Tag Archives: koe-eläin

Hyödyllisiä ja hyödyttömiä eläimiä

    Muistat varmaan hempeän kesäillan, jonka lupaava tunnelma sortuu korvissa iniseviin hyttysiin. Käsien huitovan läiskinnän keskellä joku sadattelee ääneen, mitä hyötyä noista kiusallisista verenimijöistä voi olla? Jos seurueessa on eläintieteilijä, hän vastaa nopeasti, että esimerkiksi hyönteisiä syövät linnut ja lepakot syövät hyttysistä. Ikävät itikat ovat ravintoa suuremmilleen.

Vuohi tuottaa maitoa ja lihaa. Se on hyötyeläin. Kuva Pixabay.

    Lapsille opetetaan jo koulussa, että maatilojen perinteiset tuotantoeläimet ovat hyödyllisiä. Lehmistä saadaan maitoa ja lihaa ruokapöytään sekä nahkaa eri tarkoituksiin. Grillissä tirisevät kyljykset ja jouluaterian kinkut ovat sikojen panos ruokavalioomme.

    Kasvava joukko hamuaa appeeksi kevyempiä vaihtoehtoja. He hylkäävät punaisen lihan ja ryhtyvät siipikarjan tai kalan lihan kuluttajiksi. Hyötyeläimiä nekin.

    Sirkat ovat aterioidemme uusin eläinperäisen valkuaisen lähde. Hyödyllistä väkeä outoudestaan huolimatta.

    Turkiseläimiä kasvatetaan kauniin karvan vuoksi. Hyödymme niistä saamalla pehmeitä turkiksia, joista suurin osa päätyy asusteiden somisteiksi. Tieteellisissä tutkimuksissa elämäntyönsä tekevät laboratorioeläimet helposti unohtuvat keskustelusta. Virallisesti ne eivät ole tuotantoeläimiä, mutta kyllä nekin tuottavat: uutta tietoa. Sen vuoksi myös koe-eläimet ovat hyödyllisiä.

Hevosilla on kaksoisrooli. Ne voivat olla joko hyötyeläimiä tai harrastuseläimiä käyttötarkoituksesta riippuen. Kuva Pixabay.

    Hyödytön on hyödyllisen vastakohta. Koirat eivät lähtökohtaisesti kuulu hyötyeläimiin, joten niiden täytyy olla hyödyttömiä. Se tarkoittaa, etteivät ne tuota mitään konkreettista, jolla voisi ansaita rahaa. Opaskoirat sekä poliisin, armeijan, rajavartiolaitoksen ja tullin virkakoirat tuottavat palveluita. Sen vuoksi niitä nimitetäänkin hyötykoiriksi. Nimike tekee niistä muita koiria arvostetumpia.

    Faaraoiden Egyptissä kissat olivat viljavarastojen korvaamattomia työntekijöitä. Ne pitivät kurissa hiiret ja rotat, jotka hamusivat samoja ravintoaineita kuin ihmiset. Kissojen vienti pois Egyptistä oli kiellettyä ja salakuljetuksesta seurasi rangaistus. Kissojen arvostusta muinaisessa yhteiskunnassa kuvaavat meidän päiviimme säilyneet lukuisat kissamuumiot.

    Tämän päivän Suomessa kissojen asema on kovin toisenlainen. Kissoja ei juuri arvosteta. Ne ovat hyödyttömiä eläimiä, jotka on virallisesti julistettu tuholaisiksi. Maa- ja metsätalousministeriö on listannut kissan haittaa aiheuttavaksi vieraaksi maaselkärankaiseksi, jonka olemassaolo ja leviäminen pitää torjua. Kissavihan aiheuttaa sama ominaisuus, jota muinaiset egyptiläiset palvoivat: mestarillinen saalistustaito.

Kissa. Maa- ja metsätalousministeriö on luokitellut sen haittaa aiheuttavaksi vieraaksi maaselkärankaiseksi.

    Arvion mukaan miljoonassa suomalaisessa kodissa elää lemmikkinä koira tai kissa. Lisääntyvä tutkimustieto osoittaa, että niillä on sekä suora että välillinen positiivinen vaikutus isäntäväkensä terveyteen ja hyvinvointiin.

