Tag Archives: kukka

Helpoin elävä kukka ikinä

 

Viherkasvit ovat kivoja, mutta kaikilla ei ole viherpeukaloa. Meillä selviävät vain hyvin sopeutuvat ja vaatimattomat lajit, jotka sietävät vähemmän asiantuntevaa huolenpitoa. Niinkin yksikertainen asia kuin kastelu, liikaa tai liian vähän, on välillä arpapeliä. Joidenkin kasvien osalta se onnistuu, useimpien ei.

Vasta kaupasta tuotu amarylliksen sipuli. Vahapinta antaa sille kauniin kiillon. Sipuli pysyy pystyssä siihen kiinnitetyn metallikehikon avulla.

Suosikkejani on uhkea amaryllis, joka tunnetaan myös nimellä ritarinkukka. Amarylliksen valtteja on hoidon helppous. Jos kasvin hankkii nuppuvaiheessa, sen kukinta onnistuu melkoisella varmuudella. Kastelemalla niukasti kukkavarsi pysyy varsin lyhyenä. Runsaampi veden anto nostaa kukinnon korkeammalle. Sen enempää ei voi epäonnistua.

Kukkateollisuus huomioi entistä paremmin myös meidät vähätaitoisemmat kasvien ystävät. Sen vuoksi markkinoille on tuotu vielä helpommin hoidettava amaryllis. Se myydään sipulina, jonka pinnalle on valettu vahakerros. Vaha estää sipulia kasvattamasta juuria, joten kaikki kasvuvoima suuntautuu kukintoihin. Vahapintaista sipulia ei istuteta maahan eikä sitä kastella. Se vain on ja kukoistaa yksinkertaisella rautalankajalustalla, johon se on kiinnitetty pystyssä pysymisen turvaamiseksi.

Vahapäällysteinen amarylliksen sipuli kukkii samalla tavalla kuin multaan istutettu.

Sopivassa valossa ja lämmössä vahattu sipuli kasvattaa pitkävartisen kukan. Hoito-ohjeessa väitetään, että niitä voi peräjälkeen ilmestyä jopa kuusi. Oma amaryllikseni kukoisti ensimmäisen kerran tammikuussa. Huhtikuussa se alkoi puskea uutta kukkavartta. Odotan innolla seuraavaa kukintaa. Saa nähdä, miten se selviää urakasta. Koska sipulia ei kastella, en voi pilata sen elämää väärällä veden määrällä. Sen on selvittävä omillaan.

Ensimmäisen kukkavanan jälkeen alun perin sipulin sileä vahapinta on jonkin verran poimuuntunut ja aivan pohjasta tunkee läpi pari juuren kärkeä. Kevät on pistänyt myös juuret kasvuun, mutta vaha estää niitä lisäämästä pituutta. Täytyy myöntää, että vahapinta ei enää ole parhaimmillaan. Se näyttää liian suurelta pullukan päälle vedetyltä sukelluspuvulta.

Sipulin voi istuttaa multaan, jos vahan kuorii pois. Kun kasvuintoiset juurentyngät ovat jo osaksi nostaneet vahakuorta irti sipulin pinnasta, lopun kuoriminen tuskin on vaikeaa. En kuitenkaan aio tehdä niin. Testaan mainoksen lupausta ja odotan seuraavaa kukkaa.

Ihmesipulin hinta on melko korkea, mutta hoidon helppous tai oikeastaan hoidon tarpeettomuus ja toistuvan kukoistuksen varmuus parantavat hinta-laatu -suhdetta. Oikeat viherpeukalot saavat sipulin varmaan kukkimaan vielä useammin multaan istutettuna, mikä edelleen parantaa sijoituksesta saatua hyötyä.

Kerran kukkinut amarylliksen sipuli pukkaa uutta kukkavartta. Vahapinta on noussut poimuille alla kasvavien juurten työntäminä.

Ajoittain tajunnanvirrassa ajelehtii jonkinlainen rinnastus eläinten suojeluun. Vuosikymmeniä sitten ei uskottu, että eläimet voisivat tuntea ja kärsiä, mutta nyt tosiasia on tunnustettu ja kirjattu lainsäädäntöön. Voisiko näin käydä myös kasveille? Voisivatko ne kärsiä, kun juuret pakotetaan mytyksi ja niitä estetään vapaasti kasvamasta?

