Turku on eurooppalaisessa mittakaavassa keskikokoinen kaupunki. Keskustassa melkein kaikki tarpeellinen on vartin kävelymatkan päässä. Samassa ajassa pyörällä ehtii lähimpiin lähiöihin ja julkisilla kulkuvälineillä sekä omalla autolla tavoittaa myös kaukaisemmat kaupunkialueet.
Turun ensimmäinen lähiö, Patterinhaka, rakennettiin 1950-luvulla lähelle satamaa. Alueella oli tuolloin runsaasti työpaikkoja, mutta ei työntekijöille sopivia asuntoja.
Satamatyöläisten asumisen arkea helpottamaan Patterinhakaan luotiin myös peruspalveluita, ainakin ostoskeskus, neuvola ja lastentarha. Kirjastoauto porhalsi pari kertaa viikossa tuomaan hengen ravintoa. Liikenneyhteydet olivat hyviä, joten liikkuminen sujui vaivatta.
Patterinhaan jälkeen lähiöitä on rakennettu lisää. Tähän päivään mennessä niitä on kertynyt kolmisenkymmentä. Suuri osa turkulaisista asuu lähiöissä.
Lähiöasukkaita on monenlaisia ja heillä on erilaiset odotukset hyvälle asuinympäristölle. Kaupunkisuunnittelun tavoitteena on huomioida niitä tasapuolisesti. Yrityksestä huolimatta yhteiskunnassa pikkuhiljaa tapahtunut kehitys on alkanut tulla näkyväksi myös Turussa: asuinalueet ovat eriytyneet sosiaalisesti.
Kaupunkistrategiansa mukaan (voit lukea sen täältä) Turku haluaa vähentää asukkaiden eriarvoisuutta kiinnittämällä huomiota aktiiviseen lähiöpolitiikkaan.
Käytännössä monet kaupunkisuunnittelun lähiöpäätökset kohdistuvat alueen asuntokannan hahmottamiseen. Halutaan turvata riittävä kohtuuhintaisten asuntojen tarjonta, josta jokainen tarvitsija löytää itselleen sopivan. Monimuotoinen asuntotuotanto ei kuitenkaan yksinään takaa tasapuolista kaupunkikehitystä.
Asukkaiden hyvään elämään tarvitaan jotain muuta. Ihannetilanteessa asuinalueelta löytyisi peruspalveluiden lisäksi mahdollisuus varhaiskasvatukseen ja peruskoulutukseen. Kirjastot tarjoaisivat tilan monikulttuuriseen kohtaamiseen sekä muiden erilaisuuden ymmärtämiseen ja hyväksymiseen.
Harrastus- ja nuorisotilat ovat ensiarvoisen tärkeitä nuorten viihtymisen takaamiseksi ja mahdollisen syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Liikuntapaikat eivät tarkoita pelkkiä perinteisiä urheilukenttiä ja -halleja vaan skeittiparkkeja, parkhour-puistoja sekä mahdollisuutta vaikka skuuttaukseen. Kannattaisi kysyä paikallisilta nuorilta itseltään, mitä he toivovat lähiympäristöltään.
Jokaisella asuinalueella ei voi olla kaikkea, joten alueiden välisen liikkumisen pitäisi tapahtua sujuvasti. Julkisen liikenteen ja oman auton lisäksi kaupunginosasta toiseen pitäisi päästä helposti polkemalla. Pyöräteiden ei soisi olevan pelkkiä asfalttiliuskoja katujen laidoilla vaan ne kannattaisi ympäröidä viherkaistoilla, joiden puut ja pensaat ilahduttaisivat yhtäläisesti pyöräilijöitä ja autoilijoita. Samalla ne vaimentaisivat autoliikenteen aiheuttamia ilmavirtoja ja melua.
Kaupunkistrategian tavoitteena on vetovoimainen Turku. Se tarkoittaa kaupunkia, jossa keskustaa ja lähiöitä kehitetään yhdenvertaisesti.
PS Olen vihreiden kuntavaaliehdokas Turussa. Tämä kirjoitus on osa vaalikampanjaani.