    Koiranomistajat ulkoilevat säännöllisesti ja solmivat samalla uusia tuttavuuksia. Liikunta kohentaa sekä ihmisen että mukana kulkevan karvaturrin ruumiinkuntoa ja mielen tasapainoa. Kävelylenkki on oiva esimerkki, miten yhdessä tekeminen edistää molempien osapuolien hyvää oloa. Erilajisuus ei ole este vaan positiivisen vuorovaikutuksen perusta.

    Jako hyötyeläimiin ja ei-hyötyeläimiin on keinotekoinen. Se ei tee oikeutta hyödyttömiksi julistetuille. Eläimet ovat tuntevia olentoja, joten ne ansaitsevat itseisarvon riippumatta siitä, mitä niistä nettoamme.

Tavoitteena eläimetön tiede

    Eläinsuojelujärjestön tilaisuudessa puhuttiin koe-eläimistä ja niiden suojelemisesta. Kuuntelin nuorta idealistia. Hänen ehdoton vakaumuksensa oli, ettei eläimiä saanut käyttää hyväksi minkäänlaisessa tutkimuksessa. Edes kuolleesta eläimestä ei sopinut ottaa kudoksia. Jyrkkä mielipide sulki pois myös eläinten ruumiinavaukset kuolinsyyn selvittämiseksi.

    Tapahtumasta on kulunut muutama vuosi ja sinä aikana koe-eläimiä koskevaan lainsäädäntöön on kirjattu ihanteellisen eläinsuojelijan ajatuksia. Direktiivi tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelemiseksi tuli voimaan 2013.

EU edellyttää samanlaista koe-eläinlainsäädäntöä kaikissa jäsenvaltioissa.

EU edellyttää samanlaista koe-eläinlainsäädäntöä kaikissa jäsenvaltioissa.

    EU:n yhteisenä tavoitteena on jossain vaiheessa pidättyä kokonaan eläinten hyödyntämisestä tutkimustarkoituksessa. Siihen liittyy kuitenkin ehto. Eläinkokeista luopuminen ei saa hidastaa uuden tutkimustiedon kertymistä, joten vielä ei olla kovin lähellä eläimetöntä tieteentekoa.

    Niin kauan kuin koe-eläimiä käytetään, tiedeyhteisön pitää tehdä kaikki mahdollinen niiden elämän helpottamiseksi. Käytännön ohjenuorana ovat niin sanotut 3R-periaatteet. Jokainen koe-eläimiä koskeva päätös pitäisi tehdä pohtimalla, miten se edistää yhden tai useamman koe-eläimen hyvinvointia.

    Ensimmäinen periaate tarkoittaa, että eläimet on kokeissa korvattava muilla tutkimusmenetelmillä aina kun se on mahdollista. Tällaisia korvaavia menetelmiä ovat esimerkiksi laboratoriossa kasvatetuissa soluissa tehtävät kokeet. Siten kemikaalien haitallisia ominaisuuksia tutkittaessa myrkyille altistetaan pelkkiä eläviä soluja kokonaisten eläinten sijasta.

    Toinen periaate edellyttää tutkimuksiin joutuneiden koe-eläinten lukumäärän vähentämistä. Tavoitetta edistetään suunnittelemalla eläinkokeet paremmin ja tarkemmin. Kokeeseen otettujen eläinten lukumäärän pitää perustua matemaattisiin laskelmiin eikä pelkkään arvioon.

    Eläimiä ei myöskään saa olla kokeissa liian paljon, koska silloin osa joutuu kärsimään turhaan. Sama tieto olisi saatu ilman niiden mukanaoloa. Myöskään liian vähäinen eläinmäärä ei ole hyväksyttävää, koska siinä tapauksessa luotettavia tuloksia ei tule ja kaikki eläimet ovat olleet testeissä tarpeettomasti.

    Kolmannen periaatteen mukaan koemenetelmiä on kehitettävä siten, että ne aiheuttavat mahdollisimman vähän kipua ja kärsimystä eläimille. Samaa periaatetta tulkitaan myös niin, että eläinten asuinympäristöä on muutettava niiden lajinmukaisia tarpeita vastaavaksi. Yleensä tämä tarkoittaa vähintään mielenkiintoisia puuhavälineitä virikkeeksi ja piiloutumissopukoita omaa rauhaa varten.

