Tag Archives: harrastus

Karhut maalareina

    KÄVIN taidenäyttelyssä Karhupuiston laidalla nököttävässä Kallion kirjastossa. Esiin oli ripustettu karhujen tekemiä maalauksia sekä valokuvia itse maalareista. Näyttelyn oli koonnut karhujenhoitaja Pasi Jäntti.

    TAITEILIJOISTA tunnetuin on Juuso-karhu, joka asuu Kuusamon suurpetokeskuksessa. Sieltä löytyy myös taiteilijan työtila, joka on ulkona vapaasti auringonvalossa kylpevä kesäateljee. Muunlaista ei tarvita, koska talven Juuso nukkuu.

Juuso-karhu maalausharrastuken parissa.

    HARRASTUS alkoi sattumalta, kun pitkästymisen partaalla olevalle suurpedolle tarjottiin virikkeitä. Etukäteen ei ollut tietoa, mitä Juuso tekisi palalle vaneria ja värivalikoimalle. Lopputulos yllätti iloisesti, kun töitä alkoi syntyä.

    JUUSO maalaa silloin kun haluaa. Hän tekee maalaukset vaneriin kiinnitetylle akvarellipaperille käyttäen sormi- ja kasvovärejä. Karhut erottavat värejä ja hoitajien mukaan ne ovat taiteilijalle tärkeitä. Siniset ja punaiset tuntuvat olevan suosikkeja. Kontio on käyttänyt myös puolukoita ja mustikoita kuvien luomiseen.

    TYÖ muotoutuu tassuilla, poskella tai muuten vaan keskeneräisen maalauksen päällä kierimällä. Joskus raju viimeistely aiheuttaa sen, että akvarellit pitää kerätä pois vielä märkinä, kuivata ja silittää ennen varastoon siirtämistä.

    KOSKA maalaaminen on vapaaehtoista, mesikämmen voi pitää paussin milloin vain. Maalauspöydän lähellä sijaitsee lampare, jossa turkin voi tarvittaessa käydä kastamassa. Syynä rypemiseen voi olla taiteilijan oma mukavuus kesäkuumalla tai ehkä taiteen tekemisen vaatima työvälineen muokkaus.

Juuson teos. Työ on tehty syksyllä 2016.

    TEOKSIA on syntynyt useita ja ne miellyttävät myös toisen lajin taiteellista silmää. Juuson maalauksia on myyty karhutaiteen keräilijöille eri puolilla maata. Saaduilla rahoilla on kohennettu suurpetokeskuksen tiloja.

    EMME tiedä, mitä karhu maalatessaan ajattelee ja tuntee. Eläimen omasta halusta lähtöisin oleva toistuva toiminta kuitenkin osoittaa, että siihen liittyy positiivisia mielentiloja. Uudet tutkimustulokset osoittavat, että eläimet kykenevät tuntemaan ainakin perustunteita, iloa, pelkoa ja vihaa.

    KARHUA ei ole opetettu työstämään tietynlaisia kuvioita. Se mitä paperille syntyy, on pelkästään eläimen omasta päästä lähtöisin. Värien valitseminen ja lätkiminen vaalealle pinnalle antavat ymmärtää, että maalausrupeamaan voisi sisältyä hetkellistä harkintaa ja ajatustyötä. Sen määrästä ja laadusta ei voi sanoa mitään.

    ELÄINTEN opettaminen tai pakottaminen toimimaan ihmisten tavoin saattaa sisältää eettisiä ongelmia. Omaksi huvikseen maalaavan Juuso-karhun osalta niitä ei löydy. Juuso tuskin panee pahakseen, että jossain vaiheessa luomistyötä akvarellit kerätään pois ja myydään sen oman mukavuuden lisäämiseksi.

 

Lähteinä on käytetty Kuusamon suurpetokeskuksen sivuja sekä karhujenhoitaja Pasi Jäntin tiedotusvälineille antamia haastatteluja.

Metsästys on tappava harrastus

    Toisiin Euroopan maihin verrattuna Suomessa on paljon metsästyksen harrastajia. Noin kolmesataatuhatta henkilöä lunastaa metsästyskortin vuosittain. Yhtenä suosion syynä voi olla, että harrastus on melko helposti kansalaisten ulottuvilla. Kovin kaukana ei myöskään ole aika, jolloin eränkäynti oli melkein elinehto. Metsällä käytiin, jotta saatiin lihaa pöytään ja turkiksia maksuvälineeksi.

