Metsästäjät kokevat itsensä ensisijaisesti luonnonsuojelijoiksi. Tarkoituksena on tappaa eläimiä, mutta he itse puhuvat kaatamisesta. Supikoiria kaatamalla suojellaan vesilintukantoja, mutta käytännössä kilpailevat saalistajat tapetaan. Siten itselle jää saaliiksi enemmän vesilintuja.
Näen sen peilistä. Olen alipainoinen, siis nälkäkurki, ihan luuviulu. Näin on ollut aina, mikäli painoindeksiä on uskominen. Ihmiset sanovat, että kauhea kun olet laiha. Jossain vaiheessa se alkaa ärsyttää.
Kalajuttu alkaa, kun saalis on tarttunut syöttiin. Seuraavaksi se väsytetään, vedetään lähemmäs ja lopulta nostetaan vedestä. Koko ajan kalat tuntevat kipua ja kärsimystä.
Kipu näkyy ihmisten ja eläinten kasvoista. Kalojen kasvoilta ei kuitenkaan voi nähdä tunteita eikä kipuun liittyvää kärsimystä, koska kiduskansista muodostuvat kasvot ovat eleettömät.
Kestävän kaupunkirakenteen suunnittelussa kaupungin aarteita, avoimina virtaavia puroja, kannattaisi hyödyntää täysimääräisesti, mutta samalla niiden hyvinvointi pitäisi turvata.
