Tag Archives: ruokavalio

Korvikkeista tuli suosikkeja

    Lajinkehityksen aikana me ihmiset olemme sopeutuneet syömään ravintoa, joka koostuu kasvien varsista ja lehdistä, kukista, juurista, hedelmistä ja pähkinöistä. Ruokavaliota on tarpeen mukaan täydennetty eläinkunnasta peräisin olevilla aineksilla. Ne ovat olleet pääasiassa hyönteisiä ja toukkia, joita keräiltiin elinympäristöstä. Silloin tällöin saatettiin onnistua pyydystämään selkärankaisia saaliita joko maasta, vedestä tai ilmasta.

Nyhtökaurapaketti kiinnostaa kissaa.

Nyhtökaura-paketti kiinnostaa kissaa.

    Muinaisuudessa tapahtunut sekaravintoon sopeutuminen näkyy edelleen ihmislajin ruoansulatuselimistössä. Talttamaiset etuhampaat soveltuvat ruokapalan irrottamiseen. Koska leuat liikkuvat sivusuunnassa, leveät poskihampaat möyhentävät tehokkaasti haukatun kimpaleen helpommaksi niellä. Samalla siihen sekoittuu sylkeä, joka edistää ruoan sulamista. Suolistomme on suhteellisen lyhyt ja melkoisen tehokas kuten muilla sekaruokaa syövillä eläinlajeilla.

    Ihmisten nykyinen ruokavalio on kovasti erilainen. Aikojen saatossa lihasta on tullut niin keskeinen osa ateriaamme, että kansakuntien vaurauden voi päätellä lihankulutuksen määrästä ja laadusta. Mitä vauraampi maa, sitä paremmin liha maistuu.

    Kun yhteiskunnan olot alkavat vakiintua, lihan kulutus kasvaa. Aluksi lisääntyy punaisen lihan syönti, mutta varallisuuden edelleen parantuessa valkoinen liha syrjäyttää sen. Nykyisin suihin katoaa niin suuria lihamääriä, että niitä on mahdollista tuottaa vain teollisissa olosuhteissa.

Nyhtökaura teki oharit.

Nyhtökaura teki oharit.

    Viime vuosina entistä useampi on tiedostanut ylenmääräisen lihansyönnin moninaiset haitat ja ryhtynyt etsimään vaihtoehtoja. Ruokateollisuus on vastannut kysyntään.

    Kesän aikana ruokakauppoihin tuli muutaman kuukauden välein kaksi kotimaista kasvipohjaista lihan korviketta. Nyhtökaura muistuttaa ulkonäöltään revittyä nyhtöpossua, mutta on tehty kaurasta. Härkis on nimetty valmistusaineensa, härkäpavun, mukaan. Se on Suomessa yleisesti rehun raaka-aineeksi viljelty palkokasvi.

    Ensivaikutelma molemmista ennen näkemättömistä tuotteista ei välttämättä houkuttele: myyntirasian pohjalla lojuu tumman ruskeita kokkareita. Maistoin molempia kylmänä suoraan rasiasta. Härkiksestä pidän sellaisenaan, mieto pavun maku tuntuu mukavalta ainakin papuruokien ystävästä.

Härkis-paketti.

Härkis-paketti.

    Meidän keittiössä Härkiksestä syntyi maukas pastakastike ja nyhtökaura korvasi risotossa broilerin. Mausta ei kummassakaan tarvinnut tinkiä, mutta yllätys oli valmistuksen nopeus. Lihankorvikkeet ovat kypsiä ruokia, joten niitä ei enää tarvitse kypsentää, riittää että ne lämpiävät.

    Nyhtökaura tuli markkinoille ensimmäisenä ja sen vuoksi Härkistä näkyvämmin. Suuri osa tuttavistani tuntee sen vain nimeltä, koska kaupan hylly on nimikkeen kohdalta jatkuvasti tyhjä. Härkistä on ollut paremmin saatavilla, mutta takaiskuja on tullut. Myös Härkis voi odottamatta puuttua kantakaupan valikoimasta.

Vähän syöty Härkis-pasta-annos.

Vähän syöty Härkis-pasta-annos.

    Toivotan menestystä molemmille lihan korvikkeille. Niiden käyttö vähentää teollista lihan tuotantoa ja sitä kautta eläinten kärsimystä. Myös ilmasto- ja ympäristöongelmien kasvu taantuu. Ravintoa riittää entistä useammalle maapallon asukkaalle, kun kasvikset syödään sellaisenaan eikä niitä muuteta eläinten avulla lihaksi. Omakin terveys kohentuu.