Lainsäädäntö on asettanut tavoitteeksi, että jossain vaiheessa eläinkokeita ei enää tarvita tieteen teossa. Kuva Pixabay

Lainsäädäntö on asettanut tavoitteeksi, että jossain vaiheessa eläinkokeita ei enää tarvita tieteen teossa. Kuva Pixabay

    Eläimistä vapaaseen tutkimukseen siirtyminen edellyttää määrätietoista työtä. Vaikuttamistapoja on monenlaisia. Koe-eläinten kanssa työskentelyä ei yleensä pidetä eläinystävällisenä puuhana, mutta silloin voi suoraan omilla toimillaan parantaa niiden kohtelua.

    Jos ryhtyy lääke- tai kemikaalialan viranomaiseksi, sitä kautta voi vaikuttaa eläinkokeiden määrään ja laatuun ennen uuden lääkkeen tai kemikaalin pääsyä markkinoille.

    Tutkijat tutkivat, mitä joku suostuu rahoittamaan. Pyrkimällä rahoittajan rooliin voi nopeasti ja tehokkaasti vaikuttaa siihen, minkälaisilla eläinkokeilla tietoa hankitaan.

    Jos ei halua liian lähelle koe-eläimiä, niin silloin kannattaa liittyä jäseneksi eläinsuojelujärjestöön, joka pyrkii vaikuttamaan viranomaisiin ja rahoittajiin. Laiskin ryhtyy eläinsuojelukummiksi. Pieni rahasumma siirtyy kuukausittain eläinsuojelujärjestölle ilman sen kummempaa vaivaa.

    Jotain on tehtävä. Valitse oma tapasi vaikuttaa.

Työnä eläinten tappaminen

    Eläinten tappaminen on ikävä, mutta tottumustemme vuoksi välttämätön tehtävä. Viemme otuksilta hengen monesta syystä. Jos koemme, että eläimet jotenkin uhkaavat hyvinvointiamme tai omaisuuttamme, ryhdymme voimallisiin toimiin päästäksemme niistä eroon. Siihen tehtävään on tarjolla virkamiehiä ja yksityisiä toimijoita.

    Virkavastuulla työskentelevät terveystarkastajat ja kaupallisin periaattein liikkuvat tuholaistorjujat kohdistavat kuolettavat iskunsa pääasiassa jyrsijöihin, joihinkin lintuihin sekä erilaisiin hyönteisiin ja niiden esiasteisiin. Aseita tuholaisia vastaan ovat muiden muassa myrkyt, jotka on osattava sijoittaa sellaisiin paikkoihin, joissa haitallisiksi leimatut eläimet tapaavat oleilla. Rottasodat eivät ole historiaa.

    Eläinperäiset ruokalajit ovat olennainen osa kulttuuriamme, mutta sapuska ei tule lautaselle ilman kuolemaa. Sen vuoksi teurastajat ovat liharuokaketjun keskeinen ammattikunta. Monen mielestä teurastamot ovat ahdistavia paikkoja, mutta ilman niitä arkemme olisi kovin erilainen.

    Jos jokaisen pitäisi pyydystää ja teurastaa oma liharuokansa, kasvissyönnin määrä räjähtäisi käsiin. Se voisi olla hyväksi kansanterveydelle, eläimille, ympäristölle, ilmastolle ja globaalille oikeudenmukaisuudelle, mutta sellaisten asioiden vuoksi teurastamoja tuskin suljetaan.

    Myös laboratorioissa päästetään päiviltä paljon eläimiä, erityisesti hiiriä. Lopetus voi olla tutkimussuunnitelmaan kuuluva toimenpide tai vain menetelmä päästä eroon tarpeettomasta tutkimusmateriaalista. Nykyisin turhiksi käyneitä koe-eläimiä on mahdollista luovuttaa tutkimuslaitoksista yksityiskoteihin, mutta näin tapahtuu äärimmäisen harvoin.

Eläinlääkärin aseita.

Eläinlääkärin aseita.

    Opetan tuleville eläinlääkäreille lääkkeiden käyttöä. Puhun myös eutanasiassa tarvittavista aineista. Potilastyötä tekevä eläinlääkäri joutuu väistämättä antamaan viimeisiä piikkejä ainakin koirille, kissoille ja niitä pienemmille lemmikeille. Hevosen ampuminen hengiltä voi joissakin tilanteissa olla lääkkeitä helpompi ratkaisu. Jos eläinlääkärin oma osaaminen ei riitä pyssyn käyttöön, yleensä avuksi löytyy metsästäjä tai muu ampumataitoinen henkilö.

