Tag Archives: Vaalit

Turun on pidettävä huolta eläinasukkaista

Lähes kolme vuotta toimin eläinsuojelusta vastaavana läänineläinlääkärinä Turussa. Kokemus osoitti, että eläinten puolestapuhujia tarvitaan. Vaikutelmani eläinsuojelutarkastuksista voi olla vinoutunut, koska läänineläinlääkäri meni paikalle vasta, kun kärsivien eläinten lukumäärä oli suuri ja kunto surkea.

Suojelutoimien tehostamiseksi ehdotetaan usein valvonnan lisäämistä. Valvontaa tarvitaan, mutta se kykenee puuttumaan eläinten tilaan vasta, kun asiat ovat huonosti. Vaikuttavuudeltaan tehokkainta, eettisesti hyväksyttävintä ja kustannuksiltaan edullisinta on ennaltaehkäisy.

Turussa huomattava eläinsuojeluongelma liittyy kissoihin. Kaupungin alueella asustaa puolivillejä kissayhdyskuntia, joihin voi kuulua useita kymmeniä eläimiä. Niillä ei ole omistajaa tai sitten omistajuus on nimellistä. Joku ruokkii silloin tällöin, mutta ei juuri muuta. Kissoilla voi olla mahdollisuus jonkinlaiseen säänsuojaan, mutta ei välttämättä.

Isossa ryhmässä kehkeytyy terveysongelmia. Kissoilla on sisä- ja ulkoloisia sekä erilaisia virusten ja bakteerien aiheuttamia sairauksia. Sen näkee siitä, että silmät vuotavat, korvat kutiavat ja paikoitellen iho punottaa. Eläimet myös lisääntyvät vapaasti. Kissojen lukumäärä suurenee nopeasti ja uudet pennut voivat olla sukusiitoksen tulosta.

Eläinsuojeluyhdistykset loukuttavat kissoja, hoitavat sairaudet, rokottavat ja leikkaavat tulokkaat. Sen jälkeen kissat totutetaan ihmisen läheisyyteen ja sijaiskodissa ne oppivat kotikissan tavoille.  Onnekkaimmille löytyy oma loppuelämän koti. Vähemmän onnekkaat lopetetaan.

Turun kaupunki on vuosien varrella myöntänyt yksityishenkilöille luvan ampua alueellaan harmiksi koettuja eläimiä. Lupa on koskenut lintuja, kuten harakoita, variksia, naakkoja ja kesykyyhkyjä, mutta myös supikoiria, minkkejä ja villiintyneitä kissoja. Ne ovat kissoja, joita saa luvalla ampua.

Kissojen hallitsematon lisääntyminen on helposti estettävissä leikkaamalla kaikki kissat, joita ei käytetä siitokseen. Näin ei kuitenkaan tapahdu ja syitä on monia. Kissoista vastuussa oleva henkilö ei ehkä tiedosta sterilisaation ja kastraation merkitystä tai sitten toimenpiteen suorittamisen esteenä on monia käytännön syitä. Kissoja ei saa kiinni, niitä on liian monta, ei ole kuljetusta eläinlääkäriin, leikkaus maksaa paljon.

Kaikkien kannalta olisi hyvä, jos kaupunki järjestäisi ainakin muutaman kerran vuodessa edullisen mahdollisuuden kissojen sterilisaatioon ja kastraation. Samassa yhteydessä kissat olisi hyvä siruttaa tunnistamisen helpottamiseksi ja tarpeen mukaan myös rokottaa.

Leikkaus- ja sirutuskampanjat olisi tarkoituksenmukaista organisoida yhteistyössä eläinsuojelujärjestöjen kanssa. Se takaisi toiminnan parhaan vaikuttavuuden ja mahdollistaisi jatkuvuuden. Ensi alkuun kaupungin pitäisi nimetä eläinsuojelun yhteistyöryhmä kissaongelman ratkaisemiseksi.

