Tag Archives: kaupungistuminen

Vihreä rakentaminen on ennakoivaa hyvinvointipolitiikkaa

Varhaiset esi-isämme elivät vihreässä ympäristössä, viidakkoisissa metsissä ja savanneilla. Ravinnokseen he metsästivät ja keräsivät luonnon antimia. Maanviljelys ja karjanhoito sitoivat ihmiset paikoilleen runsas kymmenentuhatta vuotta sitten. Ensimmäiset kaupungit alkoivat muodostua paria vuosituhatta myöhemmin.

Kaupungistuminen on globaali megatrendi

Nykyisin yli puolet suomalaisista elää viimeisen teknologian ympäröimänä kaupungeissa, mutta kehityshistoriamme vuoksi olemme edelleen osa luomakuntaa. Se ilmenee niin, että mielellämme rentoudumme liikkumalla ulkona luonnossa, lajimme alkuperäisessä elinympäristössä. Vihreä rauhoittaa myös sisätiloissa. Sen vuoksi julkisten rakennusten sisäseinät on monesti maalattu vihreän sävyillä.

Tiivis kaupunkirakentaminen on kestävän kehityksen mukaista. Tarvitaan vähemmän rakennusmaata, kunnallistekniikka tulee edullisemmaksi ja liikkumisen välimatkat lyhenevät. Kääntöpuolena ympäristön vihreä ja kattamaton maa-ala supistuu, vaikka vettä imevä maanpinta on tärkeää sadevesien imeytymiselle ja lähiluonnon monimuotoisuudelle.

Vihertehokkuus on tärkeää

Koska rakentamisen ja luonnon säilyttämisen yhteensovittaminen on haastavaa, käyttöön on otettu suunnittelua helpottava käsite, vihertehokkuus. Sen tavoitteena on varmistaa tontilla tietty kasvillisuuden määrää suhteessa rakennetun alueen pinta-alaan. Turun kaupunki on päättänyt vihertehokkuuden käyttämisestä uusissa asemakaavoissa, mutta päätös on vain suositus, josta voi perustelluista syistä poiketa.

Vihertehokkuuslaskelmien vastustajien pelkona on, että erityisesti keskikaupungin täydennysrakentaminen vaikeutuu, jos tontille ei enää mahdu lisää vihreyttä. Pelko on turhaa, koska perinteiset viheralueet voidaan korvata esimerkiksi viherkatoilla ja viherseinillä. Ne kuitenkin nostavat rakentamisen hintaa ja sen myötä asumiskustannuksia.

Kuluerästä tuotto-odotuksiin

Kaupunkiluonto ei kuitenkaan ole pelkkä kuluerä, vaikka se sellaiseksi mielletään. Luonnossa liikkumisen terveyttä ja hyvinvointia tukevalle vaikutukselle on laskettavissa euromääräinen arvo. Valmiita lukuja ei juuri ole, mutta terveystaloustieteen avulla ne ovat saatavissa.

Esimerkiksi lasketaan, miten paljon luonnossa liikkuminen vähentää lääkärissä käyntejä.  Kun tämä tiedetään, kerrotaan se yhden lääkärikäynnin hinnalla ja saadaan yksi osa hinta-arvioon luonnossa liikkumisen terveyshyödyistä. Vähentyneiden sairaspoissaolojen määrä on vastaavasti todennettavissa ja muutettavissa euroiksi.

Lasten lisääntyneiden allergioiden uskotaan johtuvan liian puhtaasta elinympäristöstä. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että parhaiten lapsia suojaa allergioilta varhainen kosketus eläimiin ja maaperään. Maaperästä on eristetty bakteereita, jotka koulivat lasten kehittyvää immuunijärjestelmää ja sen myötä allergioita ilmaantuu entistä harvemmin. Lasten sairauksien estyminen vähentää suoraan heidän sairaanhoitokulujaan sekä välillisesti myös vanhempien poissaoloja työstä. Näillekin voidaan antaa rahallinen arvo.

Kaupunkiluonto on hyvinvointipolitiikkaa

Meidän pitää kehittää välineitä viherrakentamisen positiivisten terveys- ja hyvinvointivaikutuksien mittaamiseksi euroissa. Kun laskukaavat ovat olemassa, tulevissa hankkeissa voidaan verrata asuntorakentamisen kustannuksia ja viherrakentamisen välillisiä tuottoja. Ne syntyvät terveydenhuollon resurssien säästymisestä sekä työnteon tuottavuuden lisääntymisestä. Tulos voi yllättää. Pitkällä aikajänteellä vihreän kaupunkiympäristön terveys- ja hyvinvointihyödyt voivat kattaa tai jopa ylittää viherrakentamisesta aiheutuneet kustannukset.

