Tag Archives: vihreä

Keskusta ja lähiöt yhdessä tekevät kaupungin

Turku on eurooppalaisessa mittakaavassa keskikokoinen kaupunki. Keskustassa melkein kaikki tarpeellinen on vartin kävelymatkan päässä. Samassa ajassa pyörällä ehtii lähimpiin lähiöihin ja julkisilla kulkuvälineillä sekä omalla autolla tavoittaa myös kaukaisemmat kaupunkialueet.

Turun ensimmäinen lähiö, Patterinhaka, rakennettiin 1950-luvulla lähelle satamaa. Alueella oli tuolloin runsaasti työpaikkoja, mutta ei työntekijöille sopivia asuntoja.

Satamatyöläisten asumisen arkea helpottamaan Patterinhakaan luotiin myös peruspalveluita, ainakin ostoskeskus, neuvola ja lastentarha. Kirjastoauto porhalsi pari kertaa viikossa tuomaan hengen ravintoa. Liikenneyhteydet olivat hyviä, joten liikkuminen sujui vaivatta.

Patterinhaan jälkeen lähiöitä on rakennettu lisää. Tähän päivään mennessä niitä on kertynyt kolmisenkymmentä. Suuri osa turkulaisista asuu lähiöissä.

Lähiöasukkaita on monenlaisia ja heillä on erilaiset odotukset hyvälle asuinympäristölle. Kaupunkisuunnittelun tavoitteena on huomioida niitä tasapuolisesti. Yrityksestä huolimatta yhteiskunnassa pikkuhiljaa tapahtunut kehitys on alkanut tulla näkyväksi myös Turussa: asuinalueet ovat eriytyneet sosiaalisesti.

Kaupunkistrategiansa (voit lukea sen täältä) mukaan Turku haluaa vähentää asukkaiden eriarvoisuutta kiinnittämällä huomiota aktiiviseen lähiöpolitiikkaan.

Käytännössä monet kaupunkisuunnittelun lähiöpäätökset kohdistuvat alueen asuntokannan hahmottamiseen.  Halutaan turvata riittävä kohtuuhintaisten asuntojen tarjonta, josta jokainen tarvitsija löytää itselleen sopivan. Monimuotoinen asuntotuotanto ei kuitenkaan yksinään takaa tasapuolista kaupunkikehitystä.

Asukkaiden hyvään elämään tarvitaan jotain muuta. Ihannetilanteessa asuinalueelta löytyisi peruspalveluiden lisäksi mahdollisuus varhaiskasvatukseen ja peruskoulutukseen. Kirjastot tarjoaisivat tilan monikulttuuriseen kohtaamiseen sekä muiden erilaisuuden ymmärtämiseen ja hyväksymiseen.

Harrastus- ja nuorisotilat ovat ensiarvoisen tärkeitä nuorten viihtymisen takaamiseksi ja mahdollisen syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Liikuntapaikat eivät tarkoita pelkkiä perinteisiä urheilukenttiä ja -halleja vaan skeittiparkkeja, parkhour-puistoja sekä mahdollisuutta vaikka skuuttaukseen. Kannattaisi kysyä paikallisilta nuorilta itseltään, mitä he toivovat lähiympäristöltään.

Jokaisella asuinalueella ei voi olla kaikkea, joten alueiden välisen liikkumisen pitäisi tapahtua sujuvasti. Julkisen liikenteen ja oman auton lisäksi kaupunginosasta toiseen pitäisi päästä helposti polkemalla. Pyöräteiden ei soisi olevan pelkkiä asfalttiliuskoja katujen laidoilla vaan ne kannattaisi ympäröidä viherkaistoilla, joiden puut ja pensaat ilahduttaisivat yhtäläisesti pyöräilijöitä ja autoilijoita. Samalla ne vaimentaisivat autoliikenteen aiheuttamia ilmavirtoja ja melua.

Kaupunkistrategian tavoitteena on vetovoimainen Turku. Se tarkoittaa kaupunkia, jossa keskustaa ja lähiöitä kehitetään yhdenvertaisesti.

PS Olen vihreiden kuntavaaliehdokas Turussa. Tämä kirjoitus on osa vaalikampanjaani.

Ihmisen lyhyt luonnonhistoria

Kaupungistuminen on maailmanlaajuinen ilmiö. Kaikesta väestöstä jo yli puolet asuu kaupunkialueella, myös Suomessa. SYKE (Suomen ympäristökeskus) ennustaa, että suuntaus vain jatkuu. Koronapandemiasta johtuva etätöiden tekeminen vapaa-ajanasunnoilla ei merkittävästi vaikuta tilanteeseen.

