Tag Archives: kuolema

Kalajuttu valottaa vain toisen osapuolen kokemuksia

Tuttujen seurassa kuuntelin tarinaa isosta vonkaleesta, joka uuvuttavan taistelun jälkeen pääsi pakoon. Toinen huomautti, ettei kamppailu kai oikeasti voinut niin raju olla. Kommentti koski kertojan kokemusta.

Kalajutut eivät ole harvinaisia. Tuhansien järvien maassa lähes kaksi miljoonaa suomalaista harrastaa kalastusta (Suomen vapaa-ajan kalastajat). Se merkitsee, että joka kolmas meistä rentoutuu kaloja narraamalla.

Kalojakin riittää. Suomen vesissä elää noin 70 eri lajia, joita voi tavoitella muun muassa onkimalla, uistimella, pilkillä tai perholla.

Ihminen ja kala ottavat mittaa toisistaan

Kalajuttu alkaa, kun saalis on tarttunut syöttiin. Seuraavaksi se väsytetään, vedetään lähemmäs ja lopulta nostetaan vedestä.

Joskus kala rimpuilee itsensä irti ja katoaa takaisin syvyyteen. Kertojaa harmittaa, ja samalla toisen osapuolen kokemukset jäävät kokonaan huomaamatta.

Kesän iloja. Pojat onkivat laiturilla ja onnistuvat saamaan kalan koukkuun. Kalan kohtalo on kärsiä ja kuolla. Kuva Shutterstock.

On helppo kuvitella, että irti päässyt vonkale on taistelusta uuvuksissa, ja koukku tai koukut ovat vahingoittaneet sen kudoksia. Siinä tilassa eläin on erityisen altis vedessä vaanivien muiden saalistajien hyökkäyksille. Se tarvitsee aikaa toipuakseen taistelusta koukkuja vastaan.

Kalat tuntevat kipua ja kärsimystä. Tähän tietoon perustuen kalastuslaki (379/2015, löytyy täältä) antaa ohjeita, miten saaliiksi saatuja kaloja pitää kohdella.

Säädökset edellyttävät, että kalat lopetetaan mahdollisimman pian tai ainakin ne pitää tainnuttaa ennen lopullista kuolemaa. Vaihtoehtona on säilyttää niitä sumpussa tai vastaavassa tilassa.

Kalat tukehtuvat joutuessaan hengittämään ilmaa

Eläviä ja tuntoisia kaloja ei pidä jättää veneen pohjalle tai rantakiville, koska niiden kidukset hyödyntävät huonosti ilman happea. Vedestä nostamisen jälkeen kalat pikkuhiljaa tukehtuvat kuoliaaksi. Lajista ja olosuhteista riippuen se voi kestää kymmeniä minuutteja.

Nisäkkäissä ja linnuissa hapenpuute aiheuttaa pahoinvointia ja vahvaa ahdistusta. Siitä on tehty johtopäätös, ettei tukehduttaminen ole hyväksyttävä eläinten lopetusmenetelmä.

Kaloja on vähemmän tietoa, mutta ei ole syytä olettaa, että ne kokisivat kuoliaaksi tukehtumisen vähemmän epämiellyttäväksi.

Virkistyskalastusta pidetään mukavana tapana rentoutua ja kokea aitoja luontoelämyksiä, mutta se on huvia vain toiselle osapuolelle.

Kaloille kyse on elämästä ja kuolemasta.

Eläimillä oikeus eutanasiaan – ihmisillä ei

    ALLEKIRJOITIN kansalaisaloitteen eutanasian sallimiseksi. Eutanasia eli hyvä kuolema tavoittelee elämästä luopumista ilman pelkoa, kipua ja ahdistusta. Se tarjoaisi vaihtoehdon ihmisille, joiden elonpäivät ovat lopuillaan eikä heidän sietämättömiä kärsimyksiään enää kyetä lievittämään lääketieteen keinoin.

