Tag Archives: ihminen

Koira tukee hyvinvointia

Tapahtui pari kesää sitten kongressin paluumatkalla Phoenixin lentokentällä Yhdysvalloissa. Lento oli ylibuukattu eikä minulla ollut paikkaa koneessa. En ollut ainoa. Meitä kiukkuisia matkustajia tungeksi palvelutiskillä muutamia kymmeniä.

Sitten kulman takaa ilmestyi suurikokoinen berninpaimenkoira isäntänsä kanssa. Määrätietoisesti hurtta alkoi raivata tietään ärtyneessä väkijoukossa. Kun koira sattui kohdalle, taputin ja paijasin rauhallista jättiläistä kuten moni muu. Stressi helpottui hetkeksi.

Eläimen yllä oli tukevat valjaat ja niissä selkeä merkki, joka osoitti, että koira oli töissä. Se oli varta vasten tuotu paikalle rauhoittamaan äkäisiä matkustajia. Lopulta paluulentokin järjestyi.

Meillä on kotoisat kaverikoirat, joiden pelkkä läsnäolo tuottaa hyvää mieltä. Tehtävään koulutetut hännänheiluttajat vierailevat muun muassa vanhainkodeissa, joissa niiden visiittejä odotetaan innolla. Asukkaiden päivän kohokohta voi olla lämpimän ja pörröisen eläimen pitäminen sylissä.

Ihmisen ja koiran kohtaaminen vaikuttaa positiivisesti myös parivaljakon nelijalkaiseen. Kun koira ja sen ihminen leikkivät keskenään, molempien onnellisuushormoni oksitosiinin pitoisuus lisääntyy. Se on selkeä osoitus lajirajat ylittävästä yhteisestä ilon tunteesta.

Koirien omasta jaksamisesta on myös pidettävä huolta. Turun viheralueilla on tällä hetkellä seitsemäntoista koira-asukkaille tarkoitettua puistoa, joissa yleensä on omat tilat pieni- ja suurikokoisille vierailijoille.

Elämään koiran kanssa liittyy ajoittain tummia sävyjä. Kun eläin sairastuu, se voi tarvita eläinlääkärin palveluita. Kaupungilla on lakisääteisen velvoite tarjota alueellaan oleville koirille, kissoille ja muille pienikokoisille lemmikkieläimille kiireellistä eläinlääkärin apua.

Turku on ulkoistanut nämä palvelut yksityisille klinikoille. Ne ovat hyvin varusteltuja ja henkilökunta on ammattitaitoista, mutta ne myös perivät antamastaan hoidosta hinnastonsa mukaisen maksun.

Valtakunnallinen eläinsuojelujärjestö SEY Suomen eläinsuojelu teetti pari vuotta sitten kyselyn lemmikkien omistajille. Viidennes vastaajista arvioi, ettei heillä ole taloudellisia mahdollisuuksia viedä lemmikkiään eläinlääkäriin. Tässä piilee vaara, etteivät eläimet saa tarvitsemaansa hoitoa.

Aika ajoin minulta kysytään, miksi eläinlääkärit ovat niin kalliita? Yhtenä syynä on, ettei eläimillä ole Kelan kaltaista järjestelmää, joka vastaisi ainakin osasta kustannuksia. Sen lisäksi eläinlääkäripalvelut kuuluvat yleiseen arvonlisäverokantaan, joka on 24%. Näin ollen lähes neljäsosa eläinlääkärikäynnin hinnasta muodostuu arvonlisäverosta.

Koira tukee monipuolisesti ihmisen hyvinvointia, mutta jos se itse sairastuu, vastuussa oleva henkilö voi joutua vaikean kysymyksen ääreen. Onko varaa hoitaa vai pitääkö lopettaa?

Kaupungin kannattaisi huomioida myös eläinasukkaansa ja etsiä tapoja, joilla koirat, kissat ja muut pienikokoiset lemmikkieläimet voisivat saada kiireellistä eläinlääkärin apua hinnoilla, jotka niiden omistajilla on mahdollisuus maksaa.

PS Olen vihreiden kuntavaaliehdokas Turussa. Tämä kirjoitus on osa vaalikampanjaani.

Miksi paratiisi on vihreä?

Kiertelen vanhassa vehreässä puutarhassa, jonka kaariportti on puoliksi villiviinin tukkima. Ikääntyneiden omenapuiden katveessa perennat kirjovat komean taustan yksivuotisille istukkaille. Sammaleen täplittämä kivetty polku hiipii ujona kukkapenkkien lomitse. Mikään ei ole ihan viimeisen päälle, mutta kaikki on rehevää ja vehreää.

Puutarhavierailusta on vuosia, mutta edelleen muistan, miten paikka tuntui oikealta paratiisilta.napuiden katveessa perennat kirjovat komean taustan yksivuotisille istukkaille. Sammaleen täplittämä kivetty polku hiipii ujona kukkapenkkien lomitse. Mikään ei ole ihan viimeisen päälle, mutta kaikki on rehevää ja vehreää.

Myös se alkuperäinen Paratiisi eli Eedenin puutarha kuvataan Raamatun kertomuksissa suureksi puutarhaksi, johon Jumala istutti kauniita puita, jotka tuottivat syötäviä hedelmiä. Ei niin kaukana omasta kokemuksestani.

