Tag Archives: kasvot

Kalojen kipua on vaikea havaita

Ihmiset ymmärtävät someviestien hymiöiden merkityksen melko samalla tavalla, vaikka asuvat eri puolilla maailmaa. Tulkinta perustuu lajimme yhteiseen tietoon, miten tunteet muuttavat kasvojen ilmeitä ja siten tuovat näkyviin sisäiset tuntemukset.

Tutkittuun tietoon perustuen meillä ja muilla eläimillä on jokseenkin samanlaiset perustunteet, jotka voi myös havaita ilmeiden muutoksina. Aikaisemmin kirjoitin aiheesta täällä ( https://www.werespectanimals.com/kun-on-tunteet/ ).

Muiden lajien kasvonilmeiden ymmärtäminen on mahdollista, mutta se vaatii jonkin verran harjaantumista. Aikaisempi kokemus lajista yleensä on tarpeen ja henkilökohtainen läheisyys kyseiseen eläinyksilöön helpottavat tehtävää. Jokainen kissan ja koiran omistaja näkee nopeasti, mikä on lemmikin sen hetkinen mielentila.

Kasvot paljastavat kivun ja kärsimyksen

Kärsimys näkyy kasvoista muiden tunteiden tavoin. Jos vastaantulijan ilme poikkeaa tavanomaisesta, kysymme helposti, voitko hyvin? Jos apua tarvitaan, ryhdymme toimiin sen saamiseksi.

Eläinten ilmeitä, myös kivun aiheuttamia muutoksia, on viime vuosina tutkittu melko runsaasti. Tavoitteena on ollut luoda kuvasarjoja, joiden perusteella voi arvioida, kärsiikö eläin kivusta ja miten kovasta kivusta. Valmiita kipukasvojen kuvastoja on julkaistu yleisille kotieläimille ja laboratoriojyrsijöille.

Yhteistä kivun vääristämille ilmeille on poskilihasten kiristyminen. Sen seurauksena usean lajien silmät menevät sirrilleen, sitä enemmän, mitä voimakkaammasta kivusta on kyse. Koirilla kirsun ja leuan välinen etäisyys ehkä pienentyy, kissojen korvat etääntyvät toisistaan.

Kalan kasvoja rajaavat kiduskannet, joista puuttuvat ilmeitä muokkaavat lihakset. Siksi kalojen kasvot vaikuttavat ilmeettömiltä, ainakin ihmisten silmissä. Kuva Shutterstock.

Kalojen kasvot ovat ilmeettömät

Kalojen kasvoilta ei voi nähdä tunteita eikä kipuun liittyvää kärsimystä, koska kiduskansista muodostuvat kasvot ovat ilmeettömät. Ei ole tietoa, kykenevätkö kalat lukemaan tunteita toistensa kasvoilta, mutta ainakaan me toisen lajiset ihmiset emme havaitse muutoksia, vaikka tiedämme kalaan sattuvan.

Kun ahven on nielaissut ongenkoukun, se nostetaan vedestä satunnaiseen kohtaan kiinnittyneen koukun varassa. Huonolla tuurilla koukkua poistettaessa mukaan repeytyy osa suolistoa, mutta kalan kasvoilla ei näy mitään. Korkeintaan pyrstö vähän potkaisee, mutta niinhän voi tapahtua myös silloin, kun kala vain lojuu laiturilla.

Kalojen ilmeettömät kasvot eivät paljasta kipua ja kärsimystä. Siksi koemme, etteivät kalat tunne kipua, mutta se on virheellinen päätelmä.

Lukuisat tieteelliset tutkimukset osoittavat, että kaloilla on kyky kärsiä kivusta vastaavalla tavalla kuin me ja muut lajit. Kärsimys näkyy selkeästi niiden muuttuneessa tavassa liikkua ja olla.

Rentoutuminen onkivapa kädessä koskee vain ihmistä, kalaan se voi sattua.

 

Kun on tunteet

Tunteet helpottavat selviytymistä arjen tilanteissa. Siksi on luontevaa, että ne ovat lajinkehityksen myötä syntyneet jo varhain. Erityisen merkityksellisiä tunteet ovat sosiaalisille lajeille, esimerkiksi ihmisille, muille kädellisille, norsuille ja koirille, jotka elävät ryhmissä ja joutuvat alituisesti tilanteisiin, joissa toisen tai omat tunteet on otettava huomioon.