Sushiutunut Suomi

    Nousevan auringon maan sinnikkyys herättää ihailua. Reippaassa puolessa vuosisadassa Japani on toipunut toisen maailmansodan kärsimyksistä. Samalla se on noussut onnistuneeseen imperiumin vastaiskuun, kaupalliseen ja kulttuuriseen maailmanvalloitukseen.

    Kuka on nähnyt muita kuin japanilaisia kameroita? Mangat jyräävät länsimaisia sarjakuvia. Vuodesta toiseen riisikupeiksi haukutut perheautot keikkuvat myyntitilastojen kärkisijoilla. Viimeisten saavutusten joukossa Nipponin ruoka on vallannut makuhermomme.

Erli tavalla täytettyjä makirullia.

Erli tavalla täytettyjä makirullia.

    Välimeren ruokavaliota suitsutetaan maailman terveellisimmäksi, mutta heti sen perässä porisee japanilainen keittiö. Saarivaltiossa on luontevasti kehittynyt ruokalajeja, jotka monipuolisesti hyödyntävät ympäröivän meren antimia. Sushi tunnetaan valmiina annospaloina, jotka koostuvat pääasiassa merilevästä, riisistä, kalasta, äyriäisistä ja vihanneksista.

    Susheja on monenlaisia, mutta suosituimpia lienevät nori-levään käärityt riisitäyteiset makit ja muotissa tai kämmenessä pieniksi riisipötköiksi muotoillut nigirit. Sushit pistetään suuhun syömäpuikoilla, mutta myös sormien käyttö on sallittua. Viisipiikkistä tarvitaan harvoin, koska ainakin suomalaisessa sushiravintolassa kantaväestöön kuuluvat ruokailijat käyttävät puikkoja taitavasti.

Isolle porukalle tarvitaan paljon makeja.

Isolle porukalle tarvitaan paljon makeja.

    Sushit valmistetaan ehdottoman tuoreista aineista. Se on varmasti syy niiden maukkauteen. Tasokkaassa ravintolassa annos valmistetaan asiakkaan tilauksen mukaan ja parhaassa tapauksessa hänen silmiensä alla.

    Meillä sushin riisi tarjotaan lähes aina maustamatonta, vaikka sana sushi on alun perin tarkoittanut etikalla maustettuun riisiin perustuvaa ruokalajia.

    Makirullat ovat perheeni suosikkeja. Valmistamme ne erityisestä sushiriisistä ja keitämme tarkasti pakkauksen ohjeita noudattaen. Kuuliaisuus takaa, että makit pysyvät hyvin kasassa.

    Emme lisää riisiviinietikkaa valmiiseen riisiin vaan jätämme päätöksen sen käytöstä ruokailijoille. Unohdamme myös suolan, koska suolainen soijakastike riittää maustamiseen.

    Makien kaltaisten palaruokien valtti on, että jokainen voi valita mausteet makunsa mukaan. Meikäläistä väkiviinaetikkaa laimeamman riisiviinietikan kaadan pullosta valmiin suupalan päälle. Soijakastikkeen ja piparjuuresta valmistetun wasabi-tahnan määrällä säädän suupalani tulisuuden.

Neljälle katettu sushipöytä. Kuva AKivinen

Neljälle katettu kotoinen sushipöytä. Kuva AKivinen

    Käytännön kautta olen oppinut, että nesteet imeytyvät hyvin makirullan riisiosaan. Jos riisiä on paljon, niitä imeytyy enemmän ja nopeammin. Jos muita täytteitä on runsaasti, silloin riisiin mahtuu vähemmän vahvoja makuaineita. Ero on kuitenkin sen verran vähäinen, että riisin määrästä riippumatta jokaisen suupalan saa maustettua makunsa mukaan.

    Runsas ja monipuolinen ravintoaineiden saatavuus on tehnyt meistä valikoivia. Ison pöydän äärellä riittää mielihaluja ja periaatteita. Joku ei halua syödä lihaa, toinen ei syö kalaa, yksi ei koske äyriäisiin. Aterian kasaaminen sekalaiselle sakille aiheuttaa kokille päänvaivaa, mutta sushi pelastaa päivän.

    Erilaisilla raaka-aineilla täytettyjen palojen joukosta jokainen löytää makuhermoilleen, vatsalleen, arvoilleen ja periaatteilleen sopivan appeen. Suupalat ovat lisäksi maukkaita, terveellisiä ja itse tehtynä kohtuuhintaisia. Sushi sopii kaikille.

