Tag Archives: nelijalkainen

Koira tukee hyvinvointia

Tapahtui pari kesää sitten kongressin paluumatkalla Phoenixin lentokentällä Yhdysvalloissa. Lento oli ylibuukattu eikä minulla ollut paikkaa koneessa. En ollut ainoa. Meitä kiukkuisia matkustajia tungeksi palvelutiskillä muutamia kymmeniä.

Sitten kulman takaa ilmestyi suurikokoinen berninpaimenkoira isäntänsä kanssa. Määrätietoisesti hurtta alkoi raivata tietään ärtyneessä väkijoukossa. Kun koira sattui kohdalle, taputin ja paijasin rauhallista jättiläistä kuten moni muu. Stressi helpottui hetkeksi.

Eläimen yllä oli tukevat valjaat ja niissä selkeä merkki, joka osoitti, että koira oli töissä. Se oli varta vasten tuotu paikalle rauhoittamaan äkäisiä matkustajia. Lopulta paluulentokin järjestyi.

Meillä on kotoisat kaverikoirat, joiden pelkkä läsnäolo tuottaa hyvää mieltä. Tehtävään koulutetut hännänheiluttajat vierailevat muun muassa vanhainkodeissa, joissa niiden visiittejä odotetaan innolla. Asukkaiden päivän kohokohta voi olla lämpimän ja pörröisen eläimen pitäminen sylissä.

Ihmisen ja koiran kohtaaminen vaikuttaa positiivisesti myös parivaljakon nelijalkaiseen. Kun koira ja sen ihminen leikkivät keskenään, molempien onnellisuushormoni oksitosiinin pitoisuus lisääntyy. Se on selkeä osoitus lajirajat ylittävästä yhteisestä ilon tunteesta.

Koirien omasta jaksamisesta on myös pidettävä huolta. Turun viheralueilla on tällä hetkellä seitsemäntoista koira-asukkaille tarkoitettua puistoa, joissa yleensä on omat tilat pieni- ja suurikokoisille vierailijoille.

Elämään koiran kanssa liittyy ajoittain tummia sävyjä. Kun eläin sairastuu, se voi tarvita eläinlääkärin palveluita. Kaupungilla on lakisääteisen velvoite tarjota alueellaan oleville koirille, kissoille ja muille pienikokoisille lemmikkieläimille kiireellistä eläinlääkärin apua.

Turku on ulkoistanut nämä palvelut yksityisille klinikoille. Ne ovat hyvin varusteltuja ja henkilökunta on ammattitaitoista, mutta ne myös perivät antamastaan hoidosta hinnastonsa mukaisen maksun.

Valtakunnallinen eläinsuojelujärjestö SEY Suomen eläinsuojelu teetti pari vuotta sitten kyselyn lemmikkien omistajille. Viidennes vastaajista arvioi, ettei heillä ole taloudellisia mahdollisuuksia viedä lemmikkiään eläinlääkäriin. Tässä piilee vaara, etteivät eläimet saa tarvitsemaansa hoitoa.

Aika ajoin minulta kysytään, miksi eläinlääkärit ovat niin kalliita? Yhtenä syynä on, ettei eläimillä ole Kelan kaltaista järjestelmää, joka vastaisi ainakin osasta kustannuksia. Sen lisäksi eläinlääkäripalvelut kuuluvat yleiseen arvonlisäverokantaan, joka on 24%. Näin ollen lähes neljäsosa eläinlääkärikäynnin hinnasta muodostuu arvonlisäverosta.

Koira tukee monipuolisesti ihmisen hyvinvointia, mutta jos se itse sairastuu, vastuussa oleva henkilö voi joutua vaikean kysymyksen ääreen. Onko varaa hoitaa vai pitääkö lopettaa?

Kaupungin kannattaisi huomioida myös eläinasukkaansa ja etsiä tapoja, joilla koirat, kissat ja muut pienikokoiset lemmikkieläimet voisivat saada kiireellistä eläinlääkärin apua hinnoilla, jotka niiden omistajilla on mahdollisuus maksaa.

PS Olen vihreiden kuntavaaliehdokas Turussa. Tämä kirjoitus on osa vaalikampanjaani.

