Tag Archives: terveys

Laki uudistuu, mutta koheneeko eläinten hyvinvointi?

 

Eläinten hyvinvointilain luonnoksen lausuntoaika päättyi. Osallistuin työyhteisöni noin 20-sivuisen mielipiteen valmisteluun, eikä tehtävä ollut helppo. Eläimiä suojelevaa lainsäädäntöä on uudistettu seitsemän vuotta. Aikaa on käytetty, mutta mitä on saatu aikaan?

Nykyisen lain tarkoituksena on suojata eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta. Sen sijaan lausuntokierroksella olleessa luonnoksessa tarkoituksena on edistää eläinten hyvinvointia. Lähestymiskulma on siis vaihtunut.

Eläinten hyvinvointilain luonnoksessa kielletään eläinten värjääminen ja tatuointi. Kuvan kissa on luonnonvärinen ruskea tabby.

Pelkän pahalta suojaamisen sijasta pyritään edistämään hyviä asioita. Muutoksen voi tulkita signaaliksi, että pelkkä ikävyyksien torjuminen ei enää riitä eläinten pidossa. Meidän on aktiivisesti yritettävä lisätä hyvinvointia niiden elämään.

Terveysalan ammattilaiset eivät lakkaa korostamasta liikunnan merkitystä ihmisten hyvinvoinnille. Riittävä reippailu on terveytemme kulmakivi. Sama pätee eläimiin, lajinmukainen liikunta on välttämätöntä, jotta eläin voi hyvin. Siitä huolimatta niiltä ollaan edelleen estämässä tämä keskeinen fysiologinen tarve. Lakiehdotus sallii emakoiden sulkemisen häkkiin porsimisen ja imetyksen ajaksi. Lypsylehmät saa vangita parteen suurimmaksi osaksi vuotta. Turkiseläimet viettävät koko elämänsä pienessä häkissä.

Kaikkein ensimmäinen eduskunnalle toimitettu kansalaisaloite kohdistui turkistuotannon kieltämiseen. Kansanedustajat kuitenkin päättivät, ettei muutoksia tarvita. Sen verran tulivat vastaan, että turkiseläinten pitämisen ehtoja luvattiin tarkentaa asetuksella, mutta se antaa edelleen odottaa itseään. Hyvinvointilain luonnos vaikenee turkiseläimistä muutoin kuin tuotantoeläiminä sallittujen lajien listassa.

Lakiluonnoksen valmistelun aikana eläinten suojelijat toivat esiin eläinten itseisarvon, joka haluttiin kirjata tekstiin. Tieteellinen tutkimus on tuonut paljon uutta ymmärrystä muiden lajien tiedollisista ominaisuuksista sekä kyvystä tuntea ja kärsiä. Se pitäisi huomioida myöntämällä eläimille itsearvo: ne ovat arvokkaita olemassaolonsa perusteella, eivät pelkän välinearvon vuoksi.

Villikettu. Sen tarhatut sukulaiset saa sulkea pieneen häkkiin koko elämän ajaksi. Kuva Pixabay.

Tunneasiat on huomioitu EU:n peruskirjassa, niin sanotussa Lissabonin sopimuksessa, joka tuli Suomessa voimaan melkein vuosikymmen sitten. Siinä todetaan yksiselitteisesti, että eläimet ovat tuntevia olentoja (sentient beings). Olisi ollut linjakasta kirjata tämä myös uudistuvaan kansalliseen lainsäädäntöön.

Valmisteilla olevan lain perusteluista löytyy suomalaisten päättäjien vankka näkemys: eläinten itsearvo ei muuttaisi niiden asemaa omaisuutena, joten asia kannattaa unohtaa. Korvauksesi tarjotaan eläinten kunnioitusta.

Kunnioitukseen vedoten kielletään esimerkiksi eläinten värjääminen ja tatuointi. Kiellot ovat varmasti perusteltuja, mutta niiden vaikutus on marginaalinen, koska meillä turkin tai höyhenten luonnollisen värin muuttaminen on muutenkin hyvin vähäistä. Todellista kunnioitusta olisi osoittanut eläinten itseisarvon tunnustaminen.

Ennakkoon maailman parhaaksi mainostetusta laista ei ole tulossa kovinkaan edistyksellinen.

Juupas-eipäs asbestista

 

    Asun muovihuppuun kiedotussa talossa. Rakennuksessa on kuusi kerrosta ja neljä rappua, jokaisessa parisen kymmentä kotia. Aika suuri paketti. Yli viisikymmenvuotiaan asumuksen ulkoseinät ovat pikku hiljaa rapautuneet ja alkaneet tulla elinkaarensa päähän. Sen vuoksi yhtiökokous päätti tehdä reippaan remontin. Seinien rappauksen lisäksi korjaussuunnitelmaan sisällytettiin parvekkeiden purkaminen ja rakentaminen uudestaan.