Kaupungissa asumisen historia on kovin lyhyt, jos sitä vertaa ihmisen omaan kehitykseen osana luontoa. Alkuhistoriansa aikana lajimme vietti liikkuvaa elämää, jolloin ravinto saatiin keräämällä ja saalistamalla. Tuolloin metsien tai alavien maiden vihreä luonto ympäröi varhaisia esi-isiämme koko elinajan.

Paikoilleen asettuminen tapahtui maatalouden alkaessa muotoutua noin kymmenentuhatta vuotta sitten. Ensimmäiset kaupunkitaajamat syntyivät sen jälkeen.

Vaikka nykyisin elämme kivisissä kaupungeissa viimeisen teknologian ympäröimänä, kehityshistoriamme vuoksi olemme edelleen osa luontoa. Se on syy, miksi rentoudumme liikkumalla luonnossa, lajimme alkuperäisessä elinympäristössä. Myös pelkällä vihreällä värillä on meihin rauhoittava vaikutus. Siksi sairaaloiden ja julkisten rakennusten sisäseinät on usein maalattu vihreän sävyillä.

Myös ihmisen biologia on peräisin ajoilta, jolloin esi-isämme elivät tiiviissä kosketuksessa maapohjaan. Sen myötä heidän elimistönsä sopeutui siihen, että ympärillä oli jatkuvasti paljon muun muassa bakteereita. Elimistö kehitti niitä vastaan tehokkaan puolustuksen, immuunijärjestelmän.

Meidän aikanamme lasten allergiat ovat yleistyneet. Yhdeksi syyksi epäillään liian puhdasta elinpiiriä. Ikivanha puolustusjärjestelmämme on edelleen virittynyt kierroksille, joilla se kävi kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Jos tiivistä kosketusta maaperään ei ole, lasten kehittyvä immuunipuolustus etsii uusia toimintakohteita, jotka voivat olla esimerkiksi kasvien siitepölyä tai ruoka-aineita.

Tutkimustieto on paljastanut, että juuri tietyt maabakteerit koulivat lasten kypsyvää puolustusjärjestelmää. Sen vuoksi on välttämätöntä, että lasten puolustusjärjestelmä pääsee varhaiseen kosketukseen maaperän bakteereiden kanssa.

Kun rakennamme kaupunkeja, meidän pitää tiedostaa, että olemme osa luontoa ja tarvitsemme sitä päivittäin. Tiivis yhdyskunta on usein kaupunkirakenteen tavoitteena, koska siten rakennusmaa saadaan tehokkaaseen käyttöön, vesi- ja viemäriverkostot ovat edullisempia ja liikkumisen välimatkat lyhenevät.

Kaupunkisuunnittelun pitää tarjota jokaiselle asukkaalle mahdollisuus kävellä kotiovelta viheralueelle. Kaupunkiluontoa vastustetaan kustannusten vuoksi. Joko viheralueen muodostaminen ja ylläpitäminen aiheuttavat kuluja tai kyseinen alue on pois tuottoisalta rakentamiselta. Mutta vastahanka on lyhytnäköistä.

Jos arvioimme, miten monta sairaspoissaoloa kaupunkiluonnossa liikkuminen estää, saadaan vihreälle kaupunkitilalle laskennallista euromääräistä tuottoa. Myös allergialta säästyneet lapset vähentävät sairaanhoidon kuluja. Kaupunkien viheralueet eivät ole pelkkiä kuluja. Ne lisäävät asukkaiden hyvinvointia ja sen myötä alueen houkuttelevuutta ja tuottavuutta.

PS Olen vihreiden kuntavaaliehdokkaana Turussa. Tämä kirjoitus liittyy vaalikampanjaani.

Kodissani asuu chilivaras

Chilini kaksi ensimmäistä palkoa, jotka kuvan ottamisen jälkeen katosivat eri öinä.

Chilini kaksi ensimmäistä palkoa..

    Pari kuukautta sitten hankin ensimmäisen chilikasvini valmiina taimena asianharrastajien kaupasta. Chilini on aji cristal -lajiketta, jonka tulisuus on kohtalainen. Kasvavien palkojen vihreä väri muuttuu oranssin kautta punaiseksi palon kypsyessä. Niitä voi syödä vihreinä, mutta tulisuus on kehittynyt täyteen puhtiin vasta punaisissa yksilöissä.