    Eläinten asianmukainen tappaminen vaatii tekijöiltään käytännön osaamista, mutta myös lain tuntemusta. Lopetusasetus antaa ohjeet, miten teurastettavat eläimet on tainnutettava ennen verenlaskua, johon ne lopulta kuolevat. Koe-eläimiä tai virallisemmin tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettäviä eläimiä saa lopettaa vain lain sallimin keinoin. Jos hyväksytyistä menetelmistä on tarpeen poiketa, siihen on etukäteen pyydettävä viranomaisen lupa.

    Vain poikkeustapauksissa eläin kohtaa kuoleman kotinurkissa. On varmaa, että kuljettaminen ja toimenpiteen odottaminen oudossa paikassa stressaavat. Vaikka elämän päättyminen on lähellä, hyvinvoinnista on silti huolehdittava. Eläimillä on oikeus hyvään kuolemaan.

Eläinkokeista voi selvitä hengissä

Rotat ja hiiret ovat yleisimpiä koe-eläimiä.

Rotat ja hiiret ovat yleisimpiä koe-eläimiä.

    Eläinten alistaminen tieteellisiin tutkimuksiin aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. Eläinkokeilla on huono maine, mutta niiden tekeminen koetaan välttämättömäksi. Eläinten etu joutuu väistymään, jos niillä tehtävillä kokeilla on mahdollista löytää esimerkiksi uusia parannuskeinoja vakaviin sairauksiin tai ratkaista vakavia elintapoihimme liittyviä ongelmia. Uuden tiedon hankkimatta jättämistä voidaan jopa pitää epäeettisenä tapana suojella eläimiä.

    Lainsäädäntö heijastaa yleistä mielipidettä. Eläinkokeita ei voi tehdä noin vain. Siihen tarvitaan lupa asianomaiselta viranomaiselta. Viranomainen punnitsee, ovatko tutkimuksen hyödyt (uusi tieto) ja haitat (eläimelle) tasapainossa. Tutkimustulosten hyödynsaajia voivat ihmisten lisäksi olla muut eläimet ja ympäristö. Mitä tärkeämpää tietoa on odotettavissa, sitä enemmän eläimille saa aiheuttaa kärsimystä.

     EU:n direktiiveillä on kyseenalainen maine, mutta muutaman vuoden takainen koe-eläindirektiivi on tuonut tiedemaailmaan täysin uuden ulottuvuuden: testien jälkeen terveet ja hyväkuntoiset eläimet voivat siirtyä yksityisiin koteihin viettämään eläkepäiviä.

    Joissakin Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa koe-eläiminä työuransa tehneitä koiria ja kissoja on siirtynyt perheisiin vuosikausia. Näistä kokemuksista tiedetään, että muutto kennelolosuhteista kodissa asuvaksi lemmikiksi aiheuttaa eläimille monenlaista stressiä, mutta koirien ja kissojen huolellinen valmentaminen on pehmentänyt siirtymistä uuteen elämänvaiheeseen. Ongelmia on kyetty lieventämään, kun niihin on huolella paneuduttu.

    Helsingin yliopisto on tämän kevään aikana ensimmäisenä Suomessa soveltanut uudehkoa lakia ja luovuttanut kahdeksan beaglerotuista koekoiraa yksityiskoteihin.  Kotiuttaminen on tapahtunut yhteistyössä SEY Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto ry:n kanssa. Koirien sopeutumista uusiin koteihin on tässä vaiheessa varhaista arvioida, mutta toivottavasti saamme myöhemmin kuulla mukavia koirauutisia.

    Nykyisen lain myötä koe-eläimyydestä on tullut jonkinlainen työura, josta parhaassa tapauksessa voi selvitä hengissä. Tuskin silti kovin moni eläinyksilö onnistuu päätymään kotioloihin. Ihanteellisin vaihtoehto olisi, jos eläimet eivät lainkaan joutuisi tieteellisiin tutkimuksiin.

    Eläinkokeet eivät ole itsetarkoitus vaan työkalu, jonka avulla on mahdollista altistaa tuntevia olentoja ikäville kokemuksille. Tällaisesta työkalusta pitäisi luopua kokonaan. Lainsäädännön tavoitteena on vähentää kokeisiin joutuvien eläinten lukumäärää, mutta käytännössä näin ei ole tapahtunut. Yhteiskunnallisten päättäjien ja tutkijoiden tulisi paremmin tiedostaa lain velvoite ja sen mukaisesti panostaa entistä enemmän eläinvapaiden tutkimusmenetelmien kehittämiseen.