Omituista kun kissat syövät vain säilykkeitä

Kissa ei pidä ruosta ja ilmaisee mielipiteensä poistumalla paikalta.

Kissa ei pidä ruosta ja ilmaisee mielipiteensä poistumalla paikalta.

    Nuuhkaisu, tiukka käännös ja ylhäisen rauhallinen poistuminen paikalta. Jokainen kotikissan emäntä ja isäntä tietää, että jossain vaiheessa viiksiniekoille lakkaa maistumasta ruoka. Yhä uusia muonapusseja avataan, mutta tulos on aina sama. Vaihtoehtona ylenkatseelliselle vetäytymiselle voi olla eineen peittely kuin se olisi tuotos hiekkalaatikolla. Mirri ei ole sairas vaan nirsoilee.

    Krantut katit pyörittävät melkoista ruokarumbaa, mutta oikeastaan siinä voi olla järkeä. Meillekin suositellaan monipuolista syömistä, joten ehkä ruoan kanssa kronkelointi on kisumisujen tapa ilmoittaa, että eteen kannetut atriat ovat liian yksipuolisia.

    Kissanruokaa valmistavat firmat korostavat mainoksissaan – maittavuuden lisäksi – valmisaterioiden ravinto-opillista erinomaisuutta. Erityisesti vitamiinien ja hivenaineiden saanti tulee turvatuksi purkki- ja pussiruoilla. Jotkut firmat menevät niin pitkälle, että suosittelevat pitäytymään vain oman brändinsä tuotteisiin. Sellaiselle ohjeelle ei ole asiaperusteita, joten se on silkkaa markkinointia.

Kissojen säilykeruokia saa sekä purkeissa että pusseissa.

Kissojen säilykeruokia saa sekä purkeissa että pusseissa.

    Kaikesta huolimatta pidän outona, että kissojen pitäisi ikänsä syödä pelkkiä säilykkeitä ja kuivakeksejä. Koska monipuolinen kotiruoka on hyväksi meille, miksi asia olisi toisin perheen nelijalkaisten osalta? Tuoreus, puhtaus ja lisäaineettomuus ovat valtteja myös eläinten ruokavaliossa. Mutta lajien välillä on eroja. Ihmisille turvalliset säilöntäaineet eivät välttämättä ole terveellisiä kissoille. Tuoreruoille on sen vuoksi selkeä tarve.

    Teollisten valmisteiden sijasta olen tarjonnut kodin kahdelle kollipojalle tuoretta kalan, broilerin, kalkkunan, naudan ja sianlihaa, myös lammasta sekä pakasteesta sulatettua poroa ja hirveä. Hemmotelluille lihansyöjille kelpaavat vain porsaansuikaleet, mutta aina eivät nekään.

    Maittavuudelle on oleellista, että tarjottava ei ole liian fiinistä ruhonosasta. Katit syövät mieluiten lihanpaloja, joissa on mukana hiukkasen rasvaa ja sidekudoksen repaleita. Se on viisasta, koska ne lisäävät ruokavalion monipuolisuutta.

    Ihanneruoka olisi hiiri, luineen, karvoineen ja suolen sisuksineen, tarjottuna vähän yli kolmenkymmenen kahdeksan asteen lämpöisenä. Kissanruokafirmat ovat tutkineet asiaa, kotipedoille muona maistuu parhaiten hiirenlämpöisenä.

    Käsittelemättömän lihan hylkimisen täytyy olla opittua. Kattiemme pentukodissa oli lukuisia kissoja, jotka ruokittiin kerralla samasta astiasta teollisella muonalla. Kun tuoreruoka ei elämän alussa tullut tutuksi, siihen pitää oppia vähitellen. Meillä se menee näin.

Ruoka kelpaa, kun on tarpeeksi nälkä.

Ruoka kelpaa, kun on tarpeeksi nälkä.

    Niinä päivinä kun muruille ei kelpaa mikään, kovetan itseni enkä ole huomaavinani ruoan kerjuuta. Palaan asiaan vasta seuraavana ruoka-aikana, jolloin vaihdan kuivuneiden muonakasojen tilalle tuoreet. Kun on tarpeeksi pitkään syömättä, huonompikin pala kelpaa. Villieläimillä nälkä on tavanomaisempi tunne kuin kylläisyys, joten vatsan tyhjyys on normaali fysiologinen tila myös kesykissoilla. Menetelmän avulla painokin pysyy mukavissa lukemissa.

