Kesän tietää saapuneen, kun robottiruohonleikkurit ilmestyvät pihanurmikoille mönkimään kuin suuret kilpikonnat. Teknologian avulla nurmimatto pysyy lyhyenä ja siistinä melkein itsestään.
Sähkökäyttöiset leikkurit ovat vaivattomia ja jokseenkin äänettömiä, joten työskennellessään ne eivät häiritse pihapatiolla rentoutuvien asukkaiden korvia. Kun akku alkaa olla lopussa, laitteet osaavat itse palata latausasemalle hakemaan lisää virtaa.
Itsenäisesti toimivan ruohonleikkurin työala määritetään ja varmistetaan rajakaapelilla, joka asennetaan hoidettavan nurmikon reunoille. Tavoitteena on, että koko haluttu alue tulee hoidettua, mutta samalla varmistetaan, ettei kone livahda muualle.
Valmistajat korostavat robottileikkureiden turvallisuutta
Omatoimisesti liikkuva robotti voi vaurioittaa ympäristöä. Sen vuoksi leikkureiden turvallisuuteen on panostettu. Laitevalmistajat vakuuttavat automaattileikkureiden turvaominaisuuksien takaavan, etteivät ne aiheuta vahinkoa käyttäjille, kotieläimille tai muulle ympäristölle.
Robottien esteenvälttämiskyvyt ohjaavat laitteen kiertämään reitille sattuvat esteet. Mainosten mukaan niitä voivat olla puut, kivet ja työskentelyalueella kulkevat lemmikit. Älykäs ruohonleikkuri tunnistaa ja väistää ne turvallisesti.
Erityiset kallistus- ja nostotunnistimet varmistavat, että kone pysähtyy ja leikkaavat terät lakkaavat pyörimästä, jos laite kallistuu liikaa tai se nostetaan maasta.
Silti siilit silpoutuvat
Monista edistyneistä antureistaan huolimatta robottiruohonleikkurit eivät taida tunnistaa siiliä. Sen voi päätellä lukuisista some- ja lehtikirjoituksista, joissa surraan piikikkäiden symppisten kohtaloa. Ruohonleikkurit silpovat siilejä niin pahasti, että yleensä ainoaksi keinoksi jää uhrin nopea tappaminen, jos se ei jo ole menehtynyt saamiinsa vammoihin.
Siili on hyönteissyöjä, jonka ravinto koostuu pääasiassa selkärangattomista eläimistä. Niitä se etsii nurmikoilta. Kuva Shutterstock.
Siilit eivät välttämättä huomioi robottileikkurien hiljaista ääntä, joten ne eivät osaa poistua uhkaavan koneen tieltä. Myös siilien luontainen tapa puolustautua voi lisätä törmäyksiä. Pelästyessään siili kiertyy kerälle, jonka yli leikkuri ajaa helposti.
Jostain syystä törmäyksiä estävät anturit eivät tunnista siiliä, vaikka tarvittava teknologia lienee saatavissa. Uusi herkkä anturi todennäköisesti nostaisi laitteen hintaa, joten suunnittelupöydän ääressä se on päätetty jättää pois. Valmistajat eivät taida uskoa, että siilien ystävien joukosta löytyisi tarpeeksi kiinnostuneita asiakkaita.
Vähintä mitä leikkurirobottia käynnistäessään voi tehdä, on leikattavan ruohoalan tarkastaminen siilien varalta. Jos piikikkäitä löytyy, olisi asiallista siirtää leikkurin käyttöä myöhemmäksi.
Voisi myös pohtia, olisiko vähemmän hoidettu kukkaniitty lyhyeksi kynittyä ruohomattoa luontoystävällisempi vaihtoehto. Siilien lisäksi myös pölyttäjät kiittäisivät.