Metsästyksen estetiikka viehättää kansalaisia. Valokuva Ilta-Sanomista 30.1.2016.

Metsästyksen estetiikka viehättää kansalaisia. Valokuva Ilta-Sanomista 30.1.2016.

    Metsästys ei enää ole juuri kenenkään elinkeino, mutta silti villieläinten lahtaaminen huvin vuoksi on hyväksyttyä. Ainakaan tahallista jahtiporukoille aiheutettua haitantekoa ei tapahdu siinä määrin, että asia päätyisi julkisuuteen. Ehkä se heijastaa vanhoja arvoja ajalta, jolloin yhteiskunta eli vain maataloudesta.

    Jonkinlainen ujous metsästäjiä kuitenkin vaivaa. Puheessa eläimen tappaminen on etäännytetty sanavalinnoilla. Puhutaan eläinkannan hoidosta tai häirikköeläimen poistamisesta. Kyse on kuitenkin yksinkertaisesti siitä, että posautetaan elävä ja hengittävä yksilö pois päiviltä.

    Eläinten ampumista ei pelkästään hyväksytä, sitä myös arvostetaan. Metsästysporukoiden sosiaalinen ulottuvuus tunnustetaan laajasti. Mediassa eliitin ja julkkisten eräretkien eleganssia ihannoidaan.

    Uusien harrastajien värvääminen alkaa varhain. Suomen Metsästäjäliiton kotisivuilla annetaan kuvan kanssa ymmärtää, että ase kainalossa eläinten pyydystäminen sopii myös lapsille.

Suomen Metsästäjäliitto suosittelee lasten harrastukseksi eläinten tappamista. Kuvakaappaus järjestön kotisivuilta 23.1.2016.

Suomen Metsästäjäliitto suosittelee lasten harrastukseksi eläinten tappamista. Kuvakaappaus järjestön kotisivuilta 23.1.2016.

    Iästä riippumatta metsästäjän tavoitteena on tappaa elävä eläin. Jos kuolema tapahtuu heti, saaliin kärsimys jää lyhytaikaiseksi. Näin ei kuitenkaan aina käy. Jokaisella metsästyskaudella haavoittuneita eläimiä jää metsiin tai rannoille kitumaan. Jos saaliilla on hoidettavanaan jälkeläisiä, kärsimys kertautuu, koska yleensä nekin menehtyvät huoltajan mentyä. Silloin tällöin luoti voi vahingossa osua kotieläimiin, laiduntaviin lehmiin tai vaikka metsästyskoiraan.

    Muutaman viime vuoden aikana ihmisiin kohdistuneiden metsästysonnettomuuksien lukumäärä on ollut laskussa. Ikävä poikkeus sattui vuoden alussa. Nuori varsinaissuomalainen mies kuoli, kun ystävänsä vahingossa ampui kohti. Uhri menehtyi jo metsässä.

    Ampumataitoisille henkilöille on hyödyllistä käyttöä silloin, kun suurikokoisia koti- tai villieläimiä pitää lopettaa sairauden, loukkaantumisen tai muun syyn vuoksi. Metsästäjät avustavatkin poliisia liikenneonnettomuuksissa loukkaantuneiden eläinten jäljestämisessä ja lopettamisessa. He myös suorittavat riistalaskentaa Luonnonvarakeskus LUKE:n apuna. On mielenkiintoista, että metsästäjien toteamat eläinmäärät ovat järjestään suurempia kuin LUKE:n havaitsemat. Suuriksi paisuneiden eläinmäärien pienentäminen onkin yleisimpiä syitä, jolla veristä harrastusta puolustetaan.

    Rentoutuminen metsästämällä on kulttuurinen jäänne, jonka perusteet pitää päivittää viimeistään nyt, kun uusi tieteellinen tieto on muuttanut käsityksemme eläimistä. Ne osaavat olla iloisia, vihaisia tai peloissaan ihan niin kuin me. Eläimet myös osoittavat empatiaa toisiaan kohtaan. Sen vuoksi metsästysoikeus pitäisi antaa vain sellaisille henkilöille, jotka käyttävät tappavaa taitoaan eläinsuojelullisesti ja yhteiskunnallisesti tarpeellisissa tilanteissa.

    Luonnossa liikkuminen tutkitusti edistää terveyttä ja hyvinvointia, mutta suolla tarpomisesta voi nauttia kainalossa jokin muu kuin tuliluikku. Kamera tai marjasanko ovat erinomaisia vaihtoehtoja. Ne eivät vie kenenkään henkeä.