Tag Archives: koti

Keskusta ja lähiöt yhdessä tekevät kaupungin

Turku on eurooppalaisessa mittakaavassa keskikokoinen kaupunki. Keskustassa melkein kaikki tarpeellinen on vartin kävelymatkan päässä. Samassa ajassa pyörällä ehtii lähimpiin lähiöihin ja julkisilla kulkuvälineillä sekä omalla autolla tavoittaa myös kaukaisemmat kaupunkialueet.

Turun ensimmäinen lähiö, Patterinhaka, rakennettiin 1950-luvulla lähelle satamaa. Alueella oli tuolloin runsaasti työpaikkoja, mutta ei työntekijöille sopivia asuntoja.

Satamatyöläisten asumisen arkea helpottamaan Patterinhakaan luotiin myös peruspalveluita, ainakin ostoskeskus, neuvola ja lastentarha. Kirjastoauto porhalsi pari kertaa viikossa tuomaan hengen ravintoa. Liikenneyhteydet olivat hyviä, joten liikkuminen sujui vaivatta.

Patterinhaan jälkeen lähiöitä on rakennettu lisää. Tähän päivään mennessä niitä on kertynyt kolmisenkymmentä. Suuri osa turkulaisista asuu lähiöissä.

Lähiöasukkaita on monenlaisia ja heillä on erilaiset odotukset hyvälle asuinympäristölle. Kaupunkisuunnittelun tavoitteena on huomioida niitä tasapuolisesti. Yrityksestä huolimatta yhteiskunnassa pikkuhiljaa tapahtunut kehitys on alkanut tulla näkyväksi myös Turussa: asuinalueet ovat eriytyneet sosiaalisesti.

Kaupunkistrategiansa mukaan (voit lukea sen täältä) Turku haluaa vähentää asukkaiden eriarvoisuutta kiinnittämällä huomiota aktiiviseen lähiöpolitiikkaan.

Käytännössä monet kaupunkisuunnittelun lähiöpäätökset kohdistuvat alueen asuntokannan hahmottamiseen.  Halutaan turvata riittävä kohtuuhintaisten asuntojen tarjonta, josta jokainen tarvitsija löytää itselleen sopivan. Monimuotoinen asuntotuotanto ei kuitenkaan yksinään takaa tasapuolista kaupunkikehitystä.

Asukkaiden hyvään elämään tarvitaan jotain muuta. Ihannetilanteessa asuinalueelta löytyisi peruspalveluiden lisäksi mahdollisuus varhaiskasvatukseen ja peruskoulutukseen. Kirjastot tarjoaisivat tilan monikulttuuriseen kohtaamiseen sekä muiden erilaisuuden ymmärtämiseen ja hyväksymiseen.

Harrastus- ja nuorisotilat ovat ensiarvoisen tärkeitä nuorten viihtymisen takaamiseksi ja mahdollisen syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Liikuntapaikat eivät tarkoita pelkkiä perinteisiä urheilukenttiä ja -halleja vaan skeittiparkkeja, parkhour-puistoja sekä mahdollisuutta vaikka skuuttaukseen. Kannattaisi kysyä paikallisilta nuorilta itseltään, mitä he toivovat lähiympäristöltään.

Jokaisella asuinalueella ei voi olla kaikkea, joten alueiden välisen liikkumisen pitäisi tapahtua sujuvasti. Julkisen liikenteen ja oman auton lisäksi kaupunginosasta toiseen pitäisi päästä helposti polkemalla. Pyöräteiden ei soisi olevan pelkkiä asfalttiliuskoja katujen laidoilla vaan ne kannattaisi ympäröidä viherkaistoilla, joiden puut ja pensaat ilahduttaisivat yhtäläisesti pyöräilijöitä ja autoilijoita. Samalla ne vaimentaisivat autoliikenteen aiheuttamia ilmavirtoja ja melua.

Kaupunkistrategian tavoitteena on vetovoimainen Turku. Se tarkoittaa kaupunkia, jossa keskustaa ja lähiöitä kehitetään yhdenvertaisesti.

PS Olen vihreiden kuntavaaliehdokas Turussa. Tämä kirjoitus on osa vaalikampanjaani.

Saako lemmikkiä surra?