    Säilyke- ja kuivamuonaan mieltymisen ongelma on kuitenkin ratkaisematta. Tavoitteena on, että puolet kissojen ruoasta olisi tuoretta ja toinen puoli teollista. Supermarketista ostetut lihat ovat liian yksipuolista ainoaksi ravinnoksi, joten valmisruokiin lisätyt vitamiinit täydentävät sitä sopivasti. Mutta edelleen olen luonnottoman haasteen edessä, miten saada lihansyöjät syömään lihaa?

Syötkö lihaa vai broileria?

    Tunnustan, syön porsaan, raavaan ja broilerin lihaa sekä meren elävistä erityisesti kalaa, joskus myös äyriäisiä ja pääjalkaisia, sellaisia kuin mustekalat. Hyönteisiä en ole maistanut, mutta innolla odotan ensimmäistä suutuntumaa. Samanlaista tehokkaan eläintuotannon tarjoamaa ravintoa löytyy valtaosan lautasilta, pelkillä kasviksilla vatsansa täyttää vain kolme tai neljä suomalaista sadasta.

    Fysiologisilta ominaisuuksiltani olen sekaruokaisen lajini tyypillinen edustaja. Purukalustoni ja suolistoni ovat samankaltaisia kuin muilla vastaavilla, esimerkiksi sioilla tai serkuillamme apinoilla. Etuhampaat leikkaavat ja poskihampaat jauhavat sen, mitä suuhuni pistän. Nielemisen jälkeen ruoka joutuu mahan kautta lyhyehköön suolistoon, josta jäljellä oleva ravintomassa poistuu joidenkin tuntien kuluessa.

    Ihmislaji on muiden kädellisten tavoin sopeutunut elinympäristöön, jossa pääasiallisena ravintona ovat olleet kasvien osat, lehdet, varret, juuret, hedelmät ja siemenet. Menyytä on täydennetty eläinperäisellä proteiinilla, toukilla ja hyönteisillä. Harvinaisina hetkinä ruokalistaan on voinut kuulua myös muiden nisäkkäiden lihaa. Hampaisto ja ruoansulatuselimistö sopeutuivat satoja tuhansia vuosia sitten puskemaan läpi paljon kasviksia ja vähän lihaa. Samankaltainen ruokavalio on edelleen meille ihmisille lajinmukaisinta, vaikka vinhasti vaihtuvien muotidieettien pyörityksessä sitä ei aina muista.

    Lihansyönnistä puhuminen nostattaa helposti tunteita puolesta ja vastaan. Perusteltuja syitä löytyy tukemaan molempia näkökantoja. Lopputulos, syökö lihaa vai ei, riippuu paljon arvoista, viitseliäisyydestä ja jonkin verran myös taloudellisesta tilanteesta. Ystäväni sanovat pitävänä kasviruokavaliota hyvänä asiana, mutta lihan valmistaminen vain on niin helppoa, kun siihen on pienestä saakka tottunut. Pelkkä kasvisruoka on saanut jäädä, koska siirtyminen vaatisi erityisiä ponnisteluja ennen kuin siitä tulisi sujuva rutiini.

Lihakanan rintalihaksia eli broilerin fileitä.

Lihakanan rintalihaksia eli broilerin file.

    Useat julkisuuden henkilöt ovat avautuneet ruokailutottumuksistaan. Olen toistuvasti kuullut tai lukenut, miten jotkut julkimoista ovat todenneet, etteivät syö lihaa, mutta kylläkin broileria ja kalaa. En osaa ratkaista, johtuvatko lausunnot täydellisestä tiedon puutteesta vai tavoittelevatko kellokkaat kasvissyöjän mainetta.

    Lihantuotannon ongelmia on puitu julkisesti runsaasti, joten voi olla, että vain kärsimysväittelyn keskiössä olleet sika ja nauta mielletään lihaa tuottaviksi eläimiksi. Lihakanoja eli broilereita ei oikein tunneta ja ehkä ne sen vuoksi rinnastetaan kaloihin, joita virheellisesti pidetään tunteettomina.

    Broilerin lihakset ovat lihaa siinä missä sian ja naudan lihakset. Tarkasti ottaen myös syödessämme kalaa pistämme suuhumme lihaksia, kalan lihaksia. Löysiä puhuvien ruokakeskustelijoiden olisi tarpeen päivittää tietonsa broilerin- ja kalanlihan alkuperästä ja myöntää, etteivät minkään eläimen lihakset sovi vegetaristin lautaselle. Broileriksi joutunut kanalintu kärsii siinä missä muutkin eläimet.