Tautitehdas – Miten ylidiagnostiikka tekee meistä sairaita?
Iris Pasternack
Atena Kustannus Oy, 2015
Tautitehdas – Miten ylidiagnostiikka tekee meistä sairaita?
Kirja ottaa terhakasti kantaa ristiriitaan: olemme terveempiä kuin koskaan, mutta samaan aikaan tautidiagnoosiemme määrä on karttunut ripeästi. Tautitehdas kertoo, mistä on kyse. Aikaisemmin ihmiskuntaa piinasivat henkeä uhkaavat vaivat, sellaiset kuin tarttuvat taudit ja syöpä. Kulkutaudit on tiedon ja kokemuksen myötä opittu hallitsemaan eikä niihin kuolla kuten ennen. Myös monien syöpäsairauksien osalta hoitotulokset ovat huomattavasti parantuneet. Kun vanhat vakavat sairaudet on saatu hallintaan, niiden tilalle luodaan aktiivisesti uusia tautinimikkeitä.
Verenpaineen rutiinimittauksessa käytetään kahta raja-arvoa, yläpainetta ja alapainetta. Yläpaineen tavoitearvo on 120 elohopeamillimetriä ja alapaineen 80. Useimmilla meistä molemmat lukemat nousevat pikku hiljaa iän myötä. Kun paineet ovat yli 140/90, puhutaan lievästi kohonneesta verenpaineesta.
Kohonnut verenpaine ei ole varsinainen sairaus vaan sepelvaltimotaudin ja aivohalvauksen riskitekijä. Riskitekijälle on kuitenkin annettu diagnoosikoodi, joka on tehnyt siitä itsenäisen taudin. Ja lääketiede kehittyy. Parhaillaan ollaan tilanteessa, jossa kohonneen verenpaineen raja-arvoa halutaan siirtää entistä alemmas. Jos näin tapahtuu, ollaan jälleen luomassa uutta diagnoosia, esiverenpainetautia.
Noin miljoona suomalaista käyttää verenpainelääkitystä. Kokemus on osoittanut, että potilaan alhainen verenpaine lääkityksen alussa vähentää hänen hoidosta mahdollisesti saamaansa terveydellistä etua. Karkeasti ottaen joka kymmenes joutuu lääkehaittojen vuoksi keskeyttämään pillereiden napsimisen.
Verenpainelääkkeisiin käytetään vuosittain pyöreät sata miljoonaa euroa. Osa tästä summasta maksetaan Kelan kautta verovaroista. Jossain vaiheessa tullaan siihen, että kohonneen verenpaineen lääkehoidosta on kansanterveyden kannalta enemmän haittaa kuin hyötyä. Viisaasti kirjoittaja jättää ottamatta kantaa, milloin tuo tila saavutetaan. Hän kuitenkin huomauttaa, että asetetut raja-arvot eivät ole luonnonvakioita. Lääketieteen asiantuntijat sopivat ne keskenään.
Ei ole itsestään selvää, kenen etuja sairauksien raja-arvojen siirtäminen palvelee. Terveyspalveluita tuottavilla lääkäreillä, yrityksillä ja lääketeollisuudella on tietoa ja sen mukanaan tuomaa valtaa muokata asiakkaiden tarpeita. Huolenpitoon verhotuilla tietoiskuilla ja tarjouksilla on helppo kasvattaa tarjoamiensa palveluiden ja tuotteiden kysyntää. Terveysteollisuus poikkeaa muusta liiketoiminnasta siinä, että sen päämääränä pitäisi olla asiakkaiden lukumäärän vähentäminen.
Kirjoittaja Iris Pasternack on koulutukseltaan lääkäri, joka työskentelee terveydenhuollon menetelmien arvioijana. Asiantuntijuus välittyy lukijalle selkeänä tekstinä, valittuina esimerkkeinä ja harkittuina perusteluina. Kirjoittaja ehdottaa meille terveystoimen asiakkaille lisää päätösvaltaa itseämme koskevissa asioissa. Voidaksemme potilaina punnita valintojamme tarvitsemme enemmän luotettavaa ja tasapainoista tietoa käsitettävässä muodossa.
Suosittelen lämpimästi kirjan lukemista, vaikka sitä tehdessä joutuisi poistumaan turvallisesta kuplastaan.