    PYRKIMYKSENÄ on sallia aktiivinen toiminta, joka avustaisi ihmistä kuolemaan. Kyseessä olisi jonkinlainen ryhmän tukema itsemurha. Passiivinen eutanasia on jo käytössä esimerkiksi silloin, kun pysyvästi aivokuollut kytketään pois elämää ylläpitävistä koneista.

    LÄÄKÄRIKUNNALLE aktiivinen kuoleman avustaminen on vastentahtoista. Heidät on koulutettu ylläpitämään elämää, sanovat. Myös vastuu mahdollisesta vilpillisin perustein, vastoin henkilön tahtoa, suoritetusta kuoleman avustamisesta saattaa tuntua kestämättömältä. Lisäksi voi olla vaikea tunnustaa, että kaikesta edistyksestään huolimatta lääketieteellinen tieto ja taito eivät jokaisen kohtalokkaasti sairaan kohdalla riitä pitämään kipuja kurissa.

    ELÄINLÄÄKÄREILLÄ ei ole samanlaisia ongelmia. Meidät koulutetaan vaalimaan eläinten terveyttä ja hyvinvointia koko niiden elinkaaren ajan: syntymän, elämän ja kuoleman. Oppeihin sisältyy luonnollisena osana tieto, miten ne otetaan hengiltä mahdollisimman tuskattomasti. Lopetus ei ole eläinsuojelullinen ongelma, vaikka siihen voi liittyä vakavia eettisiä kysymyksiä. Lain mukaan eläimet ovat tavaraan verrattavaa omaisuutta, jonka kohtalosta omistaja päättää.

     HYVIN harva kotieläin kokee luonnollisen kuoleman, joten yhteiskunta tarvitsee osaajia, joilla on taito tappaa eläin nopeasti ja tuskattomasti. Hyötykäyttöön tappamista ja eutanasiaa yhdistää vain se, että molemmissa eläimet kuolevat ihmisen käden kautta.

    TEURASTAMOILLA ei puhuta eutanasiasta vaan lihan tuottamisesta. Prosessiin kuluu eläimen tainnuttaminen ja sen jälkeen kuoleman aiheuttaminen vuodattamalla veri pois.  Se on teurastajien ydinosaamista, josta lainsäädäntö antaa ohjeet. Hyvä kuolema se ei kuitenkaan ole.

    TURKISTARHOILLA eläimet nahoittamisesta, mutta sitä ennen ne on tapettava. Esimerkiksi ketut päästetään hengiltä vartalon läpi johdetulla sähkövirralla ja heti perään ne nyljetään. Stressaantuneena eläneen turkiseläimen loppu on eutanasian vastakohta. Tapahtuma on täynnä pelkoa ja kärsimystä.

    METSÄSTYS ja kalastus ovat harrastuksia, joissa ihminen rentoutuu ja irrottautuu arjesta eläimiä tappamalla. Saaliseläimen kauhun voi vain kuvitella, kun se on ajon kohteena. Jos aseen laukaus osuu oikeaan kohtaan, kuolema voi olla nopea. Koukussa vastaan hangoitteleva tai verkosta irti revittävä kala stressaantuu kuten muutkin saaliseläimet.

    PUHTAIMMILLAAN hyvä kuolema toteutuu, kun eläinlääkäri lopettaa lemmikkieläimen sen kodissa. Tuttu ympäristö ja omat ihmiset tekevät tilanteesta rauhallisen. Lopetuksessa käytettävät lääkeaineet ovat nukutuslääkkeitä, joita annetaan niin suuri määrä, että elämää ylläpitävät ruumiintoiminnot loppuvat. Niistä ei aiheudu kipua eikä tuskaa.

    EUTANASIAA puoltavan kansalaisaloitteen allekirjoittajat haluavat ihmisille saman mahdollisuuden, joka jo on tarjolla perheen nelijalkaisille.