    Lainasin otsikon luterilaisen seurakuntayhtymän koteihin jakamasta mainoslehtisestä. Kirjoitusta varten haastateltu seurakuntapappi pohti, miten Raamattu arvottaa lemmikkieläimiä, mutta hän ei ollut löytänyt selkeää vastausta. Kun pyhän kirjan tekstissä puhutaan koko luomakunnasta, papin tulkinnan mukaan siihen käsitteeseen sisältyivät myös eläimet.

Perheen lemmikki, joka siirtyi ajasta iäisyyteen kahdenkymmenen vuoden korkeassa iässä.

    Kirkolla ei ole yhteistä kantaa, miten suhtautua lemmikkeihin. Eläimet asuvat kodeissa ja niillä tuntuu olevan perheenjäsenen asema. Pappi kertoi edelleen, että seurakunnassa oli järjestetty sururyhmä lemmikkinsä menettäneille, mutta siitä oli tullut palautetta. Eläintä ei pidä kohdella kuin ihmistä. Lemmikin suremista pidettiin eläimen inhimillistämisenä.

    Tässä kohdassa on syytä kysyä, inhimillistääkö sureminen kohteensa? Jos ihminen joutuu hyvin ikävään tilanteeseen, jossa hän esimerkiksi menettää kotinsa, surua pidetään luonnollisena. Kenenkään mieleen ei tule, että kyse olisi kodin inhimillistämisestä. Toisen ihmisen kokeman menetyksen vähättely on ylimielistä ja osoittaa myötätunnon puutetta. Kiintymys on merkittävä tunne sen kokijalle kohteesta riippumatta.

    Ilo, suru, pelko, inho ja viha ovat kehityshistoriallisesti vanhoja perustunteitamme. Ne ovat kehittyneet auttamaan meitä ympäristöön sopeutumisessa. Tunteet ohjaavat kohti hyvinvointia tukevia asioita ja toisaalta ne saavat meidät välttelemään vahingollisia.

    Ihmisiin ja lemmikkieläimiin kohdistuvien tunteiden aivoperusta on osoittautunut melko samanlaiseksi. Magneettikuvauksessa äidin aivoissa aktivoituivat paljolti samat alueet, kun hän katsoi kuvaa joko lapsestaan tai koirastaan. Tulos osoitti, että molempien valokuvien nostattamat ilon ja kiintymyksen mielentilat olivat tunnekokemuksina toistensa kaltaisia.

Tuhkauurna on jäljellä rakkaasta kissasta.

    Jatkuvasti lisääntyvä luonnontieteellinen tieto on kaventanut ihmisen ja muiden eläinlajien välisiä eroja. Eläimet käyttävät työkaluja tarkoituksenmukaisesti. Ne osaavat etsiä luonnosta kivennäisiä ravinnon täydennykseksi sekä käyttää kasveja suolistoloisten häätöön. Eläimet kommunikoivat monipuolisesti äänillä ja eleillä. Aikaisemmin ehkä pidimme niiden käyttäytymistä tarkoituksettomana, mutta nyt tiedämme paremmin: kyse on tehokkaasta viestinnästä.

    Vauvasta saakka opimme katsomaan toisiamme kasvoihin ja tulkitsemaan niillä näkyviä tunteita.  Esimerkiksi ilo, ja viha on helppo erottaa. Tutkimusryhmäni on osoittanut, että myös koirat pystyvät samaan. Ne erottavat helposti iloiset ja vihaiset ihmiskasvot toisistaan. Kasvot ovat tunteiden peili. Ominaisuus on niin perustavanlaatuinen, että kyky ymmärtää kasvojen välittämiä tunteita ylittää lajien väliset rajat.

    Kun eläinten kykyjä ja tunteita halutaan mitätöidä, sanotaan helposti, että eivät ne mitään ymmärrä. Elukat vain elävät vaistojensa varassa. Vaisto saa emon huolehtimaan jälkeläisestään, ei järki tai ymmärrys. Mutta jos vaisto onkin tunne, emon kiintymystä poikaseen vastaavalla tavalla kuin äidin kiintymys vauvaan. Myös suru jälkeläisen menetyksestä lienee samankaltainen. Miten huomioimme eläimen surun?

Kissojen kolmiulotteinen koti

Hattuhylly on oivallinen nukkumapaikka.

