Turun on pidettävä huolta eläinasukkaista

Lähes kolme vuotta toimin eläinsuojelusta vastaavana läänineläinlääkärinä Turussa. Kokemus osoitti, että eläinten puolestapuhujia tarvitaan. Vaikutelmani eläinsuojelutarkastuksista voi olla vinoutunut, koska läänineläinlääkäri meni paikalle vasta, kun kärsivien eläinten lukumäärä oli suuri ja kunto surkea.

Suojelutoimien tehostamiseksi ehdotetaan usein valvonnan lisäämistä. Valvontaa tarvitaan, mutta se kykenee puuttumaan eläinten tilaan vasta, kun asiat ovat huonosti. Vaikuttavuudeltaan tehokkainta, eettisesti hyväksyttävintä ja kustannuksiltaan edullisinta on ennaltaehkäisy.

Turussa huomattava eläinsuojeluongelma liittyy kissoihin. Kaupungin alueella asustaa puolivillejä kissayhdyskuntia, joihin voi kuulua useita kymmeniä eläimiä. Niillä ei ole omistajaa tai sitten omistajuus on nimellistä. Joku ruokkii silloin tällöin, mutta ei juuri muuta. Kissoilla voi olla mahdollisuus jonkinlaiseen säänsuojaan, mutta ei välttämättä.

Isossa ryhmässä kehkeytyy terveysongelmia. Kissoilla on sisä- ja ulkoloisia sekä erilaisia virusten ja bakteerien aiheuttamia sairauksia. Sen näkee siitä, että silmät vuotavat, korvat kutiavat ja paikoitellen iho punottaa. Eläimet myös lisääntyvät vapaasti. Kissojen lukumäärä suurenee nopeasti ja uudet pennut voivat olla sukusiitoksen tulosta.

Eläinsuojeluyhdistykset loukuttavat kissoja, hoitavat sairaudet, rokottavat ja leikkaavat tulokkaat. Sen jälkeen kissat totutetaan ihmisen läheisyyteen ja sijaiskodissa ne oppivat kotikissan tavoille.  Onnekkaimmille löytyy oma loppuelämän koti. Vähemmän onnekkaat lopetetaan.

Turun kaupunki on vuosien varrella myöntänyt yksityishenkilöille luvan ampua alueellaan harmiksi koettuja eläimiä. Lupa on koskenut lintuja, kuten harakoita, variksia, naakkoja ja kesykyyhkyjä, mutta myös supikoiria, minkkejä ja villiintyneitä kissoja. Ne ovat kissoja, joita saa luvalla ampua.

Kissojen hallitsematon lisääntyminen on helposti estettävissä leikkaamalla kaikki kissat, joita ei käytetä siitokseen. Näin ei kuitenkaan tapahdu ja syitä on monia. Kissoista vastuussa oleva henkilö ei ehkä tiedosta sterilisaation ja kastraation merkitystä tai sitten toimenpiteen suorittamisen esteenä on monia käytännön syitä. Kissoja ei saa kiinni, niitä on liian monta, ei ole kuljetusta eläinlääkäriin, leikkaus maksaa paljon.

Kaikkien kannalta olisi hyvä, jos kaupunki järjestäisi ainakin muutaman kerran vuodessa edullisen mahdollisuuden kissojen sterilisaatioon ja kastraation. Samassa yhteydessä kissat olisi hyvä siruttaa tunnistamisen helpottamiseksi ja tarpeen mukaan myös rokottaa.

Leikkaus- ja sirutuskampanjat olisi tarkoituksenmukaista organisoida yhteistyössä eläinsuojelujärjestöjen kanssa. Se takaisi toiminnan parhaan vaikuttavuuden ja mahdollistaisi jatkuvuuden. Ensi alkuun kaupungin pitäisi nimetä eläinsuojelun yhteistyöryhmä kissaongelman ratkaisemiseksi.

PS Olen vihreiden kuntavaaliehdokas Turussa. Tämä kirjoitus on osa vaalikampanjaani.

One thought on “Turun on pidettävä huolta eläinasukkaista

  1. Heidi Leyser-Kopra

    Hei!

    Toimin vapaa-aikanani Eläinten Hyvinvointiyhdistys Lemmikki ry:ssä ja sen kautta koordinoimme ”Kissojen sterilaatio-kastraatiokampanja -koko Suomi” -sivustoa Facebookissa. Kampanja toimii naapuriapuperiaatteella (toki voimassaolevalla rahankeräysluvalla) ja kerää varoja vähävaraisten henkilöiden kissojen leikkautuksiin.

    Olemme saaneet mukaan eläinlääkäriasemia ympäri Suomen ja lisää tarvitaan. kampanjan kautta on leikattu jo kolmisensataa sellaista kissaa, jotka olisivat muuten olleet vaarassa jäädä leikkauttamatta.

    Eläinsuojeluyhdistysten resurssit ovat kovilla kissapopulaatiosta tulleiden huonokuntoisten kissojen hoitamisessa. Kissat ovat usein villiintyneitä ja sairaita. Pelkästään yhden kissan suunhoitokulut voivat lähestyä tuhatta euroa. Pelkästääni lahjoitusvaroilla toimivien yhdistysten on mahdotonta näiden lisäksi keskittyä ennaltaehkäisevään työhön. Tulipalojen sammutusta on liikaa.

    Monet populaatiokissoja hoitavat yhdistykset ovat ajautuneet tilanteeseen, jossa kissoja on hoidettavana liikaa. Kissoja pidetään jopa tiloissa, jotka eivät täytä eläinsuojeluvaatimuksia, koska tilaa ei ole ja lisää kissoja on tulossa jatkuvasti. Tautipaine kasvaa valtavaksi ja eläimet siarastuvat ja tarvitsevat lisää varoja eläinlääkärikustannuksiin.

    Mielestäni tuli saada käännettyä kissayhdistysten katsetta siihen suuntaan, että joskus eläimen eutanasia on sitä mitä se tarkoittaa: armomurha.
    Kun kissoja uskallettaisiin vähentää ilman pelkoa julkisesta leimaamisesta, yhdostysten resursseja voitaisiin suunnata niihin nuoriin kisoihin ja pentuihin, joilla on paremmat mahdollisuudet sijoittua ja sopeutua ihmisten kanssa vailla pelkoa eläviksi lemmikeiksi.

    Tähän voimme päästä vain vähentämällä kissojen määrää ennaltaehkäisevästi sterilaatio- ja kastraatiokampanjoiden avulla ja lisäämällä sairaiden ja peruuntumattomasti villintyneiden kissojen eutanasioita.

    Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *