Tag Archives: jooga

Ryhmässä on kiva liikkua vaikka naapurin varpaat suussa

 

    TULIN jumpasta. Vuodenkierto näkyy liikuntasaleilla yhtä selkeästi kuin luonnossa. Vuodenvaihteen päätökset reippaammasta arjesta ilmentyvät liikuntakeskusten täpötäysinä jumppatunteina. Yrittäjien kassakoneet käyvät täysillä, kun uusia asiakkaita riittää jonoksi asti.

    JOTTA uusille ja vanhoille kuntoilijoille taattaisiin hyvä treeni, salien käyttäytymisohjeet ovat selvästi esillä. Sen lisäksi erityisesti ohjattujen tuntien alkamista hallitsevat kirjoittamattomat säännöt. Ne voi oppia vain käytännössä. Lyhyesti se menee niin, että ensin saliin tullut asettuu haluamalleen paikalle ja tarkentaa sitten sijaintiaan salin täyttöasteen mukaan. Jos on tungosta, oma reviiri siirtyy ja pienenee, jotta muutkin mahtuvat. Luontevaa.

Juomapullo ja mukavat jalkineet ovat jumppatunnin tärkeimmät varusteet.

    JOS jumppaajien välille syntyy kinaa, se tapahtuu yleensä ennen tunnin alkua. Miten ehdin ensimmäisenä valloittaman haluamani paikan? Jos sali on ennen tunnin alkua tyhjä, silloin kannattaa tulla ajoissa, jotta pääsee valitsemaan.

    USEIN edellisen tunnin jumppaajat lopettavat samaan aikaan kun seuraavin pitäisi aloittaa. Silloin salinvaihto tapahtuu lennossa. Samalla kun edellisen tunnin hikoilijat purkautuvat ovesta ulos, uudet tungeksivat sisälle.

    TÄSSÄ vaiheessa jotkut hyödyntävät viidakon lakeja. Röyhkein pujottelee muiden ohi, asettuu ensimmäiseksi jonoon oven suuhun ja tunkee saliin sieltä poistuvien vastavirtaan. Sama henkilö saattaa tehdä sen joka kerta, mutta en ole kuullut kenenkään huomauttavan hänelle. Outoa. Kaupan kassajonossa etuilu ei toimi.

    KOULU ja kasvatus ovat tehneet meistä rivit ja jonot suoriksi -ihmisiä. Treenitunneilla se näkyy asettumisena tiukasti toisen taakse tai viereen. Kun käsivarret levitetään sivuille, sormet tai kämmenet nappaavat naapuriin. Vastaavasti lattialla maatessa päät ja jalat kolisevat yhteen. Vieraan yllättävä kosketus sekoittaa omaan suoritukseen keskittymisen, vaikka ei muita vaurioita aiheuttaisikaan.

    KOKENEET treenaajat osaavat niukoissakin tiloissa varoa toisiaan, mutta joukossa on aina heitä, jotka eivät muita huomioi. Silloin on viisainta siirtyä alta pois.

Sopivat toppi, housut ja sukat lisäävät liikunnan iloa.

    OHJAAJAT eivät juuri puutu tilankäyttöön. Silloin tällöin he pyytävät asettumaan limittäin, jotta kaikki mahtuvat paremmin. Pyyntö ei juuri tuota tulosta, koska osa meistä on sisäistänyt suorien rivien ja jonojen vaateen niin voimakkaasti.

    OHJATUT ryhmäliikuntatunnit on tarkoitettu jokaiselle. Siksi perustunti eli tavallinen hikijumppa ei sisällä vaativia askelsarjoja tai muita koreografisia hienouksia. Vasen ja oikea pitää kuitenkin erottaa. Täydessä salissa liikkuminen onnistuu vain, kun mennään yhtä aikaa samaan suuntaan. Kaikilta tämä ei onnistu. Ei se mitään, ajan myötä oppii. Kokeneet konkarit väistelevät sekoilijoita, mutta se verottaa treenin tehoja.

    KAIKKI eivät pidä ohjaajan tahdissa hosumisesta, mutta minulle se sopii. Tulen tehneeksi liikkeitä ja harjoituksia, joita muuten laistaisin, koska ne tuntuvat hankalilta. Kuitenkin juuri ne edistävät kuntoa ja osaamista parhaiten. Tuntuu ikävältä, mutta tekee hyvä, kuuluu joidenkin ohjaajien kannustus.

    TEKNISESTI haastavissa joogassa ja pilateksessa ohjaajan läsnäolosta on se lisähyöty, että hän käy korjaamassa virheellisiä asentoja. Vaikka yhtä treenaajaa kohden aikaa on kovin vähän, siinä ehtii saada henkilökohtaista ohjausta. Vain sillä tavalla lajissa voi edistyä.

    OHJAAJAN kannustus ja jumppakavereiden läsnäolo tsemppaavat yrittämään enemmän kuin kotona. Tuntia ei myöskään kehtaa jättää kesken. Kotioloissa se onnistuu loistavasti. Oma tekeminen ja naapureiden varominen vaativat keskittymistä. Siinä ei voi vatvoa työasioita tai muita murheita. Fyysinen kunto kohenee ja samalla mieli rentoutuu. Stressinhallintaa parhaimmillaan.

