Vuosia sitten kävi niin, että perheen kissanpennun karvat nousivat pystyyn, kun se ensimmäisen kerran näki papiljotit päässäni. Syntyi ruokakunnan sisäinen sutkaus: näyttää niin kamalalta, että kissakin pelkää. Pidin tapahtumaa vitsinä kunnes oivalsin, että kissanalku oli oikeasti lukenut ruumiinkieltäni. Papiljotit tekivät pääni ja hahmoni suuremmaksi samalla tavalla kuin pystyyn nostetut karvat suurentavat kissaa. Pentu oli emoltaan oppinut lukemaan kissojen kieltä ja sovelsi nyt taitojaan ihmiseen. Papiljotteineni näytin uhittelevan karvat pörhössä. Pieni kissa vastasi viestiini samalla mitalla.
Kissojen tavasta hahmottaa maailmaa näköaistin avulla on tietoa rajoitetusti, mutta koirista tiedämme enemmän. Käsitys hurttien elämästä hajuaistin varassa on käymässä vanhaksi tai ainakin vahvasti puutteelliseksi. Ne käyttävät silmiään elinympäristön tarkkailemiseen siinä missä mekin. Laumaeläimen on tarpeen olla selvillä, mitä lähellä olevat puuhaavat.
Suomalaisessa tutkimuksessa koirat katselivat ihmisten ja toisten koirien kasvokuvia läppärin näytöltä. Samalla infrapunakamera tallensi silmien pienetkin liikkeet ja tietokone laski, mitä kuvan kohtaa eläimet tuijottivat. Kävi ilmi, että koirat kiinnittivät eniten huomiota kuvissa näkyviin silmiin. Samoin tekevät ihmiset vastaavissa tutkimustilanteissa.
Jos hampaat olivat paljaina, koirat pysähtyivät katsomaan sekä ihmisten että oman lajinsa paljastettua purukalustoa. Reaktio oli ymmärrettävä, koska luonnonvaraiset koiraeläimet viestivät toisilleen myös hampaillaan. Komeiden kulmahampaiden esittely huulet ylös vedettyinä on selkeä viesti, minun kanssani kannattaa olla varovainen.
Testitilanteessa rekut havainnoivat eri tavalla tuttujen ja tuntemattomien kasvokuvia. Siitä tutkijat päättelivät, että ne tunsivat kuvista tutut ihmiset ja tutut koirat. Eläimet siis kykenivät ymmärtämään kuvien merkityksellistä sisältöä!
Aivoissamme on erityinen hermosolujen järjestelmä, joka on erikoistunut kasvojen tunnistamiseen. Tämä systeemi takaa, että erotamme tutut vieraista välittömästi. Koirat pystyvät samaan vähintään yhtä nopeasti. Kertynyt tutkimustieto antaa viitteitä, että koirilla voisi olla vastaavankaltainen kasvojentunnistusjärjestelmä. Erot meidän ja eläinten ominaisuuksien välillä kaventuvat, kun tiede lisää ymmärrystämme.
Voimme vain arvata, mitä kaikkea koira ajattelee tai tuntee, kun se katsoo meitä silmiin naamataulut vastakkain tai tuijottaa silmiämme valokuvassa. Miten paljon kokemus eroaa, jos ihmiskasvojen tilalla onkin toisen hurtan naama?
Omiemme tavoin eläinten silmät toimittavat tehtäviä kahteen suuntaan. Näköelimien avulla koirat saavat tietoa ympäröivästä maailmasta, mutta samalla silmät välittävät kantajansa viestejä niitä lukemaan kykeneville. Emme tiedä tarkasti, miten eläimen mielentilat näkyvät sen silmissä, mutta joka tapauksessa silmät voivat osoittautua koiran mielen peiliksi.