Kissa ei pidä ruosta ja ilmaisee mielipiteensä poistumalla paikalta.
Nuuhkaisu, tiukka käännös ja ylhäisen rauhallinen poistuminen paikalta. Jokainen kotikissan emäntä ja isäntä tietää, että jossain vaiheessa viiksiniekoille lakkaa maistumasta ruoka. Yhä uusia muonapusseja avataan, mutta tulos on aina sama. Vaihtoehtona ylenkatseelliselle vetäytymiselle voi olla eineen peittely kuin se olisi tuotos hiekkalaatikolla. Mirri ei ole sairas vaan nirsoilee.
Krantut katit pyörittävät melkoista ruokarumbaa, mutta oikeastaan siinä voi olla järkeä. Meillekin suositellaan monipuolista syömistä, joten ehkä ruoan kanssa kronkelointi on kisumisujen tapa ilmoittaa, että eteen kannetut atriat ovat liian yksipuolisia.
Kissanruokaa valmistavat firmat korostavat mainoksissaan – maittavuuden lisäksi – valmisaterioiden ravinto-opillista erinomaisuutta. Erityisesti vitamiinien ja hivenaineiden saanti tulee turvatuksi purkki- ja pussiruoilla. Jotkut firmat menevät niin pitkälle, että suosittelevat pitäytymään vain oman brändinsä tuotteisiin. Sellaiselle ohjeelle ei ole asiaperusteita, joten se on silkkaa markkinointia.
Kissojen säilykeruokia saa sekä purkeissa että pusseissa.
Kaikesta huolimatta pidän outona, että kissojen pitäisi ikänsä syödä pelkkiä säilykkeitä ja kuivakeksejä. Koska monipuolinen kotiruoka on hyväksi meille, miksi asia olisi toisin perheen nelijalkaisten osalta? Tuoreus, puhtaus ja lisäaineettomuus ovat valtteja myös eläinten ruokavaliossa. Mutta lajien välillä on eroja. Ihmisille turvalliset säilöntäaineet eivät välttämättä ole terveellisiä kissoille. Tuoreruoille on sen vuoksi selkeä tarve.
Teollisten valmisteiden sijasta olen tarjonnut kodin kahdelle kollipojalle tuoretta kalan, broilerin, kalkkunan, naudan ja sianlihaa, myös lammasta sekä pakasteesta sulatettua poroa ja hirveä. Hemmotelluille lihansyöjille kelpaavat vain porsaansuikaleet, mutta aina eivät nekään.
Maittavuudelle on oleellista, että tarjottava ei ole liian fiinistä ruhonosasta. Katit syövät mieluiten lihanpaloja, joissa on mukana hiukkasen rasvaa ja sidekudoksen repaleita. Se on viisasta, koska ne lisäävät ruokavalion monipuolisuutta.
Ihanneruoka olisi hiiri, luineen, karvoineen ja suolen sisuksineen, tarjottuna vähän yli kolmenkymmenen kahdeksan asteen lämpöisenä. Kissanruokafirmat ovat tutkineet asiaa, kotipedoille muona maistuu parhaiten hiirenlämpöisenä.
Käsittelemättömän lihan hylkimisen täytyy olla opittua. Kattiemme pentukodissa oli lukuisia kissoja, jotka ruokittiin kerralla samasta astiasta teollisella muonalla. Kun tuoreruoka ei elämän alussa tullut tutuksi, siihen pitää oppia vähitellen. Meillä se menee näin.
Ruoka kelpaa, kun on tarpeeksi nälkä.
Niinä päivinä kun muruille ei kelpaa mikään, kovetan itseni enkä ole huomaavinani ruoan kerjuuta. Palaan asiaan vasta seuraavana ruoka-aikana, jolloin vaihdan kuivuneiden muonakasojen tilalle tuoreet. Kun on tarpeeksi pitkään syömättä, huonompikin pala kelpaa. Villieläimillä nälkä on tavanomaisempi tunne kuin kylläisyys, joten vatsan tyhjyys on normaali fysiologinen tila myös kesykissoilla. Menetelmän avulla painokin pysyy mukavissa lukemissa.
Säilyke- ja kuivamuonaan mieltymisen ongelma on kuitenkin ratkaisematta. Tavoitteena on, että puolet kissojen ruoasta olisi tuoretta ja toinen puoli teollista. Supermarketista ostetut lihat ovat liian yksipuolista ainoaksi ravinnoksi, joten valmisruokiin lisätyt vitamiinit täydentävät sitä sopivasti. Mutta edelleen olen luonnottoman haasteen edessä, miten saada lihansyöjät syömään lihaa?