PS Olen vihreiden kuntavaaliehdokas Turussa. Tämä kirjoitus on osa vaalikampanjaani.

Ihmisen lyhyt luonnonhistoria

Kaupungistuminen on maailmanlaajuinen ilmiö. Kaikesta väestöstä jo yli puolet asuu kaupunkialueella, myös Suomessa. SYKE (Suomen ympäristökeskus) ennustaa, että suuntaus vain jatkuu. Koronapandemiasta johtuva etätöiden tekeminen vapaa-ajanasunnoilla ei merkittävästi vaikuta tilanteeseen.

Kaupungissa asumisen historia on kovin lyhyt, jos sitä vertaa ihmisen omaan kehitykseen osana luontoa. Alkuhistoriansa aikana lajimme vietti liikkuvaa elämää, jolloin ravinto saatiin keräämällä ja saalistamalla. Tuolloin metsien tai alavien maiden vihreä luonto ympäröi varhaisia esi-isiämme koko elinajan.

Paikoilleen asettuminen tapahtui maatalouden alkaessa muotoutua noin kymmenentuhatta vuotta sitten. Ensimmäiset kaupunkitaajamat syntyivät sen jälkeen.

Vaikka nykyisin elämme kivisissä kaupungeissa viimeisen teknologian ympäröimänä, kehityshistoriamme vuoksi olemme edelleen osa luontoa. Se on syy, miksi rentoudumme liikkumalla luonnossa, lajimme alkuperäisessä elinympäristössä. Myös pelkällä vihreällä värillä on meihin rauhoittava vaikutus. Siksi sairaaloiden ja julkisten rakennusten sisäseinät on usein maalattu vihreän sävyillä.

Myös ihmisen biologia on peräisin ajoilta, jolloin esi-isämme elivät tiiviissä kosketuksessa maapohjaan. Sen myötä heidän elimistönsä sopeutui siihen, että ympärillä oli jatkuvasti paljon muun muassa bakteereita. Elimistö kehitti niitä vastaan tehokkaan puolustuksen, immuunijärjestelmän.

Meidän aikanamme lasten allergiat ovat yleistyneet. Yhdeksi syyksi epäillään liian puhdasta elinpiiriä. Ikivanha puolustusjärjestelmämme on edelleen virittynyt kierroksille, joilla se kävi kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Jos tiivistä kosketusta maaperään ei ole, lasten kehittyvä immuunipuolustus etsii uusia toimintakohteita, jotka voivat olla esimerkiksi kasvien siitepölyä tai ruoka-aineita.

Tutkimustieto on paljastanut, että juuri tietyt maabakteerit koulivat lasten kypsyvää puolustusjärjestelmää. Sen vuoksi on välttämätöntä, että lasten puolustusjärjestelmä pääsee varhaiseen kosketukseen maaperän bakteereiden kanssa.

Kun rakennamme kaupunkeja, meidän pitää tiedostaa, että olemme osa luontoa ja tarvitsemme sitä päivittäin. Tiivis yhdyskunta on usein kaupunkirakenteen tavoitteena, koska siten rakennusmaa saadaan tehokkaaseen käyttöön, vesi- ja viemäriverkostot ovat edullisempia ja liikkumisen välimatkat lyhenevät.

Kaupunkisuunnittelun pitää tarjota jokaiselle asukkaalle mahdollisuus kävellä kotiovelta viheralueelle. Kaupunkiluontoa vastustetaan kustannusten vuoksi. Joko viheralueen muodostaminen ja ylläpitäminen aiheuttavat kuluja tai kyseinen alue on pois tuottoisalta rakentamiselta. Mutta vastahanka on lyhytnäköistä.

Jos arvioimme, miten monta sairaspoissaoloa kaupunkiluonnossa liikkuminen estää, saadaan vihreälle kaupunkitilalle laskennallista euromääräistä tuottoa. Myös allergialta säästyneet lapset vähentävät sairaanhoidon kuluja. Kaupunkien viheralueet eivät ole pelkkiä kuluja. Ne lisäävät asukkaiden hyvinvointia ja sen myötä alueen houkuttelevuutta ja tuottavuutta.

PS Olen vihreiden kuntavaaliehdokkaana Turussa. Tämä kirjoitus liittyy vaalikampanjaani.