Tag Archives: tasa-arvoinen

Talvikeleillä pyöräilijöitä palvellaan jalankulkijoita paremmin

Talvisen lumituiskun tuprutessa aurauskalusto ilmestyy kaduille ja teille. Erikokoiset ja -näköiset lumentorjuntalaitteet valtaavat ensin pääväylät siirtyen sen jälkeen vähemmän tärkeille. Kevyen liikenteen reitit jäävät hännille. Vihoviimeisinä puhdistetaan jalankulkuväylät – jos puhdistetaan.

Autoteiden avoimena pitämistä perustellaan prioriteeteilla, yhteiskunnan häiriöttömän toiminnan turvaamisella.

Suolaharjaus on tullut pyöräteiden talvihoitoon

Talvipyöräilyn suosion kasvaessa on alettu satsata myös pyöräteiden hoitoon. Pelkän lumenluonnin rinnalle on tuotu suolaharjaus, jota käytetään erityisesti kaupunkiympäristöissä.

Lumi harjataan pois ja puhtaalle pinnalle, yleensä asfaltille, sirotellaan puhdistettua suolan sekaista hiekkaa. Seoksesta on poistettu hienojakoisin aines, joten se pölyää vähemmän. Hiekanjyvät ovat kooltaan pieniä, läpimitaltaan muutaman millimetrin, joten niiden ei pitäisi vahingoittaa pyörien kumeja.

Suolalisä alentaa veden jäätymispistettä asteen tai pari nollan alapuolelle. Oma kokemus osoittaa menetelmän toimivan muutamassa pakkasasteessa, mutta sitä kylmemmässä tien pinta vääjäämättä jäätyy.

Suolaharjaus tuplaa tavanomaisen auraukseen hinnan, joten sitä on käytetty pääasiassa siellä, missä pyörää polkevia ja jalkaa toisen eteen siirtäviä liikkuu paljon.

Jalkakäytävillä tai muilla vain kävelyyn tarkoitetuilla reiteillä suolaharjausta ei ole näkynyt.

Jalankulkijoihin kannattaisi panostaa

Usein toinen puoli kevyen liikenteen väylistä on varattu kävelijöille, mutta talvikunnostus painottuu pyörää suosiville. Omin jaloin liikkuvat saavat tarpoa heikommissa olosuhteissa.

Kuvassa suolaharjattua kevyen liikenteen väylää. Vasemmalla sula asfalttipinta pyöräilijöille. Jääkuori ja vesilätäköt oikealla ovat kävelijöiden kaistaa.

Jalankulkijoiden turvallisuuteen kannattaisi kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota. Hyvin hoidetut kaistat vähentäisivät kaatumisia, ensiapuasemien ruuhkia, sairaspoissaoloja, korvausvaatimuksia ja inhimillistä kärsimystä.

Kävely on ihmisen lajinmukaista siirtymistä paikasta toiseen. Se on halpaa, hiilineutraalia ja tasa-arvoista, koska ei vaadi erityisiä välineitä. Siinä lieneekin osa ongelmaa, läpeensä mekanisoitu yhteiskuntamme ei arvosta luonnollisuutta.

Ilman teknisiä laitteita liikkuvien kansalaisten tarpeet ovat yhtä tärkeitä kuin teknologiaan turvautuvien. Yhdenvertainen kohtelu on kirjattava väylien kunnossapitosuunnitelmiin.

Jalkaisin kulkevien reitit on pidettävä yhtä hyvässä kunnossa kuin pyöräilijöiden.

Kun on tunteet

Tunteet helpottavat selviytymistä arjen tilanteissa. Siksi on luontevaa, että ne ovat lajinkehityksen myötä syntyneet jo varhain. Erityisen merkityksellisiä tunteet ovat sosiaalisille lajeille, esimerkiksi ihmisille, muille kädellisille, norsuille ja koirille, jotka elävät ryhmissä ja joutuvat alituisesti tilanteisiin, joissa toisen tai omat tunteet on otettava huomioon.

Jokapäiväinen elämä lutviutuu sujuvammin, kun toisen tunnetilasta osaa päätellä, miten lähestyä ja toimia.

Tunteita on vaikea tutkia, koska niitä ei voi kovin helposti mitata. Ihmisiltä kysytään, miltä tuntuu. Tai myös, missä kohtaa kehoa tunteet tuntuvat. Mutta eläimiltä ei saa ymmärrettävää vastausta.

Tiedeyhteisö on yksimielinen ihmisten ja eläinten yhteisten perustunteiden olemassaolosta. Ne ovat ilo, suru, pelko, ahdistus, viha ja hämmästys. Koiran tai kissan kanssa samassa taloudessa elävät voivat helposti tunnistaa näitä omista eläimistään.

Toteamme tunnetilan helpoimmin kasvoista. Siksi tunnetiloja ilmaisevat yksinkertaiset naamaemojit ovat niin käyttökelpoisia. Esimerkiksi 😊 tai ☹.

Myös koirat tunnistavat tunteita ihmisten ja koirien kasvokuvista. Ne erottavat iloiset kasvot vihaisista ja neutraaleista sekä reagoivat sen mukaisesti. Jos koirilla itsellään ei olisi näitä tunnetiloja, ne tuskin tunnistaisivat niitä.

Koirien tunteita ja osaamisen rajoja tutkitaan, koska meitä kiinnostavat nelijalkaisen perheenjäsenen mielenliikkeet. Eivätkä tutkimustulokset aiheuta ongelmia koirataloudelle.

Emakon kärsä pilkistää häkin kaltereiden välistä. Kuva Shutterstock.