Vihreä ympäristö nostaa asunnon arvoa

Asuntokaupoilla kulkeva ostaja syynää tarkasti asunnon pohjapiirustuksen ja rakennuksen oleelliset kuntotiedot, mutta samalla hän kurkistaa, millaiset ovat näkymät ikkunoista. Vihreästä puistosta saa taatusti maksaa enemmän kuin naapuritalon seinästä.

Joillakin on kakkosasunto käytössä tai ainakin sellaisen hankintaa pohditaan. Ne sijaitsevat lähes yksinomaan maaseudulla puiden katveessa ja mielellään järven tai meren rannalla. Aurinko paistaa pisimpään etelään viettävillä tonteilla ja läntiset rinteet ovat auringonlaskun ihailijoiden unelmapaikkoja. Moni ostaja niitä tavoittelee, mikä näkyy myös hinnoissa.

Ihminen on osa luomakuntaa

Kehittynyt teknologia ja monimuotoinen kulttuuri erottavat meidät muista eläinlajeista, mutta biologiaa ei voi kumota. Olemme edelleen osa sitä samaa luomakuntaa, jossa varhaiset esi-isät elelivät lajina muiden joukossa.

Oma kokemus ja lukuisat tutkimukset vahvistavat, että metsässä liikkuminen rentouttaa, vähentää stressiä ja auttaa palautumaan arjen haasteista. Kyselytutkimusten tulokset on vahvistettu mittauksilla, joissa rentoutuminen on todennettu stressihormoni kortisolin pitoisuuden ja sydämen sykkeen madaltumisena.

Koska yli puolet väestöstä asuu kaupungeissa, myös rajoitetun kaupunkiluonnon vaikutuksista on alettu ottaa entistä tarkemmin selvää.

Puiden lähellä kannattaa asua

Viime vuoden lopulla julkaistussa tieteellisessä artikkelissa verrattiin saksalaisen Leipzigin kaupungin asukkaille kirjoitettujen masennusreseptien lukumäärää siihen, miten paljon heidän kotinsa läheltä löytyi puita.

Tulokset osoittivat, että asukkaat käyttivät vähemmän masennuslääkkeitä, jos korkeintaan sadan metrin säteellä asunnosta kasvoi puita. Sen perusteella rohkenen tehdä johtopäätöksen, että kaupungissa puun istuttaminen kannattaa. Se tukee hyvinvointia. Mutta terveyshyödyn takeeksi puut pitää sijoittaa tarpeeksi lähelle koteja.

Kaupungin kaavoittajilla iso vastuu

Kaupungin julkisissa tiloissa ei voi noin vain istuttaa yhtään mitään. Siksi kaavoittajien ja kaupunkiympäristöstä vastaavien pitäisi huolehtia, että puita on tarpeeksi joka puolella kaupunkia.  Ihannetilanteessa asukkaat näkevät ne heti kotioven avattuaan.

Kaikesta ihmisen ja yhteiskunnan edistyksestä huolimatta luonto on lajinmukainen elinympäristömme. Sen vuoksi viihtyisä ja terveellinen kaupunki on vihreä.

PS Olen vihreiden kuntavaaliehdokas Turussa. Tämä kirjoitus on osa vaalikampanjaani.

Ihmisen lyhyt luonnonhistoria

Kaupungistuminen on maailmanlaajuinen ilmiö. Kaikesta väestöstä jo yli puolet asuu kaupunkialueella, myös Suomessa. SYKE (Suomen ympäristökeskus) ennustaa, että suuntaus vain jatkuu. Koronapandemiasta johtuva etätöiden tekeminen vapaa-ajanasunnoilla ei merkittävästi vaikuta tilanteeseen.

Kaupungissa asumisen historia on kovin lyhyt, jos sitä vertaa ihmisen omaan kehitykseen osana luontoa. Alkuhistoriansa aikana lajimme vietti liikkuvaa elämää, jolloin ravinto saatiin keräämällä ja saalistamalla. Tuolloin metsien tai alavien maiden vihreä luonto ympäröi varhaisia esi-isiämme koko elinajan.

Paikoilleen asettuminen tapahtui maatalouden alkaessa muotoutua noin kymmenentuhatta vuotta sitten. Ensimmäiset kaupunkitaajamat syntyivät sen jälkeen.

Vaikka nykyisin elämme kivisissä kaupungeissa viimeisen teknologian ympäröimänä, kehityshistoriamme vuoksi olemme edelleen osa luontoa. Se on syy, miksi rentoudumme liikkumalla luonnossa, lajimme alkuperäisessä elinympäristössä. Myös pelkällä vihreällä värillä on meihin rauhoittava vaikutus. Siksi sairaaloiden ja julkisten rakennusten sisäseinät on usein maalattu vihreän sävyillä.

Myös ihmisen biologia on peräisin ajoilta, jolloin esi-isämme elivät tiiviissä kosketuksessa maapohjaan. Sen myötä heidän elimistönsä sopeutui siihen, että ympärillä oli jatkuvasti paljon muun muassa bakteereita. Elimistö kehitti niitä vastaan tehokkaan puolustuksen, immuunijärjestelmän.

Meidän aikanamme lasten allergiat ovat yleistyneet. Yhdeksi syyksi epäillään liian puhdasta elinpiiriä. Ikivanha puolustusjärjestelmämme on edelleen virittynyt kierroksille, joilla se kävi kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Jos tiivistä kosketusta maaperään ei ole, lasten kehittyvä immuunipuolustus etsii uusia toimintakohteita, jotka voivat olla esimerkiksi kasvien siitepölyä tai ruoka-aineita.