   KODISTA puhuessa kuvaamme mielellämme sen kokoa pinta-alamittoina. Tavallisin asumus lienee muutamasta kymmenestä runsaaseen sataan neliöön. Kämpän arvostus määräytyy sijainnin mukaan, mutta tarkennettu hinta perustuu pinta-alaan. Korkea sisätila voi olla myynti-ilmoituksen valtti, mutta sen merkitys asunnon lopulliseen arvoon on vähäinen.

   ELÄINASUKIT hyötyvät laajasta alasta. Mitä isompi elinpiiri, sitä enemmän mahtuu riehumaan. Ihmisten tavoin koirat elävät pääasiassa lattialla, mutta lepäilevät mielellään myös sohvalla ja sängyllä, jos ne ovat sopivan korkuisia eläimen kokoon nähden. Pieni ei pääse hyppäämään korkealle.

   KISSAT ovat toisenlaisia. Niiden maailma on selkeästi kolmiulotteinen. Taitavina kiipelijöinä ne hyödyntävät yhtä hyvin pystyjä kuin vaakasuoria pintoja. Ihmiskodin pystysuuntia ei kuitenkaan ole suunniteltu liikkumista varten. Sen vuoksi kissaperheissä syntyy erimielisyyttä, missä sopii kulkea.

Kiipelypönttö keskellä eteishallia on suosittu, koska siitä näkee moneen suuntaan.

    LEMMIKEISTÄ on tullut karvaisia perheenjäseniä, jotka jakavat hyvät ja huonot elintapamme. Urheilullisten ihmisten koirat liikkuvat paljon. Vastaavasti sohvaperunoiden joukon jatkona lojuu sohvaperunakoiria ja miksei myös kissoja.

    MUKAVISTA yhteisistä hetkistä huolimatta vastuullamme olevien eläinten pitäisi voida käyttäytyä kuten esi-isänsä. Synnynnäinen tarve lajinmukaiseen käytökseen ei ole poistunut, vaikka elinpiiri on vaihtunut luonnosta suojatuksi sisätilaksi.

    PIENET villit kissapedot kulkevat mielellään muuallakin kuin tasamaalla. Sen vuoksi hyppy tuolille ei välttämättä riitä täyttämään kotikatin kiipeilyn tarvetta. Jos ei muuta ole tarjolla, viiksiniekka kipuaa verhoja pitkin katon rajaan.

    MEILLÄ mirrit puskevat kirjahyllyissä kirjojen takana ja kääntyillessään pudottavat niitä, koska tuntuvat olevan huonoja peruuttamaan. Raapimapuut ovat hitusen helpottaneet kiipeilyvimmaa, mutta niitäkään ei voi olla ylettömästi. Myös ihmisten on kyettävä asumaan mukavasti.

Kissa käyttää kirjahyllyn päätyrakenteita tikapuina kiivetessään.

    KYNTENSÄ kissat teroittavat sopiviksi katsomiinsa kohteisiin. Jos parempaa ei ole tarjolla, koukut isketään lähimmän tuolin käsinojaan. Meidän kollit suosivat seinänkulman tapettia sohvan ja jääkaapin välisellä matkalla.

    RAAPIMAPUUT tai -laudat tuovat ensiapua asumuksen suojaamiseen. Kokemuksesta tiedän, että kynsienhoitovälineet pitää sijoittaa mirrien tavanomaisten kulkureittien varrelle. Pyyntivälineet kunnostetaan muiden toimien ohessa. Niitä ei varta vasten lähdetä huoneen perälle teroittamaan.

    TOIMIVIN ratkaisu kuitenkin lienee, että kissojen palveluskunta opettelee sietämään jatkuvaa paikkojen repsotusta yhteisessä kodissa.

Kodissani asuu chilivaras

Chilini kaksi ensimmäistä palkoa, jotka kuvan ottamisen jälkeen katosivat eri öinä.

Chilini kaksi ensimmäistä palkoa..

    Pari kuukautta sitten hankin ensimmäisen chilikasvini valmiina taimena asianharrastajien kaupasta. Chilini on aji cristal -lajiketta, jonka tulisuus on kohtalainen. Kasvavien palkojen vihreä väri muuttuu oranssin kautta punaiseksi palon kypsyessä. Niitä voi syödä vihreinä, mutta tulisuus on kehittynyt täyteen puhtiin vasta punaisissa yksilöissä.