Jokapäiväinen elämä lutviutuu sujuvammin, kun toisen tunnetilasta osaa päätellä, miten lähestyä ja toimia.

Tunteita on vaikea tutkia, koska niitä ei voi kovin helposti mitata. Ihmisiltä kysytään, miltä tuntuu. Tai myös, missä kohtaa kehoa tunteet tuntuvat. Mutta eläimiltä ei saa ymmärrettävää vastausta.

Tiedeyhteisö on yksimielinen ihmisten ja eläinten yhteisten perustunteiden olemassaolosta. Ne ovat ilo, suru, pelko, ahdistus, viha ja hämmästys. Koiran tai kissan kanssa samassa taloudessa elävät voivat helposti tunnistaa näitä omista eläimistään.

Toteamme tunnetilan helpoimmin kasvoista. Siksi tunnetiloja ilmaisevat yksinkertaiset naamaemojit ovat niin käyttökelpoisia. Esimerkiksi 😊 tai ☹.

Myös koirat tunnistavat tunteita ihmisten ja koirien kasvokuvista. Ne erottavat iloiset kasvot vihaisista ja neutraaleista sekä reagoivat sen mukaisesti. Jos koirilla itsellään ei olisi näitä tunnetiloja, ne tuskin tunnistaisivat niitä.

Koirien tunteita ja osaamisen rajoja tutkitaan, koska meitä kiinnostavat nelijalkaisen perheenjäsenen mielenliikkeet. Eivätkä tutkimustulokset aiheuta ongelmia koirataloudelle.

Emakon kärsä pilkistää häkin kaltereiden välistä. Kuva Shutterstock.

Toisin on tuotantoeläimillä. Sika on vähintään yhtä älykäs kuin koira. Sen kokemuksista ja tuntemuksista tiedämme kuitenkin paljon vähemmän, koska sikojen mielenliikkeisiin ei kohdistu samanlaista kiinnostusta. Jokainen tutkimus tarvitsee rahoituksen, eikä kukaan ole ollut halukas rahoittamaan sikojen mieleen perehtymistä.

Lihateollisuus kohtelee sikoja lähinnä raaka-aineena, jonka tunteilla ja tiedollisilla ominaisuuksilla ei ole merkitystä. Voi myös olla, ettei niistä edes haluta tietää. Eläinten tunteetonta kohtelua on helpompi jatkaa, kun ei tiedä, miten eläinyksilö sen kokee.

Entä mitä tuntee emakko, joka suljetaan pitkäksi aikaa pelkän seisomisen ja makuulla olon sallivaan häkkiin? Onko se iloinen, surullinen vai ahdistunut? Kun porsimisaika lähestyy, emakolla on voimakas tarve rakentaa pesä tuleville pienokaisilleen, mutta se ei voi sitä tehdä. Miltä se emosta tuntuu?

Yhteiskunta suhtautuu negatiivisesti koiranpentujen tehtailuun, joten toimintaa yritetään suitsia säädöksin. Ihan samalla tavalla emakot ovat porsastehtaita, joilla ei ole muuta tarkoitusta kuin synnyttää mahdollisimman paljon uusia sikoja.

Pentutehtailu on pahasta, mutta porsastehtailu hyvästä. Eläinlajit eivät ole tasa-arvoisia keskenään.

 

PS Otsikko on lainattu Maria Jotunin vuonna 1913 julkaistulta samannimiseltä novellikokoelmalta.

Koiratutkimus edistää ihmisen hyvinvointia

    Koira asuu, nukkuu ja syö isäntäväkensä seurassa joka viidennessä suomalaisessa kodissa. Ei ihme, koska muihin eläimiin verrattuna koiran suhde ihmiseen on erityinen. Yhteinen historiamme yli 30.000 vuoden ajalta on vaikuttanut molempien perimään samansuuntaisesti. Ihmisen ja koiran aineenvaihdunta, kognitiiviset eli tiedolliset ominaisuudet ja jotkin sairaudet muistuttavat toisiaan enemmän kuin useimpien muiden eläinten.