PS Olen vihreiden kuntavaaliehdokas Turussa. Tämä kirjoitus on osa vaalikampanjaani.

Turkuun tarvitaan eläinsuojelusuunnitelma

Eläimillä on tunteita. Ne kokevat kipua ja kärsivät. Sen vuoksi eettinen harkinta ja eläinsuojelulainsäädäntö edellyttävät, että kunnallisissa toimissa huomioidaan eläinten etu. Politiikkaa on, miten paljon tuo etu vaikuttaa päätöksentekoon.

Parhaiten eläinten etu toteutuu ehkäisemällä hyvinvointiongelmien synty ennakolta. Sen vuoksi Turun kaupungin pitää tehdä eläinsuojelusuunnitelma, joka kattaa kaikkiin eläviin eläimiin kohdistuvat toimenpiteet. Suunnitelma kannattaa päivittää säännöllisesti, jotta siitä on todellista hyötyä.

Eläinsuojelusuunnitelmassa kuvataan ne monet paikalliset toimijat, joiden vastuulla on huolehtia eläinten hyvinvoinnista. Koska heitä on useita, keskinäinen työn- ja vastuunjako sekä käytettävissä olevat voimavarat tehdään näkyväksi. Kunnallisen suunnitelman vahvuutena on, että siinä voidaan huomioida paikalliset erityispiirteet.

Valvontaeläinlääkäri vastaa eläinsuojeluvalvonnasta ja tarvittaessa neuvoo eläinsuojelukysymyksissä. Hänen tukenaan on Turun kaupungin eläinhoitola, joka huolehtii löytöeläimistä ja eläinsuojelusyistä haltuunotetuista eläimistä.

Eläinsuojelun valvonta kuuluu myös poliisien ja terveystarkastajien tehtäviin. Käytännössä ei ole mahdollista, että jokaisella poliisihenkilöllä tai terveystarkastajalla olisi riittävä osaaminen eläinsuojeluasioissa. Sen vuoksi Turun alueelle pitäisi nimetä yksi tai useampi eläinsuojelutehtäviin keskittyvä poliisi, joka hoitaisi eläinsuojelutehtäviä sekä itsenäisesti että antamalla virka-apua esimerkiksi valvontaeläinlääkärille.

Eläinkolareissa autoilijan on vaikea arvioida loukkaantuneen eläimen vammojen vakavuus, jos se ehtii poistua paikalta. Poliisi johtaa mahdollisesti loukkaantuneen eläimen jäljestystä tai vaihtoehtoisesti Riistakeskus järjestää paikalle metsästäjät ja jälkikoiran.

Vaativissa eläinsuojelu- ja eläinpelastustehtävissä voidaan tarvita myös pelastustoimen osaamista. Jäihin pudonneen hirven tai kapeaan kalliokuiluun juuttuneen metsästyskoiran pelastaminen vaativat erityisosaamisen lisäksi välineistöä, jota on valmiina vain pelastustoimen edustajilla.

Pitkäaikaisen eläinten kaltoinkohtelun taustalla on usein henkilö, jonka oman elämän hallinta on jostain syystä horjunut. Sellaisessa tilanteessa asiaa hoitaviin virkamiehiin pitäisi ottaa mukaan sosiaalitoimen edustaja. Hänen tehtävänsä olisi auttaa eläimistä vastuussa olevaa ihmistä saamaan elämänsä sen verran järjestykseen, että eläimet voidaan palauttaa hänen hoitoonsa. Aina se ei onnistu.

Vapaaehtoisella eläinsuojelutyöllä on Turussa pitkät ja ansiokkaat perinteet. Turun eläinsuojeluyhdistys ry huolehtii apua tarvitsevien luonnonvaraisten eläinten hoidosta ja sen vapaaehtoiset eläinsuojeluneuvojat antavat ohjeita koti- ja villieläinten pitoon liittyvissä kysymyksissä. Heille voi myös tehdä ilmoituksen, mikäli havaitsee tai epäilee eläimen huonoa kohtelua.