    Ruljanssin kestoksi on arvioitu yksitoista kuukautta. Se merkitsee, että asuntoni ikkunat on peitetty paksulla muovilla ja ajoittain myös vanerilevyillä melkein vuoden. Yhden kämpän kohdalla remontti viipyy vain murto-osan koko urakan ajasta, joten suurimmaksi osaksi ikkunoiden suojaamisesta meille asukkaille aiheutuva haitta on turhaa.

Parvekkeen ovi on jäänyt remontin ajaksi sulkematta ulkopuolelta. Tästä pääsee rakennustelineitä pitkin suoraan kadulle.

    Saneerausyhtiön kannalta on tietysti käytännöllistä, ettei asumismukavuutta tarvitse huomioida. Remppa voi olla levällään koko työmaan alueella, vaikka kerrallaan töitä paiskitaan vain muutamassa pisteessä. Asukkaat maksavat ja kärsivät, jotta yhtiön etu toteutuu. Olemme nöyrä kansa.

    Ennen töiden alkua meille asukkaille järjestettiin pari tiedotustilaisuutta, joissa olivat läsnä taloyhtiön, remontin suunnittelijoiden sekä urakoitsijan edustajat. Ensimmäisessä tapaamisessa mainittiin ohimennen, että asbestia on, mutta se hoidetaan asianmukaisesti. Toisessa infossa kysyin, miten meidät asunnoissa majailevat suojattaisiin asbestipölyltä purkutyön aikana? Urakoitsija totesi kuitenkin lyhyesti, ettei asbestia ole. Haitallinen aines oli muutamassa viikossa kadonnut.

    Kun parvekkeiden purkaminen alkoi, rappukäytävän ulko-oveen ilmestyi nimetön viesti. Siinä väitettiin, että nyt puretaan asbestia sisältävää materiaalia. Otin lapusta valokuvan ja lähetin sen isännöitsijälle kysyen, mistä voisi olla kyse? Vastaus tuli urakoitsijalta, joka totesi homman olevan hanskassa. ”Se siitä”, päättyi lyhyt ja jokseenkin ylimielinen viesti.

    Viikon kuluttua rappukäytävän seinään oli teipattu kopio ely-keskuksen tarkastusraportista. Sen mukaan purkutyömaalla oli asbestia, mutta sitä käsiteltiin asianmukaisesti. Urakoitsijan laiminlyönti oli asbestityömaasta varoittavan kyltin puuttuminen. Myöskään asukkaille ei oltu tiedotettu, vaikka tarkastajalle niin oli vakuutettu.

Viidennen kerroksen parvekkeet ilman väliseiniä ja vanhoja kaiteita muodostavat jännittävän käytävän.

    En tiedä, mitkä ovat saneerausfirmojen toimintaohjeet. Oliko meidän talon kohtelussa kyse yhtiön sisäisestä informaatiokatkoksesta vai tahallinen ongelman väistely? Asukkaille kuitenkin syntyi vahva epäluottamus sellaista yritystä kohtaan, joka ensin kertoo, että asbestia on, sitten kieltää sen, sitten väittää asian olevan kunnossa ja lopuksi pistää esille viranomaisen tarkastuskertomuksen asbestin käsittelystä.

    Jos urakoitsija on toiminut siinä luulossa, ettei asbestia ole, kytee ensimmäisenä epäilys, ovatko asukkaat – ja remonttimiehet – voineet vahingossa altistua pahamaineiselle rakennusmateriaalille? Talon koneellinen ilmastointi toimii melkoisen hyvin, jos mittarina käytetään märkien pyykkien kuivumista yön aikana. Ilman kiertämisestä huolehtiva huippuimuri on surissut normaalisti koko rempan ajan. Korvausilma otetaan ikkunoiden yläosien venttiileistä. Korvausilma on tullut asuntoihin suoraan asbestinpurkutyömaalta.

    Soitin ely-keskuksen asbestiasioista vastaavalle virkamiehelle, koska en enää luota urakoitsijaan. Mutta virkamies ei halunnut ottaa kantaa yksittäisen työmaan asioihin. En myöskään saanut vastausta, miten paljon asunnoissa remontin aikana asuvat ihmiset mahdollisesti olivat altistuneet asbestille. Virkamiehen mukaan asia oli todennäköisesti kunnossa, koska tarkastus oli tehty. En ole siitä niin varma.

