Ihmiset ymmärtävät jokseenkin samoin someviestien hymiöiden merkityksen, vaikka asuvat eri puolilla maailmaa. Tulkinta perustuu lajimme yhteiseen tietoon, miten tunteet muuttavat kasvojen ilmeitä ja siten tuovat näkyviin sisäiset tuntemukset.
Tutkittuun tietoon perustuen meillä ja muilla eläimillä on jokseenkin samanlaiset perustunteet, jotka voi myös havaita ilmeiden muutoksina. Aikaisemmin kirjoitin aiheesta täällä ( https://www.werespectanimals.com/kun-on-tunteet/ ).
Muiden lajien kasvonilmeiden ymmärtäminen on mahdollista, mutta se vaatii jonkin verran harjaantumista. Aikaisempi kokemus lajista yleensä on tarpeen ja henkilökohtainen läheisyys kyseiseen eläinyksilöön helpottavat tehtävää. Jokainen kissan ja koiran omistaja näkee nopeasti, mikä on lemmikin sen hetkinen mielentila.
Kasvot paljastavat kivun ja kärsimyksen
Kärsimys näkyy kasvoista muiden tunteiden tavoin. Jos vastaantulijan ilme poikkeaa tavanomaisesta, kysymme helposti, voitko hyvin? Jos apua tarvitaan, ryhdymme toimiin sen saamiseksi.
Eläinten ilmeitä, myös kivun aiheuttamia muutoksia, on viime vuosina tutkittu melko runsaasti. Tavoitteena on ollut luoda kuvasarjoja, joiden perusteella voi arvioida, kärsiikö eläin kivusta ja miten kovasta kivusta. Valmiita kipukasvojen kuvastoja on julkaistu yleisille kotieläimille ja laboratoriojyrsijöille.
Yhteistä kivun vääristämille ilmeille on poskilihasten kiristyminen. Sen seurauksena usean lajien silmät menevät sirrilleen, sitä enemmän, mitä voimakkaammasta kivusta on kyse. Koirilla kirsun ja leuan välinen etäisyys ehkä pienentyy, kissojen korvat etääntyvät toisistaan.

Kalan kasvoja rajaavat kiduskannet, joista puuttuvat ilmeitä muokkaavat lihakset. Siksi kalojen kasvot vaikuttavat ilmeettömiltä, ainakin ihmisten silmissä. Kuva Shutterstock.
Kalojen kasvot ovat ilmeettömät
Kalojen kasvoilta ei voi nähdä tunteita eikä kipuun liittyvää kärsimystä, koska kiduskansista muodostuvat kasvot ovat ilmeettömät. Ei ole tietoa, kykenevätkö kalat lukemaan tunteita toistensa kasvoilta, mutta ainakaan me toisen lajiset ihmiset emme havaitse muutoksia, vaikka tiedämme kalaan sattuvan.
Kun ahven on nielaissut ongenkoukun, se nostetaan vedestä satunnaiseen kohtaan kiinnittyneen koukun varassa. Huonolla tuurilla koukkua poistettaessa mukaan repeytyy osa suolistoa, mutta kalan kasvoilla ei näy mitään. Korkeintaan pyrstö vähän potkaisee, mutta niinhän voi tapahtua myös silloin, kun kala vain lojuu laiturilla.
Kalojen ilmeettömät kasvot eivät paljasta kipua ja kärsimystä. Siksi koemme, etteivät kalat tunne kipua, mutta se on virheellinen päätelmä.
Lukuisat tieteelliset tutkimukset osoittavat, että kaloilla on kyky kärsiä kivusta vastaavalla tavalla kuin me ja muut lajit. Kärsimys näkyy selkeästi niiden muuttuneessa tavassa liikkua ja olla.
Rentoutuminen onkivapa kädessä koskee vain ihmistä, kalaan se voi sattua.