Tutkimustieto on paljastanut, että juuri tietyt maabakteerit koulivat lasten kypsyvää puolustusjärjestelmää. Sen vuoksi on välttämätöntä, että lasten puolustusjärjestelmä pääsee varhaiseen kosketukseen maaperän bakteereiden kanssa.

Kun rakennamme kaupunkeja, meidän pitää tiedostaa, että olemme osa luontoa ja tarvitsemme sitä päivittäin. Tiivis yhdyskunta on usein kaupunkirakenteen tavoitteena, koska siten rakennusmaa saadaan tehokkaaseen käyttöön, vesi- ja viemäriverkostot ovat edullisempia ja liikkumisen välimatkat lyhenevät.

Kaupunkisuunnittelun pitää tarjota jokaiselle asukkaalle mahdollisuus kävellä kotiovelta viheralueelle. Kaupunkiluontoa vastustetaan kustannusten vuoksi. Joko viheralueen muodostaminen ja ylläpitäminen aiheuttavat kuluja tai kyseinen alue on pois tuottoisalta rakentamiselta. Mutta vastahanka on lyhytnäköistä.

Jos arvioimme, miten monta sairaspoissaoloa kaupunkiluonnossa liikkuminen estää, saadaan vihreälle kaupunkitilalle laskennallista euromääräistä tuottoa. Myös allergialta säästyneet lapset vähentävät sairaanhoidon kuluja. Kaupunkien viheralueet eivät ole pelkkiä kuluja. Ne lisäävät asukkaiden hyvinvointia ja sen myötä alueen houkuttelevuutta ja tuottavuutta.

PS Olen vihreiden kuntavaaliehdokkaana Turussa. Tämä kirjoitus liittyy vaalikampanjaani.

Miten tunkioita tonkivista susista jalostui koiria

Istuin ystäväni luona ruokapöydän ääressä, kun isäntäperheen isokokoinen koira istahti viereeni ja alkoi tuijottaa. Syvällä, tummalla, kiinteällä spanielinkatseella. Eläimen pää liikkui samassa tahdissa kuin haarukkani siirtyi lautaselta suuhun ja takaisin. Lopulta yllätin koiran työntämällä täydeksi lastatun haarukan sen kuonon eteen. Tai ehkä se ei ollut yllätys. Eläin ahmaisi haarukallisen ruokaa tottuneesti ja itseään vahingoittamatta.

Kolmenkymmenen tuhannen yhteisen vuoden aikana susi muuntui pelätystä pedosta ihmisen parhaaksi ystäväksi. Miten kaikki sai alkunsa? Siihen ei ole varmaa vastausta, mutta joka tapauksessa osapuolet hyötyivät yhteiselosta.

Susi on koiran kaukainen esi-isä. Yhteisen alun jälkeen myös sudet ovat muuttuneet, joten nykyiset sudet eivät ole samanlaisia kuin ne, joista koirat alkoivat kehittyä. (Kuva Pixabay)

Varhaisempi oletus lähti siitä, että ihminen aktiivisesti houkutteli satunnaisesti kohtaamiaan arkoja koiraeläimiä luokseen esimerkiksi jättämällä ravintoa ulos susien ulottuville. Ruokatarjoilusta hyötyneet sudet alkoivat vähitellen entistä paremmin sietää ihmisen läheisyyttä. Sudet alkoivat kesyyntyä.

Uudemman teorian mukaan aloite yhteiseloon tuli susilta, jotka ihmisasutuksiin törmätessään kiinnostuivat tunkioista. Niistä löytyi kasvis- ja eläinperäisen ravinnon tähteitä. Tavallinen susi ei silloin pystynyt, eikä vieläkään pysty, hyödyntämään kasvisten hiilihydraatteja, koska suolistosta puuttuvat hiilihydraattien pilkkomiseen tarvittavat entsyymit.

Jossain vaiheessa kuitenkin kävi niin, että jollakin susiyksilöllä tapahtui muutaman geenin mutaatio. Mutaation johdosta se kykeni tuottamaan hiilihydraatteja pilkkovia entsyymeitä ja siten hyödyntämään ravinnon kasviksia. Mutaatiot periytyivät sen jälkeläisille.

Mutaation omaavista susista oli tullut ihmisten kaltaisia sekaruokaisia. Sekaruokaiset sudet alkoivat majailla ihmisasutusten lähellä. Ehkä ne puolustivat reviiriään ja siinä samassa tunkion tuottaneita ihmisiä muilta susilta ja pedoilta. Vastavuoroisesti ihminen arvosti saamaansa suojelua. Suden domestikaatio koiraksi oli alkanut.

Ei ole tietoa, miten ihminen yhteiselon varhaisina aikoina vaikutti koirien luonnollisten ominaisuuksien muovaamiseen, vai vaikuttiko mitenkään. Lajillamme on taipumus muokata ympäristöä halumme ja tarpeidemme mukaisesti. Siksi on helppo ajatella, että jonkinlaista valintaa tapahtui. Parhaiten ihmisten toiveiden mukaisesti käyttäytyvien koirien todennäköisesti annettiin jatkaa sukua tai ainakin niitä ja niiden pentuja suosittiin.

