Tag Archives: pinta-ala

Turun kaupungin talousmetsät kannattaa muuttaa ulkoilualueiksi

Ympäristönsuojelun emeritusprofessori Pekka Kauppi ehdotti (Turun Sanomat 8.1.2021), että kaupunkien talousmetsät kannattaisi myydä yksityisille, koska metsätulojen merkitys on kunnan taloudelle vähäinen.

Metsäteollisuus ry:n kotimaan metsäasioiden päällikkö Matti Mäkelä tuki kirjoituksessaan (Turun Sanomat 10.3.2021) kaupungin metsien myyntiä. Mäkelä totesi, että metsätalous ei ole kunnan ydintoimintaa, joten myynti on kuntalaisten etu.

Turulla on talousmetsiä 445 hehtaaria, mikä on runsas kymmenen prosenttia kaupungin omien metsien kokonaispinta-alasta. Talousmetsien määrä on noin viidesosa ulkoilu- ja virkistysmetsiin verrattuna. Ne sijaitsevat pääasiassa asutuksen ulkopuolella.

Taloustutkimus teki Suomen Kuvalehden (10/2021) toimeksiannosta kyselyn suomalaisten suhtautumisesta metsätalouteen. Vastanneista kolme neljäsosaa valitsi virkistyskäytön metsien kolmen tärkeimmän arvon joukkoon. Runsaalle neljäsosalle virkistäytyminen oli metsien ehdoton ykkösarvo. Metsissä liikkumista arvostettiin sukupuolesta, ammatista, iästä tai asuinpaikasta riippumatta.

Koska metsätalous ei ole kunnan ydintoimintaa, kaupungin kannattaa luopua talousmetsistään. Niitä ei kuitenkaan pidä myydä, koska kertaluontoinen tulo on pian käytetty ilman pidempiaikaista hyötyä. Muitakin vaihtoehtoja on, kun vaan etsitään ja löydetään.

Metsissä samoileminen, marjastaminen ja sienestäminen ovat turkulaisten suosittuja vapaa-ajan viettotapoja. Sen vuoksi kannattaisi harkita talousmetsien muuttamista ulkoilualueiksi. Jokaisen yksittäisen metsäpalstan käyttötarkoituksen muutoksen ei tarvitse tapahtua samalla kertaa, vaan se voi tapahtua vähitellen kokemuksista oppien.

Hoidettu talousmetsä on luontoarvoiltaan rajoitettu, joten niitä pitäisi kohentaa enemmän luonnonmetsien kaltaisiksi. Ajatusta on jo työstetty Turun kaupungin metsäsuunnitelmassa 2019 -2029. Se löytyy täältä. Suunnitelma sisältää kaupungin metsien käsittelylle erilaisia vaihtoehtoja, joissa hakkuumäärät ovat tavanomaista pienempiä. Hakkuukohteet valittaisiin niin, että metsien virkistyskäyttö, monimuotoisuus ja vaikutus kaupungin hyväksymiin ilmastotavoitteisiin tulisivat painokkaammin huomioiduiksi. Näistä on hyvä alkaa.

Ilman puunkorjuuta metsien yleensä katsotaan olevan tuottamattomia, koska niistä ei saada riihikuivissa euroissa laskettavaa tuloa. Eikä niille voi rakentaa. Kaiken lisäksi perinteisestä tuotannosta poistettujen metsäalueiden kevyestäkin hoidosta aiheutuu kuluja.

Metsien panos on epäsuoraa. Niiden tuotto on asukkaiden, eläinten ja ympäristön hyvinvointia, jolle ei tällä hetkellä ole valmista rahallista arvoa, mutta joka on laskettavissa.

Se on metsäkävelyllä voimaantuneiden asukkaiden parempaa työtehoa ja vähentyneitä sairaspoissaoloja. Se on eläin- ja kasvilajien suurempaa lajirunsautta. Se on ilmakehän hiilidioksidin sitomista kasvikuntaan ja siten ilmaston lämpenemisen hidastumista. Se on kaupungin vihertymistä ja sen myötä lisääntynyttä vetovoimaa. Kaadetuista puunrungoista saatu raha ei ole enää metsien ainoa arvo.