    Chilejä pidetään jonkin verran konstikkaina kasvatteina. Tavallinen kukkamulta ei kelpaa, vaan kasvualustan pitää olla turvepitoisempaa. Onneksi löysin supermarketista pussin yrttimultaa, joka tuntuu soveltuvan melko hyvin.

    Sopiva kastelu ja lannoitus juuri oikealla typen, fosforin ja kaliumin suhteella on oleellista onnistuneen sadon takaamiseksi. Tavallisella kaupan yrttilannoitteella pääsee kuitenkin melko lähelle kivennäisten ihannemäärää.

Chilikasvin katkennut latva kissan otteessa.

Chilikasvin katkennut latva kissan otteessa.

    Meksikosta peräisin olevat chilikasvit vaativat valoisan ja aurinkoisen ympäristön. Hyvissä oloissa ne kasvavat nopeasti, mutta pienelläkin kasvilla on jo valtavat juuret. Sen vuoksi ne pitää istuttaa suuriin ruukkuihin. Taimikauppias antoi ohjeen, että pistä suoraan ämpäriin.

    Taimeni elämä jatkui hyvissä merkeissä. Hentoinen vesa voimistui, haaroittui, kukki ja palkoja alkoi kehittyä oksanhankoihin ja lehtihaaroihin yllättävän reippaaseen tahtiin.

    Sitten tapahtui kummia. Yhtenä yönä toinen isokokoisimmista, väriltään vielä vihreistä paloista katosi. En ollut uskoa aistejani. Kerrostaloasunnossa ei ollut käynyt ulkopuolisia. Epäilin todellisuudentajuani, mutta tilanne pysyi samana. Suurin palko puuttui.

    Parin yön kuluttua hävisi toiseksi suurin. Kertasin mielessäni edesmenneen äitini muistisairauden ensioireita. Kääntelin kasvia puolelta toiselle, mutta totta se oli. Ensimmäiset suuret, kiiltävät palot olivat molemmat poissa.

Kissa kantaa chilin palkoa. Varresta on kiva pitää kiinni.

Kissa kantaa chilin palkoa. Varresta on kiva pitää kiinni.

    Jonkin päivän kuluttua chilin öinen vainohenki katkaisi latvan. Chilikasvit voivat olla tarkkoja kasvuolosuhteista, mutta raakojen palkojen poimiminen ja latvan puuttuminen eivät tunnu haittaavan. Latvahaaran pituuskasvu tietysti tyssäsi, mutta muut oksat lykkäävät pituutta, kukkivat ja pukkaavat pieniä palkojen alkuja.

    Sitten katosi seuraava suureksi venähtänyt palko, mutta se löytyi saman tien tuolin alta kanta pureksittuna. Aikaisemmista karkulaisista toinen löytyi etsinnän jälkeen kissojen lelukätköstä. Toisen katti itse kantoi esiin.

    Tietysti on mahdollista, että puuttuvat palot putosivat itsestään. Tarkempi tarkastelu kuitenkin paljasti kasvin lehdistä pieniä reikiä. En tiedä, ovatko ne syntyneet hampailla vai kynsillä, mutta joka tapauksessa ne ovat kissaeläimen aiheuttamia.

    Pentuina mirrit kävivät tasapuolisesti kaikkien huonekasvien kimppuun, mutta oppivat nopeasti, että vihreät houkutukset pitää jättää rauhaan. Sen vuoksi en huomannut tehdä erityisiä suojelusuunnitelmia uuden taimen varalle. Harmi.

Kissa itse teossa eli chilikasvin kimpussa.

Kissa itse teossa eli chilikasvin kimpussa.

    Chilivarkaudet ovat tapahtuneet öisin, joten en ole saanut katteja rysän päältä kiinni chilin palkoon tarttumisesta. Kissoja ei voi kieltää tai torua pitkän ajan päästä. Ne pitää saada kiinni itse teossa.

    Kerran osuin kohdalle, kun viiksiniekka pureksi lehtiä. Kielsin, mutta en tiedä, menikö viesti perille. Siksi jatkan chilivarasjahtia toivoen ristiriitaisesti, ettei kukaan hyökkää. Odotellessa murisen kotimaista elokuvaa mukaillen: kissat ovat yksiä saatanoita!