Tag Archives: tappava

Puraisu on puolustus

 

    Käärmeenpuremasesonki on tältä vuodelta hiipumassa eläinlääkärien vastaanotoilla. Kesäisen paisteen viiletessä vaihtolämpöiset matelijat liikkuvat vähemmän ja sen vuoksi luikertelevat entistä harvemmin ihmisten ja lemmikkieläinten kulkureiteille.

    Eläinlääkärit tietävät kokemuksesta, että koiria kyyt purevat usein kuonoon tai muualle päähän. Kissoissa iskut osuvat tassuihin. Ero on helppo selittää lajikohtaisilla ominaisuuksilla. Kun koira kohtaa oudon otuksen, se lähestyy sitä haistellen nenä edellä. Jos kuono sattuu liian lähelle matelijaa, se puolustautuu puremalla ja silloin myrkkyhampaat osuvat helposti pään alueelle.

    Kissat ovat varovaisempia. Ensin ne tarkastelevat matelevaa vierasta etäämpää ja lähestyvät sitten varovasti. Jalan mitan päästä ne sitten koettavat tassulla tuntematonta. Jos on huono tuuri, uhatun käärmeen hampaat käyvät mirrin koipeen.

Käärme eläinlääketieteellisen tiedekunnan lyyrassa.

Käärme eläinlääketieteellisen tiedekunnan lyyrassa.

    Opetan yliopistossa, miten lääkkeitä käytetään eläinten sairauksien parantamiseen. Lääkeaineet eivät ole vaarattomia. Raja parantavan vaikutuksen ja myrkytyksen välillä riippuu annoksesta. Sopiva määrä tervehdyttää, mutta liian suuri aiheuttaa ikävyyksiä. Välillä ero näiden kahden vaihtoehdon välillä on hiuksenhieno.

    Käärmeenmyrkyt ovat lääkeaineiden kaltaisia. Kautta aikain niitä on käytetty parantamaan ja tappamaan. Pieni annos lääkitsee, suuri vie hengen. Myrkyt ovat valkuaisaineita hajottavien entsyymien sekoituksia, joiden koostumus poikkeaa käärmelajista ja yksilöstä toiseen. Sen vuoksi myös vaikutukset vaihtelevat.

    Antiikin mytologiassa Aesculapius oli lääketieteen jumala. Kuvissa ja patsaissa hänen kunnioitettava hahmonsa nojaa sauvaan, jota kiertää käärme. Sama luontokappale kiemurtelee edelleen lääketieteen ja lääkintätaidon symboleissa.

Etusivun otsikko Ilta Sanomissa 19.7.2016.

Etusivun otsikko Ilta Sanomissa 19.7.2016.

    Kun puhutaan kuolettavan vaarallisista eläimistä, pelottelua on helppo käyttää vaikka myynnin edistämiseen. Heinäkuun nuivassa uutisvirrassa iltapäivälehti pauhasi etusivullaan, miten kotipihan kyy puri tunnettua käärmetutkijaa, joka hyökkäyksen seurauksena joutui teho-osastolle. Artikkelissa kokenut asiantuntija kertoi, miten yritti tarttua matelijaa päästä, mutta ote lipsahti.

    Kyy on Suomen kolmesta käärmelajista yleisin eikä sitä ole rauhoitettu. Sen vuoksi monella on taipumus sahalaitaisen selän kohdatessaan tappaa sen kantaja. Hengen ottoa kannattaisi kuitenkin pohtia toistamiseen ainakin kahdesta syystä.

    Ensimmäinen on, että käärmeet tuntevat kipua. Siksi ei ole samantekevää, miten niitä hutkii. Luikertelijoista on kaiken lisäksi hyötyä. Kyyt syövät hiiriä ja myyriä. Sillä tavalla ne rajoittavat meille haitallisten jyrsijöiden lukumäärää.

Kyy. Kuva Pixabay.

Kyy. Kuva Pixabay.

    Kyiden suotuisa vaikutus näkyy myös pidemmällä tapahtumaketjussa. Pikkunisäkkäät ovat välttämättömiä, jotta punkit voisivat kasvaa aikuisiksi. Kun kyyt rajoittavat pienten jyrsijöiden lukumäärää, ne samalla pitävät punkkimäärän aisoissa ja pienentävät riskiä saada ikäviä tauteja punkinpuremista.

    Myrkkykäärmeiden paikka ei ole pihoilla tai paikoilla, joissa ihmiset ja kotieläimet liikkuvat usein, mutta muualla niiden soisi voivan elää rauhassa. Kun seuraavan kerran kyyn kohdatessasi ryhdyt etsimään tappovälinettä, harkitse toinen kerta. Elävästä kyystä on enemmän hyötyä kuin kuolleesta.

