Vanhassa tarinassa harvinainen valkoinen elefantti oli aasialaisen hallitsijan poliittinen työväline. Pyhää eläintä ei voinut käyttää työntekoon, joten se vai oli. Kun hallitsija antoi lahjaksi valkoisen elefantin, sen ylläpitäminen tuli niin kalliiksi, etteivät lahjan saajan varat enää riittäneet sotaan varustautumiseen lahjoittajaa vastaan. Kierolla tavalla kallis lahja pönkitti antajan omaa valtaa.
Lumi-panda syö bambuja eläintarhan sisätiloissa.
Eläinlahjoilla tehdään politiikkaa edelleen. Kiinan kansantasavalta pitää Suomea niin ystävällismielisenä maana, että antoi meille lainaksi kaksi nuorta pandaa. Kiinalaisten positiiviseen arvioon vaikuttivat hyvät kauppasuhteet sekä meikäläisten vaitonaisuus kumppanin ihmisoikeuskysymyksistä.
Isopandat ovat uhanalainen laji, jonka suojelemiseksi kiinalaiset ovat löytäneet oivan keinon. Annetaan eläimiä muualle lainaksi ehdoilla, joilla vastaanottaja maksaa ylläpitokustannukset ja sen lisäksi vuosivuokraa siitä, että saa ylläpitää pörrökorvia. Tavoitteena on tuottaa pentuja, jotka palautetaan Kiinaan viimeistään aikuisuuden kynnyksellä.
Kesälomalla poikkesin Ähtärin eläintarhaan katsomaan näitä suojelutyön kohteena olevia karhueläimiä. Näyttävästi toteutettu tiedotus- ja mainoskampanja eläinten tulosta teki minut uteliaaksi kuten oli tarkoitus. Ostin kolmekymmentä euroa maksavan pääsylipun etukäteen verkosta varmistaakseni, että pääsin sisään pandataloon haluamaani kellonaikaan.
Pyry-panda köllöttää ulkona auringossa bambua rouskutellen.
Eläimet olivat hyvin katsojien nähtävillä. Vierailuni taisi osua ruoka-aikaan, koska molemmat mustavalkoiset otukset köllöttelivät selällään bambuja natustellen. Lumi-tyttö sisällä ja Pyry-poika ulkotarhassa. Ruokapuuhissa taitaakin kulua melkoinen tovi, koska tietoiskujen mukaan eläimet pistävät poskeen Hollannissa kasvatettuja bambuja noin kolmekymmentä kiloa päivässä. Pandojen elämä Suomessa alkaa muistuttaa valkoisia elefantteja, ylläpito on kallista.
Pandoja esille asettaneen Ähtärin eläintarhan tavoitteena on uusien lajien avulla lisästä kävijämäärää ja kasvattaa liiketoimintaa. Eläintarhan johto uskoo asiaansa, koska se otti ison lainan rakentaakseen uusille asukeilleen sopivat tilat. Kaikki eivät kuitenkaan ole samaa mieltä. Ähtärin kaupunki takasi lainan, mutta takauksesta tehtiin hallinto-oikeuteen valitus, joka meni läpi: kunta ei saa taata riskibisnestä. Riskistä huolimatta toiminta jatkuu.
Tulokkaisiin liittynyt keskustelu on kaihtanut kysymystä, miten pandat itse kokevat siirtymisen uuteen asuinpaikkaan, vieraiden ihmisten kohtaamisen ja toisenlaisen ilmanalan. Eläinten hyvinvointia on tapana mitata ulkokohtaisesti niiden käytöksen, ruokahalun, kasvun tai muun tuotoksen muodossa, mutta yksilöiden omaa kokemusta ei pohdita.
Vasta viime vuosina tiedeyhteisöön on vakiintunut käsitys eläinten tunteista. Ne kokevat iloa, surua, kipua, pelkoa ja vihaa vastaavalla tavalla kuin me. Siitä huolimatta kukaan ei ole kysynyt maahan muuttaneilta pörrökorvilta itseltään, miltä niistä tuntuu asua ja elää jatkuvasti lukuisten uteliaiden silmäparien tuijotuksessa. Myönnän, että vaikka kysyttäisiin, ne tuskin ymmärtäisivät kysymystä emmekä me saisi selkoa vastausta.
Pandoilla on omat ulkotarhat, jotka tarvittaessa yhdistetään. Komeat kiipeilytelineet voivat saada lapset kateellisiksi.
Kaikille eläintarhojen eläimille pitäisi järjestää mahdollisuus vetäytyä suojaan ihmisten melulta ja tuijotukselta. Tavoite on ristiriitainen. Eläimille hyvässä tilassa ne voivat halutessaan piiloutua, mutta sellaiset tarhat eivät ole katsojaystävällisiä. Jos on huono tuuri, asiakkaat eivät näe eläimiä eivätkä saa rahalleen vastinetta. Ihmisille hyvässä paikassa eläimet ovat takuuvarmasti nähtävissä, mutta ne stressaantuvat helposti, koska eivät halutessaan pääse melulta ja katseilta suojaan.
Toivotan menestystä ja hyvää elämää Lumille ja Pyrylle kaukana kotoa. Jos niiden maahanmuutto on taloudellisesti niin tuottoisaa, että pandalaina tulee maksetuksi suunnitelmien mukaan, vielä parempi. Siitä hyötyvät sekä eläimet että ihmiset.