Alaspäin katsova koira

    Joogaharrastukseni alkoi uteliaisuudesta satoja, ehkä tuhansia vuosia vanhaan intialaiseen harjoitusmenetelmään, jonka tavoitteena on mielen, ruumiin ja hengityksen välisen tasapainon löytäminen. Sellaiseen lajiin on sukupolvien aikana täytynyt kertyä paljon kokemusperäistä viisautta harmonian saavuttamisesta.

    Ennakkoluuloiset suhtautuvat joogaharjoituksiin nuivasti, koska eivät halua tulla liitetyksi uskonnon harjoittamiseen tai ryhmämeditaatioon. Pelko on turha, sillä liikuntakeskuksissa harjoitettava länsimainen versio joogasta on kehon ja mielen huoltoa ilman syvempiä hengellisiä päämääriä.

    Vuosien aikana olen tehnyt joogaharjoituksia usean ohjaajan johdolla. Heidän neuvonsa ovat yksityiskohdissaan poikenneet toisistaan, mutta koen sen rikkautena. Olen oppinut, että saman päämäärän voi saavuttaa useaa eri reittiä. Evästysten runsaus antaa myös vapauden poimia joukosta itselle mieluisimmat.

Venyttelevä koira. Etujalat ojossa, ranteet suorina, polkuanturat maata vasten. Asento muistuttaa joogaharjoitetta. Kuva Pixabay

Venyttelevä koira. Etujalat ojossa, ranteet suorina, polkuanturat maata vasten. Asento muistuttaa joogaharjoitetta. Kuva Pixabay

    Joogaharjoituksien asanoista eli asennoista suosikkini on alaspäin katsova koira. En tiedä, mistä nimi juontuu, mutta varmasti joskus jossain koira on venytellyt samalla tavalla: takapuoli pystyssä ja rinta maata kohden taipuen, etujalat ojossa ja polkuanturat maata vasten painuen. Erojakin on. Joogaajan pään on tarkoitus roikkua rentona kaulan varassa, mutta venyttelevä koira näyttää usein katsovan eteenpäin.

    Asanassa selän suoruus on keskeinen tavoite, joka varmistetaan kääntämällä istuinluut kattoa kohden. Napa vedetään selkärankaan ja imaistaan sitten kylkiluiden alle. Tai ainakin se on mielikuva siitä, mitä pitäisi keskivartalon syvissä lihaksissa tapahtua. Harjoituksen aikana alaselkää tukevat myös lihaslukot: juurilukko ja alavatsan lukko, jotka saadaan aikaan kiristämällä jalkovälin ja alavatsan lihaksia.

    Käsivarret ojennetaan eteenpäin, jolloin ranteet voivat suoristua mahdollisimman paljon. Se vähentää niihin kohdistunutta rasitusta. Kyynärpäät kuitenkin ovat pehmeät ja kyynärtaipeet käännettyinä toisiaan kohden. Kämmenet ja eteenpäin osoittavat sormet tarttuvat maahan kuin imukupit, joilla työnnetään kehon painoa pois käsiltä.

Jooga-asana alaspäin katsova koira.

Jooga-asana alaspäin katsova koira.

    Sääret ovat suorat ja jalkaterät noin jalanmitan päässä toisistaan, kantapäät maassa ja polvilumpiot ylös vedettyinä. Lievä sisäkierto voi olla avuksi.

    Alaspäin katsovassa koirassa pysytään usein kolmen tai viiden hengityksen ajan, mutta varsinaisia sääntöjä ei ole. Hyvä ohje on, että niin pitkään kuin tuntuu, että on tarpeen.

    Joogahengitys on luku sinänsä. Se on voimakasta mutta suhteellisen äänetöntä niin sanottua lateraali- tai syvähengitystä, jossa keuhkot sekä täytetään että tyhjennetään aktiivisella lihastyöllä. Kun ilma virtaa keuhkoihin, se ohjataan hengityslihasten, pallean ja kylkiluiden välilihasten, avulla keuhkolohkojen ulkoreunoille. Se pullistaa rintakehää sivusuunnassa.

    Monimutkaiselta kuulostava alaspäin katsova koira on itseasiassa lepoasento, jonka aikana kerätään voimia. Samalla se venyttää reisien takaosia. Lihasten lisäksi painovoima vetää mukavasti selkärankaa pidemmäksi ja suurentaa siten selkänikamien välistä tilaa. Erityisesti alaselän välilevyt kiittävät. Jos paino on oikeaoppisesti pois käsiltä, ranteet eivät väsy.

    Yleinen käsitys on, että ihminen vain jäykistyy, kun vuosia karttuu. Valtavirtaa vastaan voi potkia monella tavalla. Minun aseeni on jooga, jonka ansiosta taivun ja väännyn ja kierryn enemmän kuin koskaan.