Metsästys on tappava harrastus

    Toisiin Euroopan maihin verrattuna Suomessa on paljon metsästyksen harrastajia. Noin kolmesataatuhatta henkilöä lunastaa metsästyskortin vuosittain. Yhtenä suosion syynä voi olla, että harrastus on melko helposti kansalaisten ulottuvilla. Kovin kaukana ei myöskään ole aika, jolloin eränkäynti oli melkein elinehto. Metsällä käytiin, jotta saatiin lihaa pöytään ja turkiksia maksuvälineeksi.

Metsästyksen estetiikka viehättää kansalaisia. Valokuva Ilta-Sanomista 30.1.2016.

Metsästyksen estetiikka viehättää kansalaisia. Valokuva Ilta-Sanomista 30.1.2016.

    Metsästys ei enää ole juuri kenenkään elinkeino, mutta silti villieläinten lahtaaminen huvin vuoksi on hyväksyttyä. Ainakaan tahallista jahtiporukoille aiheutettua haitantekoa ei tapahdu siinä määrin, että asia päätyisi julkisuuteen. Ehkä se heijastaa vanhoja arvoja ajalta, jolloin yhteiskunta eli vain maataloudesta.

    Jonkinlainen ujous metsästäjiä kuitenkin vaivaa. Puheessa eläimen tappaminen on etäännytetty sanavalinnoilla. Puhutaan eläinkannan hoidosta tai häirikköeläimen poistamisesta. Kyse on kuitenkin yksinkertaisesti siitä, että posautetaan elävä ja hengittävä yksilö pois päiviltä.

    Eläinten ampumista ei pelkästään hyväksytä, sitä myös arvostetaan. Metsästysporukoiden sosiaalinen ulottuvuus tunnustetaan laajasti. Mediassa eliitin ja julkkisten eräretkien eleganssia ihannoidaan.

    Uusien harrastajien värvääminen alkaa varhain. Suomen Metsästäjäliiton kotisivuilla annetaan kuvan kanssa ymmärtää, että ase kainalossa eläinten pyydystäminen sopii myös lapsille.

Suomen Metsästäjäliitto suosittelee lasten harrastukseksi eläinten tappamista. Kuvakaappaus järjestön kotisivuilta 23.1.2016.

Suomen Metsästäjäliitto suosittelee lasten harrastukseksi eläinten tappamista. Kuvakaappaus järjestön kotisivuilta 23.1.2016.

    Iästä riippumatta metsästäjän tavoitteena on tappaa elävä eläin. Jos kuolema tapahtuu heti, saaliin kärsimys jää lyhytaikaiseksi. Näin ei kuitenkaan aina käy. Jokaisella metsästyskaudella haavoittuneita eläimiä jää metsiin tai rannoille kitumaan. Jos saaliilla on hoidettavanaan jälkeläisiä, kärsimys kertautuu, koska yleensä nekin menehtyvät huoltajan mentyä. Silloin tällöin luoti voi vahingossa osua kotieläimiin, laiduntaviin lehmiin tai vaikka metsästyskoiraan.

    Muutaman viime vuoden aikana ihmisiin kohdistuneiden metsästysonnettomuuksien lukumäärä on ollut laskussa. Ikävä poikkeus sattui vuoden alussa. Nuori varsinaissuomalainen mies kuoli, kun ystävänsä vahingossa ampui kohti. Uhri menehtyi jo metsässä.

    Ampumataitoisille henkilöille on hyödyllistä käyttöä silloin, kun suurikokoisia koti- tai villieläimiä pitää lopettaa sairauden, loukkaantumisen tai muun syyn vuoksi. Metsästäjät avustavatkin poliisia liikenneonnettomuuksissa loukkaantuneiden eläinten jäljestämisessä ja lopettamisessa. He myös suorittavat riistalaskentaa Luonnonvarakeskus LUKE:n apuna. On mielenkiintoista, että metsästäjien toteamat eläinmäärät ovat järjestään suurempia kuin LUKE:n havaitsemat. Suuriksi paisuneiden eläinmäärien pienentäminen onkin yleisimpiä syitä, jolla veristä harrastusta puolustetaan.

    Rentoutuminen metsästämällä on kulttuurinen jäänne, jonka perusteet pitää päivittää viimeistään nyt, kun uusi tieteellinen tieto on muuttanut käsityksemme eläimistä. Ne osaavat olla iloisia, vihaisia tai peloissaan ihan niin kuin me. Eläimet myös osoittavat empatiaa toisiaan kohtaan. Sen vuoksi metsästysoikeus pitäisi antaa vain sellaisille henkilöille, jotka käyttävät tappavaa taitoaan eläinsuojelullisesti ja yhteiskunnallisesti tarpeellisissa tilanteissa.

    Luonnossa liikkuminen tutkitusti edistää terveyttä ja hyvinvointia, mutta suolla tarpomisesta voi nauttia kainalossa jokin muu kuin tuliluikku. Kamera tai marjasanko ovat erinomaisia vaihtoehtoja. Ne eivät vie kenenkään henkeä.