Mopsi on hyväluontoinen ja mukava lemmikki. Olematon kuono vaikeuttaa sen hengitystä hereillä ollessa ja nukkuessa. Takaisinjalostuksen avulla on mahdollista palauttaa sille pidempi kuono ja parempi elämisen laatu. Kuva Pixabay.

Koirien tietynlaisten ominaisuuksien suosiminen oli eläinjalostusta, vaikka se saattoi olla tiedostamatonta ja perustua enemmän sattumaan kuin tavoitteelliseen valintaan. Nykyisenkaltaisen koiranjalostuksen ja rotukoiraharrastuksen katsotaan alkaneen 1800-luvun puolivälissä Britanniassa.

Jalostustyö on tuottanut maailmaan noin 450 koirarotua, joista osa kärsii vakavista terveysongelmista. Eurooppalaiset eläinlääkärijärjestöt ovat julkisesti kiinnittäneet huomiota jalostuksesta johtuviin rotukoirien terveysongelmiin. Nähtäväksi jää, mihin suuntaan kehitys jatkuu. Kennelväen kammoamat roturisteytykset ja eräänlainen takaisinjalostus olisivat kokeilemisen arvoisia. Sillä tavalla äärimmäisiä rotupiirteitä voitaisiin lieventää ja samalla helpottaa niistä kärsivien koirien elämää.

Sudet eivät tainneet arvata, mihin ihmisten tunkioiden kaivelu johtaa.

Uusi tieto siirtää eläinten inhimillistämisen rajoja

Kissan katse on tutkimaton. Olisi mielenkiintoista edes hetken ajatella ja kokea kuin kissa.

    Perheen kaksi kattia ovat sisäkissoja. Veljekset ovat eläneet toistensa seurassa syntymästään saakka. Jos toinen lähtee eläinlääkäriin, kotiin jäänyt ryhtyy etsimään toveriaan. Se kulkee huoneesta toiseen ja päästelee kutsuvia kurkkuääniä. Kissat naukuvat vain ihmisille, eivät toisilleen.

    Mirrin poikkeava käytös on osoitus johdonmukaisesta reaktiosta ympäristön muutokseen. Kun veli yllättäen on kadonnut, sitä pitää etsiä.

    En tarkkaan tiedä, miten yksinäinen viiksiniekka kokee tilanteen, mutta jotain erityistä sen mielessä liikkuu, koska se toiminta on niin määrätietoista. Ihmiseltä voidaan vastaavassa tilanteessa tiedustella, miltä hänestä tuntuu. Eläimen kyseessä ollen voimme vain tarkkailla sen käytöstä ja yrittää siitä päätellä. Ehkä kotona olija on hämmentynyt omasta puolestaan, kun on yllättäen jäänyt omilleen.  Tai ehkä se on jotenkin huolissaan kumppanistaan, mihin se on joutunut.

Koira ymmärtää ihmisen ilmeitä ja eleitä muita eläimiä paremmin. Kuva Pixabay.

    Tässä vaiheessa monet moittivat, että eläinten tunteista puhuminen on niiden inhimillistämistä. He tarkoittavat, että annamme eläimille ominaisuuksia, joita on vain ihmisillä. Tunteiden osalta väite ei kuitenkaan päde. Ihmisillä ja muilla eläinlajeilla on tunteiden kaltaisia mielentiloja.

    Viimeisten vuosien aikana tiedeyhteisö on tutkimusnäytön perusteella hyväksynyt tosiasian, että eläimillä on tunteita. Yksimielisyys kohdistuu nimenomaan evoluution aikana jo varhain muodostuneisiin niin sanottuihin perustunteisiin. Eläimet voivat kokea pelkoa, vihaa ja surua, mutta myös iloa tai ainakin jonkinlaista mielihyvää. Elämykset eivät välttämättä ole samanlaisia kuin omamme, mutta lähellä niitä.

    Asia on järkeenkäypä. Tunteet ohjaavat käytöstä ja auttavat meitä elämään muiden seurassa. Jos tuttu ihminen puhkuu kiukusta, lähestymme häntä eri tavoin kuin hänen leveästi hymyillessään. Ääritapauksessa luovumme kokonaan lähestymisyrityksestä juuri sillä hetkellä ja päätämme palata asiaan myöhemmin.

    Sama pätee eläimiin. Jos koira tahtoo mennä lähelle uhkaavasti murisevaa lajitoveria, se tekee sen eri tavalla kuin kohdatessaan häntää heiluttavan karvakuonon.

    Toisen yksilön tunteiden tulkinta ja oman käytöksen sopeuttaminen sen mukaiseksi toimii myös lajien välillä. Vihaiselta näyttävää koiraa varomme, mutta ystävällisesti katselevaa nelijalkaista menemme ehkä tervehtimään.

Leikkivän ihmisen ja koiran ilon tunne on samankaltainen. Kuva Pixabay.

    Koirat puolestaan ovat ylivertaisia tulkitessaan oman lajimme eleitä ja kasvojen ilmeitä. Erityisesti tavatessaan tutun ihmisen, koira toimii ihmisessä havaitsemansa tunnetilan mukaisesti. Se voi esimerkiksi ehdottaa leikkiä, vetäytyä syrjään tai pelkästään mennä luokse.

