiaa, joka kuumentaa astian ruokineen.

    HELLA itse ei kuumene kuin sen verran mitä lämpöä johtuu kuumasta astiasta. Sen vuoksi keittopinta on helppo puhdistaa. Kun keittolevylle putoaa ruokaa, se ei pala kiinni haaleaan pintaan.

Induktioliesi on nopea ja enegiapihi, mutta pitää pientä sirinää, kun on päällä.

Induktioliesi on nopea ja enegiapihi, mutta pitää pientä sirinää, kun on päällä.

    INDUKTIOLIESI on oikeastaan yhdenlainen tietokone. Kosketusnäytöstä eli keraamisesta pinnasta napsautetaan virta päälle. Seuraavaksi näytöltä valitaan käyttöliittymä, joka hellassa vastaa keittolevyä. Lopuksi induktiotaso säädetään halutuksi helppokäyttöisen ohjelman avulla: sormea liu’utetaan valintajanalla sopivaan kohtaan.

    TOIMINTAPERIAATE tekee liedestä turvallisen. Jos keittolevyssä on virta, mutta kattila tai paistinpannu uupuu, levy ei kuumene ja virta katkeaa itsestään muutaman sekunnin kuluttua.

    LIESI on nopea, vähäenerginen ja lämpötilaltaan tarkka. Jälkilämpö puuttuu, mutta jos siihen on tarvetta, sellainen on helppo tuottaa induktiolla.

    MAGNEETTIKENTTÄÄ on epäilty terveydelle haitalliseksi, mutta vaikutuksista ei ole yksimielisyyttä. Vastaavanlaista puolesta ja vastaan keskustelua käydään esimerkiksi mikroaaltouuneista tai kännyköistä. Kun ei ole varmaa tietoa, jokainen käyttäjä tekee oman päätöksen ja toimii sen mukaisesti.

Induktiolieden valintapaneeli toimii kissantassuilla.

Induktiolieden valintapaneeli toimii kissantassuilla.

    INDUKTIOLIEDEN turvalliseksi työskentelyetäisyydeksi on ehdotettu 30 senttiä. Parhaiten magneettikentältä voi suojautua käyttämällä tarkasti keittolevyn kokoista astiaa.

    VIRTA kytkeytyy lieteen myös kissantassujen painalluksella. Toisinaan katit osuvat kytkemään virran ja heti perään astuvat lapsilukon päälle. Siitä on eniten haittaa yöllä. Kuuluu piip, kun kissa on lukinnut lieden.

    NYT jos päättäisin, ottaisin induktiolieden uudelleen, vaikka siinä onkin kehittämisen varaa. Kissalukko puuttuu.