    Käsitykseni mukaan vanhat parvekekaiteet olivat asbestilevyä. Jos olin altistunut keuhkosyöpää aiheuttavalle purkujätteelle, vahinko oli jo tapahtunut. En alun alkaenkaan etsinyt syyllistä, vaan tapaa välttyä vakavalta terveyshaitalta. Koska parvekkeet oli jo purettu, suojautumisesta ei enää ollut hyötyä. Asian selvittely jäi niin sanotusti vaiheeseen.

    Remontti on nyt suunnitelmien mukaisesti puolivälissä. Muutaman vuoden takaisesta putkien uusimisesta opin, että remppafirmat pitävät sopimussakkoja välttääkseen aikataulusta kiinni, mutta kiireen painaessa päälle ne alkavat luistaa laadusta. Työvirheitä korjataan jälkeenpäin pitkään. Odotan mielenkiinnolla, millaisia hutilointeja löydän uudesta asbestittomasta parvekkeestani.

Iho on kehon kuvastin

Erikoistuminen on pitkällä. Rasvoja silmien ympäristöön ja muualle kasvoihin käytettäväksi eri vuorokauden aikoina.

Erikoistuminen on pitkällä. Rasvoja silmien ympäristöön ja muualle kasvoihin käytettäväksi eri vuorokauden aikoina.

    Suihkun jälkeen levitän kropalleni vartalovoidetta, mutta en ajattele kehon suurimman elimen olevan käsittelyn kohteena. Itseni ja ympäröivän todellisuuden rajapintana toimiva iho ei ole pelkkä kuori, joka suojaa ympäristön haitallisilta vaikutuksilta. Terve ja ehjä hipiä estää elimistön kuivumisen samalla, kun se säätelee ruumiinlämpöä ja toimii hikipisaroiden reittinä ulkomaailmaan.

    Iho on myös aistinelin, jonka tarkkuus vaihtelee paikasta toiseen. Sormissa ja huulissa tunto on erityisen herkkä. Sormenpäillä koskettelemalla saamme parhaiten selville erilaisia muotoja ja pintojen rosoisuuksia. Joissakin tilanteissa kosketustunto voi korvata jopa silmät. Näin tapahtuu esimerkiksi silloin, kun näkövammaiset lukevat pistekirjoitusta sormillaan.

    Katseet pysähtyvät ihoon, joka on oikea juorukello. Se suorastaan liputtaa, miten kauan se on meitä suojannut. Iho pysyy paikallaan kiinnittymällä alustaansa sidekudoksella, jonka kimmoisuus pikku hiljaa vähenee. Kimmo-ominaisuus toimii kuin kuminauha, joka löystyessään päästää ihon roikkumaan. Ajan kuluessa erityisesti naamanahka alkaa näyttää liian suurelta ja mahtuakseen kasvoillemme se ajautuu rypyille samalla kun roikkua lerpattaa leukapielistä.

Ihmeaine, jonka pitäisi peittää tummat renkaat silmien alta.

Ihmeaine, jonka pitäisi peittää tummat renkaat silmien alta.

    Sen lisäksi iho ilmiantaa monenlaisia asioita terveydestä ja elintavoista. Elokuvissa ihon paljastuksia korostetaan meikkaamalla sairaat kalpeiksi ja vaikutelma liian vähäisestä unesta tuotetaan silmien alle piirtyvillä tummilla renkailla. Rusketus puolestaan kertoo reippaasta ulkoilmaelämästä tai ainakin oleskelusta solariumissa tai ihomaaliruiskun kantomatkan etäisyydellä.

    Kaunis hipiä huomataan ja muistetaan. Runoilijat ylistävät liljanvalkoista kaulaa tai helmenhohtoista otsaa. Sen vuoksi ei ole ihme, että haluamme huolehtia ulkopintamme kunnosta parhain mahdollisin keinoin.

    Kosmetiikkateollisuus on osunut ehtymättömään kultasuoneen nuoruutta ja kauneutta palvovassa kulttuurissamme. Sen voi todeta käymällä tavarataloissa, joiden kosmetiikkatarjonnan kasvulla ei näytä olevan rajoja. Usein tuotteet vielä sijoitetaan niin, että muille ostoksille on mentävä rasva- ja ihomaaliosaston läpi.

    Ainakin vartalolle, käsille, jaloille, kasvoille ja huulille on jo kauan ollut omat tököttinsä. Ja koko ajan kauneusteollisuus työskentelee puolestamme kehittämällä meille uusia tarpeita. Sen tuloksena pelkkä kasvorasva ei enää riitä vaan kasvojen eri osille on kehitetty omat salvansa, joiden tehon tieteellinen näyttö muistuttaa homeopatiaa: muutoksia ihon kunnossa näkee ken haluaa. 