    Eläinten inhimillistämisen mahdollisuus on edelleen olemassa. Inhimillistämistä on, jos kuvittelemme eläimille ominaisuuksia, joita ei niillä ole tutkimuksissa osoitettu. Sellainen on esimerkiksi kostokäyttäytyminen.

    Nykyisen käsityksen mukaan eläimet eivät ole kostonhimoisia. Jos koira pissaa sisälle sen jälkeen, kun sitä on rangaistu, kyse ei ole kostosta. Lätäkkö lattialla lienee stressaantuneen eläimen reaktio rankaisuun, jonka syytä se ei ehkä ymmärtänyt. Koira voi myös olla peloissaan. Eläimen huomaamatta jääneet tulehdukset tai erilaiset kiputilat saattavat toisinaan aiheuttaa pissan lirahtamisen sopimattomaan paikkaan.

    Mitä paremmin ymmärrämme eläinten käyttäytymisestä, sitä vähäisemmiksi käyvät erot ihmisiin. Enemmän on kyse ominaisuuksien ja kykyjen aste-eroista kuin niiden puuttumisesta. Tämä tosiasia kannattaa hyväksyä, vaikka ottaisi koville.

Koiratutkimus edistää ihmisen hyvinvointia

    Koira asuu, nukkuu ja syö isäntäväkensä seurassa joka viidennessä suomalaisessa kodissa. Ei ihme, koska muihin eläimiin verrattuna koiran suhde ihmiseen on erityinen. Yhteinen historiamme yli 30.000 vuoden ajalta on vaikuttanut molempien perimään samansuuntaisesti. Ihmisen ja koiran aineenvaihdunta, kognitiiviset eli tiedolliset ominaisuudet ja jotkin sairaudet muistuttavat toisiaan enemmän kuin useimpien muiden eläinten.

Koiran työskentely agility-radalla on erinomainen esimerkki lajien välisestä yhteistyöstä.

    Vasta viime aikoina tiedeyhteisö on havahtunut, että läheisyydestään huolimatta koirasta on suhteellisen vähän tutkimukseen perustuvaa tietoa. Jokaisella koiran kanssa elävällä on paljon kokemuksia ja käsityksiä oman lemmikkieläimensä kyvyistä, mutta niitä havaintoja ei voi yleistää koskemaan muita koiria ilman hyväksi koettuja lähestymistapoja.

    Tutkimusryhmäni on käyttänyt tieteellisiä menetelmiä sen selvittämiseen, miten koirat hahmottavat ympärillään eläviä ihmisiä ja lajitovereitaan. Osoitimme koiran katsovan sekä ihmisen että toisen koiran kasvoja ja tulkitsevan niillä näkyviä ilmeitä ja tunteita samaan tapaan kuin me ihmiset. Todistimme myös, ettei sellainen kyky ole ’vaistoa’ vaan koiran aivoilla on kyky erotella kasvojen yksityiskohtia ja tehdä niistä tunnetilaan liittyviä johtopäätöksiä. Tutkimuksessa koirat näkivät kasvokuvia tietokoneen näytöltä, joten ne eivät hyödyntäneet erinomaista hajuaistiaan.

    Laumaeläimenä koiraa kiinnostavat yksilöiden väliset sosiaaliset kohtaamiset. Yhdessä tutkimuksessa totesimme, että erilaisista sosiaalisista tilanteista koirat olivat kiinnostuneimpia kasvokkain tapahtuvasta ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Koirat näyttävät ymmärtävän ihmisten välisiä suhteita. Se voi olla yksi syy, miksi ne ovat niin suosittuja lemmikkejä.

    Perustunteet, kuten pelko, viha, ilo ja suru, ovat ohjanneet käyttäytymistä jo varhain lajinkehityksen alkuhämärissä. Tunteet auttavat meitä ja muita ryhmissä eläviä yksilöitä mukautumaan vaihtuviin sosiaalisiin tilanteisiin. Esimerkiksi viha ihmisen tai koiran kasvoilla on varoittava signaali, joka kertoo, että tätä yksilöä kannattaa varoa. Sen vuoksi oli luontevaa, kun yhdessä koeasetelmassa totesimme, että koirat tutkivat tarkasti vihaisia kasvoja ja kaikkein tarkimmin toisen koiran vihaa uhkuvaa naamataulua.

Yhteinen miellyttävä hetki edistää sekä koiran että ihmisen hyvinvointia.

    Tunnetilat voivat tarttua lajista toiseen. Koiran silittäminen ja paijaaminen lisäävät koiran omistajan hyvänolon tunnetta ja laskevat verenpainetta. Samanaikaisesti myös koira tuntee mielihyvää. Tutkimus osoitti, että kuvatun kaltaisessa koetilanteessa onnellisuushormoniksi nimitetyn oksitosiinin erittyminen lisääntyi kummallakin. Positiivinen yhdessäolo vaikutti molempiin lajeihin samalla tavalla.

    Joskus koira omistajineen käyvät toistensa hermoille. Esimerkiksi koira leikkii mattoa repien, ihminen kieltää ääntään korottaen, mutta leikki jatkuu. Silloin on selvää, että ensin ihminen ja kieltohuutojen jälkeen myös koira stressaantuvat. Voi myös olla, että stressaantunut ihminen aiheuttaa vastaavan reaktion koirassa ilman erityistä tilannetta tai yhteenottoa. Stressi tarttuu ihmisestä koiraan. Sama voinee tapahtua myös toisinpäin, stressaantunut koira aiheuttaa stressireaktion omistajassa.