Ruukuissa kasveja on hoidettu maailman sivu. Kun maanpäälliset osat kukoistavat, olosuhteet lienevät riittävät myös juuristolle. Tähän mennessä tiede ei ole tarjonnut minkäänlaisia todisteita kasvien tietoisuudesta. Niitä odotellessa jatketaan kuten ennen.

J.K. Pari viikkoa kirjoituksen julkaisemisen jälkeen uusi kukkavarsi nuupahti ja kuivui pois.

Joulunalus on kissaperheessä testiaikaa

Kissat osallistuvat innolla pöytäliinojen valintaan. Mittanauha pitää pelastaa hampailta heti alkuunsa.

    Kesäloman loppuminen aiheuttaa stressin, josta selviän parhaiten keskittämällä ajatukset puolen vuoden päästä koittavaan jouluun. Menneitä muistellen mietin, miten kokemukset voisivat ohjata seuraavan juhla-ajan päätöksiä. Ratkaistavat kysymykset ovat yksinkertaisia: tehdäänkö, ostetaanko vai eikö ollenkaan syödä perinteisiä laatikkoruokia.

    Aterioiden sisällön lisäksi joulunajan pohdintoihin kuuluvat ruoan esillepano ja kodin koristelu. Meillä juhlakattauksiin liittyvät olennaisesti pöytäliinat, joita muuten käytetään niukasti. Se johtuu enemmän laiskuudesta kuin minimalistisen tyylin tavoittelusta. Liinavaatekaappiin on silti kertynyt melkoinen valikoima, sukulaisilta tulleita pellavaliinoja, lahjoina saatuja tyykejä sekä itse valittuja kirjokankaita.

    Joulukuun alkupuolella alan sovitella isoja koko pöydän peittäviä sekä pienempiä koristeliinoja erilaisten kynttilävalikoimien ja kukkien kera. Valitsen sellaisia, jotka sopivat läheisteni mieltymyksiin ja elämäntilanteisiin. Mittaan, käännän ja väännän, jotta sopiva asetelma löytyisi.

Yöllä kissat kaatoivat kukkamaljakon. Vesi kastoi pöytäliinan, kukat jäivät kuiville, pöytä ja lattia kärsivät vedestä. Tämä yhdistelmä ei selvinnyt kissatestistä.

    Uteliaat kissat osallistuvat aktiivisesti joululiinojen valintaan. Yksikään kangas ei suoristu pöydälle ilman viiksekkäitä tarkastajia. Kun hyvä yhdistelmä on esillä, sen kissankestävyys testataan seuraavana yönä.

    Aamulla voin nopeasti todeta, kannattaako edellisen illan suunnitelmia jatkaa. Lähes poikkeuksetta liinavaate löytyy rutussa pöydän päästä tai lattialta. Pöytäliinan koolla ei oikeastaan ole väliä, koska sekä suuret että pienet kankaat ruttaantuvat riehuvien kissojen kynsissä. Parhaiten paikallaan pysyy vahakangas, mutta sen arkinen olemus ja muovinen haju eivät saattele juhlamielelle.

    Eniten olen huolissani kukista, jotka voivat vaurioitua nelijalkaisten vauhdissa. Mirrit eivät välttämättä koske kasveihin, ovat sen oppineet, mutta liinat ryppyyn pistävä vauhti siirtää, kaataa tai pudottaa kaikenkokoiset kukkamaljakot ja pienehköt ruukut.

Aikuinen kissa osaa varoa palavan kynttilän liekkiä. Siihen ei kuitenkaan pidä luottaa vaan tulta on vartioitava koko ajan.

    Myös kynttilöiden polttaminen on ongelmallista. Aikuiset kissat toki osaavat varoa kuumaa liekkiä, mutta riehumispuuskan tiimellyksessä kattikaksikolta unohtuvat opitut taidot. Kynttilöitä voi meillä polttaa vain silloin, kun joku istuu vieressä vahtimassa. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta valkean vartiointi helposti unohtuu, kun on paljon väkeä koolla.

    Joulukodin pitää olla kissankestävä ja turvallinen. Ajoittain pysähdyn huokaisemaan. Miksi pidän kissoja, vaikka niiden vuoksi on luovuttava monista kivoista asioista?

    Vastaus on yksinkertainen. Kissojen kanssa eläminen on palkitsevaa. Niiden itsetietoinen läsnäolo ja vähäeleinen kiintymys ovat niin vahvoja, että jouluisten krumeluurien puuttuminen tuntuu enemmän saamiselta kuin luopumiselta.