Aito silmäpussi. SIlmänympärysvoide ja mustien renkaiden häivyttäjä eivät tehoa, kun haaste on tämän näköinen.

Aito silmäpussi. SIlmänympärysvoide ja mustien renkaiden häivyttäjä eivät tehoa, kun haaste on tämän näköinen.

  Jotkut tuotteet oikeasti vähentävät ryppykuilujen syvyyttä, mutta se tapahtuu ihon alla olevaa kudosta turvottamalla ja siten altapäin kuilun pohjaa nostamalla. Matalampi ryppy merkitsee sileämpää pintaa. Ihon kimmoisuus ei siis oikeasti palaudu, vaikka siltä näyttää. Eikä tulos ole pysyvä.

    Joka tapauksessa kalliit voiteet tuntuvat iholla hyvältä. Tiedän kokemuksesta. Vaikutus voi olla oikeasti ravitseva ja siten ihon hyvinvointia edistävä. Ihan yhtä usein aivot tekevät meille tempun, meistä vain tuntuu, että tämän elegantin tölkin sisällön avulla ihoni ja minä voimme paremmin ja olemme kauniimpia. Kokemusta ei silti pidä väheksyä. Se on arjen luksusta ja mielenterveystyötä.

    Jos silmät ovat sielun peili, niin vastaavalla tavalla iho on kehon kuvastin.

Maitokeskustelu kiehuu

    Ravintoasiantuntija suositteli runsasta maidon juontia, mutta myönsi samalla, että ihan ilmankin tulee toimeen. Ota siitä sitten selvää. Maito on vastasyntyneelle täydellistä juomaa, jonka koostumus vaihtelee eläinlajin pilttien tarpeiden mukaan. Hylkeen maito on lehmänmaitoa ja äidinmaitoa rasvaisempaa, koska kuutit tarvitsevat enemmän energiaa kuin vasikka tai vauva. Teollisen prosessin jälkeen tölkkiin päätyneen valkoisen juoman lehmä tuotti omalle vasikalleen.

    Hyvän ravintoarvonsa vuoksi maitoa suositellaan juotavaksi päivittäin 5-6 lasillista. Määrä on suurempi kuin esimerkiksi Ruotsissa. Moni on kuitenkin kokenut saavansa pienemmästäkin määrästä vatsanväänteitä tai muita epämukavia oireita, jotka ovat kadonneet, kun maito on jätetty tölkkiin. Ristiriita virallisten hyvinvointia tukevien väitteiden ja omien kokemusten välillä aiheuttaa hämmennystä.

    Tieteellinen tieto ei yksiselitteisesti tue runsaan maidonjuonnin edullisia terveysvaikutuksia. Uuden tutkimuksen mukaan maitotuotteet eivät estä osteoporoosia. Jos estäisi, osteoporoosia pitäisi esiintyä Suomessa vähemmän kuin muissa maissa. Totuus on toinen. Runsaasta maitolasien kallistelusta huolimatta meillä on osteoporoosia sairastavia enemmän kuin useissa muissa Euroopan maissa. Maidonjuonnista voi myös olla suoranaista haittaa: tutkimustulos osoitti, että jo kolme lasillista maitoa päivittäin juovilla naisilla oli suurentunut riski kuolla ennenaikaisesti.

Maidon perusteeton tuputtaminen saa maitokeskustelun kiehumaan.

Maidon perusteeton tuputtaminen saa maitokeskustelun kiehumaan.

    Suomalainen maitokulttuuri tukee pyrkimystä pitää koko maa asuttuna. Keskinen Suomi ei sovellu leipäviljan viljelyyn, mutta rehuvilja kasvaa. Lehmien kautta kierrättämällä se muutetaan meille kelvolliseksi elintarvikkeeksi. Mukana on myös ripaus talouspolitiikkaa. Se tuli ilmi kevään hallitusneuvotteluissa, joissa meijeriteollisuus haluttiin sulkea kilpailulainsäädännön ulkopuolelle.

    Usko virallisiin ravintosuosituksiin on koetuksella. Kenen etua ajetaan? Suositusten pitää perustua tasapuoliseen tietoon, jossa huomioidaan sekä maidonjuonnin edut että haitat. Suositusten vaikuttavuus pitää osoittaa. Maidottoman ruokavalion vaikutuksista on vain vähän julkaistua tietoa. Siksi maitovapaan ruokavalion tieteelliseen tutkimiseen pitää panostaa enemmän, jotta meillä on aito mahdollisuus punnita maidonkäytön hyviä ja huonoja vaikutuksia terveyteemme.

    Kuluttajien luottamuksen palauttamiseksi maitosuositukset pitää päivittää riippumattomaan ja tasapuoliseen tietoon perustuen. Politiikka pois maitolasista!