Toisin on tuotantoeläimillä. Sika on vähintään yhtä älykäs kuin koira. Sen kokemuksista ja tuntemuksista tiedämme kuitenkin paljon vähemmän, koska sikojen mielenliikkeisiin ei kohdistu samanlaista kiinnostusta. Jokainen tutkimus tarvitsee rahoituksen, eikä kukaan ole ollut halukas rahoittamaan sikojen mieleen perehtymistä.

Lihateollisuus kohtelee sikoja lähinnä raaka-aineena, jonka tunteilla ja tiedollisilla ominaisuuksilla ei ole merkitystä. Voi myös olla, ettei niistä edes haluta tietää. Eläinten tunteetonta kohtelua on helpompi jatkaa, kun ei tiedä, miten eläinyksilö sen kokee.

Entä mitä tuntee emakko, joka suljetaan pitkäksi aikaa pelkän seisomisen ja makuulla olon sallivaan häkkiin? Onko se iloinen, surullinen vai ahdistunut? Kun porsimisaika lähestyy, emakolla on voimakas tarve rakentaa pesä tuleville pienokaisilleen, mutta se ei voi sitä tehdä. Miltä se emosta tuntuu?

Yhteiskunta suhtautuu negatiivisesti koiranpentujen tehtailuun, joten toimintaa yritetään suitsia säädöksin. Ihan samalla tavalla emakot ovat porsastehtaita, joilla ei ole muuta tarkoitusta kuin synnyttää mahdollisimman paljon uusia sikoja.

Pentutehtailu on pahasta, mutta porsastehtailu hyvästä. Eläinlajit eivät ole tasa-arvoisia keskenään.

 

PS Otsikko on lainattu Maria Jotunin vuonna 1913 julkaistulta samannimiseltä novellikokoelmalta.

Keskusta ja lähiöt yhdessä tekevät kaupungin

Turku on eurooppalaisessa mittakaavassa keskikokoinen kaupunki. Keskustassa melkein kaikki tarpeellinen on vartin kävelymatkan päässä. Samassa ajassa pyörällä ehtii lähimpiin lähiöihin ja julkisilla kulkuvälineillä sekä omalla autolla tavoittaa myös kaukaisemmat kaupunkialueet.

Turun ensimmäinen lähiö, Patterinhaka, rakennettiin 1950-luvulla lähelle satamaa. Alueella oli tuolloin runsaasti työpaikkoja, mutta ei työntekijöille sopivia asuntoja.

Satamatyöläisten asumisen arkea helpottamaan Patterinhakaan luotiin myös peruspalveluita, ainakin ostoskeskus, neuvola ja lastentarha. Kirjastoauto porhalsi pari kertaa viikossa tuomaan hengen ravintoa. Liikenneyhteydet olivat hyviä, joten liikkuminen sujui vaivatta.

Patterinhaan jälkeen lähiöitä on rakennettu lisää. Tähän päivään mennessä niitä on kertynyt kolmisenkymmentä. Suuri osa turkulaisista asuu lähiöissä.

Lähiöasukkaita on monenlaisia ja heillä on erilaiset odotukset hyvälle asuinympäristölle. Kaupunkisuunnittelun tavoitteena on huomioida niitä tasapuolisesti. Yrityksestä huolimatta yhteiskunnassa pikkuhiljaa tapahtunut kehitys on alkanut tulla näkyväksi myös Turussa: asuinalueet ovat eriytyneet sosiaalisesti.

Kaupunkistrategiansa mukaan (voit lukea sen täältä) Turku haluaa vähentää asukkaiden eriarvoisuutta kiinnittämällä huomiota aktiiviseen lähiöpolitiikkaan.

Käytännössä monet kaupunkisuunnittelun lähiöpäätökset kohdistuvat alueen asuntokannan hahmottamiseen.  Halutaan turvata riittävä kohtuuhintaisten asuntojen tarjonta, josta jokainen tarvitsija löytää itselleen sopivan. Monimuotoinen asuntotuotanto ei kuitenkaan yksinään takaa tasapuolista kaupunkikehitystä.

Asukkaiden hyvään elämään tarvitaan jotain muuta. Ihannetilanteessa asuinalueelta löytyisi peruspalveluiden lisäksi mahdollisuus varhaiskasvatukseen ja peruskoulutukseen. Kirjastot tarjoaisivat tilan monikulttuuriseen kohtaamiseen sekä muiden erilaisuuden ymmärtämiseen ja hyväksymiseen.

Harrastus- ja nuorisotilat ovat ensiarvoisen tärkeitä nuorten viihtymisen takaamiseksi ja mahdollisen syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Liikuntapaikat eivät tarkoita pelkkiä perinteisiä urheilukenttiä ja -halleja vaan skeittiparkkeja, parkhour-puistoja sekä mahdollisuutta vaikka skuuttaukseen. Kannattaisi kysyä paikallisilta nuorilta itseltään, mitä he toivovat lähiympäristöltään.

Jokaisella asuinalueella ei voi olla kaikkea, joten alueiden välisen liikkumisen pitäisi tapahtua sujuvasti. Julkisen liikenteen ja oman auton lisäksi kaupunginosasta toiseen pitäisi päästä helposti polkemalla. Pyöräteiden ei soisi olevan pelkkiä asfalttiliuskoja katujen laidoilla vaan ne kannattaisi ympäröidä viherkaistoilla, joiden puut ja pensaat ilahduttaisivat yhtäläisesti pyöräilijöitä ja autoilijoita. Samalla ne vaimentaisivat autoliikenteen aiheuttamia ilmavirtoja ja melua.

Kaupunkistrategian tavoitteena on vetovoimainen Turku. Se tarkoittaa kaupunkia, jossa keskustaa ja lähiöitä kehitetään yhdenvertaisesti.

PS Olen vihreiden kuntavaaliehdokas Turussa. Tämä kirjoitus on osa vaalikampanjaani.