    Olemme uuden haasteen edessä. Koiran huonovointisuus voi välillisesti vähentää myös ihmisen hyvinvointia. Jotta saamme tieteellisen näytön ihmisen ja koiran väliselle tarttuvalle hyvinvoinnin heikentymiselle, tarvitsemme lisää koiratutkimusta.

Elinsiirtoja kapteeni Koukusta Frankensteiniin

    SADUSSA Peter Pan ja hänen arkkivihollisensa kapteeni Koukku seikkailevat Mikä-Mikä-Maassa. Merirosvolla on nimensä mukaisesti pelkkä koukku toisen käden sormien ja kämmenen tilalla. Hän kuitenkin käyttää sitä taitavasti.

    LAPSENA mietin, miten haarukka pysyy koukussa. Aikani pähkäiltyä päädyin siihen, että haarukkaa ei ehkä tarvita, koska koukkua voi käyttää samaan tarkoitukseen. Olisin halunnut kokeilla.

    IHMISEN puuttuvien tai huonosti toimivien ruumiinosien korvaaminen keinotekoisilla ei ole uusi asia. Puujalkavitsi lienee saanut nimensä siitä, että surkea vitsi ontuu kuin puujalkainen ihminen.

    LÄÄKETIEDE kykenee yhä vaativampiin kudosten siirtoihin. Keuhkoja, sydämiä, maksoja ja munuaisia vaihdetaan ihmisestä toiseen, kun muut parannuskeinot eivät enää tehoa. Vauhtia hidastaa lähinnä siirrettäväksi sopivien elinten saatavuus, niitä ei ole riittävästi. Kuluneita niveliä kyetään korvaamaan teollisesti valmistetuilla metallisilla, joten niistä ei tule pulaa.

    MEKAANISIA ja elektronisia varaosia on kehitetty esimerkiksi käsivarsien tilalle. Kehittyneimmät versiot toimivat melkein kuin omat jäsenet. Kapteeni Koukku saattoi vain haaveilla käden näköisistä ja aidon raajan tavalla tarttumaan kykenevistä siirrännäisistä.

    KÄYTÄNNÖSSÄ suuri osa ihmistä on korvattavissa luonnollisilla tai keinotekoisilla varaosilla. Vain pää on pysynyt alkuperäisillä hartioillaan, mutta nyt sitäkin ollaan siirtämässä.

    ITALIALAINEN lääkäri Sergio Canavero on ilmoittanut tekevänsä ensimmäisen elävän ihmisen pään siirron joulukuussa 2017. Vastaanottaja, pään omistaja, on jo löytynyt, mutta kehonsa luovuttajasta ei ole kerrottu mitään.

    JO ennakkoon huomiota kerännyttä siirto-operaatiota on harjoiteltu apinoilla ja laboratoriojyrsijöillä, mutta tiedeyhteisö ei ole kyennyt varmistamaan toimenpiteiden onnistumista, koska tuloksia ei vielä ole julkaistu tieteellisen käytännön mukaisesti.

    FACEBOOK-SIVUILLAAN Canavero esittää kuvan päänsiirtoharjoitelmasta: kokonainen rotta, jonka niskaan on kiinnitetty hiiren pää ja rintarangan yläosa eturaajoineen. Kaksipäisen kummajaisen kumpikaan pää ei kuvassa näytä järin hyvinvoivalta.

    SAMOILLA naamakirjan sivuilla kerätään joukkorahoituksella varoja päänsiirto-operaation kustannusten kattamiseen. Ne eivät ole vähäiset, koska Canavero arvelee tarvitsevansa noin 150 avustavaa kirurgia yli vuorokauden kestävässä leikkauksessa.

    NÄHTÄVÄKSI jää, tapahtuuko vuoden loppuun ajoitettu toimenpide aikataulun mukaisesti. Voi olla, että mittavat eettiset ja taloudelliset ongelmat eivät salli toteuttamista. Se ei kuitenkaan estä vaan ainoastaan viivästyttää ensimmäistä päänsiirtoa.

    ELÄINLAJINA me ihmiset olemme sellaisia, että teemme kaiken, mikä on mahdollista. Kun päitä opitaan onnistuneesti irrottamaan ja kiinnittämään vieraaseen kehoon, ihmisen voi koota paloista kuin räsynuken tai Frankensteinin hirviön.

Päänsiirtojen eettiset ongelmat ovat suurempia kuin tekniset haasteet. Kuvassa Pyhämaan Uhrikirkon kupeen kalliokasveja.

Haukotus tarttuu kuin tauti

Tylsää tämä lintujen tiirailu ikkunan takaa.

    KAHDEN sisäkissan kodissa hauskinta on seurata eläinten yhteiseloa. Aamuisin ne lähtevät liikkeelle ja illalla panevat maata yhtä matkaa. Lintujen tiirailu ikkunasta ja parvekkeella ulkoilu tapahtuvat yhdessä. Myös turkin pesu sattuu samaan ajankohtaan, vaikka huoltotoimet tapahtuvat eri huoneissa, jolloin mirreillä ei ole näköyhteyttä toisiinsa.

