Kaupunkien keskustat ovat erityisiä. Paitsi töihin, sinne mennään myös ostoksille, tai yleensä vaan olemaan ja nauttimaan rennosta kaupunkielämästä. Torit, kahvilat, ravintolat, kaupat, putiikit, elokuvat, näyttelyt, teatterit, konsertit, performanssit ja lukemattomat muut tapahtumat vetävät puoleensa kuin magneetti.
Kun pienelle alueelle pakkautuu paljon ihmisiä, kaupunkisuunnittelun haasteena on löytää toimivat ratkaisut, jotta kaikki halukkaat mahtuvat ja tuntevat olevansa tervetulleita.
Ihmisillä on erilaisia tarpeita
Apostolin kyydillä kulkevat toivovat rauhallisia kävelyreittejä ja puiden varjostamia tilavia aukioita, joiden rehevät istutukset luovat ympärilleen viipymään kutsuvaa viihtyisyyttä.
Kevyelle liikenteelle on järkevää varata omat kaistat, koska yhteinen väylä jalankulkijoiden kanssa kiristää sekä pyöräilijöiden että jalankulkijoiden hermoja.
Julkisia kulkuvälineitä käyttävät arvostavat kattavia reittejä, tiheitä vuoroja ja erityisesti keskustan pysäkkejä, joilta on lyhyt matka joka paikkaan.
Omalla autolla saapuvat haluavat ajaa perille saakka ja pysäköidä ihan määränpään viereen, ilman kustannuksia. Koska auto on, sitä pitää myös käyttää.
Parkkimaksu lisää parkkipaikkoja
Ilmaista parkkipaikkaa etsivän yksityisautoilijan on vaikea ymmärtää, ettei hän noin vain voi ottaa toistakymmentä neliötä julkista kaupunkitilaa omaan yksityiseen käyttöönsä. Jos niin haluaa tehdä, on vain kohtuullista maksaa muutaman euron korvaus. Se on käypä vuokra yhteisen ympäristön tilapäisestä haltuunotosta.
Joukossa lienee myös heitä, jotka tiukan taloudellisen tilanteen vuoksi kokevat parkkimaksut turhiksi menoiksi. Monet heistä löytänevät korvaavan ratkaisun, esimerkiksi vaihtavat julkisiin tai tarttuvat polkupyörää sarvista.
Kun pysäköintiongelmista keskustellaan, jossain vaiheessa joku ehdottaa parkkimaksuja, koska ne lisäävät parkkipaikkoja. Logiikka on yksinkertainen: kun maksuhaluttomat jättävät auton kotiin, kilpailu vapaista paikoista lientyy. Kokemuksesta tiedän, että näin todella tapahtuu.
Joukkoon mahtuu aina muutama ideologisista syistä maksuista kieltäytyvä. He osoittavat mieltään ja uhmaavat järjestelmää ajamalla loputonta korttelirallia ilmaispaikkaa etsien. Ajan ja polttoaineen tuhlausta.
Joskus harkinta pettää
Jos kulkuvälineensä pysäköinnistä ei halua maksaa, eikä myöskään hyväksy vähän pidempää matkaa autolta määränpäähän, huonosti harkittu vaihtoehto on auton jättäminen kohtaan, jossa pysäköinti ei ole sallittu. Sieltä yleensä löytyy tilaa, koska keskivertoautoilija noudattaa sääntöjä ja liikennemerkkien ohjausta.
Pysäköintikiellon viereen autonsa jättävä kuski toimii kuin itsepäinen kissa. Siitä on vaikea tietää, eikö se ymmärrä vai eikö se halua ymmärtää.