    Chilejä pidetään jonkin verran konstikkaina kasvatteina. Tavallinen kukkamulta ei kelpaa, vaan kasvualustan pitää olla turvepitoisempaa. Onneksi löysin supermarketista pussin yrttimultaa, joka tuntuu soveltuvan melko hyvin.

    Sopiva kastelu ja lannoitus juuri oikealla typen, fosforin ja kaliumin suhteella on oleellista onnistuneen sadon takaamiseksi. Tavallisella kaupan yrttilannoitteella pääsee kuitenkin melko lähelle kivennäisten ihannemäärää.

Chilikasvin katkennut latva kissan otteessa.

Chilikasvin katkennut latva kissan otteessa.

    Meksikosta peräisin olevat chilikasvit vaativat valoisan ja aurinkoisen ympäristön. Hyvissä oloissa ne kasvavat nopeasti, mutta pienelläkin kasvilla on jo valtavat juuret. Sen vuoksi ne pitää istuttaa suuriin ruukkuihin. Taimikauppias antoi ohjeen, että pistä suoraan ämpäriin.

    Taimeni elämä jatkui hyvissä merkeissä. Hentoinen vesa voimistui, haaroittui, kukki ja palkoja alkoi kehittyä oksanhankoihin ja lehtihaaroihin yllättävän reippaaseen tahtiin.

    Sitten tapahtui kummia. Yhtenä yönä toinen isokokoisimmista, väriltään vielä vihreistä paloista katosi. En ollut uskoa aistejani. Kerrostaloasunnossa ei ollut käynyt ulkopuolisia. Epäilin todellisuudentajuani, mutta tilanne pysyi samana. Suurin palko puuttui.

    Parin yön kuluttua hävisi toiseksi suurin. Kertasin mielessäni edesmenneen äitini muistisairauden ensioireita. Kääntelin kasvia puolelta toiselle, mutta totta se oli. Ensimmäiset suuret, kiiltävät palot olivat molemmat poissa.

Kissa kantaa chilin palkoa. Varresta on kiva pitää kiinni.

Kissa kantaa chilin palkoa. Varresta on kiva pitää kiinni.

    Jonkin päivän kuluttua chilin öinen vainohenki katkaisi latvan. Chilikasvit voivat olla tarkkoja kasvuolosuhteista, mutta raakojen palkojen poimiminen ja latvan puuttuminen eivät tunnu haittaavan. Latvahaaran pituuskasvu tietysti tyssäsi, mutta muut oksat lykkäävät pituutta, kukkivat ja pukkaavat pieniä palkojen alkuja.

    Sitten katosi seuraava suureksi venähtänyt palko, mutta se löytyi saman tien tuolin alta kanta pureksittuna. Aikaisemmista karkulaisista toinen löytyi etsinnän jälkeen kissojen lelukätköstä. Toisen katti itse kantoi esiin.

    Tietysti on mahdollista, että puuttuvat palot putosivat itsestään. Tarkempi tarkastelu kuitenkin paljasti kasvin lehdistä pieniä reikiä. En tiedä, ovatko ne syntyneet hampailla vai kynsillä, mutta joka tapauksessa ne ovat kissaeläimen aiheuttamia.

    Pentuina mirrit kävivät tasapuolisesti kaikkien huonekasvien kimppuun, mutta oppivat nopeasti, että vihreät houkutukset pitää jättää rauhaan. Sen vuoksi en huomannut tehdä erityisiä suojelusuunnitelmia uuden taimen varalle. Harmi.

Kissa itse teossa eli chilikasvin kimpussa.

Kissa itse teossa eli chilikasvin kimpussa.

    Chilivarkaudet ovat tapahtuneet öisin, joten en ole saanut katteja rysän päältä kiinni chilin palkoon tarttumisesta. Kissoja ei voi kieltää tai torua pitkän ajan päästä. Ne pitää saada kiinni itse teossa.

    Kerran osuin kohdalle, kun viiksiniekka pureksi lehtiä. Kielsin, mutta en tiedä, menikö viesti perille. Siksi jatkan chilivarasjahtia toivoen ristiriitaisesti, ettei kukaan hyökkää. Odotellessa murisen kotimaista elokuvaa mukaillen: kissat ovat yksiä saatanoita!