    USEIN kissat haukottelevatkin peräjälkeen. Melkein vuoden yritin ikuistaa kuvaan ammottavan kidan, mutta tapasin myöhästyä ratkaisevat sekunnin murto-osat. Oivallettuani leukojen aukomisen siirtyvän katista toiseen aloin ennakoida. Kun toinen haukotteli, piti juosta kameralle. Siten vain odottelin, kun toinenkin kita aukeni äärimmilleen.

Kita ammolleen ja keuhkot täyteen ilmaa. Se on haukotus.

    TUTTUUDESTAAN huolimatta haukottelun tarkoitus on edelleen epäselvä. Suu aukeaa ja keuhkot täyttyvät ilmasta, joten yhdeksi syyksi on ehdotettu hapenpuutetta. Haukotuksia on myös pidetty elimistön tapana viilentää aivoja, koska tutkimuksen mukaan kylmässä ilmanalassa ihmiset haukottelevat vähemmän kuin lämpimässä. Haukottelemme väsyneenä ja pitkästyneenä, mutta myös jännittyneenä ja stressaantuneena, joten pelkkä vireystaso ei riitä selittämään kitapurjeen esittelyä.

    IHMISTEN lisäksi useat muut eläinlajit haukottelevat. Niillä on jopa erilaisia haukotuksia. Esimerkiksi paviaanit haukottelevat sekä silmät kiinni että auki. Tutkijoiden mukaan serkkujemme leukojen revittely suljetuin silmin on aito haukotus, avoimin silmin kyse on tunnekuohusta.

    HAUKOTUKSET tarttuvat saman lajin yksilöiden välillä. Kun seurassa ensimmäinen suu ammottaa, niin kohta seuraavat suupielet aukeavat. Nykyään tiedämme, että haukotustartunta on kuin zoonoosi, se leviää lajista toiseen. Tutkimuksessa koirat haukottelivat, kun ne kuulivat isäntäväen haukotusääniä. Tarttuvilla haukotuksilla tuntuisi siten olevan selkeä sosiaalinen rooli. Ne voivat olla laumaeläinten välinen viesti, joka näkyy kauas.

Tuplahaukotus.

    UUSIMMAT ihmistutkimukset ehdottavat, että haukottelussa olisi kyse tunteista ja erityisesti empatiasta. Jos haukotuksesi tarttuu, sinusta pidetään. On myös epäilty, että fysiologisen prosessin ohjaajina toimisivat tunteita ja mielialaa säätelevät aivojen välittäjäaineet serotoniini ja dopamiini. Niiden määrän lisääntyminen laukaisisi haukotusrefleksin. Mene ja tiedä.

    MEIDÄN laumassa haukotus ja tarve käydä iltapäivätorkuille ylittävät helposti lajien väliset rajat. Sohvalla lojuva ja haukotteleva kissa vetää puoleensa niin, että sen viereen on pakko kellahtaa pötkölleen. Havainto ei varmasti ole tieteellisesti pitävä, mutta ainakin meillä kissan haukotus on lajista lajiin tarttuvaa laatua. Huooooh!

Hyvä paha avokado

Pussillinen tarjousavokadoja.

RUOKAKAUPASTA tarttui mukaan kilon alennuspussi avokadoja. En tarvinnut niin suurta määrää, mutta ostin kuitenkin. Avokadot myydään raakoina ja viileässä ne säilyvät pitkään, joten ylijäämä ei mene hukkaan.

JÄÄKAAPISSA odottavien hedelmien käyttö vaatii pientä ennakointia, koska tummanvihreät tai ruskeat mollukat eivät kypsy viileässä. Sen vuoksi ne pitää ottaa huoneenlämpöön päivä tai pari ennen tarvetta, jotta ehtivät pehmentyä syömäkelpoisiksi.

AVOKADON miedonmakuinen hedelmäliha sisältää paljon hyvänlaatuisia rasvoja, joten varsinainen laihdutusruoka ei ole kyseessä. Kivennäisiä, vitamiineja ja antioksidantteja on niin runsaasti, että ison kiven sisältävistä hedelmistä on tullut itsestään huolehtivien trendiruoka: avokado päivässä pitää lääkärin loitolla.

Avokadoa sisältävä koiranruoka lupaa terveen ihon ja kauniin turkin. www.avodermnatural.com (22.1.2017)

MYÖS vastustajia löytyy. Pitkä kuljetusmatka viljelyalueilta esimerkiksi Meksikosta tai Yhdysvalloista rasittaa ympäristöä, mikä ei ole kestävän kehityksen mukaista. Sen lisäksi avokadopuut tarvitsevat paljon vettä, jota voi olla rajallisesti saatavana. Ongelmia syntyy erityisesti kuivuudesta kärsivillä seuduilla, joilla paikallisten asukkaiden tarvitseman veden hinta nousee avokadojen kastelun vuoksi.

SE, mikä lisää ihmisten hyvinvointia, ei välttämättä tue muiden lajien terveyttä. Puun lehdet sisältävät persiiniä, joka aiheuttaa vakavia terveyshaittoja lehtiä syöville eläimille. Riskialttiita lajeja ovat erityisesti vuohet, naudat, hevoset ja linnut.

PERSIINIÄ on jonkin verran myös hedelmissä. Koirapalstoilla varoitetaan avokadon vaaroista, mutta eläinlääketieteellisen kirjallisuuden mukaan koirat sietävät hedelmän syöntiä melko hyvin. Jos oireita ilmenee, ne ovat lähinnä oksentelua ja ripulia, jotka menevät ohi ilman erityistä hoitoa.