Koiran työskentely agility-radalla on erinomainen esimerkki lajien välisestä yhteistyöstä.

    Vasta viime aikoina tiedeyhteisö on havahtunut, että läheisyydestään huolimatta koirasta on suhteellisen vähän tutkimukseen perustuvaa tietoa. Jokaisella koiran kanssa elävällä on paljon kokemuksia ja käsityksiä oman lemmikkieläimensä kyvyistä, mutta niitä havaintoja ei voi yleistää koskemaan muita koiria ilman hyväksi koettuja lähestymistapoja.

    Tutkimusryhmäni on käyttänyt tieteellisiä menetelmiä sen selvittämiseen, miten koirat hahmottavat ympärillään eläviä ihmisiä ja lajitovereitaan. Osoitimme koiran katsovan sekä ihmisen että toisen koiran kasvoja ja tulkitsevan niillä näkyviä ilmeitä ja tunteita samaan tapaan kuin me ihmiset. Todistimme myös, ettei sellainen kyky ole ’vaistoa’ vaan koiran aivoilla on kyky erotella kasvojen yksityiskohtia ja tehdä niistä tunnetilaan liittyviä johtopäätöksiä. Tutkimuksessa koirat näkivät kasvokuvia tietokoneen näytöltä, joten ne eivät hyödyntäneet erinomaista hajuaistiaan.

    Laumaeläimenä koiraa kiinnostavat yksilöiden väliset sosiaaliset kohtaamiset. Yhdessä tutkimuksessa totesimme, että erilaisista sosiaalisista tilanteista koirat olivat kiinnostuneimpia kasvokkain tapahtuvasta ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Koirat näyttävät ymmärtävän ihmisten välisiä suhteita. Se voi olla yksi syy, miksi ne ovat niin suosittuja lemmikkejä.

    Perustunteet, kuten pelko, viha, ilo ja suru, ovat ohjanneet käyttäytymistä jo varhain lajinkehityksen alkuhämärissä. Tunteet auttavat meitä ja muita ryhmissä eläviä yksilöitä mukautumaan vaihtuviin sosiaalisiin tilanteisiin. Esimerkiksi viha ihmisen tai koiran kasvoilla on varoittava signaali, joka kertoo, että tätä yksilöä kannattaa varoa. Sen vuoksi oli luontevaa, kun yhdessä koeasetelmassa totesimme, että koirat tutkivat tarkasti vihaisia kasvoja ja kaikkein tarkimmin toisen koiran vihaa uhkuvaa naamataulua.

Yhteinen miellyttävä hetki edistää sekä koiran että ihmisen hyvinvointia.

    Tunnetilat voivat tarttua lajista toiseen. Koiran silittäminen ja paijaaminen lisäävät koiran omistajan hyvänolon tunnetta ja laskevat verenpainetta. Samanaikaisesti myös koira tuntee mielihyvää. Tutkimus osoitti, että kuvatun kaltaisessa koetilanteessa onnellisuushormoniksi nimitetyn oksitosiinin erittyminen lisääntyi kummallakin. Positiivinen yhdessäolo vaikutti molempiin lajeihin samalla tavalla.

    Joskus koira omistajineen käyvät toistensa hermoille. Esimerkiksi koira leikkii mattoa repien, ihminen kieltää ääntään korottaen, mutta leikki jatkuu. Silloin on selvää, että ensin ihminen ja kieltohuutojen jälkeen myös koira stressaantuvat. Voi myös olla, että stressaantunut ihminen aiheuttaa vastaavan reaktion koirassa ilman erityistä tilannetta tai yhteenottoa. Stressi tarttuu ihmisestä koiraan. Sama voinee tapahtua myös toisinpäin, stressaantunut koira aiheuttaa stressireaktion omistajassa.

    Olemme uuden haasteen edessä. Koiran huonovointisuus voi välillisesti vähentää myös ihmisen hyvinvointia. Jotta saamme tieteellisen näytön ihmisen ja koiran väliselle tarttuvalle hyvinvoinnin heikentymiselle, tarvitsemme lisää koiratutkimusta.