Tag Archives: omistaja

Eläinurheilijoiden dopingvalvonta ottaa mallia ihmisistä

    Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin. Olympialiikkeen iskulause kannustaa urheilijoita näyttämään aina vaan parempia tuloksia. Suoritukset on jo venytetty lähelle fyysisten kykyjen äärirajoja, joten ennätysten lyöminen on vaikeutunut, jos ei jopa tullut mahdottomaksi

    Mestaruuden tuoma maine, kunnia ja taloudellinen etu ovat niin ylivertaisen houkuttavia, että kaikki pannaan peliin. Siinä tohinassa voitonhimon aurinko häikäisee ja harkintakyky sumenee, kunnes lopulta aletaan turvautua kiellettyihin menetelmiin suoritusten parantamiseksi.

    Ihmisatleetti päättää omasta valmentautumisestaan, mutta eläinurheilija ei voi sitä tehdä. Eläinten suojelemiseksi lakiin on kirjattu kielto suorituskyvyn keinotekoisesta kohottamisesta, alentamisesta tai ylläpitämisestä. Samalla taataan rahapelien pelaajille eläinkilpailujen rehellisyys.

Myös kissa- ja koiranäyttelyissä noudatetaan dopingsääntöjä. Lääkitty eläin ei kuulu näyttely- tai kilpailuareenalle. Kuva AKivinen

    Eläinurheilujärjestöt ovat kirjanneet kukin omat periaatteensa, miten eläimiä saa hoitaa ja käsitellä ennen kilpailuja. Ohjeet on koottu dopingsäännöiksi. Niiden toteutumista seurataan valvontaohjelmien avulla. Järjestöjen yhteinen Eläinkilpailujen antidopingtoimikunta on puolueeton asiantuntijaelin, joka yksittäisissä tapauksissa ottaa kantaa dopingsääntöjen rikkomuksiin. Mahdollisista rangaistuksista päättävät järjestöt itse.

    Urheilulajit, joissa eläimet kisaavat, ovat kovin erilaisia ja sen vuoksi myös niissä noudatettavat säännöt poikkeavat toisistaan. Ravi- ja ratsastuskilpailuissa on omansa. Samoin porokilpailuissa. Moninaisissa koirakisoissa noudatetaan lajijärjestöjen normeja. Yhteistä kaikille on, ettei eläimestä kilpailun aikana saa löytyä liian suuria lääke- tai muita jäämiä.

    Kemialliset analyysimenetelmät ovat nykyisin hyvin herkkiä ja sen vuoksi entistä pienemmät ainemäärät löydetään luotettavasti veri- ja virtsanäytteistä. Tämä on johtanut uudenlaisiin kimurantteihin tilanteisiin, joihin olen törmännyt Eläinkilpailujen antidopingtoimikunnan monivuotisena jäsenenä ja tämän hetkisenä puheenjohtajana.

    Terveestä ja lääkitsemättömästä hevosesta voi löytyä kiellettyjä jäämiä esimerkiksi kipulääkkeistä, jos se on oleskellut karsinassa, jossa aikaisemmin on pidetty lääkittyä konia. Lääkettä saaneen yksilön sylkeä tai pissaa on voinut jäädä karsinan rakenteisiin ja siirtyä sieltä terveeseen lajitoveriin. Äärimmilleen vietynä tämä voi johtaa siihen, että eläinpotilaan tarvitsema lääke jätetään varmuuden vuoksi antamatta, jotta varmistetaan tallin muiden hevosten mahdollisten dopingnäytteiden puhtaus.

Kofeiini kahvissa tai ravintolisissä voi aiheuttaa odottamattomia positiivisia löydöksiä eläinkilpailujen dopingnäytteissä.

    Aamuisin monet meistä käynnistyvät kahvikupin voimalla. Kahvin sisältämän kofeiinin piristävää vaikutusta hyödynnetään myös monenlaisissa ravintolisissä. Kilpahevosista kofeiinia ei kuitenkaan saa löytyä. Sen vuoksi urheilueläimen harkitsematon ruokinta kofeiinia sisältävillä lisukkeilla voi aiheuttaa kilpailuissa ikäviä yllätyksiä. Jos tietämättään kaataa ruokakaukaloon kofeiinia, piriste voi näkyä veri- ja virtsanäytteessä vielä muutaman päivän jälkeen. Tahattomuus ei pelasta mahdolliselta dopingkäryltä ja sen seuraamuksilta.

    On selvää, ettei sairauden vuoksi lääkitty eläin voi osallistua kilpailuun. Sen paikka on kotona tervehtymässä. Vastaavasti tarvittavien lääkkeiden antamatta jättäminen on ongelma. Lain mukaan sairaan eläimen pitää saada tarvitsemansa hoito. Terveet ja puhtaat kilpailijat ovat eläinten, niiden omistajien ja valmentajien sekä vedonlyöjien etu.

Miten koulutat koirasi – hyvällä vai pahalla?

Koira on leikkisä ja sosiaalinen eläin kuten me itse.

Koira on leikkisä ja sosiaalinen eläin kuten me itse. Kuva Pixabay.