Thaimaalaiselta torilta ostettu avokado on sisältä punainen, koska on alkanut itää. Kuva JKivinen

YHDYSVALTOJEN markkinoilla on jopa teollinen koiranruoka, joka sisältää avokadoa. Koiraperheen turvallinen lähtökohta on, ettei avokadoja tyrkytetä lemmikille. Jos rekku kuitenkin nappaa niitä suuhunsa, ei se ole kovin vaarallista.

PUNAISIIN avokadoihin voi törmätä joskus. Näin tapahtuu varmimmin, kun matkailee siellä missä avokadot kasvavat. Hedelmälihan punainen väri johtuu tanniinista, joka avokadon itäessä irtoaa kivestä ja värjää ympäröivän mallon. Suuret tanniinimäärät aiheuttavat vatsavaivoja lajista riippumatta, joten punaisia itäneitä avokadoja ei pidä syödä. Ei ihmisten eikä eläinten.

Arvio kirjasta Sapiens – Ihmisen lyhyt historia

    Yuval Noah Harari kirjoittaa ihmisen historiasta ennen näkemättömällä tavalla. Kirja perustuu historian professorin suosittuihin verkkokursseihin, joita hän vetää Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa. Hararin laaja-alainen teksti kattaa melkein kaiken yksilön elämässä ja ihmislajin evoluutiossa maailman herraksi.

    Melkein kaikkea ei voi osata syvästi, joten erityisesti biologian alaan kuuluvissa kysymyksissä rymistellään eteenpäin vähän miten sattuu. Voi olla, että jokaisen detaljin saattaminen kohdalleen ei edes ole ollut tavoitteena. Pinttyneitä ajatussolmuja kuitenkin avataan melkein joka sivulla. Vetävä kirjoitustyyli ja hyvä juoni takaavat viihdyttävän lukukokemuksen.   

    Yksityisen ihmisen onnea on vaikea määritellä, mutta pohjimmiltaan on kyse serotoniinin, dopamiinin ja oksitosiinin tasapainosta aivojen hermosolukoissa. New age -liikkeen lisäksi länsimaisten psykologien armeijat opettavat, että onni lähtee itsestä. Kirjoittaja ei sitä purematta niele. Jos onni on sitä, että sovittaa omat halunsa ympäristön tarjoamiin mahdollisuuksiin, eikö onni silloin perustu itsepetokseen?

    Harari määrittelee historian alkaneeksi kognitiivisesta vallankumouksesta noin 70 000 vuotta sitten. Suunnilleen siihen aikaan historia itsenäistyi biologiasta. Merkityksellisin historiallinen tapahtuma on ollut metsästäjä-keräilijä esi-isiemme asettuminen paikoilleen viljelemään maata. Siitä seurasi maanviljelyn vallankumous, joka on osoittautunut historian suurimmaksi huijaukseksi. Itse asiassa ihminen ei tehnyt vallankumousta alistamalla luontoa. Sen tekivät vehnä, riisi ja peruna, jotka kesyttivät ihmisen.

    Maatalouden vallankumousta seurasi uskonnollinen vallankumous, jonka kohteeksi joutuivat myös eläimet. Kun metsästäjä-keräilijät jahtasivat villieläimiä, he ajattelivat niiden olevan tasavertaisia itsensä kanssa. Maatalous on alusta saakka perustunut utilitarismiin, eläinten hyväksikäyttöön.

    Utilitarismista kirjoittaja lataa täysillä. Parin viimeisen vuosisadan aikana kymmenet miljardit eläimet on alistettu riistolle, jonka julmuudella ei ole vertaa maapallon historiassa. Harari kiteyttää, että moderni teollinen maatalous saattaa hyvinkin olla historian suurin rikos. Ihmisten jatkuva välinpitämättömyys ylläpitää ja lisää eläinten massatuotantoa edelleen.

    Vuoden 1500 vaiheilla historia teki kohtalokkaan valinnan tieteen hyväksi. Tieteellisen vallankumouksen johtavana ajatuksena on antaa ihmiselle ikuinen elämä. Tähän mennessä ihmiskunnan tieteellisen osaamisen huiput ovat olleet ensimmäinen atomipommin onnistunut räjäyttäminen ja käynti kuussa.

    Eurooppalaisen imperiumin tärkein perintö on tieteen ja kapitalismin liitto. Lähes kaikki maapallon asukkaat katsovat politiikkaa, lääketiedettä, sotaa ja taloutta eurooppalaisin silmin. Tieteen, talouden ja politiikan yhteenliittymä ruokkii edelleen jatkuvaa tieteellistä vallankumousta.

    Nyt on tultu tilanteeseen, jossa tiede rikkoo luonnonvalinnan lakeja. Kykenemme muuttamaan pysyvästi haluamallamme tavalla omaa ja muiden elollisten perimää. Olemme siirtymässä älykkään suunnittelun aikakauteen eikä kukaan tiedä, mihin se johtaa.

    Kirja-arvosteluissa olen suositellut kirjan lukemista. Tämän teoksen osalta voi vain sanoa, että jokaisen ajattelevan ihmisen on luettava Sapiensin lyhyt historia.

Kirja: Yuval Noah Harari, Sapiens – Ihmisen lyhyt historia, Bazar 2016