Eläinsuojeluun osallistuvien viranomaisten ja vapaaehtoisten yhteistyötä kannattaisi tiivistää eläinsuojelun yhteistyöryhmän avulla. Yhteiskunnan toimintasektorit ylittävän laajan yhteistyön lisäarvosta hyötyisivät kaikki osapuolet: virkamiehet, vapaaehtoiset ja ennen kaikkea eläimet itse.

PS Olen vihreiden kuntavaaliehdokas Turussa. Tämä kirjoitus liittyy vaalikampanjaani.

 

Ihmisen lyhyt luonnonhistoria

Kaupungistuminen on maailmanlaajuinen ilmiö. Kaikesta väestöstä jo yli puolet asuu kaupunkialueella, myös Suomessa. SYKE (Suomen ympäristökeskus) ennustaa, että suuntaus vain jatkuu. Koronapandemiasta johtuva etätöiden tekeminen vapaa-ajanasunnoilla ei merkittävästi vaikuta tilanteeseen.

Kaupungissa asumisen historia on kovin lyhyt, jos sitä vertaa ihmisen omaan kehitykseen osana luontoa. Alkuhistoriansa aikana lajimme vietti liikkuvaa elämää, jolloin ravinto saatiin keräämällä ja saalistamalla. Tuolloin metsien tai alavien maiden vihreä luonto ympäröi varhaisia esi-isiämme koko elinajan.

Paikoilleen asettuminen tapahtui maatalouden alkaessa muotoutua noin kymmenentuhatta vuotta sitten. Ensimmäiset kaupunkitaajamat syntyivät sen jälkeen.

Vaikka nykyisin elämme kivisissä kaupungeissa viimeisen teknologian ympäröimänä, kehityshistoriamme vuoksi olemme edelleen osa luontoa. Se on syy, miksi rentoudumme liikkumalla luonnossa, lajimme alkuperäisessä elinympäristössä. Myös pelkällä vihreällä värillä on meihin rauhoittava vaikutus. Siksi sairaaloiden ja julkisten rakennusten sisäseinät on usein maalattu vihreän sävyillä.

Myös ihmisen biologia on peräisin ajoilta, jolloin esi-isämme elivät tiiviissä kosketuksessa maapohjaan. Sen myötä heidän elimistönsä sopeutui siihen, että ympärillä oli jatkuvasti paljon muun muassa bakteereita. Elimistö kehitti niitä vastaan tehokkaan puolustuksen, immuunijärjestelmän.

Meidän aikanamme lasten allergiat ovat yleistyneet. Yhdeksi syyksi epäillään liian puhdasta elinpiiriä. Ikivanha puolustusjärjestelmämme on edelleen virittynyt kierroksille, joilla se kävi kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Jos tiivistä kosketusta maaperään ei ole, lasten kehittyvä immuunipuolustus etsii uusia toimintakohteita, jotka voivat olla esimerkiksi kasvien siitepölyä tai ruoka-aineita.

Tutkimustieto on paljastanut, että juuri tietyt maabakteerit koulivat lasten kypsyvää puolustusjärjestelmää. Sen vuoksi on välttämätöntä, että lasten puolustusjärjestelmä pääsee varhaiseen kosketukseen maaperän bakteereiden kanssa.

Kun rakennamme kaupunkeja, meidän pitää tiedostaa, että olemme osa luontoa ja tarvitsemme sitä päivittäin. Tiivis yhdyskunta on usein kaupunkirakenteen tavoitteena, koska siten rakennusmaa saadaan tehokkaaseen käyttöön, vesi- ja viemäriverkostot ovat edullisempia ja liikkumisen välimatkat lyhenevät.