Joulunalus on kissaperheessä testiaikaa

Kissat osallistuvat innolla pöytäliinojen valintaan. Mittanauha pitää pelastaa hampailta heti alkuunsa.

    Kesäloman loppuminen aiheuttaa stressin, josta selviän parhaiten keskittämällä ajatukset puolen vuoden päästä koittavaan jouluun. Menneitä muistellen mietin, miten kokemukset voisivat ohjata seuraavan juhla-ajan päätöksiä. Ratkaistavat kysymykset ovat yksinkertaisia: tehdäänkö, ostetaanko vai eikö ollenkaan syödä perinteisiä laatikkoruokia.

    Aterioiden sisällön lisäksi joulunajan pohdintoihin kuuluvat ruoan esillepano ja kodin koristelu. Meillä juhlakattauksiin liittyvät olennaisesti pöytäliinat, joita muuten käytetään niukasti. Se johtuu enemmän laiskuudesta kuin minimalistisen tyylin tavoittelusta. Liinavaatekaappiin on silti kertynyt melkoinen valikoima, sukulaisilta tulleita pellavaliinoja, lahjoina saatuja tyykejä sekä itse valittuja kirjokankaita.

    Joulukuun alkupuolella alan sovitella isoja koko pöydän peittäviä sekä pienempiä koristeliinoja erilaisten kynttilävalikoimien ja kukkien kera. Valitsen sellaisia, jotka sopivat läheisteni mieltymyksiin ja elämäntilanteisiin. Mittaan, käännän ja väännän, jotta sopiva asetelma löytyisi.

Yöllä kissat kaatoivat kukkamaljakon. Vesi kastoi pöytäliinan, kukat jäivät kuiville, pöytä ja lattia kärsivät vedestä. Tämä yhdistelmä ei selvinnyt kissatestistä.

    Uteliaat kissat osallistuvat aktiivisesti joululiinojen valintaan. Yksikään kangas ei suoristu pöydälle ilman viiksekkäitä tarkastajia. Kun hyvä yhdistelmä on esillä, sen kissankestävyys testataan seuraavana yönä.

    Aamulla voin nopeasti todeta, kannattaako edellisen illan suunnitelmia jatkaa. Lähes poikkeuksetta liinavaate löytyy rutussa pöydän päästä tai lattialta. Pöytäliinan koolla ei oikeastaan ole väliä, koska sekä suuret että pienet kankaat ruttaantuvat riehuvien kissojen kynsissä. Parhaiten paikallaan pysyy vahakangas, mutta sen arkinen olemus ja muovinen haju eivät saattele juhlamielelle.

    Eniten olen huolissani kukista, jotka voivat vaurioitua nelijalkaisten vauhdissa. Mirrit eivät välttämättä koske kasveihin, ovat sen oppineet, mutta liinat ryppyyn pistävä vauhti siirtää, kaataa tai pudottaa kaikenkokoiset kukkamaljakot ja pienehköt ruukut.

Aikuinen kissa osaa varoa palavan kynttilän liekkiä. Siihen ei kuitenkaan pidä luottaa vaan tulta on vartioitava koko ajan.

    Myös kynttilöiden polttaminen on ongelmallista. Aikuiset kissat toki osaavat varoa kuumaa liekkiä, mutta riehumispuuskan tiimellyksessä kattikaksikolta unohtuvat opitut taidot. Kynttilöitä voi meillä polttaa vain silloin, kun joku istuu vieressä vahtimassa. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta valkean vartiointi helposti unohtuu, kun on paljon väkeä koolla.

    Joulukodin pitää olla kissankestävä ja turvallinen. Ajoittain pysähdyn huokaisemaan. Miksi pidän kissoja, vaikka niiden vuoksi on luovuttava monista kivoista asioista?

    Vastaus on yksinkertainen. Kissojen kanssa eläminen on palkitsevaa. Niiden itsetietoinen läsnäolo ja vähäeleinen kiintymys ovat niin vahvoja, että jouluisten krumeluurien puuttuminen tuntuu enemmän saamiselta kuin luopumiselta.