PS Olen vihreiden kuntavaaliehdokas Turussa. Tämä kirjoitus liittyy vaalikampanjaani.

Kissojen kolmiulotteinen koti

Hattuhylly on oivallinen nukkumapaikka.

   KODISTA puhuessa kuvaamme mielellämme sen kokoa pinta-alamittoina. Tavallisin asumus lienee muutamasta kymmenestä runsaaseen sataan neliöön. Kämpän arvostus määräytyy sijainnin mukaan, mutta tarkennettu hinta perustuu pinta-alaan. Korkea sisätila voi olla myynti-ilmoituksen valtti, mutta sen merkitys asunnon lopulliseen arvoon on vähäinen.

   ELÄINASUKIT hyötyvät laajasta alasta. Mitä isompi elinpiiri, sitä enemmän mahtuu riehumaan. Ihmisten tavoin koirat elävät pääasiassa lattialla, mutta lepäilevät mielellään myös sohvalla ja sängyllä, jos ne ovat sopivan korkuisia eläimen kokoon nähden. Pieni ei pääse hyppäämään korkealle.

   KISSAT ovat toisenlaisia. Niiden maailma on selkeästi kolmiulotteinen. Taitavina kiipelijöinä ne hyödyntävät yhtä hyvin pystyjä kuin vaakasuoria pintoja. Ihmiskodin pystysuuntia ei kuitenkaan ole suunniteltu liikkumista varten. Sen vuoksi kissaperheissä syntyy erimielisyyttä, missä sopii kulkea.

Kiipelypönttö keskellä eteishallia on suosittu, koska siitä näkee moneen suuntaan.

    LEMMIKEISTÄ on tullut karvaisia perheenjäseniä, jotka jakavat hyvät ja huonot elintapamme. Urheilullisten ihmisten koirat liikkuvat paljon. Vastaavasti sohvaperunoiden joukon jatkona lojuu sohvaperunakoiria ja miksei myös kissoja.

    MUKAVISTA yhteisistä hetkistä huolimatta vastuullamme olevien eläinten pitäisi voida käyttäytyä kuten esi-isänsä. Synnynnäinen tarve lajinmukaiseen käytökseen ei ole poistunut, vaikka elinpiiri on vaihtunut luonnosta suojatuksi sisätilaksi.

    PIENET villit kissapedot kulkevat mielellään muuallakin kuin tasamaalla. Sen vuoksi hyppy tuolille ei välttämättä riitä täyttämään kotikatin kiipeilyn tarvetta. Jos ei muuta ole tarjolla, viiksiniekka kipuaa verhoja pitkin katon rajaan.

    MEILLÄ mirrit puskevat kirjahyllyissä kirjojen takana ja kääntyillessään pudottavat niitä, koska tuntuvat olevan huonoja peruuttamaan. Raapimapuut ovat hitusen helpottaneet kiipeilyvimmaa, mutta niitäkään ei voi olla ylettömästi. Myös ihmisten on kyettävä asumaan mukavasti.

Kissa käyttää kirjahyllyn päätyrakenteita tikapuina kiivetessään.

    KYNTENSÄ kissat teroittavat sopiviksi katsomiinsa kohteisiin. Jos parempaa ei ole tarjolla, koukut isketään lähimmän tuolin käsinojaan. Meidän kollit suosivat seinänkulman tapettia sohvan ja jääkaapin välisellä matkalla.

    RAAPIMAPUUT tai -laudat tuovat ensiapua asumuksen suojaamiseen. Kokemuksesta tiedän, että kynsienhoitovälineet pitää sijoittaa mirrien tavanomaisten kulkureittien varrelle. Pyyntivälineet kunnostetaan muiden toimien ohessa. Niitä ei varta vasten lähdetä huoneen perälle teroittamaan.

    TOIMIVIN ratkaisu kuitenkin lienee, että kissojen palveluskunta opettelee sietämään jatkuvaa paikkojen repsotusta yhteisessä kodissa.