Kaupunkisuunnittelun pitää tarjota jokaiselle asukkaalle mahdollisuus kävellä kotiovelta viheralueelle. Kaupunkiluontoa vastustetaan kustannusten vuoksi. Joko viheralueen muodostaminen ja ylläpitäminen aiheuttavat kuluja tai kyseinen alue on pois tuottoisalta rakentamiselta. Mutta vastahanka on lyhytnäköistä.

Jos arvioimme, miten monta sairaspoissaoloa kaupunkiluonnossa liikkuminen estää, saadaan vihreälle kaupunkitilalle laskennallista euromääräistä tuottoa. Myös allergialta säästyneet lapset vähentävät sairaanhoidon kuluja. Kaupunkien viheralueet eivät ole pelkkiä kuluja. Ne lisäävät asukkaiden hyvinvointia ja sen myötä alueen houkuttelevuutta ja tuottavuutta.

PS Olen vihreiden kuntavaaliehdokkaana Turussa. Tämä kirjoitus liittyy vaalikampanjaani.

Aluelehtien maksumuurit pois ennen kuntavaaleja

Huhtikuun kuntavaalien siirtämisestä syksyyn keskustellaan . Puoluejohtajat eivät tue siirtoa. Oikeusministeriön mukaan vaalit voidaan järjestää sovitusti, jos koronatilanne pysyy ennallaan. Jos se pahenee, sitten arvioidaan uudelleen. Tätä kirjoitettaessa tuota uudelleen arviointia tehdään.

Koronapandemiasta aiheutuneet sosiaaliset rajoitukset estävät ehdokkaiden ja äänestäjien tapaamiset kasvokkain, joten vaalikampanjat toteutuvat pääasiassa verkossa.  Se ei ole uusi tapa vaikuttaa äänestäjiin, mutta nyt se on lähes ainoa keino. Siltä osin yhteiskunta on ottamassa varsinaisen harppauksen digivaaleihin.

Äänestäjän osana on löytää ehdokkaista henkilö, joka parhaiten voisi edistää hänen hyväksi katsomiaan asioita. Osa tietää jo ennakolta, mitä puoluetta äänestää. Ehkä myös ehdokas on katsottuna.

Suuri osa äänestäjistä kuitenkin etsii valittuaan vaalikoneiden avulla ja selaamalla sähköisiä viestimiä. Valinta ei ole helppo. Kuntapäättäjät eivät ole yhtä tunnettuja kuin esimerkiksi kansanedustajat tai europarlamentaarikot. Heitä ei ehkä tunnista, jos sattuvat kadulla kävelemään vastaan.

Sosiaalisen median valta valintojen ohjailijana on kasvanut entisestään. Sen vuoksi ehdokkaista ja heidän edustamistaan puolueista olisi tarpeen saada laajempaa taustatietoa kuin vaalimainokset välittävät. Verkossa on jonkin verran vapaasti luettavia taustoittavia kirjoituksia, mutta ne keskittyvät suurelta osin valtakunnalliseen puoluepolitiikkaan, eivät paikallisiin asioihin, joista kuntavaaleissa on kyse.

Kunnallisesta päätöksenteosta ja alueellisista kysymyksistä uutisoivat julkaisut ovat usein tilattavia. Äänestäjän pitää maksaa, jotta pääsee niitä lukemaan. Olisi hyvä, jos paikalliset ja alueelliset lehdet poistaisivat maksumuurinsa joksikin aikaa ennen kuntavaaleja. Sillä tavalla lukijat pääsisivät käsiksi journalistisin periaattein toimitettuihin uutisiin asuinkuntansa päätöksenteosta.

Avoin ja luotettava tiedonsaanti oman kotiseudun asioista auttaa sen oikean ehdokkaan löytämisessä. Demokraattiset vaalit perustuvat avoimuuteen.

PS Olen vihreiden kuntavaaliehdokkaana Turussa. Tämä kirjoitus liittyy vaalikampanjaani.

 

Arvio Obaman pariskunnan muistelmateoksista II

Michelle Obama: Minun tarinani

Kustannusosakeyhtiö Otava 2018

Kuva on kuvakaappaus Otavan, kirjan kustantajan sivuilta.

