Suomessa ei ole eläinsuojeluasiamiestä. Vuoden vaihteessa virka lakkasi olemasta, kun sen rahoitus maatalous- ja ympäristöministerin päätöksellä lopetettiin. Vajaan kahden ja puolen vuoden aikana asiamies kävi tarmokkaasti käsiksi vaativaan työhönsä. Hän toi esiin eläinten kohtelun epäkohtia, esimerkiksi liikkumisen rajoittamisen joko kiinni kytkemällä tai sulkemalla niin pieneen häkkiin, että se esti jopa kääntymisen.
Eläinten ystäville lopettamispäätös merkitsi paluuta vuosituhannen alkupuolen tilanteeseen. Kun eläinsuojeluasiamiehen määräaikainen virka muutama vuosi sitten perustettiin, sitä oli edeltänyt kansalaisjärjestöjen pitkäaikainen julkinen kampanjointi ja vaikuttaminen päättäjiin. Vuosikymmen sitten muotoilin SEY Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto ry:n jäsenlehteen kirjoituksen, jossa toin esiin meidän eläinaktiivien mielipiteen: eläinsuojeluasiamies on saatava. Aviisin tultua painotalosta hetken nolotti, että kaikkea tuli haihateltua.
Tuon tapahtuman jälkeen eläinten asema yhteiskunnassa on selvästi muuttunut. Tieteellinen tutkimus on valottanut eläinten ominaisuuksia entistä syvemmin. Joitakin lienee yllättänyt, että erot ihmisten ja kotieläinten välillä eivät ole niin suuria kuin aikaisemmin luultiin. Tämän tosiasian jälkeen yhteiskunnan on pakko määritellä uudelleen, mikä on eläin, miten hyvin tai huonosti voimme kohdella vastuullamme olevia tuntoisia olentoja.
Valtioneuvosto on seurannut aikaansa ja nimittänyt neuvottelukunnat edistämään tuotanto-, seura- ja koe-eläinten asemaa ja hyvinvointia. Maa- ja metsätalousministeriön yhteyteen sijoittuva tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta toimii ministeriön apuna tuotantoeläimiä koskevissa kysymyksissä ja linjauksissa. Eläinsuojeluasiamiehen virkaa koskevasta päätöksestä neuvottelukunta oli toista mieltä kuin ministeri. Sen vuoksi se julkaisi kannanoton, jossa puollettiin eläinsuojeluasiamiehen tai tätä vastaavan viranomaistehtävän jatkumista.
Neuvottelukunta piti tarpeellisena, että Suomessa on jatkossakin riippumaton viranomainen, joka ajaa vain eläinten asiaa. Sellainen virkamies edistäisi eläinten hyvinvointia tuomalla esiin viimeisintä tutkimustietoa, valistamalla kansalaisia sekä herättämällä asiallista keskustelua. Asiamiehen tulisi myös saattaa esiin eri eläintenpitomuotojen hyviä ja huonoja puolia sekä kiinnittää huomiota muihin toimialan mahdollisiin kehittämiskohteisiin.
Julkilausuman sisältö ei ollut yksimielinen. Kaksi maataloustuotantoa edustavaa neuvottelukunnan jäsentä ilmoitti samassa tiedotteessa, että he eivät yhdy neuvottelukunnan kannanottoon miltään osin.
Luit oikein. Maataloustuottajat eivät pidä tarpeellisena, että Suomessa käydään puolueetonta keskustelua eläinten hyvinvoinnista ja sen edistämisestä. Maataloustuottajat – tai ainakaan heidän edustajansa – eivät halua välittää kansalaisille uutta puolueetonta eläintietoa. He eivät halua asiallista pohdintaa eläinten pitotapojen hyvistä ja huonoista puolista eivätkä eläintuotannon kehitystarpeista.
En osaa arvioida, onko eriävä mielipide jonkinlainen ajatusumpisolmu, joka jämähti, kun kokouksessa vähemmistöön jääneet halusivat esittää vastakkaisen näkökantansa. Mielipaha on estänyt näkemästä, millaisen signaalin he ovat yhteiskuntaan singonneet. Ikävämpi vaihtoehto on, että eriävä mielipide on esiin lipsahtanut totuus, maataloustuottajat eivät halua kansalaisten olevan perillä menetelmistä, joilla eläinperäiset elintarvikkeet ja muut hyödykkeet tulevat kauppaan.
Mitähän tuottajajärjestöjen PR-osastoilla mahdetaan miettiä julkilausumasta, jossa sen edusmiehet ja -naiset vastustavat vuoropuhelua eläinten hyvinvoinnista. Onko se sellainen viesti, joka halutaan kansalaisille jakaa? Oikeutta eläimille -yhdistyksen videokamerat taitavat surista jatkossakin.
Tätä logoa ei enää tarvita. Eläinsuojeluasiamiehen virka loppui, koska ministeri niin päätti.