Lahnoja ja siikoja kalakaupan tiskillä.
Jonottaessani ruokakaupan kalatiskillä huomioni takertui jäärouheella lepäilevään joukkoon: sulavalinjaiset eväkkäät, lahnat ja pikkusiiat, lötköttivät tiiviisti vieretysten kuin konsanaan uidessaan tiukassa parvessa. Avoimet silmät ja suljetut suut tarjosivat vaikutelmaa virkeistä otuksista.
Kauppiaan piiloviesti tuoreudesta tehosi ainakin minuun. Koin, että kalojen täytyi olla vastapyydettyjä. Tiskin takana oleva taulu kertoi, että myyntiartikkelit oli otettu vedestä kolme päivää aikaisemmin. Kaverit eivät siis olleet aivan tuoreita, vaikka siltä näyttivät.
Oikeastaan on kauppiaiden onni, että kaloilla ei ole silmäluomia ja niiden nahka on tiukasti kiinni pään luissa ja kiduskansissa. Kasvojen jäykkä rakenne ja luomettomat silmät tekevät näistä veden elävistä ilmeettömiä. Kuollutkin kala voi näyttää melkein elävältä sopivassa asennossa ja ympäristössä.
Yllä mainituista syistä myöskään kipu ja kärsimys eivät kiristä kalojen naamataulua samalla tavalla kuin omaamme. Tai jos kiristää, se tapahtuu tavalla, jota emme näe. Siksi emme voi ilmeen perusteella päätellä, sattuuko kalaan ja miten paljon, kun se ongen tai uistimen koukkujen varassa pakotetaan pois omasta vetisestä elinympäristöstään.
Kalatiskin tietotaulu kertoi, että myytävät siiat olivat kasvatettuja. Siitä voi päätellä, että hopeakyljet olivat eläneet koko elämänsä ahtaassa altaassa, jossa ne olivat uineet pientä ympyrää tuhansien lajitoveriensa joukossa. Kenelläkään ei ole tietoa, miten kalat kokevat pieneksi rajatun kasvuympäristön. Voivatko ne stressaantua samalla tavalla kuin vaikka tehotuotannon siat tai siipikarja?
Puhe kalojen omista kokemuksista nostaa herkästi hymyn huulille. Sekä kalojen aisteja että tiedollisia ja taidollisia ominaisuuksia on tutkittu niukasti. Sen vuoksi tiedämme niiden kyvyistä ja käyttäytymisestä vähemmän kuin muista hyödyntämistämme eläimistä. Viimeisin tutkimustieto on kuitenkin osoittanut muun muassa sen, että kaloilla on hyvä muisti, ne tunnistavat toisensa, leikkivät ja tekevät yhteistyötä.
Meidän on vihdoin aika muuttaa käsitystämme ilmeettömistä kaloista. Eväkkään kohdatessaan voi yrittää miettiä, millainen sen elinkaari on mahtanut olla. Joka tapauksessa kalojen hyvinvointi on huomioitava entistä paremmin, oli sitten kyse kalastuksesta tai kaupallisesta kasvatuksesta.