Yhdysvaltain presidentin puoliso julkaisi muistelmansa siinä vaiheessa, kun oli jo luovuttanut First Ladyn aseman seuraajalleen. Kirjassa Michelle Obama tarkastelee elämänsä tapahtumia kronologisesti. Millaista se oli ennen kuin tapasi aviomiehensä, miten yhteiselämä alkoi ja millaista oli elää Yhdysvaltain presidentin puolisona. Samalla kirjoittaja kertoo miehestään Barack Obamasta asioita, joita entinen presidentti ei itse ole tuonut julki. Paljastukset tapahtuvat kuitenkin tahdikkaasti, eikä lukija koe itseään tirkistelijäksi.

Michelle Obama varttui Chicagossa ja opiskeli Princetonin yliopistossa sekä Harvardin maineikkaassa oikeustieteellisessä. Niissä hän oli usein huoneen ainoa mustaihoinen ja pohti, oliko tarpeeksi hyvä siinä mitä teki. Omin sanoin, hän välitti siitä mitä muut ajattelivat.

Valmistumisen jälkeen Michelle työskenteli juristina lakitoimistossa, mutta Barack Obaman tavattuaan hän vaihtoi järjestöjen ja julkisen sektorin tarjoamiin työtehtäviin. Aviomiehen poliittinen ura kulki nousujohteisesti. Mitä korkeammalle Barack Obama pyrki, sitä enemmän se vaati myös aviovaimon aktiivisuutta. Esimerkiksi presidentinvaalien kampanjan aikana Michellellä oli omat avustajat ja itsenäinen vaaliohjelma, jonka mukaisesti hän kiersi keskeisissä osavaltioissa puhumassa.

Vaalivoiton jälkeen koko perhe muutti Valkoiseen taloon, mikä rajoitti elämää. Ulos mennessä piti ilmoittautua turvamiehille. Tytärten osallistuminen lastenkutsuihin ei ollut yksinkertaista. Ennen lähtöä salaisen palvelun piti tarkastaa kutsujen pitopaikka ja koko matkan ajan turvamiehet seurasivat presidenttiparin lapsia. Ainoa, joka uskalsi uhmata turvallisuusmääräyksiä, oli Michelle Obaman leskeksi jäänyt äiti. Myös hän asui Valkoisessa talossa molemmat presidenttikaudet. Michellen äiti livahti talon sivuovesta ulos ostoksille puhumatta kenellekään.

Valkoisessa talon palvelut olivat loistohotellin tasoa. Kaikki tehtiin valmiiksi. Michelle kuitenkin vaati, että aamuisin tyttäret sijaavat itse vuoteensa kuten he olivat tehneet kotona Chicagossa.  He saivat myös luvan käydä keittiössä hakemassa välipalaa milloin halusivat ja ison rakennuksen käytävillä sai leikkiä. Ne olivat pieniä asioita, mutta tekivät Valkoisesta talosta enemmän kodinoloisen. Muutolla oli myös positiivisia vaikutuksia. Perheen isä kävi töissä samassa talossa, ja sen vuoksi häntä näkyi kotona aiempaa useammin.

Perheenemännän ja edustusvaimon roolien ohella Michelle Obamalla oli omia yhteiskunnallisia hankkeita. Hän hyödynsi asemaansa ja tuki aktiivisesti ravitsemussuosituksia, joilla lasten lihavuutta voitiin vähentää. Hankkeen aikana hän puutarhureiden kauhuksi perusti Valkoisen talon tiluksille hyötypuutarhan, joka tuotti kaalia, parsakaalia ja porkkanoita residenssin omaan käyttöön. Ylijäämä sadosta lahjoitettiin paikalliselle varattomille ruokaa jakavalle yhteisölle.

Michelle Obaman muistelmat vakuuttavat, että menestyneen miehen takana on vahva nainen.