    Koira on sosiaalinen eläin kuten me ihmiset. Yhteinen lajiominaisuutemme on varmasti yksi syy, miksi hauvelit ovat niin hyvin sopeutuneet elämään kanssamme saman katon alla. Sujuva yhteiselo kuitenkin edellyttää, että koiruus oppii varhain, miten käyttäytyä kodissa ja sen ulkopuolella. Jos hurtan käytös on häiritsevää, syyllistä on yleensä syytä etsiä hihnan toisesta päästä.

    Lenkkipolulla olen joutunut ikäviin tilanteisiin vieraiden koirien kanssa. Kerran hölkkäillessäni metsäisellä ulkoilureitillä lähestyin takaapäin pientä chihuahuata emäntineen. Kohdalle päästyäni nelijalkainen yllättäen hyökkäsi punttiin kiinni. Onneksi lahjemallini oli sen verran leveä, etteivät hampaat osuneet nilkkaan.

    Ehkä piski säikähti minua, mutta ainakin minä säikähdin sitä. Loikkasin pois kapealta hiekkatieltä ja päädyin risukkoon. Pahempaa ei sattunut, mutta emäntä olisi voinut kysyä kuntoani tai jopa pyytää anteeksi. Kokemuksen jälkeen en lenkillä ollessa kohtaa yhtään koiraa olematta varuillani ja pitämättä karvaturria tiiviisti silmällä.

Koirat leikkivät purukalusto esillä.

Koirat leikkivät purukalusto esillä. Kuva Pixabay.

    Koiran kouluttaminen ja totuttaminen vaihteleviin tilanteisiin vähentää ikäviä sattumuksia. Pennun kasvattaja, omistaja tai joku muu eläimen arkitarpeista huolehtiva toimii tavallisesti sen oppaana matkalla yhteiskuntakelpoiseksi yksilöksi. Halutessa voi myös käyttää ammattikouluttajan palveluita.

    Jokaisella koiraihmisellä on vahva näkemys, millä keinoilla ihmisen paras ystävä parhaiten oppii. Menetelmät perustuvat yleensä omaan harjaannukseen tai vertaisryhmiltä saatuun kokemusperäiseen tietoon. Tieteellisiä tutkimuksia asiasta on hyvin vähän.

    Yhdysvalloissa toimiva Cesar Millan on brändännyt itsensä koirakuiskaajien huipulle. Hänen ristiriitaisia tunteita herättävät teoriansa perustuvat koiran alistamiseen ja pakottamiseen. Millan lähtee siitä, että kotikoira on kuin esi-isänsä susi, joka pyrkii jatkuvasti ylöspäin lauman eli ihmisperheen hierarkiassa. Siksi ihmisen on väkivalloin saatava koira uskomaan, että homo sapiens on pomo. Koulutustilanteessa se välittyy pakottamisena ja ei-toivotusta käytöksestä rankaisemiseen.

    Koirien hierarkiaa on tutkittu vailla ihmisen hoivaa elävissä koiraryhmissä. Näissä itsestään syntyneissä laumoissa koirilla näyttää olevan jonkinlainen nokkimisjärjestys, mutta se ei perustu väkivaltaan tai alistamiseen. Koiralaumassa kyse on enemmän resurssien hallinnasta kuin muiden pomottamisesta.

Vihainen koira purukalusto esillä. Kuva Pixabay.

Vihainen koira purukalusto esillä. Kuva Pixabay.

    Tutkimuksen mukaan kunkku, korkeimmassa asemassa oleva hurtta, lepää useimmiten lempipaikallaan, mutta se ei estä muiden pääsyä siihen, kun itse lähtee muualle. Tärkein huomio on, ettei huipulla olija yritä alistaa muita. Se on tyytyväinen kun pääsee paikalleen silloin kun haluaa. Kunkun käytös ja itsevarmuus saavat muut koirat sallimaan sille tämän erityisaseman. Jos kaksi koiraa riitelee luusta, kiistan voittaa se, jolla on suurempi voitontahto. Voittaja ei välttämättä ole se lauman ykkönen.

    Eläimen toivotun käytöksen positiivinen vahvistaminen on koulutusmenetelmänä alistamisen vastakohta. Siinä koira palkitaan, kun se sattumalta ja vapaaehtoisesti käyttäytyy halutulla tavalla. Palkkiona on aluksi herkkupala ja pidemmälle ehtineillä koiraopiskelijoilla naksuttimen napsahdus.

    Eläimen opettaminen palkitsemalla ei ole yhtä suoraviivaista kuin rankaisemalla pelottelu. Se vaatii enemmän aikaa ja osaamista erityisesti kouluttajalta. Jos tavoiteltu käytös on monimutkainen, se pilkotaan pienempiin välitavoitteisiin. Silloin koira oppii vähitellen sen, mitä lopulta pitää tehdä. Jokainen meistä, joka on käynyt ohjatuilla ryhmäliikuntatunneilla, tietää omasta kokemuksesta, että konsti toimii.

    Alistamalla ja rankaisemalla tapahtuva oppiminen perustuu negatiivisiin asioihin, pelkoon ja ahdistukseen. Positiivinen vahvistaminen tuottaa koiralle onnistumiseen ja palkitsemiseen liittyvää iloa. Koiran kouluttaja voi valita, haluaako hän koiran elävän pelkoon alistuneena diktatuurissa vai vapaudesta ja onnistumisista nauttien demokratiassa. Päätösvalta on sinulla.